Maailman paskin kirjan aloitus

[sekolust]

Kalle keräilee kiviä. Kallen kivikokoelma kasvaa kasvamistaan, karttuu kovasti. Kallen kivet kolisevat kassissa Kallen kurvaillessa kaarallaan Keravan kesässä. Kerran Kalle kuitenkin kadotti kokoelmansa, kaikki keräämänsä kivet. Kallea ketutti. Kuka kivet käänsi, kenties Kallen kiimainen koira?

 

[redlate]

Kalle keräilee kiviä. Kallen kivikokoelma kasvaa kasvamistaan, karttuu kovasti. Kallen kivet kolisevat kassissa Kallen kurvaillessa kaarallaan Keravan kesässä. Kerran Kalle kuitenkin kadotti kokoelmansa, kaikki keräämänsä kivet. Kallea ketutti. Kuka kivet käänsi, kenties Kallen kiimainen koira?

Nyt on jo klassisen p-piisin tasoista osaamista. Tämän kirjan kyllä lukisin. Ässämeininkiä!

 

[Andji]

Ässämeininkiä!

Ei ässä, vaan koo.

 

[NDT665]

Minut herätti ikkunan takana oleva kahdenmetrin mittainen ryppynaamainen nahkakorsettiin pukeutunut ruma karvainen urosapina, joka yritti saada rääkymisellään pullistelevaa ikkunaa ja korviani rikki. Ikkunan läpi heittämäni kiinalaismaljakko ei saanut sitä vaikenemaan, mutta ainakin se rikkoi epäkiitollisesti vääristelevän peilin.

Vatsaa kiristää ja wessa pitää löytää ja sitten myös helvetin nopeasti. Ilon vapauttavia kyyneleitä, helpottunutta naurua ja kyykistyminen posliinista tehdylle epäpyhälle alttarille. Puolijäykkä väyrynen puolivängällä alaspäin ja puristus: viiltävä kipu takapuolesta otsaluuhun, josta se ponnahtaa sinisenä salamana takaisin saaden nilkat ja polvet tärisemään holtittomasti ja viimein pettämään. Herään vessan lattialta iso mandariinin kokoinen sydämen epätahtiin jomottava pahkura otsassani. Sykkivä kipu peräaukon ympärillä ei hellitä. Makaan rähmälläni synnytystä seuranneessa kirpeän käyneen absintin hajuisessa lapsivedessä. Kurkistan epäröiden pöntön reunan ylitse ja huomaan synnyttäneeni neljä anustappia. Tällä tavallako niitä tehdäänkin – tilanne on hämmentävä ja sangen vapauttava samanaikaisesti!

Perhana, joinko minä itse sen vahingossa klubin kellarissa tekemäni rohypnol-paukun ja söin sen Tabascolla ja tummalla kaakaolla terävöidyn jouluisen hassiskeksin? Nyt äkkiä pois täältä! Juostessani ulko-ovelle kompastun eteisen pimeydessä makaavaan tuhisevaan sikaan, joka on jostain syystä pukeutunut samanlaiseen korsettiin kuin minäkin. Kompastun ja lennän holtittomasti pää edellä oven avanneen aseistetun siveyspartion jalkoihin. Armelias, vapauttava tajuttomuus otti lempeästi alastoman minäni viimein huostaansa. Suutelen lempeästi rauhoittavaa koiranjätökselle tuoksuvaa maihinnousukenkää.

Edit: kiroja vähemmäksi.

 

[Ulos T.]

Näin vapaapäivien kunniaksi varmaan tähän ketjuun löytyy lisää ideoita?

Ja tuo ei ollut kirjan aloitus vaan ihan tämän ketjun nosto ylös.

 

[ernestipotsi]

Kalavale 2 – Painajainen merellä


Kieleni minun nuolevi,
persettä kutittelevi,
lähteäni laulamahan,
karaokeen kiljumahan.

Kiljumahan satakiloisen,
tammikuussa pudottavahan.
Sukuani suolistamahan,
pieniksi paloittelemahan

Ärsyttävät tenavat,
mummoja kivittävät
Bätmän ja vituiks män,
vittu kun vituttahan

 

[Individual]

"Vahvat kädet", se oli ainoa mitä Dorothylla oli mielessään. Niin, Dorothy, tuo moitteeton työtä arvostavan ja Jumalaa pelkäävän kodin nuorin tytär. Hänen pitäisi nyt olla yliopistossa kenties yhdistyslakia käsittelevällä kurssilla tekemässä muistiinpanoja sirolla käsialallaan. Mutta siinä hän oli patologian ylilääkärin Tohtori Jacksonin vahvojen otteiden vietävänä. Kuinka kylmä se metallinen pöytä olikaan. Dorothy oli aivan varma, että hän sekoaa, sillä hän saattoi haistaa aiemmin päivällä pöydällä avatun vanhan naapurin setänsä tuoksun. Mr. Red oli vieraillut kaukana Suomessa ja jäänyt Eläintarhan ajoissa tieltä suistuneen kilpurin alle. Itkikö Dorothy kun sai kuulla onnettomuudesta? Ei. Hän oli oikeastaan helpottunut.

 

[C.Orr]

00010000111010001011001010100011010110001110. Siinä "Tietokoneohjelmointi tutuksi" kirjan alkusanat. Kun olet lukenut kirjan kaikki 78893 sivua, osaatkin kenties ohjelmoida tikku-ukon nostamaan oikean käden. Antoisia lukuhetkiä! Tai pitäisikö sanoa 100111011001111011011111100001010111101000011111001010010110101000101110000.

 

[Hippi Hiiri]

"Sit ko mie niin ko tein, vai hääk sen sit kumminki tek, ni se män sillein", totesi ruokolahtelainen lanttufarmari Elmeri Persposki edellisvuoden satonsa epäonnistumisesta. Tähän hänen vaimonsa Aino Sileä-Persposki tokaisi: "ka mie oon ain sanont Elmeril, jot et sie hyvä mies voi lanttuloita suoha, jos sie sen naapurin juopon isännän kanssa kylvöaikaan kutvelehit." Tästäkös Elmeri tulistui: "nyt on nii, jot myö ollaan Romppasen Ekin kans aina suatu siemenet peltoon ajallaan ja tänä vuonna pelkästään ne män naapurin maille!" Elmeri tiesi ajattelevana miehenä hyvin, että tekevälle sattuu ja naapurin isännän kanssa saataisiin kyllä solmittua sopu lanttusadon kohtalosta.

 

[Individual]

Suurmiehiksi synnytään - politiikan raskas sarja kertoo

Synnyin isäni ja äitini kotiin. Suurmieheksi minua kutsuttiin jo silloin ja oikeassahan he olivat. Sain kauppaneuvoksen arvonimen, mutta sitä ennen totta kai menin kouluun. Kirjoitin kuusi laudaturia opittuani ensin lukemaan ja kirjoittamaan. Ja uimaan. Kesäpaikka oli minulle rakas, mutta ennen kuin opin uimaan, opin kävelemään. Juoksinkin joskus ja voitin lusikan. Vanhempani olivat ylpeitä, vaikka hiihdin Arno-vainaan suksilla, enkä isäni, joka minulle olisi halunnut ne veistää. Hän suuttui ja alkoi juoda. Ja lopetti sitten juomisen. Sitten vuonna 1972 olin valtuuskunnan mukana Moskovassa. Toki olin käynyt rippikoulun jo vuonna 1947. Rippipuku oli ensimmäinen pukuni. Siihen asti käytin lasten vaatteita.

 

[Palstalegenda]

Elämäni moderaattorina.

Aamulla heräsin, keitin vihreää teetä ja tein kaurapuuroa. Tämä olisi se päivä, kun pääsisin rippikoulusta. Lahjaksi olin toivonut palapeliä ja 1000-sivuista kukkienhoito-opasta.