Viestin lähetti HN
Nostamalla itsensä "massan yläpuolelle", jonkinlaisen Ulkopuolisen Tarkkailijan asemaan, saa epäilemättä kiksejä.
Eteen vain olisi havainnut samaista käytöstä HN:n taholta kerran jos toisenkin, ja etteikö joku voisi tätäkin viestiäsi tällaiseksi lukea.
Me ihmiset olemme totta tosiaankin merkillisiä olentoja. Toimimme nähdäkseni aika monella muullakin elämänalalla melko epäloogisesti, tehottomasti ja jopa typerästi. Usein teemme näin vieläpä täysin tietoisesti tai ainakin pyrkimättä aktiivisesti eroon moisista heikkouksista.
Kas vain, olemme täysin samaa mieltä tästä asiasta. Me ihmiset toimimme todellakin varsin monella elämänalalla melkoisen epäloogisesti, tehottomasti ja jopa typerästi - minunkin olisi paljon fiksumpaa olla tähän aikaan yöstä nukkumassa kuin kirjoittelemassa viestejä jatkoaikaan, ei mitään fiksua toimintaa - ei todellakaan.
Riittää. Miksi ei riittäisi? Ehkä on niin, että mitä lähempänä kuolema korjaa satoaan, sitä lähempänä myös itseämme tunnemme sen kylmän henkäyksen ja sitä tuntuvammin tajuamme taas hetkellisesti oman haurautemme ja merkityksettömyytemme.
Luulisi, että aikuiseenikään päässyt ihminen tietää tämän haurauden ja merkityksettömyyden ilman jokaista uutisoitua kuollutta; ilman rituaalinomaista suremista, jollei tiedä tahi tiedosta niin sanoisinpa, että jossain on tuolloin vika.
Olisiko niin, että tuntemattoman ihmisen elämälle suuren arvon antaminen heijastaa haluamme saada arvostusta omalle elämällemme?
Mahdollista mutta yhtälailla on mahdollista ettei näin ole, sillä mikäli näin olisi miksemme siis surisi avoimesti jokaista kuollutta - miksi nostaa jotkut jollain merkityksellisellä tapaa kuolleet merkityksettömät ihmiset muiden yläpuolelle?
Ei näihin asioihin löydy vastauksia logiikasta. Kukin kokee yksilöllisesti sen, mikä on "lähellä" ja mikä "kaukana" (kyseessä siis edelleen huomattavasti kattavampi kuin pelkkä maantieteellinen perspektiivi). Ääripääthän ovat selvät: jotakuta ei kosketa yksikään kuolema ja jotakuta ne koskettavat kaikki. Ylivoimainen valtaosa ihmisistä sijottunee tässä tarkastelussa melko kauas näistä ääripäistä.
Johtuneeko uutisoinnin luomasta harhasta vai mistä, mutta viimeisinä vuosina näyttää vahvasti siltä, että tämä surevien joukko tuntuu olevan korostetummassa asemassa.
Media - varsinkin sensaatiolehdistö - rummuttaa kuolleilla ja surevilla omaa mantraansa, ja ihmiset lankeavat tähän ansaan ymmärtämättä tai huomioimatta, että näiden tahojen taustavaikuttimena on jokin muu kuin "aito suru". Tämä jos mikä on kornia, tehdä rahaa toisten surulla.
Jos jollain asialla ei ole mitään merkitystä, niin juuri sillä, miten "korni" jonkun ihmisen tunne tai reaktio on sinun mielestäsi. Eivät ne ole sinun tunteitasi, joten se, miten sinä ne koet, on täysin merkityksetöntä.
Tuntemukseni on tasan yhtä merkityksetön kuin kenen tahansa tuntemus, näin sen näen.
Minulle jotkut elämät ovat arvokkaampia kuin toiset, ja tämän tosiasian myöntäminen auttaa minua ymmärtämään itseäni (ja muita) entistä paremmin.
Kaikesta huolimatta osaan arvostaa näkökantaasi, minä näen asian juuri toisin, ihmisen merkityksettömyys auttaa minua ymmärtämään kokonaisuutta entistä paremmin - painotan sanaa "kokonaisuutta", tarkastelen asiaa täysin päinvastaisesta vinkkelistä ja arvostan asioita hivenen toiselta kantilta, senpä tähden en oikeastaan jaksa surra kuolleita tahi kuolevia, olipa heitä yksi, tuhat tahi miljoona.
Elämä päättyy kuolemaan.
vlad.