Täytynee tehdä paljastus. Eksälle ei koskaan riittänyt yksi nainen ja nuori ja idealisti kun vielä olin, niin uskoin avioliittoomme, kun lapsiakin oli jo syntynyt. Oli rankkaa huomata kerran pieni paperinpala lattialla. Lämmitin vauvalle silloin yöllä maitoa, nostin sen ja luin. Siinä rakastajatar kiihkeästi julisti rakkauttaan mieheeni, joka kännissä, sammuneena röhötti makuuhuoneen sängyllä.
Ruokittuani vauvan ja laittaessani sen nukkumaan en tietenkään saanut unta.Olin niin typertynyt, että vasta aamulla alkoi taistelu. Laitoin siis hellaan puita, kun meillä oli puulämmitteinen vuokrakämppä ja tuijottelin tulta, kun radio oli hiljaisella ja sieltä tuli juuri seuraava kappale Kasevalta: Kun maailma elää. Ei löydy sanoja kuvaamaan miltä tuntui ja miten se biisi osui kipeästi. Sen surullisempaa kappaletta ei ole vastaan enää tullut, sillä se ja tapahtunut tatuoitiin syvälle sydämeeni.
http://www.youtube.com/watch?v=MVO5mf46EXw
Sori, mutta muuten ei tätä olisi pystynyt selittämään kuin näin.