Maailman paskin kirjan aloitus

[Chiesa di Totti]

Tähän kyllä voisi oikeammin listata oikeasti paskoja kirjojen aloituksia eikä mitään JA-novellin alkuja - ihan vaan sillä, että osaisi välttää niiden lukemista. Jos lukisin kirjoja enkä seuraisi 24/7 jääkiekkoa.

 

[Freddie Freeloader]

No vastataan tähän vaikka että:

"Aina siitä lähtien, kun perhelääkäri havaitsi rutiinitarkastuksessa Henryn EKG:ssä poikkeavuuden, ja hän joutui vuorokaudeksi sairaalaan sepelvaltimon katetrointiin, joka paljasti taudin laajuuden, Henryn tilaa oli hoidettu varsin menestyksekkäästi lääkkeillä, jotka sallivat hänen työskennellä ja jatkaa kotielämäänsä täsmälleen entiseen tapaan."

Philip Roth: Käänteiselämää

 

[Ted Raikas]

Karvaiset terveiset! Huudahti Kari, kun pelmahtaen astui sisään ovesta, palattuaan yllättäen seksilomaltaan Turkista.

 

[JHag]

Nainen oli lyhyt. Tai oikeastaan hän oli keskimittainen, mutta ajan raskas taakka oli painanut hänen ennen niin jäntevät ja ryhdikkäät hartiansa kumaraan.

Täällä on monta aivan helvetin hyvää ehdotusta ja tämä kyllä kiehtoi mua eniten. Tämä voisi olla Kalle Päätalon avaus. Sen verran niuhotan, että täältä löytyy useita täysin valmiita sketsejä/kaskuja, mutta koettakaa oikeasti ajatella niin laimeasti, että joku vatipää olisi tosissaan tehnyt kirjanalkua ilman ironian häivääkään.



Pistävä, alakuloinen, kirpeä. Viininmaistaja Timo Lehikoisen viimeinen päivä työssään ei alkanut mukavasti.


Vasemmistolaisuus oli imeytynyt jo äidinmaidossa kirvesmies Teppo Hirvoseen, joka vilkaisi vierelleen ja tunsi itsensä hyvin onnelliseksi. Vappumarssilla oli kerrankin paljon väkeä.

-Proletaarit, keitä he ovat? kysyi kreivitär Anna de Belladonna palvelijaltaan lasittunein katsein valtavan chichuahualaumansa ympäröimänä.

Sinä päivänä hirvet, peurat ja ilvekset karkasivat vuorille hyvissä ajoin ennen ihmisiä. Muslimien maailmanvalloitus oli alkanut.

-No, eihän minunkaan suuni tuohesta ole, heitti Pera mehupullo huulillaan veneenperässä istuvalle Masalle Peran naureskellessa keskipenkillä. Kauan odotettu sorsastuskausi oli alkanut.

 

[Chiesa di Totti]

No vastataan tähän vaikka että:

"Aina siitä lähtien, kun perhelääkäri havaitsi rutiinitarkastuksessa Henryn EKG:ssä poikkeavuuden, ja hän joutui vuorokaudeksi sairaalaan sepelvaltimon katetrointiin, joka paljasti taudin laajuuden, Henryn tilaa oli hoidettu varsin menestyksekkäästi lääkkeillä, jotka sallivat hänen työskennellä ja jatkaa kotielämäänsä täsmälleen entiseen tapaan."

Philip Roth: Käänteiselämää

No niin, aloitus oli ainakin lupaava. Aivan hirveää paskaa luvassa.

 

[Freddie Freeloader]

No niin, aloitus oli ainakin lupaava. Aivan hirveää paskaa luvassa.

4-5 kertaa olen yrittänyt tuota kirjaa aloittaa ja aina luovuttanut viimeistään jossain sivun 30 paikkeilla. Ei vaan pysty.

 

[Uleåborgir]

Sen verran niuhotan, että täältä löytyy useita täysin valmiita sketsejä/kaskuja, mutta koettakaa oikeasti ajatella niin laimeasti, että joku vatipää olisi tosissaan tehnyt kirjanalkua ilman ironian häivääkään.

Hän otti taskustaan puhelimen, siveli sormillaan sen kaunista hedelmälogoa ja pyyhkäisi näyttöä löytääkseen ystävänsä numeron. Ystävän, jota hän oli ajatellut ristiriitaisin tuntein, hän oli seksikäs pörröpää, mutta samaa sukupuolta kuin Veera.

Laitapuolen kulkija istui huoltoaseman baarissa. Edessään hänellä oli makkaravoileipä ja kahvikuppi. Ulkona riekaleiset pilvet vihmoivat vettä ja tuuli. Valintatalon muovipussi oli pöydänjalkaa vasten. Valintatalon kassissa on talous vatupassissa, ajatteli Raino ironisesti.

 

[Uleåborgir]

Kukka-Maaria saapui toimistolle tasan kello kahdeksan. Hänen lyhyet hiuksensa korostivat soikeita kasvoja. Hän heitti kepeän katseen kohti Jonia. Joni oli tullut töihin palkanlaskentaan pari viikkoa sitten. Kukka-Maaria tunsi kevyen kouraisun vatsanpohjassaan. Joni väläytti Kukka-Maarialle hymyn. Tästä tulisi ihana päivä, Kukka-Maaria ajatteli.

 

[Clocks]

4-5 kertaa olen yrittänyt tuota kirjaa aloittaa ja aina luovuttanut viimeistään jossain sivun 30 paikkeilla. Ei vaan pysty.

Hirveän harva asia on yhtä turhauttavaa (ja tyhmää) kuin huonon kirjan lukeminen loppuun väkisin. Asenteella "kun nyt kerran aloitin/voin sitten sanoa lukeneeni" jne. Olen joskus jopa kiroillut ääneen oikein huonoa kirjaa lukiessani.

Itseäni naurattaa kuvitteellinen skenaario, jossa kiireinen matkustaja nappaa tax freestä Atlantin ylitystä varten minkä tahansa täällä alkavista teoksista. Näen miten naama vääntyy jo nousukiidon aikana.

edit: Jännä juttu, tuli sellainen väkivaltainen olo kun luin tuon Uleåborgirin viimeisimmän. Välähti päässä kuin jollain Dexterillä.

 

[JHag]

4-5 kertaa olen yrittänyt tuota kirjaa aloittaa ja aina luovuttanut viimeistään jossain sivun 30 paikkeilla. Ei vaan pysty.

Loistavaa, tosielämän esimerkki!

Tässä toinen, Mauri Sariolan Lavean Tien Laki, jota ei kukaan voi laskea käsistään tämän mukaansatempaavan alun jälkeen:

Saavuin toimistooni melko hyväntuulisena. Huhtikuinen aamu oli aurinkoinen, olin löytänyt autolleni pysäköimispaikan harvinaisen vähäisellä etsimisellä ja eteisessä olin välioven läpi kuullut kirjoituskoneen ratinan.

Uleåborgir: Useimmat sun avauksesi antavat odottaa hyvää kirjaa. Laitapuolen kulkijassa oletkin jo löytänyt erinomaisesti rakennetun latteuden ja yhdentekevyyden huipentuman!

 

[Ted Raikas]

Vanha mies astui ulos kotiovestaan kuten niin useasti ennenkin ja köpötteli varovaisesti naapurikioskiin, ostaen tölkin maitoa jokapäiväiseen tapaansa.

 

[Freddie Freeloader]

Hirveän harva asia on yhtä turhauttavaa (ja tyhmää) kuin huonon kirjan lukeminen loppuun väkisin. Asenteella "kun nyt kerran aloitin/voin sitten sanoa lukeneeni" jne. Olen joskus jopa kiroillut ääneen oikein huonoa kirjaa lukiessani.

Olen yrittänyt tätä lukea, koska Philip Roth ei ole kuka tahansa kioskikirjailija, vaan (syystä tai toisesta, juutalaisuus ei liene niistä vähäisin) eräs tunnetuimmista ja arvostetuimmista amerikkalaiskirjailijoista. Pulitzer-voittaja ja kestosuosikki kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi. Hänen neroutensa on vaan näköjään vissiin sellaisissa sfääreissä, että se ei salli avautua minunlaisilleni lukijoille.

 

[JHag]

Itseäni naurattaa kuvitteellinen skenaario, jossa kiireinen matkustaja nappaa tax freestä Atlantin ylitystä varten minkä tahansa täällä alkavista teoksista. Näen miten naama vääntyy jo nousukiidon aikana.

Näen aivan samanlaisen skenaarion ja suorastaan kuulen hampaiden tuskallisen narskunnan! Kaiken lisäksi lukija olisi maksanut vapaaehtoisesti kyseisestä kirjasta.


Olin odottanut bussia 213 jo neljäkymmentäviisi minuuttia ja kun se vihdoin saapui, pääsin toisena sisään ja maksoin kertamaksun. Bussi oli meidän pysäkillä yleensä jo aika täynnä, niin tänäänkin, ja niinpä päätin astella sadekalosseissani keskiosaan seisomapaikalle, ihan ikkunan viereen, ja katsella sieltä Tampereen tuttuja maisemia, joita kipakka syyssade vihmoi uhmakkaasti.

 

[Sistis]

Olipa kerran, mutta ei ollut toista kertaa.

 

[Clocks]

Pulitzer-voittaja ja kestosuosikki kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi.

Tuon katkelman perusteella vähän vaikea uskoa. Joka tapauksessa tarkoitukseni oli jakaa tuskasi, koska olen itse näitä parjaamiani väkisinlukijoita. Kovasti meritoituneiden kirjailijoiden teoksia on vielä luokkaa vaikeampi jättää kesken juuri siksi, että kuvittelee ettei ymmärrä vaikka kirja on paska.

 

[ernestipotsi]

On vaikea kuvitella kenelle tällainen kirja olisi suunnattu

Oli poikkeuksellisen sateinen tiistai-ilta. Puberteetin aiheuttamien mielialavaihteluiden lomassa Jemina päätti repäistä. Hän vaihtoi iPhonensa Justin Bieber -taustakuvan kotimaiseen söpöläiseen, Arttu Wiskariin. Jemina tuskailee yksin huoneessaan historianläksyjen kanssa. Kotitehtäväkseen hän on saanut esitelmän laatimisen kulttuurihistoriallisesti merkittävästä aiheesta. Historiahan kuvastaa menneisyyttä ja Jeminalle menneisyyttä edustaa vahvimmin Antti Tuisku. Se oli joskus hyvä, mutta nyt se on niin out. Vähän kuten Demi fyysisenä lehtenä. Nykyään kun on Demifoorumi hei.
Jemina ylittää itsensä ja onnistuu pysymään poissa "facesta" peräti kaksi minuuttia, jonka aikana hän löytää youTubesta hänelle tuntemattomia muinaishistoriallisia kulttuuritekoja kuten muun muassa pätkän XL5:n ekalta keikalta, Scatmanin nimikkobiisin ja Macarenan Smurffiversion. Jemina laskee EuroShopper-energiajuomatölkin pinkin läppärinsä viereen ja ryhtyy hommiin...

 

[Uleåborgir]

Hän ahmi silmillään tekstiä sanomalehdestä. Hän haukkasi hampurilaisesta, jonka palaset hän huuhtoi alas siemauksella kevytcolaa. Hän antoi kevyen flirtin tarjoilijattarelle, tämä paljasti hymyillessään hampaansa. "Minulla on yhä se", hän ajatteli.

Tuo on käännösromaanista Broadwayn pörssihai. Jo romaani on paska, käännettynä vielä paskempi. Esimerkiksi tuossa on tuo kohta "Minulla on yhä se", joka on käännetty suoraan fraasista "I've still got it".

 

[Ck]

4-5 kertaa olen yrittänyt tuota kirjaa aloittaa ja aina luovuttanut viimeistään jossain sivun 30 paikkeilla. Ei vaan pysty.

Oli kirja mikä tahansa, niin itselleni juuri tuo 30 sivua on kipurajana sille, että luenko kirjaa vaiko en.

 

[JHag]

Esimerkiksi tuossa on tuo kohta "Minulla on yhä se", joka on käännetty suoraan fraasista "I've still got it".

Musta tuntuu, että teos on käännetty Googlen Translator -ohjelmalla. Hirvittävää skeidaa.

 

[Uleåborgir]

Musta tuntuu, että teos on käännetty Googlen Translator -ohjelmalla. Hirvittävää skeidaa.

On se, sen tietää siitä huolimatta, ettei koko kirjaa ole edes kirjoitettu.

 

[Stigu]

Hieno ketju ja hienoja avauslauseita! Yritän itse muutaman, eli kolme:

1
Vasili Bobovits Vinkajeviz käveli ontuen ovea kohti ja avasi sen. Tuon vanhan, 1720-luvulta peräisin olevan oven metallinen, mustanruskea, tietyssä valossa jopa punertava, etelä-uralialiasessa louhoksessa alun perin louhittu, sittemmin kolme vuottta vladivostokilaisen datsan varastorakennuksen takapihalla ruostunut sarana vinkaisi kimeästi.. Tuo vinkuna toi elävästi Vasili Bobovitsin mieleen varpusen laulun keväisellä niityllä aivan Dnepr-joen rannalla, silloin kauan sitten Anna Jakertevan kanssa.Vinkuna oli terävä ja korkea, ja samaan aikaan puhutteleva, melkein jumalallinen, muttei kuitenkaan hermoja raastava. Aivan kuin sarana olisi halunnut laulaa rakkauttaan koko maailmalle huolimatta…….

(13 sivua myöhemmin) … muttei kuitenkaan niin musta kuin tseljabinskiläisen korpin rinta juuri pesimäaikaan, juuri muutama päivä ennen poikasten syntymistä. Tuo saranan ruosteenmusta väritys toi toisaalta Vasili Bobovitsin mieleen syksyisen Volgan juuri ennen jäidentuloa, toisaalta se jätti hänet oudon kylmäksi.

2
Hyvä lukija! Pidät nyt kädessäsi kirjaa, jossa kerrotaan seikkaperäisesti Veikkolan Ruusajärven kunnantalon korjaustöistä vuosien 1919 ja 1974 välisenä aikana.


3
Klak klak klak kuului pappilan pihatieltä. Klak klak klak. Ja sitten yhtäkkiä: KAZOOM!!! WROOM!! Ja sitten taas tasainen klak klak klak. Ja kohta enää pelkkä klak klak. Ja sitten klak. Ja sitten aivan hiljainen klak.

Tyhjyys. Sisällä palava taivas. Ulkona koko maailma auki. Neitseellisenä, mutta ilman ihottumaa. Ja stten. Ei. Mitään.

 

[JHag]

Kuntosali Savitaipale Gymin omistaja Juhani Paavolainen, entinen maastohiihdon piirinmestari ja tunnettu mopoilun harrastaja, huomasi kiusallisen erehdyksensä juuri ja juuri ajoissa kellon lyödessä kahdeksaa Yle Puheella. -"Hemmetti soikoon, koko kunnanvaltuusto on tulossa treenaamaan ja salilta on magnesium loppu!" hän huudahti ääneen ja kaiveli Ladan avaimia taskustaan suunnitelmissaan käynti SaviValinnassa, jossa oli myös pieni valikoima kuntosalitarvikkeita maatalouskoneiden ja rehujen katveessa.


Kääpiöiden kulkue näytti tavattoman pieneltä suunnatessaan matkansa kohti hiekka-aavikkoa. He etsivät auringonsuojaa kameliensa alta, koska heillä ei ollut ollenkaan aurinkorasvaa.

 

[finnjewel]

Rekkuli läpsytti tuhkakupilla tahtia kun Rollarit paukutti levarista käsin Paint Blackiä. Oli se Lennon mahtava säveltäjä. Ja hienosti Jaeger vetää, tuumi Rekkuli tulevaa keikkaa miettien. Hyvä perse tolla baarimikolla. Oispa jo riparilla uskaltanut tulla kaapista.

 

[Timbit]

Kyllähän Suski oli tunnetusti huippulaatua asiassa jos toisessakin, mutta pakko se on olla jokin raja, mitä mies ei naisen takia ylitä, ajatteli Kaarlo ja epäili hetki hetkeltä enemmän, että tuo raja oli jo ylitetty. Toki sitä voi ruokavaliotaan muuttaa, mutta se ravitsemusterapeutti oli vaikuttanut jo ensihetkestä lähtien todella epäilyttävältä, ja nyt, kun pääasiassa lantusta, ruusukaalista ja kidney-pavuista koostuva ruokavalio oli tehnyt tuhojaan Kaarlon ruoansulatuselimistössä toista viikkoa, aiheuttaen oireita joiden hallinta oli jonkun muun kuin Kaarlon hallussa, saaden Kaarlon kerta toisensa jälkeen hyvin epämukavaan tilanteeseen oireiden aktualisoituessa muunmuassa hississä ja kaupan kassajonossa, ja etenkin kun alavatsan paine oli ainoa paine mitä Kaarlo oli kahteen viikkoon saanut helpotettua, alkoi mitta olla täynnä. Perkele. Kaarlo päätti mennä hampurilaiselle.

 

[Surukuku]

Ahdas, tunkainen huone, saastainen sänky, ikkuna peitetty jollain maton tapaisella paksulla verholla. Katosta roikkui lamppu tehden huoneen masentavan paljaaksi kelmeällä valollaan. Roskakorissa sängyn vierellä oli kasa käytettyjä kondomeja. Se muistutti lähinnä makaaberia kokoelmaa toukkia. Niitä oli lattiallakin.
Takanani rappukäytävässä jonotti ja tungeksi miesjoukko humalassa kiroillen ja metelöiden. Olivat kenties merimiehiä ja tämän kurjan, Jumalan hylkäämän kaupunkipahasen lähikujien kulkijoita, narkkareita, pikkurikollisia.
Nainen kääntyi väsyneesti kyljelleen löysien rintojensa valuessa laiskasti sängylle. Hän katsoi minua pilkallisesti sihahtaen tupakan kellastamien rikkinäisten hampaidensa välistä: - "Seuraava!"
Otin lähes tahdottomasti askeleen huoneeseen, jonkun töniessä minua takaa kiihkeästi vuoroaan odottaen. Ajattelin: - "Hyvä Jumala nähköön! Mitä minä täällä oikein teen?"
Nainen kääntyi jälleen selälleen avaten kuin minua kiusatakseen näkymän jalkoväliinsä. Puistattavan valkoisten, löysien reisien välissä ammotti, suorastaan retkotti, sotkuinen, repaleinen reikä, emätin. Harvahko karvapeite oli liimaantunut ihoon kiiltäen märkänä hiestä ja muista eritteistä.
Vapisin inhosta. Haju täytti vähitellen tajuntani.
Annoin ylen tuon ahtaan, tunkkaisen huoneen lattialle värjäten sen halvalla punaviinillä ja aamiaiseni rippeillä. Tunsin tukehtuvani.