Kerran olen joutunut itkemään menetetyn vedonlyöntivoiton takia. Joskus 90-luvun puolivälissä pelailin innolla Veikkauksen pitkävetoa ja teksti-teeveeltä/radiosta/telkkarista niitä sitten jännättiin, lajista riippuen. Kaksi kohdetta oli jo oikein ja kolmas oli Lukko-KalPa Lukolle. Kerroin oli reilut 30 ja panosta kymmenen markkaa, eli voittoa tarjolla noin 300mk. Tekstarilta seurasin peliä silmät suurina ja 59min kohdalla oli tilanne Lukolle 3-2 ja pidin voittoa jo varmana. Radio Suomen liigakierros oli tietysti päällä ja juuri sopivasti lähetys sattui tuohon otteluun. Selostajakin laski jo sekunteja, kun silloinen Lukon veskari Boris Rousson tai joku Lukon pakki purkaa oman maalin takaa löysästi ränniin, KalPan pakki ottaa kiekon vastaan ja sutaisee maalille. Jussi Tarvainen ohjaa kiekon maaliin, lukemat tasoihin 3-3 ja pelikello pysähtyy ajassa 59.59. Silloin kyllä suretti niin perusteellisesti, että ei mitään järkeä. Jussi Tarvainen ei edelleenkään ole saanut tätä tekoaan anteeksi!
Sittemmin on menny isompiakin rahoja sivu suun - ilman itkua.
Sittemmin on menny isompiakin rahoja sivu suun - ilman itkua.