Viestin lähetti Maple Leaf
En usko, että ihmiset hermostuvat niinkään eriävistä mielipiteistäsi. Sen sijaan he voivat hermostua siitä, että Sinä (ja esimerkiksi nimimerkki varjo) tämän ketjun viesteissänne kyseenalaistatte heidän aitojen tunteidensa motiivit. Se, että esimerkiksi Sinä ja varjo ette tunne surua Aasian katastrofissa kuolleiden vuoksi, voi mielestänne riittää perusteeksi moittia surua tuntevia pinnallisiksi ja epäloogisiksi, mutta tällöin teidän on muistettava, että nuo moitteet ovat helposti tulkittavissa syytteiksi "vääristä tunteista", mikä onkin monelle ihmiselle jo aika rankka väite nieltäväksi, sillä siinä kyseenalaistetaan hänen koko minuutensa.
Tiedän kyllä liikkuvani kovin hetteisellä maaperällä kritisoidessani ihmisten tuntemuksia ja tunteiden aitoutta.
Väite toisten ihmisten tunteiden aitoudettomuudesta tuntuu varmasti kovalta, itseasiassa sitä se varmasti sellaisesta ihmisestä onkin joka kuvittelee tai luulee tunteidensa olevan aitoja vaikka välillisesti ne on saanut aikaan jokin uutisoinnin aikaansaama reaktio. Ovatko ne tuolloin aivan aitoja tunteita vai onko mukana yleisenhyväksynnän mukanaan tuomaa tiedostamantonta näyttelemistä? Olen kuitenkin aiheesta keskustellessani saanut ihmisiltä senkin suuntaista vinkkiä etteivät väittämäni aivan tuulesta temmattuja taidakaan olla.
Nykypäivänä ihmiset kauhistuvat ja järkyttyvät huomattavasti ennemmin kuin vuosikymmen sitten - medialla on oma roolinsa tässä pelissä. Se "suoltaa" ihmisille kohteita joiden tarkoituksena on vain laukaista tunnereaktioita, tämän tunnereaktion tarkoituksena voi sitten olla tarve synnyttää ihmisissä ostoreaktio, vrt. iltapäivälehdistö.
Tätänykyä sana "järkyttyä" on menettänyt minulla ainakin merkityksensä tyystin, ihmiset kun järkyttyvät kaikesta kynnen katkeamisen ja maanjäristyksen väliltä.
Voisi tietenkin myös kysyä, mitä Sinun tunnemaailmasi reuna-alueita ruokkii tarpeesi kyseenalaistaa toisten ihmisten tunnemaailman rehellisyys? Ja miksi ihmeessä toisten olisi tunnettava esimerkiksi Aasian katastrofin edessä ikään kuin vähemmän surua siksi, että ihmisiä kuolee päivittäin nälkään ja sairauksiin? Tuollainen "johdonmukaisuuden" vaade on ihmisen mieltä banalisoiva, mekanisoiva ja yksinkertaistava, ja sikäli tietenkin ihmisen omaa mieltä pelkääville tunteiden teknikoille sopiva työkalu suojan rakentamiseksi.
Tunnetta älylliseen rehellisyyteen - sitä tämä eräällä tapaa ruokkii.
Ihmiset eivät mielestäni ole älyllisesti rehellisiä itselleen, monien on likimain mahdoton tunnustaa itselleen sitä, että teot eivät vastaa puheita. On mielestäni älyllisesti epärehellistä väittää ihmisten olevan samanarvoisia toisilleen samalla kuitenkin asettaessa ihmisiä erinäisiin karsinoihin iän, rodun, sukupuolen tms. mukaan - tämä sitten erityisesti korostuu tällaissä katastrofi-uutisissa. Yksi täysin tuntematon suomalaisuhri saa aivan toisenluokan tunnereaktion aikaan kuin tuhat bambumajoissa elänyttä uhria, minusta tämän jälkeen on älyllisesti epärehellistä väittää pitävänsä ihmisiä samanarvoisina.
Tässä kohdin haluan lausua kiitokseni heille jotka ovat rohjenneet tunnustaa sen etteivät, aiemmista puheista huolimatta, ihmiset heille ole samanarvoisia.
Edellisestä voinee päätellä sen etten ole suoranaisesti vaatimassa johdonmukaisuutta myötäelämiseen, jokaisella on oikeus tuntea (tai olla tuntematta) surua ja tuskaa, sen sijaan jokaiselle tekisi hyvää toisinaan tutkailla omia tunteitaan ja tuntemuksiaan hivenen syvällisemmin. Väitän ettei kovinkaan moni näin todellisuudessa tee.
vlad.