Ajatus jota koitan tuoda esille on kuulemma ihan peruskamaa henkisen puolen kirjallisuudessa, mutta kuitenkin melko vaikea; yritetään. varjo muotoili käsittääkseni saman ajatuksen näin: "Jos kyse onkin puhtaasti siitä, että samaistumme läheisiin uhreihin paremmin, eikö kyse ole silloin siitä, että sen sijaan että surisimme kuolleita, oikeastaan ajattelemmekin vain itseämme."
Siis ajatus on että jos meiltä läheinen kuolee, niin eihän sillä kuolleella mikään hätä ole vaan meillä itsellämme se hätä on, me joudumme tulemaan toimeen ilman läheistä henkilöämme ja suremme sitä. Siis kun suremme toista, itseasiassa säälimmekin itseämme ts. ryemme itsesäälissä. Niinpä koko suremisemme on itsekästä toimintaa, eikä varmaan siten mitään kovin aitoa (jossa ei minun mielestäni pahaa ole).
Ei kovin valtavia, joten en tiedä miten tähän vastaisin. Valitettaviahan nuo tapahtumat tietenkin ovat, mutta koitan elämässäni yleensäkin pitää realiteetit mielessä ja tunnustan että elämässä on jatkuvasti riskejä jotka pitää vain ottaa (esim autolla ajaminen). Kuolema kuuluu tähän elämään erottamattomana osana, joten en sitä vastaan "tappelemiseen" aikaani ja energiaani tuhlaa, varsinkaan tälläisessä tapauksessa joka ei aiheutunut ihmisistä eikä sikäli ollut oikeastaan estettävissä. Olen matkustellut Malesiassa ja Thaimaassa ja nuo paikat ovat lähellä sydäntä joten alueen tapahtumiin oli helpohko samaistua. Varsinkin se on tunnustettava että minulle nuo pari sataa suomalaista ovat minulla aika pieni osa koko tragediaan, ilman niitä 150000 muuta en tapausta seuraisi juurikaan. Suomalaiset toki tarjoavat mielenkiitoisen suurennuslasin ilmiön yksityiskohtiin. En yleensäkään ole hirveän kiinnostunut yksittästen tuntemattomien ihmisten kohtaloista, on kyse sitten rikoksista tai onnettomuuksista, minua kiinnostavat periaatteet, loogiset syy-seuraus-suhteet ja ihmisten toiminta yleensä. Niinpä skippaan uutisista yksittäisten ihmisten kohtaloilla mässäilyt ja rip-ketjut ja keskityn tälläisiin yleisemmällä tasolla tapahtuvaan keskusteluun (en esim täällä mainitulla paavo sivulla ole käynyt). Tunnustan jopa että pohdin lähteväni jonnekin Brasiliaan tai Egyptiin heti tapanin jälkeen, kuten olin alunperin vähän suunnitellut, koska epäilin että halpoja peruutusmatkoja saisi halvalla. Flunssan ja jaksamisen puuttumisen takia jäi lähtemättä. Ymmärrän että monet ihmiset suhtautuvat asioihin ihan toisella tavalla, joten enkä siksi tälläisia ajatuksia normaalisti julki tuo toisten surun hetkellä.