Maanjäristyksen aiheuttamat Tsunamit

[ms.qvist]

Viestin lähetti Maple Leaf
En usko, että ihmiset hermostuvat niinkään eriävistä mielipiteistäsi. Sen sijaan he voivat hermostua siitä, että Sinä (ja esimerkiksi nimimerkki varjo) tämän ketjun viesteissänne kyseenalaistatte heidän aitojen tunteidensa motiivit. Se, että esimerkiksi Sinä ja varjo ette tunne surua Aasian katastrofissa kuolleiden vuoksi, voi mielestänne riittää perusteeksi moittia surua tuntevia pinnallisiksi ja epäloogisiksi, mutta tällöin teidän on muistettava, että nuo moitteet ovat helposti tulkittavissa syytteiksi "vääristä tunteista", mikä onkin monelle ihmiselle jo aika rankka väite nieltäväksi, sillä siinä kyseenalaistetaan hänen koko minuutensa.

Tiedän kyllä liikkuvani kovin hetteisellä maaperällä kritisoidessani ihmisten tuntemuksia ja tunteiden aitoutta.

Väite toisten ihmisten tunteiden aitoudettomuudesta tuntuu varmasti kovalta, itseasiassa sitä se varmasti sellaisesta ihmisestä onkin joka kuvittelee tai luulee tunteidensa olevan aitoja vaikka välillisesti ne on saanut aikaan jokin uutisoinnin aikaansaama reaktio. Ovatko ne tuolloin aivan aitoja tunteita vai onko mukana yleisenhyväksynnän mukanaan tuomaa tiedostamantonta näyttelemistä? Olen kuitenkin aiheesta keskustellessani saanut ihmisiltä senkin suuntaista vinkkiä etteivät väittämäni aivan tuulesta temmattuja taidakaan olla.

Nykypäivänä ihmiset kauhistuvat ja järkyttyvät huomattavasti ennemmin kuin vuosikymmen sitten - medialla on oma roolinsa tässä pelissä. Se "suoltaa" ihmisille kohteita joiden tarkoituksena on vain laukaista tunnereaktioita, tämän tunnereaktion tarkoituksena voi sitten olla tarve synnyttää ihmisissä ostoreaktio, vrt. iltapäivälehdistö.

Tätänykyä sana "järkyttyä" on menettänyt minulla ainakin merkityksensä tyystin, ihmiset kun järkyttyvät kaikesta kynnen katkeamisen ja maanjäristyksen väliltä.

Voisi tietenkin myös kysyä, mitä Sinun tunnemaailmasi reuna-alueita ruokkii tarpeesi kyseenalaistaa toisten ihmisten tunnemaailman rehellisyys? Ja miksi ihmeessä toisten olisi tunnettava esimerkiksi Aasian katastrofin edessä ikään kuin vähemmän surua siksi, että ihmisiä kuolee päivittäin nälkään ja sairauksiin? Tuollainen "johdonmukaisuuden" vaade on ihmisen mieltä banalisoiva, mekanisoiva ja yksinkertaistava, ja sikäli tietenkin ihmisen omaa mieltä pelkääville tunteiden teknikoille sopiva työkalu suojan rakentamiseksi.

Tunnetta älylliseen rehellisyyteen - sitä tämä eräällä tapaa ruokkii.

Ihmiset eivät mielestäni ole älyllisesti rehellisiä itselleen, monien on likimain mahdoton tunnustaa itselleen sitä, että teot eivät vastaa puheita. On mielestäni älyllisesti epärehellistä väittää ihmisten olevan samanarvoisia toisilleen samalla kuitenkin asettaessa ihmisiä erinäisiin karsinoihin iän, rodun, sukupuolen tms. mukaan - tämä sitten erityisesti korostuu tällaissä katastrofi-uutisissa. Yksi täysin tuntematon suomalaisuhri saa aivan toisenluokan tunnereaktion aikaan kuin tuhat bambumajoissa elänyttä uhria, minusta tämän jälkeen on älyllisesti epärehellistä väittää pitävänsä ihmisiä samanarvoisina.

Tässä kohdin haluan lausua kiitokseni heille jotka ovat rohjenneet tunnustaa sen etteivät, aiemmista puheista huolimatta, ihmiset heille ole samanarvoisia.

Edellisestä voinee päätellä sen etten ole suoranaisesti vaatimassa johdonmukaisuutta myötäelämiseen, jokaisella on oikeus tuntea (tai olla tuntematta) surua ja tuskaa, sen sijaan jokaiselle tekisi hyvää toisinaan tutkailla omia tunteitaan ja tuntemuksiaan hivenen syvällisemmin. Väitän ettei kovinkaan moni näin todellisuudessa tee.

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dana77
Ei se mikään salaisuus ole että ihmiset eivät ajattele aina ja ainoastaan 100% rationaalisesti ja toiminnassa on usein takana tiedostamattomia motiiveja, jotka voivat olla myös itsekkäitä. Se on ehkä kaikkein inhimillisin piirre ihmisissä.

Kyllähän minä tämän tiedän, mutta tietävätkö kaikki kaduilla tallaajat? Tuskinpa.

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dana77
Miten sinä muuten suhtautuisit siihen että masennuspotilaalle sanottaisiin että vittuakos olet masentunut kun mitään "oikeaa syytä" siihen ei kerran ole? Kysyn tätä tosissani vaikka tuota voisi piikikkäänä kysymyksenä pitää.

Kehottaisin tiedustelemaan toisen (erikois)lääkärin mielipidettä asiasta.

Yhtälailla laaja-alaisilla psykologisilla testeillä voidaan saada selville persoonallisuus- ja tunne-elämän häiriöitä, näiden testien perusteella voidaan sitten vetää johtopäätöksiä henkilön tilasta ja ohjata hänet sitten oikeanlaisen avun lähteille.

Masennukseen harvoin on yksittäistä syytä, poikkeuksena esim. katastrofien tai onnettomuuksien synnyttämät masennusoireyhtymät, henkilökohtaisilla haastatteluilla ja testeillä kokenut psykiatri/psykologi voi kuitenkin tehdä erinäisiä johtopäätöksiä potilaan henkisestä tilasta, eli tullaan siihen mitä yllä kirjoitin, näiden testien perusteella sitten voidaan tehdä vaadittavia johtopäätöksiä potilaan henkisestä tilasta.

Masennus, kuten muutkaan psyykkiset sairaudet, ei nyt aivan niitä helpoimpia sairauksia ole hoitaa, enkä lähtisi rinnastamaan masennuspotilaan tilaa tavalliseen tunne-elämään, kysymyksesi ei siis miuelestäni ole täysin aiheellinen. Huomioitavaa kuitenkin on se, että masennuspotilaalla tunne-elämä voi olla hyvin rajoittunutta tai tukahtunutta. Toisaalta, jos taasen kärsii vakavista tunne-elämän häiriöistä on näihin tiloihin saatavissa apua.

vlad.

 

[dana77]

Viestin lähetti vlad
Kyllähän minä tämän tiedän, mutta tietävätkö kaikki kaduilla tallaajat? Tuskinpa.

Eipä varmaan, mutta jatkokysymyksenä kysyisin että tarviiko heidän tietääkään?
tekeekö se heistä onnellisempia tai parempia ihmisiä?

Minun uskoakseni ne jotka aiheen kokevan kiinnostavasti varmasti tuon ymmärtävätkin (eli sinä ja minä), mutta jos ei joitain ihmisiä niin paljoa kiinnosta, että he tuota ymmärtäisivät, niin eivät tuon sanoman tuputtamisesta hullua hurskaammiksi tule (typerän kuuloinen sanonta, mutta kai se tähän sopii).

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dana77
Eipä varmaan, mutta jatkokysymyksenä kysyisin että tarviiko heidän tietääkään?
tekeekö se heistä onnellisempia tai parempia ihmisiä?

Mitä "pahaa" tästä tiedosta toisaalta on, sehän voi auttaa heitä tulkitsemaan oman mielen liikkeitä aiempaa paremmin?Niihän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa - pitänee paikkansa tässäkin yhteydessä. Kuinka täydellinen olotila täydellinen tietämättömyys olisikaan..

vlad.

 

[dana77]

Viestin lähetti vlad
Mitä "pahaa" tästä tiedosta toisaalta on, sehän voi auttaa heitä tulkitsemaan oman mielen liikkeitä aiempaa paremmin?Niihän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa - pitänee paikkansa tässäkin yhteydessä. Kuinka täydellinen olotila täydellinen tietämättömyys olisikaan..

On totta että tieto lisää tuskaa, mutta ennenkaikkea jos tuosta "tiedosta" aiheuttaisi tilanne että suurempi määrä ihmisiä kieltäytyisi auttamasta toisia, esim siitä syystä koska kaikkea ei kuitenkaan voi auttaa tai koska he kokisivat (eli heille syntyisi) tunne että auttaminen on itsekästä, niin se on "pahaa".

En minä esim omassa työssäni aina kerro työntekijöilleni jos tuotekehityksen tulos on menossa roskikseen, koska tuollainen tieto tappaisi heidän motivaation. Samalla tavalla en myöskään näe tarpeeksi monimutkaisten asioiden kaikkia "huonoja" puolia mainostaa jos ne eivät palvele parempaa lopputulosta.

Kuitenkin minä koen asian niin että sellaisten ihmisten "auttaminen" jotka eivät ole kiinnostuneita tulkitsemaan ja tutkimaan omaa toimintaansa on yhtä tarpeellista kuin koittaa opettaa ihmistä joka ei ole kiinnostunut uimisesta, lentämisestä tai jääkiekonpeluusta uimaan, lentämään tai pelaamaan. Se ei heidän onnellisuuttaan lisää.

 

[dana77]

Viestin lähetti vlad
Väite toisten ihmisten tunteiden aitoudettomuudesta tuntuu varmasti kovalta, itseasiassa sitä se varmasti sellaisesta ihmisestä onkin joka kuvittelee tai luulee tunteidensa olevan aitoja vaikka välillisesti ne on saanut aikaan jokin uutisoinnin aikaansaama reaktio. Ovatko ne tuolloin aivan aitoja tunteita vai onko mukana yleisenhyväksynnän mukanaan tuomaa tiedostamantonta näyttelemistä?

Puhut edelleen näistä aidoista tunteista ja ei-aidoista tunteista, vaikka edellisellä kerralla selitys niiden eroista jäi minun mielestäni vähintäänkin epämääräiseksi ("Tarkasti sen voi tietty määritellä vain surija itse - hän tietää, sikäli mikäli tietää, onko suru aitoa vai epä-aitoa"). Kuitenkin väität toisille ihmisille heidän puolestaan että heidän surunsa on epäaitoa, ristiriita?

Viimeksi mainitsit että:

Viestin lähetti vlad
Elämäni aikana olen kokenut muutaman kerran aitoa surua, menettäessäni lemmikkini muun muassa.

Jos vanhempasi olisivat ostaneet lemmikkikaupasta uuden marsun sen vessasta vedetyn tilalle tietämättäsi, niin et olisi surenut. Oliko tunteesi kuitenkin aitoa? Elukat ilmeisesti harvemmin ovat niin älyllisesti kehittyneitä, että niillä olisi kehittynyt tietoisuus itsestään ja että ne sitä myöten tuntisivat surua, joten etkö sinäkin surrut vain itseäsi? Onko se nyt sitten aidompaa kuin suru tuntemattomasta lajikumppanista.

Viestin lähetti vlad
Toki moni ihminen voi alkaa surra jonkin tietyn tapahtuman tähden ollessaan osana jotain yhteisöä, yksin ollessaan hän ei välttämättä surisi mutta yhteisön paine "pakottaa" hänet ottamaan osaa suruun. Kenties tällaista surua voi kutsua jossain määrin epä-aidoksi.

Uskotko että Tsunami-uhrien surijat ovat tarvinneet mallioppimista suremiseensa tai että yksin asiaa käsitelleet eivät ole samaa tunnetta tunteneet?

Miksi tätä asiaa muutenkin pitää ajatella lasi on puoliksi tyhjä-kannalta eikä niin että ihmiset ovat empaattisia otuksia ja se että he eivät sure Bangladeshin tulvauhrejen takia johtuu siitä että media on sen heiltä pimittänyt koska se ei ole niin mediaseksikästä, joten ihmiset eivät sitä osaa surra samaan tapaan kuin äitikään ei sure kuollutta lastaan jos hänelle ei tuota tietoa koskaan välitetä?

Viestin lähetti vlad
Samaten nykyään media suoltaa niin paljon tunnepitoisia uutisointeja, niin iloisia kuin surullisia, onko tällaisen uutisoinnin nostattama ilo/suru sitten loppujen lopuksi kovinkaan aitoa? Hankala sanoa, suhtaudun sen aitouteen hivenen skeptisesti. Tietty, mikäli tunneside uutiseen on voimakas sitä voimakkaampi (ja samalla kenties aidompi) itse tunnetila on.

Tämä että tunteiden voimakkuus korreloisi niiden aitouden kanssa on minun käsittääkseni aivan ristiriitainen sen kanssa mitä olet asiasta tähän asti sanonut. Näin ajatellenhan Tsunamin surijoiden suru olisi melko aitoa. Minun on hieman vaikea asiasta keskustella, koska en esim ymmärrä että elokuvaa katsoessa koettu jännitys tai ilo olisi luonteeltaan erilaista kuin joku muu jännitys tai ilo.

Viestin lähetti vlad
Nykypäivänä ihmiset kauhistuvat ja järkyttyvät huomattavasti ennemmin kuin vuosikymmen sitten

Mistä tämä tieto on peräisin? Minä ainakin uskon että ihmisten järkyttymis-kyky on geeneissä samalla tavalla kuin esim joku huumorintaju ja sikäli melko vakio. Eikös jo vuosisadan vaiheessa jo esim naisille tehty hieromasauvoja hysterian hoitoon? Olisiko tilanne kuitenkin vain niin että nyt ihmiset kauhistuvat ja järkyttävät erilaisista asioista kun tiedonvälitys on mahdollistanut toisella puolen maailmaan tapahtuvien asioiden kokemisen omakohtaisemmin. Vastaavasti nykyään ei järkytä nähdessään naisen käyttävän housuja, nähdessään auton jonka edessä ei ole hevosta tai humalaisen. Itse sana järkyttyminen toki on varmaan kokenus inflaation.

Edit: lisään vielä tälläisen kysymyksen, johon kiinnostaisi kuulla myös varjolta vastaus: koska me kolme kaikki ilmeisesti uskomme että homo sapiens on muotoutunut sellaiseksi kuin se nyt on evoluution takai ja elonkamppailussa karsiutuvat lajin säilymiselle haitalliset piirteet pois, niin miksi ihmisillä tunteet ovat niin tärkeä ja keskeinen piirre? Jos ne olisi haitallista esim päätöksenteon kannalta, niin varmaan sapelihammastiikerit olisivat moiset tunteelliset höpsöt pistäneet poskeensa. Jos ne taas olisivat turhia niin eikö ne olisivat deprikoituneet kuin umpilisäke. Miksi niinkään ei ole käynyt?

 

[redcat]

Taas vaihteeksi on viestiketju lähtenyt menemään omille poluilleen eli itse tsunami on jäänyt jälleen sivuseikaksi. Joten palataanpa perusasiaan...

Kuten on jo tunnettua, niin Khao Lak on kärsinyt (tunnetuista) kohteista ehkä kaikkein eniten. Vasta satelliittikuvista pystyy käsittämään tuhon laajuuden. Linkeistä löytyy kuvat ennen ja jälkeen tsunamin. Jo noita kuvia vertailemalla voi hyvin uskoa Khao Lakin suureen uhrilukumäärän mahdollisuuteen. Tai se mikään mahdollisuus ole, vaan taitaa valitettavasti muuttua silkaksi tosiseikaksi. :-(

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti vlad
Väite toisten ihmisten tunteiden aitoudettomuudesta tuntuu varmasti kovalta, itseasiassa sitä se varmasti sellaisesta ihmisestä onkin joka kuvittelee tai luulee tunteidensa olevan aitoja vaikka välillisesti ne on saanut aikaan jokin uutisoinnin aikaansaama reaktio. Ovatko ne tuolloin aivan aitoja tunteita vai onko mukana yleisenhyväksynnän mukanaan tuomaa tiedostamantonta näyttelemistä?

Toisin sanoen voin mielestäni perustellusti väittää, että Sinun tässä ketjussa ilmaisemasi tunnereaktiot toisten tunnereaktioista eivät ole aitoja, vaan ainoastaan vimmattua erikoisuuden tavoittelemista ja muka-älyllistämistä, joka on itse asiassa vain pikkuaivojen masturbatorista hinkkaamista samalla omaa nimeään toistellen?

 

[girlzilla]

Jos ihminen tuntee järkyttyneensä jostain, se on aito tunne. Ei sellaisen tunteen aitoutta voi kyseenalaistaa. Tunne mikä ihmisellä on on jokatapauksessa aito. Se, onko se välttämättä looginen tai realistinen, ei silti kyseenalaista ihmisen tunteman tunteen aitoutta.

 

[Aatos]

Perkele.. Kaveri perheineen kadoksissa. Ei paljon naurata.
Kaksi lasta.

Suoraan sanoen vituttaa vänkäys yleisellä tasolla, mitä täällä harrastetaan. Eihän se teidän vika kuitenkaan ole.. Tällä ei ole vaan mitään tekimistä rationaalisuuden kanssa.

 

[manu 17]

Sosiaaliporno

Katselin vartavasten maikkaria ennen uutisia ja uutisointia katastrofista kun aisiasta on ollut täällä puhetta.
"Mainostauot" olivat tosi oksettavia.Sitten reportteri vielä kauhisteli ruumiiden määrää ja etukateen varoitettiin järkyttävistä kuvista.Eiköhän niitä jo ole nähty.Sitten he lähettävät erikoislähetyksen missä vieraillaan pahiten tuhoutuneella alueella ja hotellissa jossa Niinistökin asui.
Jotenkin YLEN:n linja on asiallisempi heidän jo siirryttyä tapahtumiin Suomessa potilaiden saavuttua.Maikkarin toiminta menee vähän jo pornon puolelle.
Yksi syy miksi onnettumuus kolahti suomalaisiin on ehkä tunnettujen ja osaksi arvostettujen ihmisten joutuminen mukaan.Ellen Jokikunnasta en laske joukkoon,7 pitää varmasti hänestä huolta kuin Jussi Ahteen tuttavastakin.Tullessaan masennulsensa kautta julkisuuteen Tapani Kansa sanoi ihmisten elävänsä omaa elämäänsä julkkisten kautta kun suku on kaukana ja ystäviäkään ei juuri ole.Omaa elämää verrataan julkisuuden henkilöihin ja muodostetaan kuva sen mukaa kuinka itsellä menee.Eivät tietenkään läheskään kaikki mutta varmaan sellaisia löytyy vaikka ei itse ehkä sitä tiedostakaan.Julkiksista on tullut toisille toisille sukulaisten ja ystävien korvikkeita.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Maple Leaf
Toisin sanoen voin mielestäni perustellusti väittää, että Sinun tässä ketjussa ilmaisemasi tunnereaktiot toisten tunnereaktioista eivät ole aitoja, vaan ainoastaan vimmattua erikoisuuden tavoittelemista ja muka-älyllistämistä, joka on itse asiassa vain pikkuaivojen masturbatorista hinkkaamista samalla omaa nimeään toistellen?

Aivan kuten haluat, en lainkaan pistä pahakseni jos asian haluat ymmärtää näin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti girlzilla
Jos ihminen tuntee järkyttyneensä jostain, se on aito tunne. Ei sellaisen tunteen aitoutta voi kyseenalaistaa. Tunne mikä ihmisellä on on jokatapauksessa aito. Se, onko se välttämättä looginen tai realistinen, ei silti kyseenalaista ihmisen tunteman tunteen aitoutta.

Mikäli minä kirjoittaisin tänne "Katastrofi-uutinen järkytti minua" saattaisin toimia näin vain saadakseni yleistä hyväksyntää. Juuri tällaisissä tapauksissa moni ihminen "ylinäyttelee" tunteitaan, ollaan jotain sellaista mitä ei aidosti ollakaan vain jotta julkinen kuva näyttäisi hyvältä - oikealta.

Tämä ei tarkoita sitä etteikö joukossa ole heitä joiden tunteet ovat jotakuinkin aitoja vaan sitä mitä yllä kirjoitin. Vaikka yli 100 000 kuollutta ei hetkauttaisi tippaakaan voidaan julkisesti olla toista mieltä eli julkisesti esitetyt tuntemukset eivät ole aitoja.

vlad.

 

[Tommy]

Näissä suurissa onnettomuuksissa ja katastrofeissa tuntuu olevan muutamat samat nimimerkit jonka mielestä sureminen on väärin, koska samat ihmiset eivät sure esimerkiksi kymmenien tuhansien afrikkalaisten päivättäistä kuolemaa.

No, tehdäänkö vaikka näin että nämä muutamat nimimerkit surevat sitten niitä, voivat avata oman ketjun niille, ja jättävät nämä meitä ns. normaaleja koskettavat ketjut täysin rauhaan.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Tommy
Näissä suurissa onnettomuuksissa ja katastrofeissa tuntuu olevan muutamat samat nimimerkit jonka mielestä sureminen on väärin, koska samat ihmiset eivät sure esimerkiksi kymmenien tuhansien afrikkalaisten päivättäistä kuolemaa.

Eihän tästä olekaan kyse vaan ennemminkin siitä, että miksi surra joitakuita kun toisaalla silmät suljetaan tuholta ja katastrofeilta täysin.

Johtopäätös: Jos lähipiiri jätetään huomioimatta ihmiset eivät ole samanarvoisia päinvastaisista ennakkopuheista huolimatta. Ihminen erottelee ja kategorisoi uhreja, toiset ovat tärkeämpiä ja suuremman surun arvoisia kuin toiset.

vlad.

 

[Sistis]

Viestin lähetti vlad
Johtopäätös: Jos lähipiiri jätetään huomioimatta ihmiset eivät ole samanarvoisia päinvastaisista ennakkopuheista huolimatta. Ihminen erottelee ja kategorisoi uhreja, toiset ovat tärkeämpiä ja suuremman surun arvoisia kuin toiset.

Eikö se perkele jo mene kaaliin, että ihmiset ovat samanarvoisia kokonaisuutena. Siitä huolimatta jokainen ihminen kokee jonkun ihmisen läheisemmäksi kuin jonkun toisen. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten tasa-arvoisuuden kanssa. Suru voi koskettaa ihmisiä sekä yleisellä, että henkilökohtaisella tasolla.

 

[Kyle]

31.12.2004 klo. 23:55

Viestin lähetti vlad
. Sata tuhatta kuollutta on kuitenkin "vain" sata tuhatta kuollutta, vuosittain malariaan kuolee yli miljoona ihmistä.

01.01.2005 klo. 02:45

Viestin lähetti vlad
Voisin jopa sanoa pitäväni yksittäistä ihmishenkeä kohdallani täysin arvottomana, siksi tuhat tai miljoona uhria ei hetkauta minua suuntaan tahi toiseen.

Ylemmästä viestistä oli eilen(tänään) kovat keskustelut, alempi viesti on taas seurausta ylemmästä viestistä.

Joten vlad, en tiedä onko sinussa Venäläistä muutakuin nimimerkki, mutta kirjotuksesi alkaa olemaan jo aika ympäri pyöreitä. Tämä siis ollut havaittavissa muissakin kuin noissa edellisissä viesteissä tässä ketjussa.
Ymmärrin myös toki, että ylempi viesti on faktaa ja alempi sinun mielipiteesi, mutta ylempään viestiin liittyen voi vähän kuvitella ajatusmailmaasi. Sinua ei siis hetkauta jos joku ei tuttusi kuolee/sairastaa, mutta silti vaadit malariaa sairastaneille, että Aasian uhreille yhtä paljon/vähän apua?
Tähän ei voi kukaan jatkoaikalainen vaikuttaa, joten täällä sitä on turha surra.

Vaikka oletkin yksi jatkoajan eniten miellyttävimpiä henkilöitä mielestäni, olet tehnyt nyt selkeän pohjanoteerauksen. Heijastutat nyt väärässä aiheessa kirjoituksissa "minä olen oikeassa te väärässä"- tyyliä, joka on todella typerää kun monella on oikeasti tunteita.


Paskasäkä mullakin kun en osaa kirjoittaa haluamallani tavalla.

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti vlad
Mikäli minä kirjoittaisin tänne "Katastrofi-uutinen järkytti minua" saattaisin toimia näin vain saadakseni yleistä hyväksyntää.

Niin, ehkä näin on Sinun tapauksessasi. En kuitenkaan oikein ymmärrä, mitä "yleistä hyväksyntää" ihminen voi kaivata ilmaistessaan tunteitaan anonyymina (nimimerkillä) bittimaailmassa. Kirjoitanpa sitten esimerkiksi minä Maple Leafina Jatkoaikaan mitä hyvänsä, en minä lihaa ja verta olevana ihmisenä saa siitä arjessani paheksuntaa tai hyväksyntää. Toisaalta en ole myöskään nimimerkki Maple Leafina kirjoittanut koskaan mitään sellaista, mitä todellinen minäni ei voisi allekirjoittaa. Varsinaiset pätemisen ("yleisen hyväksynnän" hakemisen) foorumit kun uskoakseni valtaosalla Jatkoajankin aktiiveista ovat aivan muualla kuin bittiavaruudessa.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dana77
Puhut edelleen näistä aidoista tunteista ja ei-aidoista tunteista, vaikka edellisellä kerralla selitys niiden eroista jäi minun mielestäni vähintäänkin epämääräiseksi ("Tarkasti sen voi tietty määritellä vain surija itse - hän tietää, sikäli mikäli tietää, onko suru aitoa vai epä-aitoa"). Kuitenkin väität toisille ihmisille heidän puolestaan että heidän surunsa on epäaitoa, ristiriita?

Minähän en väitä, että jonkun tietyn henkilön suru olisi aitoa tai epäaitoa, sen sijaan epäilen, että onko kaikkien surunsa ja myötäelämisensä julkituovien tunne todellakin aito vai onko se jollain tapaa väritetty esim. jotta julkisuuskuva säilyisi puhtaana. Vaikka tämä on anonyymi keskustelupalsta tästäkin huolimatta ihmisillä voi olla tarve pitää itsestään tietty puhtoinen julkikuva, ja mikäs sen parempaa kuin tuoda esille surunsa ja myötätuntonsa uhreja kohtaan - suuren yleisön silmissä tällainen henkilö saa heti lisäpisteitä.

Jos vanhempasi olisivat ostaneet lemmikkikaupasta uuden marsun sen vessasta vedetyn tilalle tietämättäsi, niin et olisi surenut. Oliko tunteesi kuitenkin aitoa? Elukat ilmeisesti harvemmin ovat niin älyllisesti kehittyneitä, että niillä olisi kehittynyt tietoisuus itsestään ja että ne sitä myöten tuntisivat surua, joten etkö sinäkin surrut vain itseäsi? Onko se nyt sitten aidompaa kuin suru tuntemattomasta lajikumppanista.Uskotko että Tsunami-uhrien surijat ovat tarvinneet mallioppimista suremiseensa tai että yksin asiaa käsitelleet eivät ole samaa tunnetta tunteneet?

Ei pitäisi mennä tekemään johtopäätöksiä vajavaisten tietojen perusteella. Olenko missään maininnut, että olisin ollut lapsi tuolloin kun menetin lemmikkini?

Millä tapaa elukoiden tunneominaisuudet (tai niiden mahdollinen puute) vaikuttaa minun lemmikkiini muodostamaan tunnesiteeseen? Vaikka tunneside olisikin yksipuolinen* voi minulle (tai kelle tahansa) muodostua voimakas tunneside lemmikkiini. Enkä missään ole väittänyt etteikö ihminen voisi kokea voimakasta (ja samalla mahdollisimman aitoa) tunnetta sellaisiin henkilöihin tai eläimiin joihin heille on kehittynyt läheinen side, sen sijaan olen ihmetellyt voimallista reagointia täysin merkityksettömiin uhreihin ja samalla epäillyt sen aitoutta kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

*: Jokainen vähänkin älyllisemmän lemmikin omistanut tietää, että myös lemmikki kehittää voimallisen siteen "isäntäänsä". Ei ehkäpä siinä mielessä samanlaisen kuin kaksi ihmistä toisiinsa mutta side muotoutuu myös lemmikin kautta. Lemmikki voi kaivata isäntäänsä, olla iloinen kun tapaa isäntänsä uudelleen tms. Mistä tämä kertoo muusta kuin jonkin sortin siteen muotoutumisesta, liittynee tietty omalta osaltaan laumakäyttäytymiseen etc. mutta mistä muusta ihmisenkään käyttäytymismallit ovat saaneet alkunsa? Toki älyllisen kehittymisen myötä lisävariaatioita on tullut mutta perustat on luotu jo varhaisessa kehityksessä.

Tämä että tunteiden voimakkuus korreloisi niiden aitouden kanssa on minun käsittääkseni aivan ristiriitainen sen kanssa mitä olet asiasta tähän asti sanonut.

Kirjoitin siis:

"Tietty, mikäli tunneside uutiseen on voimakas sitä voimakkaampi (ja samalla kenties aidompi) itse tunnetila on."

Ilmaisin itseni tässä kohdin ehkäpä heikosti, en suoranaisesti tarkoita sitä, että yleisellä tasolla kiinteämpi tunneside uutiseen tarkoittaisi sitä, että sitä voimakkaampi (ja kenties aidompi) itse tunnetila on vaan kirjoitin lähinnä yksilötasolta eli jollain yksilöllä reagoiminen uutiseen voi olla aidompi mikäli hänellä on kiinteä side uutisen kohteeseen ja tämä kiinteä side sitten muodostaa itse tunnetilasta voimakkaamman ja samalla se voi myös olla huomattavan aito tuntemus.

Suurta massaa tarkasteltuna löytyy kuitenkin huomattavan paljon ihmisiä jotka jonkin erityisen syyn tähden näyttelevät yli tunteitaan, tämä syy voi olla julkisuuskuva tms. seikka. Tämän tähden epäilen ettei kaikkien kertoma tunnetila todellisuudessa ole se minkä he tuovat julki.

Mistä tämä tieto on peräisin? Minä ainakin uskon että ihmisten järkyttymis-kyky on geeneissä samalla tavalla kuin esim joku huumorintaju ja sikäli melko vakio.

Kyse on silkkaa mutua - ei siis faktaa.

Tarkastelen asiaa lähinnä median esittämän julkisuuskuvan kautta ja sen perusteella näyttää siltä, että ihmiset tuntuvat nykyään järkyttyvän aiempaa enemmän, tai ainakin he tuovat tämän järkyttymisensa aiempaa enemmän julki - johtuneeko tämä sitten kulttuuri- tms. tapamuutoksesta?

Lisäkysymykseesi vastaan myöhemmin. Teen kuitenkin Sinulle kysymyksen. Sen sijaan, että tyytyisit huutelemaan aidan toiselta puolen nasevia kommentteja kerrohan meille mitä tuntemuksia tsunami-katastrofi Sinussa herätti?

vlad.

 

[Q]

Vlad, hanki elämä itsellesi.

Olet nyt roikkunut yötä päivää tässä ketjussa ties mistä viikonpäivästä lähtien. Joka toinen kirjoitus on nimimerkki Vlad kirjoittama. Yrität esiintyä omassa mielessäsi jonkinlaisena älykkönä ja vastavirtaan kulkijana. Kirjoituksesi ja samojen asioiden inttäminen saavat kyllä lähinnä säälin tunnetta aikaiseksi.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Gerodz
Joten vlad, en tiedä onko sinussa Venäläistä muutakuin nimimerkki, mutta kirjotuksesi alkaa olemaan jo aika ympäri pyöreitä. Tämä siis ollut havaittavissa muissakin kuin noissa edellisissä viesteissä tässä ketjussa.
Ymmärrin myös toki, että ylempi viesti on faktaa ja alempi sinun mielipiteesi, mutta ylempään viestiin liittyen voi vähän kuvitella ajatusmailmaasi. Sinua ei siis hetkauta jos joku ei tuttusi kuolee/sairastaa, mutta silti vaadit malariaa sairastaneille, että Aasian uhreille yhtä paljon/vähän apua?
Tähän ei voi kukaan jatkoaikalainen vaikuttaa, joten täällä sitä on turha surra.

Minua syytetään rautalangan käytöstä mutta mihin muuhunkaan voin turvautua kun kirjoituksiani ei tunnuta laisinkaan ymmärrettävän - tai sitten kirjoitan niin helvetin epäselvästi näistä asioista ts. peiliin katsomisen paikka.

Mutta kertauksena vielä:

Minua ei hetkauta 100 000+ kuollutta tsunami-uhria tippaakaan, minua ei hetkauta miljoona malaria-uhria tippaakaan. Sen sijaan ihmettelen sitä kuinka monet jotka ovat välittäviä ja tuntevia ihmisiä voivat sulkea silmänsä tältä tosiasialta, että vuosittain tauteihin kuolee monin kertainen määrä ihmisiä - nälkään vieläkin enemmän. Jos halua auttamiseen on varmasti siihen tarjoutuu tilaisuus, ei muuta kuin kansalaisjärjestöistä tai SPR:stä ottamaan selvää.

Ongelmat olisivat jossain määrin ratkaistavissa jo valtiotasolla sikäli mikäli halua vain löytyisi, yksittäisten ihmisten lahjoittama apu olisi sitten vain lisänä tässä.

vlad.

 

[Igor Siperia]

Järkyttävää materiaalia. Tässäkin eräs kuva.

http://homepage.mac.com/jlgolson/ruumiita4ft.jpg

On tuossa uhrintunnistusryhmällä työsarkaa kerrassaan.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Sistis
Eikö se perkele jo mene kaaliin, että ihmiset ovat samanarvoisia kokonaisuutena. Siitä huolimatta jokainen ihminen kokee jonkun ihmisen läheisemmäksi kuin jonkun toisen. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten tasa-arvoisuuden kanssa. Suru voi koskettaa ihmisiä sekä yleisellä, että henkilökohtaisella tasolla.

Johtopäätös perustuu muiden ihmisten toimintaa vs puheet, ei minun. Minulle kaikki ovat tasan samanarvoista paskaa kun tarpeeksi suurta kokonaisuutta tarkastellaan.

Kuten varmasti huomasit, jätin ottamatta huomioon lähipiirin eli tuntemattomien "virtuaaliolentojenkaan" kohdalla samanarvoisuuden periaate ei pidä paikkaansa vaikka muuta ihmiset väittäisivätkin.

Myönnän sen, että suru voi koskettaa ihmisiä sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla mutta kuinka monella tämä "yleisentasonsuru" todellakin on aitoa surua eikä jonkin muun tuntemuksen alulle pistämä reagointitapa? Ja kuinka moni käyttäytyy "surren" julkisesti vain koska se kuuluu hyviin tapoihin? Huomioikaa se, että nettipalsta anonyymiudestaan huolimatta on julkinen, moni meistä tapaa toisiaan irl. joten tarvetta tietyn hyväksikatsotun julkisuuskuvan ylläpidolle voi olla.

vlad.

 

[Gilmore]

Viestin lähetti Igor Siperian hurtta
http://homepage.mac.com/jlgolson/ruumiita4ft.jpg

Sairasta. Ei tohon voi mitään muuta sanoa.