Viherpuiston Ruoska kirjoitti:Tulee mieleen eräskin Tim Thomas, joka kevään -99 finaaleissa imaisi punaviivan jälkeen lähetetyn roiskaisun sisään, minkä ansiosta Aurajoen rannalla virtasi hunaja hetkeä myöhemmin. Nykyään kyseinen maalivahti pelaa Bostonissa.
Mieleen muistuu myös eräs Tommy Salo, joka kevään -02 olympiakisoissa imaisi ihmeellisellä tavalla Valko-Venäjää vastaan lähes puolesta kentästä ammutun kiekon selkänsä taakse. Mies jatkoi uraansa vielä pari kautta Edmontonissa tästä huolimatta, etkä varmaankaan sano häntä imuriksi.
Näitä nyt valitettavasti toisinaan sattuu veskalle kuin veskalle. Ei silti ole oikein kohtuullista kaataa koko hommaa veskan niskaan, jos muu joukkue edessä pelaa kehnosti.
Hyviä esimerkkejä käytät, mutta unohdat yhden asian. Nuo ovat yksittäisiä tapahtumia, jotka eivät ole toistuneet, ennemminkin voi puhua tuurista. Kumpikin maalivahti on voittanut jotain. Kun tapahtumilla on tapana toistua samanlaisina, niin tapahtumiin on oltava syy. Seuraus on kaikkien nähtävillä, ja syy on mielestäni se, että Janne menee paniikkiin ja tekee väärän päätöksen, ottaa turhia riskejä kun pitäisi pelata varmasti. Jos oikeasti kritisoisin miehen taitoja niin ottaisin esimerkiksi maalin, jonka Laatikainen teki Blues-ottelussa. Miten keskelle maalia niin ylös voi mennä sellainen veto. Mutta tuollaisilla ei ole oikeastaan väliä, pelissä ei ole niin paljon panosta ja kuitenkin Jannen tasaisuus tuo pisteitä pitkässä juokussa.