Kuten itse kommentoin, niin liian iso paikka olisi luultavasti hänellekin.
Silti kommentoin myös sitä, että koska meillä on maalivahti voittanut viimeksi meille pelin niin, että on ollut puolet enemmän vetoja vs vastustajan maalivahti? Meillä maalivahti korkeintaan pelaa niin siedettävästi, että voidaan voittaa. Entä ne kommentit, että nämä/tämä maalivahti antaa joka ilta joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. Puhumattakaan siitä ryöstöstä.
Lisäksi myös Husso ja Lankinen joutuivat ajoittain pelaamaan aika sekavan puolustuksen takana, mutta eivät tulokset ja tilastot heidän kanssaan olleet ikinä noin murheelliset. Esim. kaudella 2016-17 HIFK joutui sääleihin ja silti Lankisen tilastot 2.14 ja 92.20 Kyllä huononkin joukkueen takana voi pelata hyvin. Itse asiassa näillä kahdella maalivahdilla ei ikinä ollut torjuntaprosentti alle 90.
Ei tässä yksittäisen pelin takia olla bussin alle heittämässä, vaan kokonaisuuden.
Nimimerkki
@Pepper Jack tuossa perustelikin mielestäni hyvin miksi IFK:n pelitapa on myrkkyä maalivahdin tilastoille. Kiekko pyörii suurimmaksi osaksi oman joukkueen hallussa ja silloin kun vastustaja hyökkää, niin ne ovat yleensä vaarallisia vastahyökkäyksiä. Ja silloin kun vastustaja saa pelin pyörimään meidän päätyyn, niin yleensä koko puolustava viisikko on aivan kujalla. En yritä puolustella loukkaantumisensa jälkeen paluun tehnyttä Engreniä tai hänen loukkaantumisensa jälkeistä Tuohimaata, mutta yritän nähdä tilastojen taakse. Ei se iso kuva tai joukkueen voittosarake olisi juuri muuksi muuttunut vaikka tolppien välissä olisi ollut joku kuluvan kauden maalivahtitilastojen top5:n tuntumassa keikkuva molari kuten vaikkapa Halonen tai Ruusu.
Kysymyksesi siitä milloin IFK on viimeksi voittanut pelin siten, että meidän maalivahdilla on ollut puolet enemmän torjuntoja kuin vastustajan maalivahdilla, ei ole kovin relevantti kuluvaa kautta koskien, sillä en muista pelejä kuluvan kauden aikana, joissa vastustaja olisi vienyt laukaukset tuollaisella marginaalilla. Mutta nyt kun kysyit, niin tämä taitaa olla lähimpänä vaikka asettamasi kriteerit parin torjunnan päähän jäävätkin; Kalpa - HIFK (14.9.2019), lopputulos 1-2 ja torjunnat Kilpeläinen 16 /
Engren 29.
Joidenkin Hussojen ja Lankisten esille kaivaminen taas on vertailumielessä aivan turhaa, koska valmennus sekä pelitapa ovat täysin erit kuin tuolloin. Paskempikin joukkue voi sumputtaa hyvin puolustusalueella ja pakottaa vastustajan laukomaan maalivahdin kannalta helpoista sektoreista, jota siis kuluvan kauden IFK ei ole missään muodossa harjoittanut (eikä toki välttämättä pidäkään harjoittaa). Lankinenkin seilasi viimeisimmän IFK-kauden jälkeen jossain AHL:n ja ECHL:n välimaastossa ja tuskin sen takia, että olisi yhtäkkiä muuttunut kesän aikana merkittävästi huonommaksi maalivahdiksi.
Annan valmennukselle krediittiä siitä, ettei IFK:n pelitapa ole mitään puolustusalueen sumputtamista vaan joukkue selvästi pyrkii olemaan kiekkoa hallitseva osapuoli. Niin pitääkin tällä materiaalilla olla. Nyt pitäisi kuitenkin saada pelitapa kuntoon puolustuspelaamisen osalta. Jos ja kun puolustajilla on lupa lukea tilanteita ja nousta kärkikarvaajaksi, niin silloin pitää löytyä varmistavia pelaajia, ettei vastustajalle aukene näin saatanan paljon ylivoimahyökkäyksiä. Ja viisikkopuolustus yleensäkin tiiviimmäksi silloin kun vastustaja saa hyökkäyspelinsä pyörimään. Nyt etenkin maajoukkuetauon jälkeinen oman alueen sekoilu on ollut aivan karmeaa katsottavaa. Tuollaisella päämäärättömällä puolustusalueen sekoilulla on ihan sama vaikka hankittaisiin kauden 97-98 Dominik Hasek tolppien väliin.