Minä en näe tässä Lallukan tapauksessa mitään oleellista eroa aiempiin suomalaisten dopingtapauksiin. Kuitunen palasi käryn jälkeen maajoukkueeseen ja arvokisaviesteihin. Isometsä ja Varis palasivat myös edustustehtäviin ja ainakin maailmancup-tasolla myös viesteihin. Täten en näe mitään perusteltua syytä siihen, miksi Lallukka ei voisi päästä esimerkiksi ensi talvena Falunin MM-kisoihin ja siellä sitten hiihtämällä hyvin vapaan 15 km kisassa viestipaikka kuuluu hänelle. Toki realismia lienee, että jos suunnilleen samalla viivalla on vaikkapa Lehtonen ja Lallukka, niin silloin valitaan mieluummin ensimmäinen.
Ja tosiaan on niin, että kilpailukieltoon Juhaa ei enää aseteta, vaikka CAS tuomion muuttaisikin. Oikeusturvalautakunnan päätöksessä erimieliset jäsenet, jotka näkivät Lallukan syyllistyneen dopingrikkomukseen, näkivät myös niin, että kilpailukielto on joka tapauksessa täysimääräisesti kärsitty. Tässähän on lopulta kyse enää vain rahasta. Jos nykyinen asian tila säilyy, on Lallukka oikeutettu hakemaan, ja myös saamaan, mittavahkot vahingonkorvaukset perusteettomasta kilpailukiellosta ja sitä kautta ammatin harjoittamisen estämisestä. Jos taas Lallukka todetaan syylliseksi rikkomukseen, hän ei saa mitään korvauksia, vaan joutunee itse korvaamaan Hiihtoliitolle aiheuttamansa "imagohaitat". Kuulantyöntäjä Ville Tiisanoja joutui muistaakseni pulittamaan SUL:ille 50 000 euroa dopingkärynsä jälkeen. Uskoakseni Hiihtoliiton sopimusurheiljoilla summa on jotakuinkin tuota luokkaa myös. Tosin en ole varma ehtikö Lallukka panna nimeään alle sopimuspaperiin kaudeksi 2011-2012, jonka alla käry tuli. Jos ei kirjoittanut, niin tuskin häneltä Hiihtoliitto voi mitään periä.