Juha Vainiolta tuli kepeiden rallien vastapainoksi useita todella puhuttelevan surumielisiä kappaleita. Minä en pysty nieleskelemättä kuuntelemaan sellaisia kappaleita kuin
Elämää ja erotiikkaa tai
Albatrossi.
Molemmat kappaleet kertovat ihmisestä, joka on jättänyt elämänsä elämättä. Varsinkin Elämää ja erotiikkaa on kuin suoraan omista painajaisunistani. Olisi kamalaa jonain päivänä havahtua siihen, että elämä meni, mitään en saanut siitä irti, ja takaisin se ei tule.
Oon akateemikko jo kohta kumarainen
Ja alan aavistella mistä ilman jäin
Ja turha tarjota tähän sitä iänikuista "Elä jokainen päivä kuin viimeisesi", ei se niin yksinkertaista ole.
Albatrossin kohdalla muistan tosin lukeneeni laulusta sellaisen tulkinnan, että merille paennutta lapsuusystäväänsä muisteleva alkoholisoitunut pikkuvirkamies itse asiassa elää puhtaasti omissa haaveissaan, mitä tulee hänen ystävänsä seikkailuntäyteisen elämään. Todellinen merimiehen arki on varmasti ollut hyvin erilaista. Toisaalta, jos mies kuitenkin kokee asian siten kuin kokee, onko sillä lopulta merkitystä, mikä totuus asiasta on? Mies itse kuitenkin on elämänsä hukannut juoppo. Ihan lopussa tosin tulee pilkahdus paremmasta.