Ymmärrän totta kai tiettyyn pisteeseen asti maalivahtien keskinäisen vertailun, mutta en pidä siitä piirteestä, että oma veskari dumataan menetetyksi tapaukseksi hyvin lyhyen otannan perusteella tai haetaan överiä vastakkainasettelua. Ja kyllä, Halosen otanta on lyhyt, kun tässä nyt kuitenkin oli monen kuukauden kesä välissä ilman pelin peliä ja pleijareissa oli tietyt olosuhteet taustalla. Ja muutenkin, jos joku pelaaja onnistuu, täällä muistetaan aina mainita, miten joku toinen oli huonompi tai joku toinen pelaaja
olisi pelannut saman tilanteen päin persettä. Vaikka emme saa koskaan tietää, olisiko oikeasti pelannut. Pienimunaisten touhua moinen.
Taponen ja Halonen tekevät kumpikin omaa hommaansa, yhdessä ja erikseen. Kummallakin on samat tavoitteet, yhdessä ja erikseen: pelata paljon, kehittää itseään, onnistua ja auttaa omaa jengiä. He ovat todennäköisesti keskinäisestä kilpailuasemastaan huolimatta toistensa suurin tuki ja turva. Toisen onnistuminen on siinä mielessä aina itseltä pois, että se tietää vähemmän peliaikaa itselle, mutta toisella puolella painaa aina myös joukkueen menestys, parempi fiilis kopissa ja ehkä myös pienempi paine oman onnistumisen
pakosta joukkueen menestymiselle. Lisäksi kilpailutilanne kehittää aina ja pakottaa tekemään asioita paremmin. Uskon vakaasti, että keskinäisestä kilpailutilanteesta huolimatta yksikään veskari, ainakaan täysipäinen ja ennen kaikkea hyvä ihminen, ei
toivo veskariparilleen epäonnistumisia.
Tämä kuva on mielestäni aivan upea meidän veskareista:
Ammentakaamme mekin tästä iloa ja riemua. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.