No niin, nyt voisi olla jonkinlaisen yhteenvedon paikka kaudesta, kun olympialaiset ovat takana. Toki maailmancup jatkuu vielä, mutta kyllä tässä loppusuoraa vedellään hiihtokauden osalta. Justyna Kowalczyk päätti jo kautensa ja antaa jalan parantua rauhassa.
Kaudesta ensimmäisenä tulee mieleen ne marraskuun lopun ja joulukuun alun aikaiset keskustelut täällä palstalla. Aika moni oli heittämässä kirvestä kaivoon ensimmäisen maailmancup-viikonlopun jälkeen, mutta niin vain taso nousi laajalla rintamalla kohti olympialaisia. Esimerkiksi Saarisen ja Iivo Niskasen kohdalla tuo nousu marraskuun lopulta on ollut käsittämättömän hienoa. Tämä onkin mielestäni hieno osoitus siitä, että vaikean alkukauden jälkeen pystyy vielä nousemaan taistelemaan olympiamitaleista. Saman tempun teki Cologna, joka kävi nilkkaleikkauksessa 15. marraskuuta. Tammikuun puolivälissä näytti vielä siltä, että Dario ei pysty Sotshissa perinteistä hiihtämään lainkaan, mutta niin vain olympiakullat tulivat kokonaan perinteisellä ja puoliksi perinteisellä hiihtotavalla.
Naisten puolella tilanne on selkeästi se, että Aino-Kaisa Saarinen jatkaa kokeneelta osastolta ainakin Falunin MM-kilpailuihin saakka uraansa huipulla. Riitta-Liisa Roponen taisi päättää maajoukkueuransa ja tästä eteenpäin keskittyminen on pitkillä matkoilla. Krista Lähteenmäki ja Kerttu Niskanen jatkavat maajoukkueen runkohiihtäjinä varmasti vielä pitkään, mikäli terveys vain sallii. Anne Kyllöseltä odotetaan vielä viimeistä rypistystä, jotta maailman kärki lähestyisi. Oikeastaan tuo koko kolmikko on vähän samanlaisessa tilassa kuin Virpi Kuitunen sekä Aino-Kaisa Saarinen oli vuosina 2003-2006. Niukasti mitalisijojen ulkopuolella, mutta kaikki muistavat millaiseen lentoon tuo kaksikko nousi sitten 2007-2010 vuosina.
Miesten puolella tilanne on edelleen huolestuttava. Pitkäaikaiset maajoukkueen runkohiihtäjät alkavat ikääntyä (Jauhojärvi, Nousiainen, Heikkinen), vaikka kaikilla vielä hyviä hiihtovuosia on edessä, mikäli motivaatio säilyy. Päävalmentajan vaihdos tekee varmasti heille hyvää, sillä etenkään Nousiainen ja Jauhojärvi eivät ole parhaissa mahdollisissa väleissä Dalenin kanssa. Uskoisin, että tuo koko porukka jatkaa vielä 3-4 vuotta uraansa. Heidän takanaan on sitten Lari Lehtonen ja Iivo Niskanen, joiden harteille menestystoiveita on alettu viime vuosina kasaamaan. Lehtosen kehitys ei ole mennyt eteenpäin paljoakaan viimeisen parin vuoden aikana, mutta Niskanen sen sijaan on kehittynyt vuoden sisällä sitäkin enemmän. Mieshiihtäjät kaipaisivat selkeästi lisää kilpailua maajoukkuepaikkoihin.
Sprinttipuolella naisissa ei ole kauheasti erikoistuneita menijöitä ellei Malvalehtoa lasketa. Viime kausi Mona-Liisalla oli erinomainen, mutta tällä kaudella meno on taas tökkinyt. Ensi vuonna MM-kilpailuissa kilpaillaan muistaakseni perinteisen sprintissä, joten siellä voisi olla Malvalehdolla vielä mahdollisuudet. Miesten puolella Martti Jylhä nousi selkeäksi ykkösmenijäksi, mutta Anssi Pentsiseltä ja Matias Strandvallilta odotan vielä enemmän. Kalle Lassilan kausi meni pilalle marraskuussa pahojen sairastumisten myötä ja kausi on jäänyt käytännössä kokonaan väliin. Mies aikoo kuitenkin ainakin ensi kaudella vielä hiihtää, joten toivottavasti sieltä löytyisi haastetta kärkinimille.
Millaisia ajatuksia muilla on menneestä kaudesta näin suomalaisten näkökulmasta?