Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Maailman surullisin kappale

  • 59 521
  • 169

Ben Marco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks
Pituudeltaan voisi tähän kategoriaan änkeäkin, vaikkei varsinaisesti biisi olekaan. Todella melankolinen silti.

Eli Nightwish: Mother & Father osio kappaleesta The Poet and the Pendulum.

Täydellinen kappale muutenkin!
 

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
Juha Vainiolta tuli kepeiden rallien vastapainoksi useita todella puhuttelevan surumielisiä kappaleita. Minä en pysty nieleskelemättä kuuntelemaan sellaisia kappaleita kuin Elämää ja erotiikkaa tai Albatrossi.

Molemmat kappaleet kertovat ihmisestä, joka on jättänyt elämänsä elämättä. Varsinkin Elämää ja erotiikkaa on kuin suoraan omista painajaisunistani. Olisi kamalaa jonain päivänä havahtua siihen, että elämä meni, mitään en saanut siitä irti, ja takaisin se ei tule.

Oon akateemikko jo kohta kumarainen
Ja alan aavistella mistä ilman jäin


Ja turha tarjota tähän sitä iänikuista "Elä jokainen päivä kuin viimeisesi", ei se niin yksinkertaista ole.

Albatrossin kohdalla muistan tosin lukeneeni laulusta sellaisen tulkinnan, että merille paennutta lapsuusystäväänsä muisteleva alkoholisoitunut pikkuvirkamies itse asiassa elää puhtaasti omissa haaveissaan, mitä tulee hänen ystävänsä seikkailuntäyteisen elämään. Todellinen merimiehen arki on varmasti ollut hyvin erilaista. Toisaalta, jos mies kuitenkin kokee asian siten kuin kokee, onko sillä lopulta merkitystä, mikä totuus asiasta on? Mies itse kuitenkin on elämänsä hukannut juoppo. Ihan lopussa tosin tulee pilkahdus paremmasta.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mainitaan tämäkin:

Skid Row - 18 and life.

kertoo kaverinsa "vahingossa" tappaneen ja siitä (jenkki-)elinkautisen saaneen teinin tarinan.



Albumeista puhuttaessa ehdoton ykkönen on Innuendo:

Miten ihmeessä synkästä ja surullisesta saadaan revittyä erittäin omituista huumoria ilman että musiikin taso kärsii? Musavideo on mahtava.
"I'm going slightly mad"

Kiekon avaava nimikkokappale "Innuendo" joka monipuolisuudessaan yltää lähelle Bohemian Rhapsodya.

Sekä tietenkin levyn (ja Mercuryn) lopettama "The show must go on".

Koko levy täynnä hienoa synkkää musiikkia, muutkin kuin edellä mainitut.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
If you wake up in hell or in heaven
Tell the angels we're here
Waiting below for a dream
Here in the garden of sin

Blackfield - End Of The World

http://www.youtube.com/watch?v=_5CeY_4Bws0

Melkein korniuteen asti melankolinen kappale, mutta toimii ainakin meikäläiselle.

It's the end of the world
The end of the world
It's a prison for dreams and for hopes
And still we believe there is God
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Onko Riki Sorsan Muuttohaukka jo tullut esille? Todella koskettava veto.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Melkein korniuteen asti melankolinen kappale, mutta toimii ainakin meikäläiselle.
Allekirjoitan. Menee toki hieman eeppisiin mittasuhteisiin, mutta toisaalta se nyt sopiikin minulle.

Joka tapauksessa upea biisi sanoineen kaikkineen ja melodia on todella toimiva, samoin Wilsonin ja Geffenin laulusuoritukset.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Ihmiset arvostavat niin erilaisia kappaleita, mutta näkisin tämän omalla listallani melko surullisena kappaleen.

Kari Tapio - Mun sydämeni tänne jää

Lisäksi mielestäni tulkinta ja oikeastaan kokonaisuus kaikkiaan oli aika loistava, taustoja ja taustalaulajia myöten.
 

kopo

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS

pete666

Jäsen
Suosikkijoukkue
BLUES
Aamen. Pari kertaa tullut livenäkin tämä kuultua ja herkäksi veti. Toinen hyvä ehdokas - no, ehkä enemmänkin synkkä kuin pelkästään surullinen - samalta esittäjältä on tässä eli biisi nimeltä Hiljaista. Maagisen hieno.

http://www.youtube.com/watch?v=vmggvDafa54

Toimii. Erittäin hieno kappale. Kyseiseltä pumpulta voi luetella montakin hyvää biisiä...Sääli kun pojat ripustivat hokkarit naulaan. Rautiaisen soolo ei uppoa kyllä yhtä hyvin kun niskalaukaus.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Leevi And The Leavingsin tuotannosta löytyy moniakin kovin melankolisia ja surullisia biisejä. Nostaisin tässä yhteydessä esille kuitenkin pari äärettömän hienoa, mutta samalla haikeaa/surullista biisiä.

Hector - Saarnaaja
CMX - Pelasta maailma

Toki CMX:ltä sekä Hectorilta löytyy myös paljon muita koskettavia ja upeita biisejä, mutta nämä biisit eritoten iskevät surusieluun.
 

lade

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Leevi And The Leavingsin tuotannosta löytyy moniakin kovin melankolisia ja surullisia biisejä. Nostaisin tässä yhteydessä esille kuitenkin pari äärettömän hienoa, mutta samalla haikeaa/surullista biisiä.

Leeveillä on kyllä tuotannossa todella monta surumielistä biisiä. Omat suosikkini tällä saralla ovat Keltainen huivi, lyhyehkö Anna (ehkä huomenna kaikki on toisin) ja varmasti useasti tässäkin ketjussa mainittu Elina, mitä mä teen. Niin kaunista, haikeaa ja surullista, mutta ehkäpä juuri siksi niin loistavaa musiikkia!

Band Of Horsesin - The Funeral täyttänee myös surullisen kappaleen kriteerit mainiosti. Itselle on vähän vaikea määritellä sitä kaikista surullisinta kappaletta.
 

kopo

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Leeveillä on kyllä tuotannossa todella monta surumielistä biisiä. Omat suosikkini tällä saralla ovat Keltainen huivi, lyhyehkö Anna (ehkä huomenna kaikki on toisin) ja varmasti useasti tässäkin ketjussa mainittu Elina, mitä mä teen. Niin kaunista, haikeaa ja surullista, mutta ehkäpä juuri siksi niin loistavaa musiikkia!

En voisi olla enempää samaa mieltä. Göstan kaltaisia neroja ei kasva puissa. Patetian puolelle meneviä, kiusaannuttavia ja myötähäpeää aiheuttavia surumielisiä biisejä sen sijaan onkin maailma täynnä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös