Hyväkään veska ei voi mitään jos joukkueen puolustuspeli ei ole kunnossa. Ja puolustuspelillä tarkoitan tässä yhteydessä koko kentällisen puolustamista, ei pelkästään pakkien tekemisiä.
Viime kaudella taisi puolustaminen olla kunnossa HIFK:lla mutta hyökkäyspeli oli aika mielikuvituksetonta, hyvä materiaali auttaa tiettyyn pisteeseen asti mutta yksilöt pelkästään eivät voi kantaa joukkuetta kovin pitkälle (pätee hyökkäykseen ja puolustukseen). Eli tässä kohtaa esiin nousee valmennus ja se kuuluisa pelikirja. Pelikirjakeskustelu on Suomessa keskittynyt hyvin pitkälti kiekolliseen peliin eli mitä tehdään silloin kun omalla joukkueella on kiekko ja lähdetään rakentamaan hyökkäystä, siitä ollaan kyllä kuultu Sihvosilta ja muilta enemmän kuin tarpeeksi. Pakki-pakki nopeat siirrot, sentterin kiekon jakaminen vauhdissa olevalle laiturille, kiekon pelaaminen painottomalle puolelle jne jne, kaikki ovat kuulleet näistä.
Se mistä hirveästi ei ole puhuttu on valmentajien/joukkueiden peli sillon kun kiekko ei ole omalla joukkueella eli kiekoton peli. Miten ryhmittäydytään kun vastustaja hyökkää, kuinka alhaalla sentteri pelaa ja auttaa puolustusta, miten laiturit tulevat alas, kuinka pitkälle vastustaja päästetään ennenkuin laitetaan painetta, karvauksen korkeus, pakkien sijoittuminen esim. korkeaa karvausta käytettäessä jne. Kaikki ovat kyllä kuulleet trapista mutta harva edes tietää tosiasiassa mitä se on ja mitä eri variaatioita siitä on, puhumattakaan muista puolustusasetelmista.
Pitkämäen menestys riippuu pitkälti siitä millaisen systeemin Jalonen loihtii joukkueelle ja kuinka paljon tukea Pitkämäki saa ei pelkästään pakeilta vaan myös hyökkääjiltä. Jos hyökkääjät eivät osallistu aktiiviseen puolustuspeliin niin puolustajien kyky auttaa veskaa on pitkälti kiinni yksilötaidoista, ei systeemistä.