Silläkin uhalla, että saan paskaa niskaan, kirjoitan mielipiteeni HIFK:n maalivahtitilanteesta. Mikäli haluat lukea kirjoitustani tästä eteenpäin ja suhtautua kirjoittamaani mahdollisimman objektiivisesti ja rauhallisesti, edellytyksenä on, että unohdat seuraavat asiat:
- Michael Garteigin (nimi, numero, pelityyli, pomput, kiekon sylkemiset, jne.)
- Garteigin voittoprosentin
Mikäli et pysty tai halua näin toimia, suosittelen, että skippaat viestini. Tarkoituksenani ei ole puolustella tai paapoa henkilöä nimeltä Michael Garteig tai ärsyttää ketään, vaan mahdollisimman objektiivisesti käsitellä tätä meidän "maalivahtiongelmaamme".
Fakta on se, että koko joukkue on kollektiivisesti pystynyt melko isolla otannalla toimittamaan meille vähemmän kuin mitä olemme odottaneet. Syitä tähän on useita ja niillä syillä on ollut merkitystä. Onko muilla jengeillä ollut vastaavaa? En tiedä, eikä mua varsinaisesti kiinnostakaan, koska mua kiinnostaa ainoastaan HIFK:n tilanne.
Jos katsotaan helmikuun otteluita, HIFK:lla oli 9 matsia, joista kaksi voitettiin varsinaisella peliajalla ja yksi hävittiin rankkareilla. Helmikuussa HIFK jäi kolme kertaa nollille. KOLME! Siis kolmessa ottelussa HIFK ei onnistunut tekemään maalin maalia. Voittamissaan kahdessa ottelussa, HIFK teki molemmissa neljä maalia päästäen toisessa yhden ja toisessa kaksi maalia. Maalisuhde helmikuussa: tehtyjä maaleja 16, päästettyjä 26. Vastustaja teki ilman veskaria 3 maalia, joten HIFK:n maalivahti päästi 9:ssä pelissä 2,56 maalia. Jos nyt en ihan väärin muista, näissä peleissä oli jopa kaksi omaakin maalia. HIFK teki itse näissä peleissä 1,78 maalia. Ja se on liian vähän. Ainakin HIFK:n hyökkäysarsenaalin omaavalle jengille.
On aivan totta, että meillä ei ole nyt heittää maalille mitään maagista, ylisuorittavaa maalivahtia, joka pitää joukkuetta tarvittaessa vaikka yksin pystyssä. Mutta sanoisin silti, että maalivahtipelaaminen ei ole ollut meidän suurin ongelmamme. HIFK:n materiaalin pitäisi olla sellainen, että kyllä sen pitäisi pystyä sen kolme maalia tekemään lähes pelissä kuin pelissä. Se, miksi HIFK ei ole nyt siihen pystynyt on tietysti monen asian summa ja joukkueharjoittelun ja pelituntuman puute sekä repaleinen kokoonpano toipilaineen on tietysti yksi tekijä. Mutta itse näen yhtenä suurena syynä myös sen, että joukkue ei ole pelannut riittävän nöyrästi ja yksinkertaisesti kohti maalia. Eli suomeksi sanottuna, ei ole oikein haluttu maksaa sitä hintaa, mikä maalista on välillä maksettava.
Salmelainen on nyt reagoinut mun mielestäni siihen suurimpaan ongelmaan ja hankkinut pelaajia, jotka eivät kaihda sinne maalille menemistä ja oikeasti likaisen työn tekemistä. HIFK:lla on ollut tähänkin ihan riittävästi niitä pelaajia, jotka osaavat kyllä syöttää hienosti ja kieputella vastustajaa nippuun hyökkäysalueella, mutta varsinkin nyt Palolan, Tallbergin ja Jääskän poissaolojen myötä siellä on ollut selkeä vajaus pelaajista, jotka menevät maalille, tekevät vastustajan veskarin duunista vaikeaa ja taistelevat jokaisesta irtokiekosta, jopa niitä voittaen.
Lätkäkin on itseluottamuspeli ja sattuneista syistä koko HIFK:n jengi on nyt kärsinyt sen puutteesta. Se näkyy lähes kaikissa ratkaisuissa. Odotetaan se yksi ylimääräinen sekunti, koska pelätään epäonnistumista. Tai halutaan pelata varman päälle, mikä taas tekee pelistä vastustajalle helposti ennakoitavaa. Mielikuvituksellisuus ja älyttömien riskien ottaminen eivät ole synonyymeja. Vähintä, mitä kenttäpelaajilta voi odottaa, on laadukkaiden syöttöjen antaminen tilanteissa, missä minkäänlaista painetta ei ole. Nyt näistä tilanteista on tullut järjetön määrä pitkiä kiekkoja, mistä on seurannut aloituksia omaan päähän, aloitustappioita ja vastustajan pyörityksiä omissa ja sitä rajallista energiaa on tuhlattu näihin.
Olisiko maalivahtimme voinut pelata paremmin ja ottaa muutaman vastustajan maaleista? Totta helvetissä olisi. Olisiko niillä ollut suurta merkitystä ottelun lopputulokseen? Ehkä, ehkä ei. Ehdottomasti olisi siinä tapauksessa, jos hän olisi torjunnut ihan kaiken, mutta ehkä sellaisen odottaminen on kuitenkin epärealistista.
Mä näen, että tappiot ovat seurausta koko joukkueen kollektiivisesta alisuorittamisesta. Onhan siellä ollut onnistumisiakin, mutta isommassa kuvassa koko joukkue on vähintäänkin vähän epäonnistunut. Vastustaja on saanut maaleja aivan järkyttävän halvalla ja hyvin usein koko maaliin johtanut tilanne on syntynyt siitä, että kenttäpelaaja on tehnyt jonkun aivan järjettömän ratkaisun, hukannut oman äijänsä, syöttänyt kiekon suoraan vastustajan lapaan tai jotain muuta vastaavaa. Tai jopa itse ohjannut kiekon maaliin.
Itse uskon ja luotan siihen, että kun meille on nyt tullut lisää hyökkäysVOIMAA myös erittäin puolustuskykyisten pelaajien muodossa, koko jengi saa lisää munaa ja tappiot kääntyvät voitoiksi. Ja siinä samalla myös maalivahtipeli paranee.
Tuli meille uusi maalivahti tai ei, en suostu heittämään kirvestä kaivoon maalivahtipelinkään vuoksi. Edelleenkin omiin on mennyt alle 3 maalia ja kyllä mun nähdäkseni HIFK:n pitäisi pystyä tekemään vähintään kolme maalia. Ylivoima pitää saada kuntoon ja ylivoimalle pitää ylipäätään päästä. Sitä ei tapahdu, jos pelataan varovasti ilman todellista vastustajan haastamista, kuten viime aikoina ollaan myös tehty. Jatkossa pitää pelata myös fiksummin ja yrittää omalla toiminnalla omassa päässä luoda rauhallisuutta myös omalle veskarille. Viime aikojen ratkaisut eivät sitäkään edesauttaneet, jolloin maalivahdinkin on ollut vaikea ennakoida.
HIFK:n kulloisenkin pelaavan maalivahdin pitää pelata rauhallisesti ja kylmän viileästi. Mä en koe, että kyse olisi lopulta edes mistään dramaattisen suuresta muutoksesta, vaan pienten asioiden loksahtamisesta nykyistä paremmin. En näe mitään syytä, miksi tämäkin asia ei voisi muuttua paremmaksi. Nyt on hyvä hetki aloittaa alusta ja keskittyä vain nykyhetkeen. Ei eiliseen, eikä huomiseen, vaan seuraavaan tilanteeseen. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja uskon, että meiltä niitä löytyy jengistä enemmän kuin tarpeeksi. Mitään ei ole menetetty vielä, joskaan ei voitettukaan. Sama koskee kaikkia jengejä. Nythän tämä lysti vasta alkaa ja hyvä niin.
Päätän katsaukseni tähän. Nyt mut saa kivittää.