Maailman paskin kirjan aloitus

[Aunt Wang]

Neekeri on se neekerinainenkin, ajattelin ja piiska sai taas viuhua.

 

[Sekera]

Astuin sisään saliin. Sitten hain katseellani vapaata tuolia. Sitten näin yhden vapaan tuolin. Sitten lähdin kävelemään sitä kohti. Päästyäni tuolille istuin sille. Sen jälkeen totesin, että "pahus, unohdin Pepsi-Colani eteiseen! Täytyy hakea se sieltä!" Sitten lähdin hakemaan Pepsi-Colaani eteisestä, mutta sitä ei ollut siellä.

Olin nimittäin tullut vasta välieteiseen. Varsinainen eteinen oli vielä edessä, mutta tielläni oli vielä oviaukko, jossa ei onneksi ollut ovea. Ajattelin, että kyllä minä Pepsi-Colani vielä löydän ja pääsen tuolilleni takaisin, kautta kiven ja männynkävyn! Eteenpäin, sanoin itselleni, ja menin eteenpäin.

Menin eteenpäin ja löysin Pepsi-Colani ja kuljin takaisin salissa olevalle vapaalle tuolille. Ehdin juuri oikeaan aikaan takaisin, koska salissa alkavaksi merkitty autonrenkaidenvaihtotempaus oli vasta alkamassa ja olinhan tuonut oman autoni valmiiksi odottamaan omaa vuoroaan jo eilisiltana. "Tuskin maltan odottaa", pohdin jo melkein ääneen.

 

[Ikävänkantaja]

Että silleen...

 

[kesätyttö69]

Kuin olisin herännyt keskelle painajaista. Kaikki oli sumeaa ja mustaa, kuulin vain ääniä.

"timo ta, joko nousit?", nina kysyi

 

[inchino]

Aamuauringon ensi säteet tunkeutuivat vantaalaisen rivitaloasunnon ikkunasta sisään kuten lukemattomina aikaisempinakin aamuina, mutta tänä aamuna ne olivat erilaisia. Ne olivat kuin haaleita varjoja entisestään ja tuntuivat ahdistavan kylmältä tietokoneen äärellä istuvan naisen hennolla käsivarrella. Sanna tuijotti itkuisin silmin juuri kirjoittamaansa Facebook-statukseen ilmestyviä voimahalitoivotuksia ja kirosi elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Ilmestyessään Sannan elämään Jarmo oli ollut kaikkea mistä rakkaudessa aikaisemmin pettynyt nainen oli tuskin uskaltanut haaveillakkaan, ja enemmän, mutta nyt se kaikki oli yhden yön aikana repeytynyt vain irvokkaiksi menetetyn onnen riekaleiksi. Eilen Jarmo oli lähtenyt ensimmäistä kertaa uuden työpaikkansa saunailtaan, ja kaikista lupauksistaan huolimatta se sika oli tullut kotiin vasta puolenyön aikaan oluelta haisevana.

"Se tunteeton petturi lupasi olla juomatta ja tulla kotiin iltauutisten alkuun mennessä" Sanna sähisi kiukkuaan nieleskellen ja katsoi lasittuinen silmin kankaista reppua johon hän oli vain tarpeellisimmat pikku-Jannican varusteet pakannut. Hän näppäili kännykkäänsä taksin numeron ja mietti kuinka kuinka hän ja pienokainen sopeutuisivat uuteen elämäänsä Sannan äidin luona Järvenpäässä.

"Olen vahva nainen" Sanna lausui päättäväisesti. "Olen vahva ja itsenäinen nainen".

 

[Luulajanpuisto]

Prologi: Tiistai

Sää oli sateinen, sateinen ja synkkä. Synkkä oli myös krapulaisen meteorologi Jorma Norrbottenin mieli. Hyppään. Minä, hyppään. Alhaalla näkyi tummanpuhuva asfaltti. Ainoastaan 12 metriä erotti Norrbottenin tavoitteestaan. Ja nyt.

Urho.

Mitä vittua, urho, onko... ei voi onko siellä vielä yksi kalja.
Norrbotten ei voinut mitään luonnolleen, vaan jääkaappi oli pakko tarkistaa. Ja kyllä siellä oli vielä yksi. Helpottava tupsahdus, maailmanluokan kulaus, ja unohdus. Lopulta pahin musertavasta päänsärystä hellitti.
Postiluukku helähti.

Jotain laskuja. Ja Lidlin mainos. Jormaa panetti, hän ei ehtinyt edes huomata hetkeä jona housut laskeutuivat ja broilerin kuristaminen alkoi. Se oli virhe. Sillä hetkellä tapahtui jotain korjaamatonta.

Kun haju kävi sietämättömäksi, taloyhtiön huoltomies avasi oven.

 

[teemu73]

"Sinne lensi kuin leppäkeihäs", sanoi Pentti kun kiskaisi vastaanottimensa alas kuudennen kerroksen parvekkeelta. Suomi oli juuri hävinnyt Ruotsille MM-jääkiekon finaaliottelun. Kadulla oli nyt 50-tuumainen taulutelevisio tuhannen pillun päreinä ja Karjala-lippis paloi poroksi takkatulen loisteessa. Pentti riipaisi kunnon kännit ja nukkui tämän painajaisen pois.

 

[Uleåborgir]

Tyttö ketä kävi intin, kirjoittanut Jemina 22-v

Hän oli kuullut että armeija olisi myös tytöille ammatti valinnassa helpottava paikka. Jemina halusi sotilas poliisiksi, koska hänen entinen poika ystävänsä Jonikin oli ollut "Spolle". Aamu kampa oli uusi, hän halusi myös kouluttaa sotilas koiria, häntä arvelutti että löytyisikö armeiasta elämänsä rakkaus.

 

[Sekera]

"Miten saatoin viedä vajaan roskapussin toissailtana, kun jo eilisiltana se olisi ollut täysi", tuumi Viljo. "Huomennahan on onneksi jo pianotunti töiden jälkeen", jatkui Viljon ajatusten Tonava virtaamistaan.

Istuipa Panu hiljaa ergonomisella hiilikuitujakkarallaan, soitti kitaralla CCR:ää ja mietti mielessään, "perkele, huomenna menee taas kymppi ruohonleikkurin bensoihin!" Panu lohduttautui, että eipä se ruoho sitten enää talvea vasten pääse kasvamaan, kun kerran sen vielä ajaa.

 

[Isaskar]

Pekka heräsi varhain. Muut nukkuivat vielä ja nyt oli parasta olla kuin kusi sukassa, hän ajatteli vilkaisten samalla sukkiaan. Yllätyksekseen Pekka huomasi valkoisten tennissukkiensa olevan ihan kusessa.

Mistähän olen saanut kusta sukkiini, hän mietti. Eipä Pekka osannut nukkumaan käydessään kuvitella, että joutuu ensimmäiseksi aamulla selvittämään, mistä on saanut sukkiinsa kusta.

 

[lihaani]

Reiska heräsi aidan vieressä kun aurinko paistoi hänen kasvoilleen. Paikka oli kaupunkilaispojalle joku aivan outo niittymaisema. Laitumella lammaslauma söi laiskasti heinää ja joku lammas äännähteli hiljaa.

Janotti ja vitutti. Vaatteet olivat kurassa. Utuisia muistikuva aamuyöstä alkoi palautua.

- On se luojan lykky, ettei tuo musta lammas osaa puhua.

Hieman häpeisään nuori mies lähti kävelemaan tietä pitkin kohti tuntematonta.

 

[pot67]

"Jos joku olisi sanonut minulle kymmenen vuotta sitten, että olisin tässä tilanteessa, olisin pitänyt häntä hulluna" sanoi Esa-Pekka haastattelijalleen.

 

[Musta Nuoli]

Erektio se miehen tiellä pitää, hörähdin leppoisasti ja suljin Kaisa-Pirkon vahvoille käsivarsilleni vaativasti. Käsieni tribaalitatuoinnit värähtelivät miehekkäästi. Kaisa-Pirkko huokaisi tietävästi ja riisui pikkupöksynsä rivakasti. Taisi muija tietää jo millaista patukkaa olisi tarjolla, myhäilin ovelasti. Pian sitä kohta mentäisiin hikisesti ja äänekkäästi, kuten aina lauantaisin saunan ja Urheiluruudun välissä traditionaalisesti.

(Ylläolevaan liittyen: Stephen Kingin mainiossa ei-fiktionaalisessa teoksessa Kirjoittamisesta King kehoittaa erityisesti välttämään adverbejä tekstissä. Olen pitkälti samoilla linjoilla.)

 

[JHag]

-Ei voi olla totta! huudahti simpeleläinen maatalouslomittaja Volmari Iso-Hollo. Mansikki-lehmän takana kyykistelevä 140-kiloinen Irma Mätäs, kollega ja entinen rakastettu, keskeytti jopa virtsasuihkunsa todeten -Kyllä, se on aivan totta! Olet entisen suomalaisen juoksijan täysi kaima. -No hemmetti, taidan tästä lähteä samantien kunnankirjastoon tutkimaan mikrofilmeiltä tämän toisen Volmari Iso-Hollon elämää! riemastui Volmari, jota kaverit kutsuivat Volmariksi. Irma nosti hameensa ylös, pikkuhousuja hän ei käyttänyt, ja pieraisi kuuluvasti naurahtaen: -Saas nähdä pitääkö käydä heti perään paskalla?

 

[VT]

”Seppo!, Seppoo, huhuu!?” Jostain kaukaisuudesta usvaisen sumun takaa kuului vaimea, melankolinen huuto. Käänsin päätäni nähdäkseni, kuka siellä minua huhuilee, sillä ääni oli minulle vieras. Sumuverho peitti Ylämaan niittyjä, mutta silti ymmärsin, että kuulin vain omiani. Yksinäisen miehen herkkä ja aistikas sielu siinä vain kuuli jälleen omiaan, ajattelin. Miltei jopa kirosin. Ei minua kukaan huhuillut. Taaskaan. Eihän nimeni edes ole Seppo, vaan Lare. Enhän minä edes ole mies, vaan lammas. Lare Lammas. Yksinäinen naaraslammas. Yksinäinen naaraslammas sumun peittämällä kosteahkolla niityllä. Miksi nimeni edes on Lare, kun olen naaras? Miksi minulla on suomalainen nimi, kun olen skotlantilainen lammas? Loppumattomat kysymykset tulvivat päähäni samalla kun nousuvesi alkoi tulvia kohti laidunniittyni jylhiä kallioseinämiä.

 

[ELÄKELÄINEN]

Kesäinen aamu oli hiostavan kaunis. Sitten kajahti laukaus. Poljin vimmattuna autiotalon pihaan. Siellä oli porukkaa, joista tunsin yhden elikkäs Raikun. Sitten sanoin hänelle: ´Satun tietämään yhtä ja toista epäilyttävää menneisyydestäsi´. Hän vastasi : ´Paskat , ja pieraisi uudestaan´.
Hiukan nolotti, eikä tässä tullut olemaan kaikki päivän sattumukset saatikka sitten koko jännittävän kesän maalla.

 

[FASlapsi]

Kävelin hiljalleen. Oli aamu. Aurinko paistoi. Katsoin kelloa. Olin myöhässä. Suuttuvat varmaan. Mitä sitten. Haistakoon paskan. Mä koulutan. Niitä kaikkia.

 

[ELÄKELÄINEN]

LUKU 1 MURHA

,jossa Martin murhataan ja Sherlock saa sen tutkiakseen ja murhaajaksi paljastuu hovimestari ja jossa Sherlock epäilee ensin Brucea, jonka sormenjäljet löytyvät viinilasista jonka hovimestari oli ottanut Brucen huoneesta ja terästänyt syanidilla.

 

[Ikävänkantaja]

"CAMA!" Hans Assmann oli nimensä mukaisesti persemiehiä. Meidän Pelin viivelähdöt oli opeteltu Rostockissa jo herran vuonna 1947 - ilman luistimia. Vain pelikirja puuttui. Harmaa saderintama vyöryi Gdanskin satamakaupungin ylle kuin korkean käyttölämpötilan kuumavalssattu, harsoinen teräs. δ-ferriitti jäi huoneenlämpötilassa pysyväksi. Jos Hans olisi ollut lokki, hän olisi osannut lentää, kiljua ja ulostaa samaan aikaan.

 

[Stigu]

Oli syyskuinen ilta Helsingissä, elettiin vuotta 1943. Dallailin pitkin Kallion katuja lättähattu päässäni, Leviksen uudet byysat jalassani kuunnellen korvalappustereoillani Yngve Malmstenia ja muuta vänkää musaa. Talvisota Suomen ja Venäjän välillä oli juuri loppunut. Kaikesta oli pulaa, mutta ihmiset olivat toiveikkaita. Uusi alku oli koittanut Suomelle, sanottiin. Paasikivestä oli tullut preseidentti. Koko kansan preseidentti, joka pelasti Suomen, sanottiin. Itse en snaijannut politiikkaa. Hitto vie! Pitikö sitä tunkea joka paikkaan? Telsuun, radioon, sanomalehtiin ja jopa ATK-laitteisiin tungettiin sitä jatkuvalla syötöllä. Olin paljon enemmän kiinnostunut urheilusta, friiduista ja kaltaisistani lättähatusita.

Rundasin Urheilutalon ohi, jossa olin nähnyt eilen juuri ensimmäisen elävän neekerin. Joku Mike Tyson-niminen musta höyryveturi oli piessyt suomalaisen pojanklopin Elis Askin henkihieveriin. Tuosta nekkaajasta kuultaisiin vielä! Ai kun mahti urheilija, funtsasin. Eri vänkää!

Ohitin Olympiastadionin, ja katsoin sen auringossa kylpevää, 187-metristä vartta, joka peitti sen juurella ratsastavan Marsalkka Mannerheim-patsaan varjoonsa. Uutuutaan kiiltävän vähittäistavarakauppa K-Citymarketin suunnalta minua vilkuili kiinnostuneena kaksi tytönhupakkoa, jotka skruudasivat banaania, tuota kiinalaista vihannesta, josta ihmiset olivat uneksineet koko 3-vuotisen Talvisodan ajan. Toinen flikoista iski minulle silmää, näytti sormillaan irstaita merkkejä ja huusi "Tääll ois piparia tarjolla, vitun runkkari!" Hymähdin itseksen ja vedin Jack&Jones-rotsiani tiukemmalle.Tuuli enteili monsuunisateiden alkamista. Olisin ehkä skoijaillut friidujen kanssa enemmänkin, mutta he olivat vielä tenavia. Olin melko vetävän näköinen pakkaus itsekin. Harrastin nekkausta, lumilautailua, scientologiaa ja skulasin Bolliksella palloa muiden pojankloppien kanssa kesäisin. Olin myös kasvattanut sodan päättymisen kunniaksi kunnon irokeesitukan, jonka olin värjännyt oranssiksi. Se pilkotti lättähattuni alata veikeästi, aivan kuten sillä englantilaisella laulajalla, Edith Piafilla, jonka laulun All My Loving olin kuullut radiosta eilen.

 

[FASlapsi]

Oli syyskuinen ilta..

Tässä taas sellainen kirjan aloitus että jos tämä olisi kirjoitettu, kävisin ostamassa sen kirjakaupasta ja lukittautuisin lähimpään bajamajaan niin pitkäksi aikaa että saisin teoksen luettua kannesta kanteen, olisi se sitten 2-sivuinen esite tai 50 000 sivua sisällään pitävä raamattu.

-----

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö, suo, kuokka ja Jussi. Sitten tuli valkeus, ja tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Sitten Jumala, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas, antoi metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Siellä, kolossa maan alla, asui hobitti, joka oli kihlattu kehdossa. "Kutsukaa minua Ishamaeliksi", hän sanoi.

 

[Musta Nuoli]

Heissan kaikki palleroiset lapset, tytöntypykät ja pulleroiset pojat! Nyt Kylli-setä kertoo teille pienen ja sievän opettavaisen tarinan, josta on teille kullannupuille paljon iloa ja riemua kun teistä tulee isompia.

Olipa kerran Leenu-Liinu, joka asui äitinsä ja isäpuolensa kanssa isossa punaisessa talossa, jonka pihalla oli keinu ja kaivo. Kaivoon oli Leenu-Liinun pikkuveli huk-ku-nut kun Leenu-Liinu oli pieni. Muistakaa lapsukaiset aina varoa kaivoon putoamista ja veden vetämistä keuhkoon, silloin ei voi hen-git-tää ja pääsee Isä Jumalan luo taivaaseen, jossa Jeesus odottaa karitsojaan Hyvänä Paimenena.

Eräänä aamuna Leenu-Liinu heräsi ja huomasi, että hänen valkoiset puuvillaiset pikkupöksynsä olivat ihan punaiset. Leenu-Liinu pelästyi. Hänen pimpistään tuli verta, ja Leenu-Liinu luuli kuo-le-van-sa. Itku siinä pääsi, kuolemanpelossa. Isäpuoli tuli lohduttamaan, otti Leenu-Liinun syliinsä ja kertoi, että ei Leenu-Liinu kuolisikaan, vaan Leenu-Liinusta oli tullut yön aikana ihka aito nainen, nyt voisi Leenu-Liinukin vihdoin täyttää joka naisen elämän tarkoituksen ja saada ikioman vauvan. Leenu-Liinu ilastui ja pomppi ja hyppi isäpuolen sylissä, vaikka isäpuolen housuissa olikin joku kova juttu. Se oli varmasti ba-naa-ni. Tai mak-ka-ra.

 

[Clocks]

Oli syyskuinen ilta Helsingissä...

Jos oli eilen vähän hämminkiä FASlapsen proosan kanssa, niin ei ole juurikaan helpompaa töissä tänään. Luen tuon uudelleen vasta himassa, koska jouduin äsken suorittamaan täysin äänettömän mutta silmistä vettä valuttavan nauramisen. Tukalaa.

 

[alwahla]

Terve vaan lukija. Tässä on Janne Kataja. Tahdon onnitella sinua oivasta valinnasta ja toivon, että nautit seuraavista 980:stä sivusta kanssani. Niiden kirjoittamiseen kului aikamoinen tovi, mutta mitäpä tällainen koko kansan Janne ei tekisi rakkaiden lukijoidensa ja faniensa eteen. Takaan, että tulet nauramaan aivan hervottomasti viimeistään 15. sivun jälkeen, sillä sen verran hassua tavaraa olen näihin kansiin onnistunut kokoamaan.

Antoisia lukuhetkiä!

P.S. Ettei vaan asia pääsisi unohtumaan, niin kirjan takakannesta löytyy DVD, jossa esittelen kehittämäni pingviinitanssin kaikki askelkuviot. Lisäksi tuolta DVD:ltä löytyvät livetaltioinnit kaikilta minun keikoiltani aina vuodesta 2000 lähtien.

Nauretaan ja pingviinitanssitaan, kun kohdataan.

 

[El Lude]

Olipa kerran kauan sitten siellä jossain kaukana täältä joku prinssi/prinnsessa/transvestiitti/biseksuaali.

Uolevi huomasi, että hän oli tullut puberteetti-ikään. Uolevi hyväili itseänsä. Yhtä-äkkiä hänen peeniksensä erektoitui ja samassa tuli ennen aikainen syöksy. Uolevi huudahti: "herranisä -kuolenks mä, kun minulta tulee jotain smegmaa pipelistä!" Tähän Uolevin isä Pentti tuumasi, "että runkkaus on hyvä ja turvallinen ja halpa harrastus nuorelle mielelle". Kansa taisteli/Sivari palveli lukijapostin parhaita. Myöhemmällä iällä Uolevi runkkasi talvi/jatko/Lapinsodassa puun juurella unelmoiden negrtotiga-specialista. Mällilen lennettyä Uolevi ampui pistoolilla mälliä ja totesi sotilaallisen tyynellä äänellä, että: "sinäkin poikani kuolit nuorella iällä". Tämän toteamuksen jälkeen Uolevi huomasi kalman kangistama lotan ja samalla hän tunsi etumuksensa kovenevan. Taas mennään - ja lujaa! Ankaraa masturbaatiota molemmilla käsillä...
Jatkuu - tai sitten ei!