Maailman historian kymmenen parasta levyä

[Red Machine]

Metallica - Ride the Lightning Se Eka Mikä Kolahti Ja Kovaa. Itelle se paras bändin levy. Puppets jää snadisti taakse. Oikeastaan kolme ekaa Metallican levyä ovatkin ne ainoat mitä olisi tähän voinut laittaa. Mutta RtL on mulle aina ykkönen.

Machine Head - Burn my Eyes Ehkä maailman täydellisimpiä levyjä mitä on koskaan tehty. Raakaa vihaa ja voimaa. Räjäytti aikoinaan niin hyvin oman mielen pankin ettei sitä voi kuvata oikein mutta kaikilla meillä taitaa olla yksi tällainen kokemus musiikin saralta.

Slayer - Reign in Blood Thrashin kuninkaiden ehdoton ykkönen. Ei tarvi montaa ylistystä tämä.

Soilwork - The Living Infinite Huikea, aina kuunneltava kokonaan. Todella nuori levy joka kuitenkin on ehdoton tällä listalla.

Faith No More - Angel Dust Aikoinaan 90-luvun alussa tuntui tulevan helmiä koko ajan ulos joka suunnasta. Tästä levystä tiesi heti että kyseessä on kulttikamaa. Biisien vaihtelevuus mutta silti niin täydellinen sopivuus Pattonin äänen ympärille on uskomatonta.

Alice in Chains - Dirt Kts. edellisen eka lause. Dirt kuuluu em. joukkoon. Staleyn ääni, Cantrellin kitara. Antoi hyvää vastinetta rahoille tämä levy. Joka kerta kun kuuntelee alkaa itseasiassa snadisti vituttaa kun ei tullut nähtyä livenä originaalia AiC:ta.

Machine Head - The Blackening Pakkohan tämä oli vielä laittaa. Tätäkään levyä ei voi kuunnella muuten kuin alusta loppuun. Tajuttomia riffejä, Flynnin vihaa tihkuvaa ääntä, Demmelin kädenjälkeä ja ihanan piiiiiiiiiitkiä biisejä. Magnifico.

Pantera - Far Beyond Driven Parasta Panteraa. Eikai sitä tarvi muuten sanoa. Ne tietää ketkä tietää.

Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat Kotimaan tuotantoa on myös arvostettava. Annalan ääni on jotenkin vaan niin mahtava. Mokoma veti pari hutia mutta sitten osuivat kultasuoneen. Ei ole ikinä vetänyt huonoa keikkaa, odotankin innolla josko vetäisivät joskus tämän platan livenä alusta päätyyn.

Stam1na - Viimeinen Atlantis Toinen finskibändi listalle. Lemin poikien paras levy osuu mulla tähän. Huomaan soittavani tätä melko harvoin nykyään. Mistä lie johtuu? Viimeinen Atlantis on silti helvetin hieno levy. Odotan kuitenkin vielä sitä Stam1nan masterpieceä. Ehkä nyt liian hätäisesti listalle mutta menkööt.

 

[Jupe]

Vaikeitahan näitä listoja on tehdä kun kuuntelee fiiliksen mukaan ihan kaikkea heavysta oopperaan ja räpistä jazziin. Mutta laitetaan jotain siltä pohjalta mitkä nuoruudessa kolahti kovaa ja vieläkin toimii eli on kestänyt aikaa.

In no particular order

- Metallica Ride The Lightning
Meikäläisellekin se tärkein levy, moni hehkutti 80-luvun lopulla Masteria ja ..and Justicea mutta tämä oli mulle se juttu, kaikki biisit täydellisiä ja moni känni-ilta kun päätyi himaan laitoin mankasta soimaan fade to blackin ja sammuin lattialle, hieno biisi ja hieno levy.
Ride The Lightning
Metallica Ride The Lightning - YouTube

- FNM Angel Dust
Tämän levyn hitit pomputti väkeä esim B&A:lla kun meikäläinen pääsi baareihin sisään. Kestänyt hyvin aikaa ja bändi Pattonin neurous etualla on tämän genren huippua. Kaisaniemen keikka pari vuotta sitten oli itse asiassa ihan saatanan hyvä keikka ja yksi parhaista mitä olen nähnyt. En olisi uskonut ennen keikkaa että "festarikeikka" kuullostaa paremmalta kuin klubikeikka äänentoistollisestikin.
Land Of Sunshine (Helsinki)
Faith No More - Land of Sunshine (Live @ Helsinki, Finland) - YouTube

- AC/DC Highway to Hell
Paljon olisi tämänkin bändin katalogissa hyviä levyjä ehkä parempiakin, mutta tämä mulle tärkein, olin noin 8-9v kun broidi osti tämän cd:llä ja silloin cd-soitin oli uusi ja hieno juttu, tätä levyä kuuntelin cd-soittimella silloin eniten. Kaikki biisit toimii edelleen vaikka nimikkobiisi on toki soitettu puhki jo ajat sitten.
Girls Got Rhytm
AC/DC - Girls Got Rhythm (Official Video) - YouTube

- KISS Dressed to Kill
KISS kolahti heti smurffien jälkeen noin 8 vuotiaana, ekana ostattiin Lick it Up ja olihan se ihan vitun kova myös mutta bändin hienous avautui kun ostin melkein heti perään alle 10-vuotiaana tämän levyn, tässä on sitä rock'n roll Kissiä mistä mä diggaan.
Room Service
Kiss - Room service - Dressed to kill (1975) - YouTube

- Lynyrd Skynyrd Pronounced 'leh-'nérd 'skin-'nérd
Lynyrd Skynyrd sekoitti mun pään yläasteella, mietin laitanko tähän sen vihreän boksin minkä omin kirjastosta ja oli mulla parin vuoden aikana varmaan vuoden lainassa ja kun tämä sisälsi aloittavalle Lyh-nerd Skyh-nerd fanille kaiken olennaisen niin en ostanut levyjäkään vähään aikaan. Mutta paras studiolevy on tämä eka ja nuorena kollina rock henkinen gimme three step avasi pelin ja oli hyvä tunnelman nostatus biisi, ehdin näkemään Billy Powellinkin heittämässä tämän Areenalla, vaikka keikan musat olikin miksattu ihan päin helvettiä niin olihan se hyvä keikka silti.
Gimme three steps
Lynyrd Skynyrd - Gimme Three Steps - YouTube

- RHCP Blood Sugar Sex Magik
Tämä on täydellinen levy ja ihan joka kantilta katsottuna ehdoton top10 levy, jopa paras rock-levy mitä ikinä on tehty mun mielestä. Tässä yhdistyy kaikki mitä mä kaipaan, selkeä rytmi, tiukka asenne, laatu läpi levyn. Olen aina ollut funk-rytmien ystävä ja sopii rockiin täydellisesti muut bubblin' under bändit täältä suunalta Fishbone, Living Colour
Apache Rose Peacock
Red Hot Chili Peppers - Apache Rose Peacock (Album Version) - YouTube

- Public Enemy It Takes a Nation of...
Täydellinen tyrmäys kun siirryttiin ala-asteella vaihteeksi rap-musiikin pariin, tiukkaa asennetta ja biittejä täynnä oleva levy minkä hyvin täydentää Bring The Noise Anthraxin kanssa heitettynä. Toimii edelleen, joskus noin 10 vuotta sitten tsekkasin viikon sisään stadissa molemmat versiot Bring The Noisesta livenä, toimi ihan tautisesti. Voisi kuvitella että bändit on kaukana toisistaan mutta mulle ne ovat hyvinkin lähellä.
Rebel Without a Pause
Public Enemy - Rebel Without a Pause (Music Video) - YouTube

- Michael Jackson Thriller
Ihan fifty-fifty mulle Off The Wallin kanssa, mutta laitetaan listalle tämä kun on suurempi merkitys nuoruudessa. Beat It:in video oli nuoruudessa kovajuttu, ne jengiläiset oli mun idoleita. Muutenkin Jacksonin taito luoda soundia ja rytmiä on ihan erityistä, King of Pop ehdottomasti. Oli vielä hyvässä vedossa 1997 Stadikalla, paras keikka mitä olen nähnyt, no doubt kun ottaa mukaan sen x-factorin mitä tuossa ukossa on.
P.Y.T (tämä on mulle sitä discoa parhaimmilaan)
Michael Jackson - P.Y.T. (Pretty Young Thing) - YouTube

- Pearl Jam Ten
Tämä FNM:n ohella oli isoin vaikuttaja aikoina kun alettiin baareissa notkua, kokonaisuutena hipoo täydellisyyttä ja kilpailee RHCP BSSM -levyn kanssa paikasta kirkkaimmassa kärjessä.
Black
Pearl Jam - Black [HD] - YouTube

- Prince Gold Album
Princehän on maailman paras kitaristi joten sieltä yksi levy. Princen parasta ja idearikkainta aikaa mun mielestä oli 90-luku, siellä paljon hyvää matskua ja löytyy se meiukäläisen herkkä puolikin Princen ysäriballadeista. Myös toimii tanssilattialla mitä kulutettiin tuolloin aika paljon.
Shhh
shhh Prince - YouTube

- linkit YouTube

Pisin viesti tänne ikinä, mutta onhan tämä tärkeä aihe ja paljon historianmuistelua mukana. Nyt tauolle, hyvät Jussit!

Linkit Youtube

 

[M10]

Vaikea löytää vain kymmentä parasta ja vielä vaikeampaa laittaa niitä järjestykseen. Fiilikset ja aikakaudet vaihtelee sen verran.

Tässä kuitenkin tämän hetkiset kymmenen parasta (yksi per bändi-periaatteella mennään)


Opeth - Blackwater Park
The Beatles - Abbey Road
Rage Against the Machine - s/t
Radiohead - The Bends
RHCP - Bloodsugarsexmagic
Dream Theater - Awake
Porcupine Tree - Deadwing
The Mars Volta - De-Loused in Comatorium
Rush - 2112
Mastodon - Crack The Skye

Ja honorable mention seuraaville, joista mikä tahansa voisi periaatteessa olla myös top kympissä.

Alice in Chains - Dirt
Wigwam - Nuclear Nightclub
Steely Dan - Can't Buy A Thrill
Pink Floyd - Dark Side Of The Moon
Metallica - Ride The Lightning
Anekdoten - Time Of Day
At the Drive-in - Relationship of Command
DJ Shadow - Entroducing
Frank Zappa - One Size Fits All
Isis - Panopticon
Katatonia - Last Fair Deal Gone Down

 

[pehtoori]

Tää on ihan mahdotonta, mutta kokeillaan ihan randomisti.

Korn -Korn
Queen - Night at the Opera
Radiohead - OK Computer
Mars Volta - De-Loused in Comatorium
Primus - Frizzle Fry
Faith No More - King for a Day - Fool for a Lifetime
Silverchair - Diorama
Slipknot - Slipknot
RATM -RATM
Tool - Aenima

E: Aikas messevä lista on tuo M10:n ylläolevakin, tän pitäis olla top-20 lista niin alkaisi jyvät erottua akanoista.

 

[Rinksu]

Anathema - We're Here Because Were Here
Levy, jolla Anathema vei lopullisesti sydämeni. Ykkösbiisi:
Simple Mistake

Devin Townsend Project - Addicted!
Hieno bilemetallilevy, joka saa aina hyvälle tuulelle. Samalla vähän koskettavakin, kun tietää Devinin lopettaneen huimausaineiden käytön ja tämä platta on samalla juhlalevy sillekin. Ykkösbiisi:
Numbered!

Opeth - Deliverance
Niin, Opethin top-levyjä mun on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta lopulta se on ollut tämä joka useimmin löytää tiensä levysoittimeeni. Eikä vähiten ällistyttävän nimikkobiisinsä takia:
Deliverance

Pink Floyd - P.U.L.S.E
Samalla se lemppari live. Aikanaan se iso levy, jolle tämä bändi tuli minun ja niin monen kaverinkin elämään. Toppi:
Confortably Numb

Kyuss - Welcome to Sky Valley
Stonerin kärkiteos on kuulunut lähiajat vakiosoittolistaan. Ykkösbiisi:
Space Cadet

Porcupine Tree - Fear Of Blank Planet
Varmaan viime vuosien soitetuin levyni. Anesthetizen sijasta ykkösbiisi tällä hetkellä kaihoisa:
Sentimental

The Gathering - Souvenirs
Ainaisen Mandylionin sijasta menee tälle. Ykkönen:
Even The Spirits Are Afraid

Metallica - Master Of Puppets
Aina ja ikuisesti. Niinkuin ykkösbiisikin:
Disposable Heroes

Alice In Chains - Facelift
Niinkuin Opethinkin kanssa, Liisoiltakin mun on vaikea arpoa ykköslevyä. Dirt, Jar, Mtv Unplugged. Tällä hetkellä se on tämä. Ja levyn kohokohta tietysti hyytävä:
Love, Hate, Love

Massive Attack - Mezzanine
Hieno triphop-levytys on kasvanut ajan kanssa yhdeksi parhaista.
Group 4

 

[Rohmari69]

En voi taata, että listaltani löytyy maailman historian 10 parasta ablumia varsinkin, kun oma musamakuni nojaa vahvasti 90-lukuun, mutta ainakin omissa genreissään albumit ovat varsin ok. Listaan vain yhden albumin per bändi, vaikka Soundgardenilta tai Faith No Morelta voisi olla useampikin.


Faith No More - Angel Dust

Omasta mielestäni maailman paras "raskas" albumi. Funkahtavaa rockia/metallia täynnä oleva levy on mielipuolisuudessaan ainutlaatuinen. Musiikki on ajottain raskasta ja synkkää, mutta albumilla esiintyy paljon ns. huumorielementtejä ilman että musiikki kärsisi liiallisesta hauskuudesta, kuten Primuksen musiikkissa esim. tapahtuu. Levyn "lopettava" Jizzlobber on oma suosikkikappaleeni, ikinä missään.

Soundgarden - Badmotorfinger

Soundgardenin levyistä parasta valittaessa tehtävä on lähes mahdoton, sillä tykkään myös Superunknownista sekä Down on the Upsidesta erittäin paljon. Badmotorfinger on kuitenkin maailman grungein levy. Levy tihkuu raskasta, mutta silti yllättävän tuoreen kuuloista musiikkia, jonka pystyy kuvitella soitettavan jossain hikisessä autotallissa. Jesus Christ Pose on kenties maailman rankin kappale, jossa ei esiinny tuplapedaaleja rummuissa.

Queens of the Stone Age - Songs for the Deaf

Omasta mielestäni paras puhdas rock levy mitä maailmanhistoriassa on tehty. Joojoo AC/DC blaa blaa... Puhdas rock levy ei tarkoita sitä, etteikö musiikissa voisi esiintyä muutakin kuin rock-komppia. Levyllä kannuja hakkaava Dave Grohl raiskaa rumpusettiään kuin raivopäinen sonni sillä välin kun J. Homme, N. Oliveri sekä varsinkin Mark Lanegan laulavat vuorotellen levyn kappaleilla erittäin mallikkaasti. Desert rockia parhaimmillaan, kyllä, parempaa kuin yksikään Kyuss levykään.

Tool - Aenema

Tähän oisi hyvin voinut laittaa myös Lateralauksen, mutta omasta mielestä Aenemassa esiintyy hyvin paljon Toolin artistisia mieltäavartavia elementtejä ilman että levyä olisi täysin mahdotonta kuunnella kavereiden kanssa kaljaa juodessa. Varsinkin levyn nimikkobiisi tihkuu sellaista raivoa ja lyyristä tykitystä, jota harva bändi onnistuu vetämään läpi uskottavasti.

Ulver - Perdition City

Mitä tapahtuu kun Norjalainen black-metal yhtye alkaa soittamaan tunnelmallista electro-ambientiä? No, Ulver tapahtuu. Tämä kyseinen levy on parhaimpia levyjä, mitä ihminen voi vain kuunnella korvalapuilla aamuyöllä kello kolmen aikaan yksin ja miettiä, miksi? Omalta osaltani tämä levy on avannut minulle suuren maailman musiikkia (Ulverin muu electro tuotanto), joka todistaa että musiikkia voi tehdä ja kuunnella ilman että siinä esiintyisi riffejä tai komppeja, jos sen osaa vain tehdä hyvin.

Portishead - Dummy

Omistan vain harvoja levyjä, joilla on naislaulajia. Syytä tähän en tiedä, mutta Portisheadissä laulaa maailman yksi herkimmistä solisteista mitä mies voi vaan haluta elämäänsä. Tämän herkän sielun nimi on Beth Gibbons ja hän tekee Portisheadin debyyttilevyllä koko levyn kattavan suorituksen, joka jättää kuuntelijan montun auki pitkäksi aikaa. Musiikki on trip/hopia ja erittäin hyvää sellaista, mutta laulu kruunaa suorituksen, sillä itselle trip/hop yleisesti maistuu hieman puulta, kuten esim. Tricky (jota on samplattu tälle levylle).

Mark Lanegan - Whiskey for the Holy Ghost

Tämän levyn ei varmaankaan kuuluisi olla kenenkään all-time top-10 listalla. Ei sen takia että se olisi huono, mutta sen takia, että harva tietää levystä mitään, eikä se ole ns. "uranuurtaja" millään tapaa. Mark Lanegan itsekin meinasi huuruspäissään heittää levyn nauhoitukset järveen kyllästyttyään siihen, mutta onneksi levyn tuottaja, Grunge legenda Jack Endino, ehti väliin estämään hänet. Levy kuiteskin tarjoaa kuulijalleen rauhoittavaa Blues-tyyppistä akustista fiilistelyä, jonka päällä on raskas kerros Waits/Cave tyylistä raspikurkkulaulantaa. Itselle tämä levy ainakin kolahtaa aina kesäisin auringon valaistessa pientä kommunistista valtiotamme.

Pantera - Vulgar Display of Power

Jokaisella ihmisellä kuuluisi olla levyhyllyssään yksi metallilevy, eikä tämä levy ole Lordin Hard Rock Hallelujah. Panteraa sen olla pitää. Perusteluja ei tarvita.

Alice in Chains - Dirt

Yksi kaikkien aikojen parhaista raskaista rock levyistä. Levyn teemat on jaettuna teemoiltaan huumeidenkäyttöön sekä Vietnamin sotaan ja ihmiskunnan rappioon sen mukaan kumpi ryhmän kahdesta lahjakkuudesta pääsi kirjoittamaan kappaleen sanoituksia, joko heroiiniin vuonna 2002 kuollut laulaja Layne Staley tai kitarassa nikkaroiva riffitehdas nimeltä Jerry Cantrell. Jar of Flies olisi voinut myös mahtua tältä bändiltä hyvin tähän listaan, mutta tällä kertaa ei.


Bolt Thrower - For Victory....

Tämä 10. levy oli hieman vaikea keksiä, sillä yhtä hyvin tähän olisi voinut tunkea Carcassin Heartworkin tai jo useammassa aiemmassa postauksessa ilmenneen RATMin ensimmäisen levyn.

Bolt Thrower on kuitenkin perus death metallia ilman mitään ylimääräisiä tai turhia mausteita. Oman genrensä Slayer, ei ikinä petä.


Okei, no ehkä listaus oli oma autiosaari-ibiza kokoelma enemmänkin, mutta ei kai sillä ole niin väliä. Hyvää musiikkia joka tapauksessa.

 

[Turha Kaukalo]

Hankalaa on mutta tämmöinen, ei paremmuusjärjestyksessä paitsi ensimmäisen osalta:

1. Guns N' Roses: Appetite For Destruction. Täydellinen rocklevy. It's So Easystä Out Ta Get Men kautta Rocket Queeniin.

2. - 10.:

Metallican Master Of Puppets. Okei, voisi yhtä hyvin olla Ride The Lightning. Jotenkin olen vuosien varrella vain valinnut näistä kahdesta mestariteoksesta myöhemmin ilmestyneen, jolla on raa'empi soundi.

Sielun Veljien debyyttilevy, tämä live. Aika lähelle pääsee Suomi - Finland.

Nirvanan In Utero. Jotenkin raastava, Pennyroyal Tea, upeat soundit toisin kuin Nevermindilla.

Otetaan nyt vaikka Hullu Puutarhuri Tuomari Nurmiolta. Ne soundit taas. Raa'at soundit.

Sueden Dog Man Star.

Skid Rown Slave To The Grind. Jonkinlainen hyvästijättö 80-luvulle Use Your Illusionien kanssa. Illuusiot kun menivät.

Tepon Jaskalta Ruikonperän multakurkku.

Hanoi Rocksin Back To The Mystery City. Ehkä paras kokonaisuus Hanoilta.

Juice Leskinen Grand Slamin Boogieteorian alkeet. Upeita biisejä. Tampereen aamu on lievästi sanottuna pysäyttävä.

Sitten on näitä AC/DC:itä, Beatlesejä, Megadethejä ja muita, joiden tuotannosta en osaa ottaa yhtä levyä erikseen.

 

[J.Olof]

Ei pysty laittaan järjestykseen, mutta:

Leonard Cohen: Various Positions
Kent: Hagnesta Hill
Mew: Frengers
Bright Eyes: I'm wide awake, it's morning
Miles Davis: Kind of Blue
Johnny Cash: American Recordings (koko sarja I-VI, ei mitään saumaa valita yhtä muita paremmaksi)
Bon Jovi: Slippery When Wet
Muse: Black holes and revelations
Aretha Franklin: Aretha Now
Damien Rice: O


Sent from my iPhone using Tapatalk

 

[Musta Nuoli]

Näitä listoja voisi arpoa loputtomiin ja joka kerta erilaisella kokoonpanolla, mutta tässä täysin selkäytimestä ja sen kummemmin miettimättä vedetty lista. Jos asiaa kysytään huomenna, niin lista on luultavasti eri. Levyt ovat aakkosjärjestyksessä, eivät muussa järjestyksessä.

Black Sabbath: Black Sabbath
Death: Leprosy
Edge Of Sanity: Purgatory Afterglow
Entombed: Clandestine
Judas Priest: Painkiller
Megadeth: Rust In Peace
Metallica: Master Of Puppets
Obituary: Cause Of Death
Sepultura: Arise
Slayer: Reign In Blood

No nyt piti lopettaa, vaikka jatkoa olisi seurannut sopivilla levyillä Carcassilta (Necroticism - Descanting The Insalubrious), Gorefestilta (Erase), WASPilta (debyytti), Helloweenilta (Walls Of Jericho), Falkenbachilta (...Magni Blandinn Ok Megintiri...), Manowarilta (Hail To England), Cannibal Corpselta (Tomb Of The Mutilated), Asphyxilta (The Rack), Bolt Throwerilta (IVth Crusade) ja Motörheadilta (Rock'n'Roll). Tuossahan olisi jo seuraava top10-lista kasassa.

Mielenkiintoinen mutta ei uusi havainto: mainitsemani 20 albumista tuorein on Edge Of Sanityn Purgatory Afterglow, tuo Dan Swanön ja kumppanien mestariteos, joka on vuodelta 1994. Muut ovat kaikki sitä vanhempia. Black Sabbathia lukuun ottamatta käytännössä 1980-luvun ja 1990-luvun alun taitteesta. Silloin siis tehtiin kaikkien aikojen parhaat albumit. Ennen oli siis kaikki paremmin.

Genrekatsaus top10-listaan:
death metal: 5 albumia
thrash/speed metal: 4 albumia (lasken Painkillerin speed metal -levyksi)
Heavy metalin alku ja juuri: yksi albumi eli Black Sabbath ja sen mukana kaikki.

Jälkimmäinen alternative top10-lista:
death metal: 5 albumia
Speed metal: yksi albumi (Helloweenin eka)
heavy metal: 3 albumia (Wasp, Motörhead, Manowar)
viikinki/tunnelmametalli: yksi albumi (Falkenbach)

Tästä pääsemme siis selkeään kehäpäätelmään, että death metal on maailman parasta musiikkia, oli kyse sitten jenkkikuolonmetallista, NWOSDM-bändeistä tai vaikkapa Hollannin tai Britannian skenestä.

 

[Chespa]

No kokeillaa.

Black Sabbath - Vol.4
Down - Nola
Slayer - Reign in Blood
Pantera - Vulgar Display of Power
Cream - Wheels of Fire
Cancer Bats - Hail Destroyer
Faith No More - The Real Thing
Anthrax - Persistence of Time
Therapy? - Troublegum
Rage Against the Machine - Rage Against the Machine

Nämä irtos nyt. Huomenna voisi olla jo toisin.

 

[mr hat]

Eihän näitä mihinkään järjestykseen osaa pistää, mutta tämän hetken tuntumalla väsäsin tälläisen listan:

Pink Floyd - The Dark Side of the Moon
Pink Floyd - Animals
Rush - Permanent Waves
Rush - Moving Pictures
Led Zeppelin - IV
Black Sabbath - Sabotage
Van Halen - s/t
Jethro Tull - Aqualung
Depeche Mode - Violator
Toto - Toto IV

Sellasta.

 

[Individual]

Dead Kennedys: Frankenchrist
- Joskus ihan pentuna ostin tämän kasettiversiona ja se kolahti kovaa. Upeita melodioita, omaperäisyyttä ja asennetta. Ne kitarat ja Jellon laulu ja ja..

Metallica: …And Justice For all
- Tämän tuplavinyylin olen soittanut kirjaimellisesti puhki. Kun bändi sitten stadikalla 2007 esitti tämän levyn nimibiisin, niin kyynelsilmin sitä tuli kuunneltua. Järjettömän kovia biisejä levy täynnä Blackened:istä Dyers Eve:en ja välissä jotain Oneja ja Harvester of Sorroweja.

Kraftwerk: Tour De France Soundtracks
- Pitihän tähän listaan saada myös yksi tekele elektronisen musiikin mestareilta. Kraftwerkin huikea deep teknoa ja elektroa yhdistelevä matka pyöräurheilun maailmaan. Laita silmät kiinni ja luurit korville. Toimii.

Carcass: Symphonies Of Sickness
- Rankemman musiikin osastoa edustaa Carcassin huipputekninen DM-klassikko.

Hassisen Kone: Rumat Sävelet
- Täältä Tullaan Venäjä-esikoislevyn jälkeen julkaistu veti bändin ilmaisun monta astetta synkemmäksi. Reijo Heiskasen upeat soolot parhaiden joukossa suomalaisessa levymusiikissa. Aikalaisten mielestä levyllä mainittiin liian usein sana "paska".

Ismo Alanko: Kun Suomi Putos Puusta
- Ehkäpä I. Alangon soolouran ehyin teos ilman myöhempiä julkaisuja leimanneita täytebiisejä. Malliesimerkki siitä kuinka artisti uusiutuu. Sielun Veljistä hyppäys
suomalaiskansallisen mielenmaisemaan. Nimikappale yksi hienoimpia kuvailuja meistä härmäläisistä ikinä.

YUP: Toppatakkeja ja Toledon Terästä
- Mitä voi sanoa levystä, josta sadannekin kuuntelukerran jälkeen löytää jotain uutta kulmaa. Jarkko Martikaisen ja YUP-yhtyeen mestariteos, johon ei kyllästy koskaan.

Iron Maiden: The Number Of The Beast
- Veljeni lahjoitti tämän levyn minulle 80-luvun puolivälissä, eikä ole tarvinnut katua. Toinen "puhkisoitettu"-kategorian levy tällä listalla.

Burzum: Filosofem
- Hurjan synkkä ja pahaenteisen kuuloinen levy siltä yhdeltä Norjan sekopäältä. Tällaista musiikkia ei synny kenenkään muun kynästä. Omaperäisyys syy listalla oloon.

Faith No More: Angel Dust
- Tämä levy soi aikoinaan koko ajan meikäläisen huoneessa. Omaperäisiä biisejä, jotka iskivät kuin metrinen halko sen hetkiseen esi/jälki-grungevaiheeseen.

Tässäpä hyviä levyjä listattuna. Tiedä sitten ovatko maailman parhaita, tai edes omasta mielestäni parhaita, mutta nuo levyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

Mainittakoot vielä ainakin:

Emperor: In The Nightside Eclipse
Kreator: Extreme Aggressions

:)

 

[Vuokralainen]

Tuskin nämä ovat kymmenen parasta, mutta kymmenen parasta jotka tulevat mieleen just nyt:

Sielun Veljet - L'amourha
Juliet Jonesin Sydän - I
CMX - Isohaara
Red Hot Chili Peppers - Bloodsugarsexmagic
Eppu Normaali - Kahdeksas Ihme
Slade - Slade On Stage
The Beatles - Revolver
Rolling Stones - Let it Bleed
Aknestik - Aallonmurtaja
Hassisen Kone - Täältä tullaan Venäjä

 

[Saasta]

W.A.S.P. - Crimson Idol
Bathory - Twilight of the Gods
Bathory - Under the Sign of the Black Mark
Death - Scream Bloody Gore
Morbid Angel - Altars of Madness
Dissection - Storm of the Light's Bane
At the Gates - Slaughter of the Soul
Slayer - Reign in Blood
Moonsorrow - Kivenkantaja
Amorphis - Tales from the Thousand Lakes

Bubbling under:
W.A.S.P. - W.A.S.P.
Dismember - Death Metal
Arcturus - La Masquarade Infernale
Primordial - The Gathering Wilderness
Ulver - Perdition City
Hypocrisy - Abducted
Carcass - Heartwork
Mercyful Fate - Melissa
Sentenced - Amok
Katatonia - Viva Emptiness

edit. lisäsin pari unohtunutta

 

[Dee Snider]

Mahdoton tehtävä meikäläiselle, mutta nimetään nyt yksi kymppisäkki kaikkien ihanuuksien joukosta, mutta ei missään järjestyksessä:

Scorpions: Taken By Force
Judas Priest: Painkiller
Martti Servo & Napander: Avatkaa Ovi!
Motörhead: Bastards
Andrew W.K: I Get Wet
Topi Sorsakoski & Agents: In Beat
Twisted Sister: Stay Hungry
Stratovarius: Visions
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan Merkit
Mokoma: Kurimus

Siinä nyt 5 hyvää ulkolaista ja 5 hyvää kotimaista. Olisihan tuohon nyt voinut listata monta monituista klassikkoa esim. Holy Diverin, mutta mennään nyt noilla.

 

[Kumielvis]

ASA- Terveisiä kaaoksesta
-olen vasta jonkun aikaa sitten löytänyt suomiräp/hiphopin ja asa on kovin suomiräppäri ja terveisiä kaaoksesta asan kovin ja yhtenäisin levy.

Sohvalla painavii-

CMX- Kolmikärki
-lapsuuden nostalgiset muistot. Muutettiin nelosluokan jälkeen ja kesäloma uudessa kämpässä meni vanhaa nintendoa hakaten ja äipän vinyylikokoelmaa tutkien. Kolmikärki, Veljeskunta, Raivo ja Aurinko, voi pojat.... Kolmikärki on näistä oma suosikkini. Uudesta CMXstä Aion on todella todella kova mutta hävisi niukasti nyt punkkimenolle.

Tuo viiltävä tuska perseessäsi on sen hullun miehen seiväs!


Hassisen Kone- Rumat Sävelet
- Ismo Alanko on suomalaisen musiikin kovin tekijä mulle. Sielun Veljet on mielestäni parempi kuin kone, mutta Ismon orkestereiden levyistä paras on kuitenkin Rumien sävelten muodostama kokonaisuus. Siekkareitten debyytti/ L´Amourha olisivat melkeen päässeet listalle, samoin Harsoinen teräs.

Tuomiopäivä tulee!

Nick Cave & Bad Seeds- Murder Ballads
-taas lapsuuden muistoja. Iskän&äiskän yhteinen suosikki. Toisen nimeni olen saanut yhden levyn kappaleen mukaan. Caven laajan tuotannon oma suosikkilevy, vaikka suosikkikappaleet eivät sillä olekaan. Jälleen kokonaisuus.

Curse of Millhaven, melkoinen tarina

Queens of the Stoneage- Songs for the Deaf
-paras rocklevy ikinä. Ajomusaa, panomusaa, sex drugs n rocknroll! Qotsa on omia suosikkejani, myös Lullabies ja rated R olisivat voineet päästä listalle jos tää ei vaan olisi niin timanttisen kova levy. Ehkä kovin, riippuu mielentilasta. Rokkilinjalla kova levy olisi ollut myös Social Distortionin white light white heat white thrash.

Song for the dead

Rage Against The Machine- s/t
-voi pojat kun tämän kerran eläissään pääsisi livenä näkemään. Omissa kirjoissani tää kilpailee KoRnin debyytin kanssa kaikkien aikojen parhaan debyyttilevyn tittelistä (niin ja onhan tosissaan se Dead Kennedysin fresh fruits...) ja voittaa sen ihan vaan siksi, että niitä helvetin hyviä biisejä on vielä enemmän, lähes koko levy täynnä. Tää on aivan uskomaton levy.

vähemmän tunnettu helmi levyltä
Red Hot Chili Peppers- Californication
Californication ja By the Way ovat mulle ne rakkaimmat rhcpn levyt. Tykkään myös noista vanhemmista funkimmista, mutta nämä kaksi ovat mielestäni rhcpn suurimmat saavutukset. John Frusciante on jumala. Omasta mielestäni Siekkareiden lisäksi tiukin soittoryhmä mitä on koskaan ollut tämä pippureiden tuonaikainen kokoonpano. Levyt on mulle yhtä rakkaita mutta ehkä tuo Californication vie karvan verran tiimmimmällä matskullaan.

By the way+ scar tissue live



Sepultura-Arise
-Beneath the remains olisi käynyt yhtä hyvin. Mulla oli yhdessä vaiheessa metallivaihe, ja Sepultura/Soulfly/Cavalera Conspiracy/kaikki missä on Max Cavalera upposi todella hyvin. Arisella on ehkä ne kovimmat biisit kuitenkin. Tärkeä vaihe nuoruuttani Cavalerojen musisointi.

ARISE

Snuff-Snuff said...
-Vähemmän tunnettu brittiläinen punkkibändi, mun suosikki. Snuffilta olisi moni muukin levy sopinut mutta mennään tässäkin debyytillä, potatoes and melons olisi myös sopinut hyvin. Duncan Redmondsin äänestä tykkään paljon, mutta tällä ekalla levyllä myös taustoja laulavan basistin ääni pääsee paljon esille, tykkään!

Keep the beat, laulajarumpali!

System of a Down- Toxicity
-Soadin paras levy. Helvetin kovaa matskua täynnä koko levy, aivan uskomatonta tykitystä, luovaa, omanlaistaan. Loistavia biisejä täynnä.

Psycho

linkit youtubeen

 

[Vintsukka]

Musiikkimaku on aika sekalainen ja melkein genrestä kuin genrestä löytyy niitä helmiä. Nopealla mietinnällä sain kymmenen suosikkia listattua, vaikka varmaan jotain tärkeää unohtuikin. Yksi levy per esittäjä. Joka levyltä linkki johonkin muuhun biisiin kuin siihen kaikkein tunnetuimpaan.

Apoptygma Berzerk: Welcome to Earth (2000)
APB:n edelliseltä levyltä tutuksi tullut yhdistelmä tarttuvaa poppia ja avant-garde-omituisuutta on Welcome to Earthilla huipussaan. Tämän jälkeen homma lähtikin sitten alamäkeen. TJEU: Eclipse

Depeche Mode: Ultra (1997)
Se levy joka minut bändiin tutustutti. Ei niin tarttuva kuin Violator eikä niin rokkaava kuin SoFaD, mutta upean tunnelmallinen levy, joka paranee joka kuuntelulla. TJEU: Barrel of a Gun

Dream Theater: Images and Words (1992)
Metropolis Pt. 2 on loistava teemalevy, mutta sitäkin enemmän tulee kuunneltua Images and Wordsia, joka on enemmänkin kokoelma hienoja biisejä. Toimii aina. TJEU: Take the Time

The Human League: Dare (1981)
Yksi genrensä kivijaloista. TJEU: The Things That Dreams Are Made Of

Jethro Tull: Aqualung (1971)
Levy, joka vangitsi, kun otin ensiaskeliani progen ihmeelliseen maailmaan. Hieno levykokonaisuus, jonka jokainen biisi pitää otteessaan. TJEU: Cross-Eyed Mary

Metallica: Metallica (1991)
80-luvun Metallica on lähellä sydäntä, mutta silti se "sell-out"-levy iskee vielä kovempaa. Kai sekin vaikuttaa että tämä oli ensimmäinen kuulemani Metallica-levy. Tai hevilevy yleensäkin. TJEU: The God That Failed

Nirvana: MTV Unplugged in New York (1994)
Nirvanan biisit toimivat hienosti akustisina ja mukana muutama hieno lainabiisi, Bowien The Man Who Sold the World tietysti etunenässä. TJEU: About a Girl

Pantera: Vulgar Display of Power (1992)
N. 14-vuotiaan Vintsukan kirjastosta lainaama Vulgar Display iski lujaa tajuntaan, ja tekee niin edelleen. Uskomatonta tykitystä. TJEU: Live in a Hole

Rammstein: Sehnsucht (1997)
Neue Deutsche Härte-genren tyylipuhdas edustaja. Kaikkihan tämän tuntee. TJEU: Alter Mann

Rush: Moving Pictures (1981)
Vaikea valinta Permanent Wavesin ja Moving Picturesin välillä, mutta MP vie voiton. Jokainen biisi levyltä on klassikkokamaa ja kestää toisenkin kuuntelun. Ja sadannen. TJEU: Red Barchetta

 

[NDT665]

Kiitokset JA:n väelle. Kävin youtubessa kuuntelemassa tuttuja ja ennen kaikkea tuntemattomia porukoita.
Tässä jotain jonon jatkeeksi:

Rammstein - Liebe ist für alle da
The Doors – The Doors
Haluaisin hetkeksi aikaa vaihtaa testikkeleitä Ray Manzarekin (RIP) kanssa, jotta ymmärtäisin kuinka Light My Fire –biisin urkusoolot ovat tehty.
Joy Division - Unknown Pleasures
Yazoo – Upstairs at Eric`s

Kymmenen ei tule täyteen, mutta eihän se välttämättä ollut edes tarkoituskaan.

Uusia peliin, jotta ketju ei kuole.

 

[Johannes]

10 parasta eli ne, joita on kuunnellut paljon, osaa jo nuorena ja toisia näistä aina vaan edelleen:
Bob Dylan - Desire
Oasis - Definitely Maybe
Lenny Kravitz - Let Love Rule
Queen - A Night at The Opera
ELO - A New World Record
Eppu Normaali - Akun tehdas
Emiliana Torrini - Me And Armini
Alicia Keys - Songs In A Minor
Coldplay - X&Y
Neil Young - Unplugged

Joltain Brucelta, Beatlesilta ja Rollareilta on mahdoton nimetä yhtä levyä, joten niitä ei mukaan, vaikka pitäisi.

 

[J.Grönvall]

Tältä listalta ei nyt varmaan löydy yhtään tunnustettua klassikkoa mutta itselle iskevimmät levykokonaisuudet kuitenkin.

Metallica: Master Of Puppets

Tätä levyä ei voi ohittaa, kun puhutaan kaikkien aikojen levytyksistä. Uskomattoman hyvin kestänyt aikaa ja kestää edelleen. En edes uskalla miettiä mitä ...and Justice For All olisi voinut olla Burtonin ollessa elossa.

Metallica - Battery

Dissection: Storm Of The Lights Bane

Maailman paras black metal-albumi ja lähellä olla paras metallialbumi myös. Upeita melodioita yhdistettynä ainutlaatuisen hyvään tunnelmaan. Jon Nödtveidtin murina lienee parhaita genressään.

Dissection - Nights Blood

Dimmu Borgir: Spiritual Black Dimensions

90-luvun lopun äärimetallin megatähti. Itselleni on tämä levy jäänyt parhaaksi diskografiasta, vaikka tässä on otettu askeleita pois black metalin maailmasta ja siirrytty enemmänkin kauhutematiikkaan. Shagrath dominoi äänellään ja melodian taju on näilläkin kavereilla huipussaan.

Dimmu Borgir - Reptile

Sentenced: Cold White Light

No tässähän voisi olla Down, Frozen tai Funeral Album ihan yhtä hyvin. Jotenkin vain tällä levyllä loksahtivat kaikki asiat paikoilleen ja löytyi se ominainen musiikkityylikin lopulta. Vaikka Sentenced ei sovi jokaiseen hetkeen niin kyllä se kummasti puhuttelee suomalaista miestä.

Sentenced - Guilt And Regret

At The Gates: Slaughter Of Soul

Death metalin kulmakivi jota tuskin tullaan nykyaikana enää ylittämään. Suoraviivainen, vihainen ja kylmä levy. Jos pitäisi jollekin selittää mitä on death metal, niin melkein tämä levy riittää siihen.

At The Gates - Blinded By Fear

Entombed: Wolverine Blues

Toinen ruotsalainen taidonnäyte. Entombed tarjoilee musiikkinsa sellaisena mistä minä pidän, räkäistä, rokkaavaa ja likaista.

Entombed - Heavens Die

Watain: Sworn To The Dark

2000-luvun paras bm-albumi ja mielestäni melkein ainoa jossa on löydetty se tietty "henki". Nämä kaverit eivät tosiaankaan pelleile musiikkinsa kanssa ja kyllä se tietyllä tavalla välittyy kuulijallekin.

Watain - Stellarvore

Sepultura: Arise

Ehkä maailman paras thrash-albumi. Okei, Slayer kilpailee ykköspaikasta aika tiukasti mutta vaikea on tehdä Desperate Cryn tai Dead Embryonic Cellsin kaltaisia mestariteoksia uusiksi. Ja jälleen plussat levyn tunnelmasta.

Sepultura - Desperate Cry

Slayer: Reign In Blood

Tietyllä tavalla taas ilmiselvä valinta. Jos Arise on kokonaisuutena paras niin Slayer pistää askelmerkit sille miten intensiivisesti levyn voi viedä läpi ja siten, ettei tukahduteta kuuntelijaa äänivyöryllä.

Slayer - Raining Blood

Emperor: Anthems To The Welkin At Dusk

Black metalin Reign In Blood. Kaaoksesta löytyy kauneutta, kuten norjalaiset tässä oivasti osoittavat. Alkuun kuulostaa pelkältä sillisalaatilta mutta kun levyyn kerran pääsee sisään niin se on menoa. Valtava intensiteetti koko levyn läpi.

Emperor - Thus Spake The Nightspirit

Kunniamaininnat:

Black Sabbath: Black Sabbath
Iron Maiden: Somewhere In Time
Eppu Normaali: Valkoinen Kupla
In Flames: Reroute To Remain
Dropkick Murphys: Warriors Code
Nirvana: Nevermind
Korn: Issues
Immortal: Battles In The North
Cradle OF Filth: Dusk And Her Embrace

Ja skidriljoonaa muuta levyä...

 

[Vanha Len]

Vähintään 30 parasta levyä tulee heti mieleen mutta heitetään lonkalta kymmenen ekaa, jotka tulevat mieleeni. Osa tosin kokoelmia mutta nämä kun ovat vaikuttaneet elämääni paljonkin tärkeinä teoksina niin listataan sitten. Ei järjestyksessä:

1. Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath
2. Led Zeppelin - II
3. Led Zeppelin - IV
4. Van Halen - I
5. AC/DC - Back in Black
6. John Fogerty - Centerfield
7. Dawid Bowie - The Best Of Dawid Bowie 1969/1974
8. Metallica - Masters Of Puppets
9. Kingston Wall - Real Live Thing
10. Rainbow - The Very Best Of Rainbow

 

[Vanhapuuma]

Aina listauksissa mukana, nyt ei jaksa perustella. Järjestystä en jaksa miettiä, ja sillä nyt ei oikeastaan olekaan väliä.

The Who: Who's Next

The Who: Quadrophenia

Led Zeppelin IV (nykyisin tosin soi jostakin syystä melkeinpä eniten III)

Genesis: Foxtrot

Audience: House on the Hill

Free: Fire and Water

Premiata Forneria Marconi: Cook (livelevy, mutta erinomaisesti miksattu ja erinomaiset biisit valittu, soittavat myös studioversioita nopeammin biisit)

Rare Bird: As Your Mind Flies By

Wishbone Ash: Argus

Van der Graaf Generator: Pawn Hearts

Aika monta jäi kyllä bubbling underiin, esim. Yesin The Yes Album, Skynyrdin Second Helping, Quatermassin s/t, CSN&Y:n Déjà Vu, Argentin Nexus, Blue Öyster Cultin Secret Treaties, Camelin Mirage, Angen Au-Delà du Délire, Small Facesin Ogden's Nut Gone Flake ja sillee.

 

[Aberystwyth]

Hmmm, tästä tuleekin haastavaa. Mutta katsotaan. Not in order.

Metallica - Master of Puppets (1986)
No sori, kun aika monella muullakin listalla on Metallicaa. Ei Metukka ihan niitä suurimpia suosikeitani kuitenkaan ole, mutta MOP, ...And Justice For All ja Load kyllä kelpaavat. Thrash metalin ikuinen merkkiteos ja kenties hienoin metallilevy ikinä. Biisimateriaali on monipuolista, ja levyllä on ehkä paras instrumentaalikappale ikinä, Orion. Huoh tuota aikaa kun Larsin soitto oli vielä suht tiukkaa ja kitarasooloja ei oltu haudattu wah-muurin taakse.

Animal Alpha - Pheromones (2005)
Norjan ihme, joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Bändi soittaa rockia, jota on höystetty heavylla, grungella, bluesilla, jazzilla ja muulla mitä keittiön kaapista löytyy. Bändin keulakuva Agnete Kjolsrud on kaikkien aikojen laulajasuosikkini, hänellä on huima ääniala, uskomaton kyk ilmaista tunteita ja älytön äänenhallinta, ainoa joka yltää lähelle arvoasteikossani on Amanda Palmer. Myös bändin soolokitaristi Christian Wiben soitto on upeaa, hänen melodiansa ei ehkä ole perinteisen kaavan mukaisia, mutta toimivat. Päälle vielä upeat sanoitukset ja paketti on kasassa.

Animal Alpha - You Pay For the Whole Seat, But You'll Only Need the Edge (2008)
Bändin toinen ja viimeiseksi jäänyt studioalbumi. Edeltäjäänsä aikuismaisempi ja raskaampi, mutta vaikka jääkin kokeellisuudessa jälkeen, ei ole mitenkään huonompi tuotos. Puolituntinen turpaan, jossa raskaampien biisien välissä on sopivasti tilannetta rauhoittavia balladeja.

Nine Inch Nails - The Downward Spiral (1994)
Konseptialbumien kuningas. Erittäin raskaan Broken-EP:n jälkeen Trent Reznor työsti paljon monisävyisemmän levyn. Levyn teemaa en osaa selittää paremmin kuin Trent, joten annan hänelle puheenvuoron.

Thematically I wanted to explore the idea of somebody who systematically throws or uncovers every layer of what he's surrounded with, comfort-wise, from personal relationships to religion to questioning the whole situation. Someone dissecting his own ability to relate to other people or to have anything to believe in.

Tarinan puolesta se kertoo miehestä, joka etääntyy maailmasta ja lopulta tekee itsemurhan. Musiikillisesti levy on yksi kiinnostavimmista, mitä olen koskaan kuullut. Siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Todella raskas kuunneltava tosin ikävän aiheensa ja tunteen määrän vuoksi, mutta palkitsee kuuntelijan.

Nightwish - Century Child (2002)
Lempi-NW-albumini liittyvät viattomuuteen. Angels Fall First oli sitä täynnä, tässä se on menetetty. Levy on täynnä tunnetta. Marco Hietalan liittyminen bändiin toi paremman bassosoundin ja hyvän mieslaulajan. Myös aidot jouset tekivät debyyttinsä levyllä, mutta tässä vaiheessa niitä on vielä hyvän maun rajoissa. Vaikka kaikki kappaleet ovat erinomaisia, suosikkiosioni levyssä on Slaying the Dreamerista levyn mahtipontiseen päätöskappaleeseen Beauty of the Beastiin.

Ministry - Filth Pig (1996)
Vaikka suuri yleisö suosiikin Psalm 69: The Way to Suck Seed and the Way to Suck Eggs-levyä, tämä on se itselleni rakkaampi. Tosin kaikki Ministry tähän levyyn asti on loistavaa. Yhtyeen raskain levy ja todennäköisesti raskain omasta hyllystäni löytyvä tuotos, pakattu täyteen äänekkäitä kitaroita, säröä ja feedback-meteliä. Paikoittain menee jopa doom metalin/sludgen puolelle. Kaiken jyrinän keskeltä löytyy myös erinomainen, Bob Dylanilta coveroitu Lay Lady Lay.

Djerv - Djerv (2011)
Listani kolmas levy, jolla laulaa Agnete Kjolsrud... taidan ehkä pitää hänestä. Djerv perustettiin Animal Alphan ja Stonegardin hajoamisten jälkeen, ja se on erikoinen sekoitus rockia, heavy metalia ja black metalia. Agnete on omaksunut hieman rajumman ja raspimman tavan laulaa. Kitaristi Stian Kårsgard heittää sekaan vähän black metal-henkisiä riffejä ja Erlend Gjerden jämäkkä rummutus täydentää trion. Paras tällä vuosikymmenellä julkaistu levy, jonka olen käsiini saanut.

Dream Theater - Awake (1994)
Progressiivisen metallin uranuurtajien paras levy ja viimeinen, jolla Kevin Moore soitti koskettimia. Ilman herra Moorea bändi ei ole enää pystynyt tekemään kokonaisuudessaan hyvää albumia. Melkko synkkä levy, jolla kaikki bändin jäsenet pistävät parastaan, etenkin laulaja James LaBrie. Kaksi suosikkiani ovat levyn lopussa, eeppinen Scarred ja Kevin Mooren yksin sanoittama ja säveltämä Space-Dye Vest, jossa on upea, surullinen tunnelma.

Rush - Permanent Waves (1980)
Rushin diskografia on erittäin laaja ja laadukas, mutta tämä levy nousee esille eniten. Uskomaton biisimateriaali ja flow, ja tavallaan viimeinen progeajan levy, Moving Pictures on jo yksinkertaisempi. Neil Peart on tämän planeetan paras rumpali ja hieno sanoittaja, Geddy Leen bassokuviot ja ääni ovat molemmat "miten tuo on mahdollista"-luokkaa ja Alex Lifesonin tyylitajuinen kitarointi täydentää ehkä musiikin historian hienoimman pyhän kolminaisuuden.

Bruce Dickinson Skunkworks - Bruce Dickinson Skunkworks (1996)
Pidän jostakin syystä alternative rockista paljon ja tämä on oma suosikkini genrestä. Heavy metalin kultakurkku Dickinson on elämänsä vireessä vähän omituisessa seurassa, sillä musiikki ei todellakaan kuulosta Iron Maidenilta, hyvässä mielessä. Energiaa tältä levyltä löytyy riittämiin. Kitaristi Alex Dickson on monipuolisuudessaan Christian Wiben tasoa ja rumpali Alessandro Elenalla on mukava tatsi.

Varjolista:
Eppu Normaali - Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984)
Nine Inch Nails - With Teeth (2005)
Ministry - Psalm 69: The Way to Suck Seed and the Way to Suck Eggs (1992)
PMMP - Leskiäidin tyttäret (2006)
Papa Roach - lovehatetragedy (2002)
Sepultura - Arise (1991)
Nightwish - Angels Fall First (1997)
Pink Floyd - Animals (1977)
Rush - Hemispheres (1978)
Dream Theater - Images & Words (1992)

 

[calvin]

Vaikeahan kaikkia levyjä on laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta laitetaan lista levyistä jotka ovat matkan varrella vaikuttaneet eniten musiikkimakuuni.

Yö - Nuorallatanssija. Tämä oli se levy joka pitkälti määritteli oman lapsuuden musiikkimakuni. Silloin Yö oli vielä Yö eikä mikään iskelmäyhtye.
R.E.M - Out of Time. Kasetilta(!) löytyy Losing My Religion jota tuli soitettua aikanaan "aika paljon".
Bon Jovi - Keep the Faith. CD-aika. Yksi kaikkien aikojen Bon Jovi -levyistä, kaikki muutkin tosin löytyy hyllystä lukuunottamatta näitä viimeisiä kantrilevyjä.
Stone Temple Pilots - Core. Tämä oikeastaan muutti musiikkimakuni täysin, raskaampi grunge iski teininä todella kovaa.
Pearl Jam - Vs. Pearl Jamin paras levy. Rearviewmirror on edelleen kovaa kamaa.
Soundgarden - Down on the Upside. Tähän levyyn taisi loppua grungen kulta-aika, ei ihan samanlaista itsemurhamusiikkia kuin Superunknown, joka myös oli hieno levy.
Maija Vilkkumaa - Ei. Tämän levyn myötä tuli hommattua myös Maija Vilkkumaan aikaisempi tuotanto. Bändin Yle Teeman Kosketuksessa -esitys on todellinen helmi.
CMX - Aion. Ehkäpä se kaikkien aikojen paras levy. Sain levyn joululahjaksi ja makasin huoneeni lattialla kuunnellen levyä yhä uudelleen ja uudelleen ja mietin voiko tällaista levyä oikeasti olla edes mahdollista tehdä.
PMMP - Leskiäidin tyttäret. Löysin PMMP:n Yle Teeman Kosketuksessa ohjelman kautta. Esityksen nähtyäni hommasin kaikki PMMP:n silloiset levyt ja kuuntelin vain PMMP:tä seuraavan kuukauden. Leskiäidin tyttäret on parasta PMMP:tä.
Evanescence - Evanescence. Ehdottomasti paras levy mitä on julkaistu viime vuosina. Soi kovaa kuulokkeissa ennen kisastarttia.

Edit. Blah. Pakko lisätä bubbling under lista kun aloin katselemaan albumilistaa ihan oikeasti enkä kirjoittele pelkästä muistista.
Extreme - III Sides to Every Story. Kokonaisuutena parhaita levyjä mitä on tehty.
Alice in Chains - Dirt. Liisan hienoin levy.
Garbage - 2.0. Soi aikoinaan soittimessa todella paljon.
Apulanta - Aivan kuin kaikki muutkin. Apulannan kuuntelu alkoi tästä levystä.
Guano Apes - Proud Like A God. Upposi aikoinaan myös todella kovaa.
Kolmas Nainen - Onnen oikoteillä. Tekivät parhaimman levynsä ja lopettivat. Sitä en voi antaa koskaan anteeksi.
Live - V. Overcome on hienoimpia balladeja mitä on koskaan tehty (Pearl Jamin Black menee edelle). Koko levy on täynnä hienoja biisejä.
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Puoli viisi aamulla. En osaa sanoa onko tämä vai Puunukke Elwoodin paras levy, mutta monia hienoja biisejä on Elwood tehnyt.

 

[haepis]

Rush - Hemispheres (1978)
Rush - Moving Pictures (1981)
Jethro Tull - Heavy Horses (1978)
Jethro Tull - Thick as a Brick (1972)
Tool - Lateralus (2001)
Yes - America (1971)
King Crimson - Red (1974)
King Crimson - In the Court of the Crimson King (1969)
Opeth - Heritage (2011)
Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet (2007)