Tuossa jotain ja satunnaisessa järjestyksessä:
The Velvet Underground & Nico (siis se "banaanilevy")
Heroiinia, prostituutiota, sadismia, sadomasokismia, ja muutakin seksuaalista poikkeavuutta, eli kaikkea kivaa mielenkiintoista. Lisäksi myös itse musiikki on samalla sopivan räkäistä mutta tarvittaessa myös hempeää ja kaunista, joka luo yhdessä biisien aihemaailman kanssa jännittävän kontrastin. Ehdottomasti eniten kuuntelemiani levyjä.
Iggy & The Stooges - Raw Power
Im a street walking cheetah with a heart full of napalm! Tämä levy on edelleenkin eniten "rock", mitä koskaan olen kuullut. Uskomatonta tykitystä parhaassa vedossaan olevilta Iggylta, Ashetoneilta ja James Williamsonilta.
""Everything's still in the red, it's a very violent mix." - Iggy Pop
Neil Young - On The Beach
Niilon todella hieno, synkän blues-vaikutteinen teos, joka julkaistiin ekaa kertaa cd:lle vasta ihan takavuosina(oisko ollut 2003?). Etenkin Charlie Mansonin inspiroima Revolution Blues ja Richard Nixonia ja Crosby, Stills, Nash & Young -orkesteriakin kritisoiva Ambulance Blues ovat hyvää settiä.
Neil Young - After The Gold Rush
Youngin albumeista omaan korvaani helpoiten kuunneltava(Rust Never Sleeps'n ohella). Sisältää mm. When You Dance I Can Really Love, Southern Man, Only Love Can Break Your Heart ja muitakin ajattoman hyviä kappaleita.
Joy Division - Unknown Pleasures
Onkohan tätä synkempää levyä tehtykään? Kun heräät aamulla vieraasta paikasta, huomaat tehneesi jotain hölmöä, muisti ja rahat ovat menneet sekä ulkona sataa räntää(kotimatkan ollessa luonnollisesti pitkä), niin laita silloin New Dawn Fades soimaan mp3-soittimestasi. Olin aika haltioissani, kun kuulin ekaa kertaa ja hypnotisoi vieläkin..
Nirvana - Nevermind
Nuoruus, 1990-luku, grunge ja viimeiset kesät, joita ei vielä tarvinnut tuhlata kesätöissä. Hienoja muistoja niin paljon, että pakkohan tämä tänne on nostaa. Levy sisältää myös rehellisesti julmetun hyviä biisejä, kuten Come As You Are, In Bloom, Drain You, Pollyjne. Hyviä kappaleita, eikä mitään keinotekoista "tämä albumi on todella hyvä kokonaisuus.." -läpäläpää.
Ramones - Ramones
Tältä punkin tulee minusta kuulostaa, riisuttua ja raakaa, mutta ei niin nihilististä, kuin joku Sex Pistols. Poikaprostituutiosta kertova 53rd&3rd on sangen pelottava sävellys, kun tarkemmin miettii. Etenkin Dee Deen laulama osuus..
Pekka Streng(ja Tasavallan Presidentti) - Magneettimiehen Kuolema
En ole mikään erityinen progen ystävä sinänsä, etenkään suomalaisen progen, mutta tämä melko tuntematon klassikko kyllä säväyttää. Sisältäni portin löysin ja Gilgames sekä Takaisin virtaan ovat uskomattoman hienoja sävellyksiä. Muutenkin Pekka Strengiä voi mielestäni pitää vähintään yhtä paljon filosofina kuin muusikkona. Ei Suomesta toista vastaavaa sanoittajaa mielestäni ole tullut, rauha hänen sielulleen..
Buzzcocks - Love Bites
Manchesterilaisen punkin tärkein edustaja, joka ainakin minuun iskee paljon paremmin, kuin esim. kuuluisammat Clash tai Sex Pistols. Kyseisellä levyllä mm. laajalti koveroitu Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn't've).
MC5 - Kick Out The Jams
Levy jossa 1960-luvun levottomuudet, vapaa seksi, vapaa huumeiden käyttö, ainakin yhdysvaltain mittapuulla vaarallinen ja vasemmistolainen julistus ja muu tärkeä ruumiillistuvat vielä tänäkin päivänä. Ei bändi suotta ollut niin Mustien, kuin Valkoistenkin Panttereiden suosiossa. Voi vain kuvitella, että miltä konservatiivisista keskilännen vanhemmista on tuntunut, kun oman pellavapään huoneesta alkaa kuulua ja kovaa "Kick out the jams motherfuckers!". Ehkä paras livelevy koskaan.
The Velvet Underground & Nico (siis se "banaanilevy")
Heroiinia, prostituutiota, sadismia, sadomasokismia, ja muutakin seksuaalista poikkeavuutta, eli kaikkea kivaa mielenkiintoista. Lisäksi myös itse musiikki on samalla sopivan räkäistä mutta tarvittaessa myös hempeää ja kaunista, joka luo yhdessä biisien aihemaailman kanssa jännittävän kontrastin. Ehdottomasti eniten kuuntelemiani levyjä.
Iggy & The Stooges - Raw Power
Im a street walking cheetah with a heart full of napalm! Tämä levy on edelleenkin eniten "rock", mitä koskaan olen kuullut. Uskomatonta tykitystä parhaassa vedossaan olevilta Iggylta, Ashetoneilta ja James Williamsonilta.
""Everything's still in the red, it's a very violent mix." - Iggy Pop
Neil Young - On The Beach
Niilon todella hieno, synkän blues-vaikutteinen teos, joka julkaistiin ekaa kertaa cd:lle vasta ihan takavuosina(oisko ollut 2003?). Etenkin Charlie Mansonin inspiroima Revolution Blues ja Richard Nixonia ja Crosby, Stills, Nash & Young -orkesteriakin kritisoiva Ambulance Blues ovat hyvää settiä.
Neil Young - After The Gold Rush
Youngin albumeista omaan korvaani helpoiten kuunneltava(Rust Never Sleeps'n ohella). Sisältää mm. When You Dance I Can Really Love, Southern Man, Only Love Can Break Your Heart ja muitakin ajattoman hyviä kappaleita.
Joy Division - Unknown Pleasures
Onkohan tätä synkempää levyä tehtykään? Kun heräät aamulla vieraasta paikasta, huomaat tehneesi jotain hölmöä, muisti ja rahat ovat menneet sekä ulkona sataa räntää(kotimatkan ollessa luonnollisesti pitkä), niin laita silloin New Dawn Fades soimaan mp3-soittimestasi. Olin aika haltioissani, kun kuulin ekaa kertaa ja hypnotisoi vieläkin..
Nirvana - Nevermind
Nuoruus, 1990-luku, grunge ja viimeiset kesät, joita ei vielä tarvinnut tuhlata kesätöissä. Hienoja muistoja niin paljon, että pakkohan tämä tänne on nostaa. Levy sisältää myös rehellisesti julmetun hyviä biisejä, kuten Come As You Are, In Bloom, Drain You, Pollyjne. Hyviä kappaleita, eikä mitään keinotekoista "tämä albumi on todella hyvä kokonaisuus.." -läpäläpää.
Ramones - Ramones
Tältä punkin tulee minusta kuulostaa, riisuttua ja raakaa, mutta ei niin nihilististä, kuin joku Sex Pistols. Poikaprostituutiosta kertova 53rd&3rd on sangen pelottava sävellys, kun tarkemmin miettii. Etenkin Dee Deen laulama osuus..
Pekka Streng(ja Tasavallan Presidentti) - Magneettimiehen Kuolema
En ole mikään erityinen progen ystävä sinänsä, etenkään suomalaisen progen, mutta tämä melko tuntematon klassikko kyllä säväyttää. Sisältäni portin löysin ja Gilgames sekä Takaisin virtaan ovat uskomattoman hienoja sävellyksiä. Muutenkin Pekka Strengiä voi mielestäni pitää vähintään yhtä paljon filosofina kuin muusikkona. Ei Suomesta toista vastaavaa sanoittajaa mielestäni ole tullut, rauha hänen sielulleen..
Buzzcocks - Love Bites
Manchesterilaisen punkin tärkein edustaja, joka ainakin minuun iskee paljon paremmin, kuin esim. kuuluisammat Clash tai Sex Pistols. Kyseisellä levyllä mm. laajalti koveroitu Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn't've).
MC5 - Kick Out The Jams
Levy jossa 1960-luvun levottomuudet, vapaa seksi, vapaa huumeiden käyttö, ainakin yhdysvaltain mittapuulla vaarallinen ja vasemmistolainen julistus ja muu tärkeä ruumiillistuvat vielä tänäkin päivänä. Ei bändi suotta ollut niin Mustien, kuin Valkoistenkin Panttereiden suosiossa. Voi vain kuvitella, että miltä konservatiivisista keskilännen vanhemmista on tuntunut, kun oman pellavapään huoneesta alkaa kuulua ja kovaa "Kick out the jams motherfuckers!". Ehkä paras livelevy koskaan.