Järjestystä on helvetin vaikea listata, puhumattakaan siitä, että pitäisi nyt iskeä joku pysyvä top10... Mutta yritetään jotain ilman merkittäviä "listasijoituksia."
Metallica - Master... ja Ride the...
Varmaan ne viimeiset levyt, jotka sanelivat aikuisiän musiikkimaun. Metallimusiikkiin tuli tutustuttua hieman toista reittiä ja jopa Metallicalta oli tullut hyllyyn muut levyt ensin, mutta nämä olivat ne juttu. Vaikea tuota on kuvailla, mutta samaan aikaan matsku on sekä saatanan kaunista että synkkää. Kumpaakaan ei vedetä ääripäihin tai liikaa kikkailla, vaan homma napsuu juuri eikä melkein meikäläisen ääreishermoon.
Mayhem - De mysteriis dom sathanas
Viimeinen niitti "siirtyä" black metallin pariin. Käytännössä jokaista kappaletta voisi siteerata klassikoksi, levyn taustalla on kohtuullisen paljon "ulkomusikaalista tarinaa" ja kyseessä on oikeasti kova plätty. Helvetin kova veto kokonaisuudessaan.
Stratovarius - Infinity
Ei ehkä sovi vallitsevien bändien ilmapiiriin, mutta ei se mitään. Yksi ensimmäisistä metallilevyistäni ja lähes soitettu puhki. Toki metalliin oli tullut tutustuttua jo vuosia aiemmin, mutta tämä oli varsinaisesti ensimmäinen koettu levy aihepiiristä. Enää ei ollut vain hyviä kappaleita "niiltä hevipänteiltä", vaan itse levy.
Burzum - Filosofem, det som engång var ja Hvist lyset tar oss
Varmaankin ne kolme tärkeintä levyä jos mietitään "musiikin mukana tapahtunuttta kasvua". Jotenkin noiden levyjen kautta oli sisäistettyä se, että hyvä musiikki on muutakin kuin tuplabasaria, maailman parasta kitaristia sun muuta vastaavaa. Tunnelman puolesta uskomatonta settiä ja jotenkin äärimmäisen "puhuttelevaa" materiaalia. Tämä tavara tuntuu toimivan aina silloin, kun musiikin pitää herättää ajatuksia.
Darkthrone - Transilvanian hunger
Ehkä synkin levy ikinä. Nyt muutaman vuoden kyseinen levy on pysynyt piilossa, mutta siellä jossain se piilee. Aikanaan kovan vaikutuksen teki se, miten loppujen lopuksi yksinkertainen musiikki voi olla niin brutaalia. Kyseessä ei ole kuitenkaan se raain tai brutaalein levy, mutta kokonaisuus toimii pirun hyvin.
Impaled Nazarene - Pro Patria Finlandia
Missään nimessä en näe tätä albumia IN:n parhaana albumina, mutta tietyt omaan elämään liittyvät asiat nostavat tämän ehkä THE levyksi. IN oli ollut jo pitkään se suurin suosikki ja kun omassa elämässä (ja bändin musiikissa) tapahtui suuria muutoksia levyn julkkarissa, niin jotenkin kyseessä on erityisen henkilökohtainen albumi. Levy ei todellakaan ole mitään tol cormpt norz norz norzin tai vastaavien aiempien tyyliä, mutta samaan aikaan oma elämänikin koki rajuja muutoksia. Jotenkin sitten vuosien jälkeen tästä levystä muodostui tietynlainen "symboli" tuolle muutokselle.
Vittu, ei niitä kymmentä tullut. Noh, ei se mitään, kunhan vain henkilökohtaisesti tärkeimmät sai listattua. Noita ei vaihtaisi mistään hinnasta.
Metallica - Master... ja Ride the...
Varmaan ne viimeiset levyt, jotka sanelivat aikuisiän musiikkimaun. Metallimusiikkiin tuli tutustuttua hieman toista reittiä ja jopa Metallicalta oli tullut hyllyyn muut levyt ensin, mutta nämä olivat ne juttu. Vaikea tuota on kuvailla, mutta samaan aikaan matsku on sekä saatanan kaunista että synkkää. Kumpaakaan ei vedetä ääripäihin tai liikaa kikkailla, vaan homma napsuu juuri eikä melkein meikäläisen ääreishermoon.
Mayhem - De mysteriis dom sathanas
Viimeinen niitti "siirtyä" black metallin pariin. Käytännössä jokaista kappaletta voisi siteerata klassikoksi, levyn taustalla on kohtuullisen paljon "ulkomusikaalista tarinaa" ja kyseessä on oikeasti kova plätty. Helvetin kova veto kokonaisuudessaan.
Stratovarius - Infinity
Ei ehkä sovi vallitsevien bändien ilmapiiriin, mutta ei se mitään. Yksi ensimmäisistä metallilevyistäni ja lähes soitettu puhki. Toki metalliin oli tullut tutustuttua jo vuosia aiemmin, mutta tämä oli varsinaisesti ensimmäinen koettu levy aihepiiristä. Enää ei ollut vain hyviä kappaleita "niiltä hevipänteiltä", vaan itse levy.
Burzum - Filosofem, det som engång var ja Hvist lyset tar oss
Varmaankin ne kolme tärkeintä levyä jos mietitään "musiikin mukana tapahtunuttta kasvua". Jotenkin noiden levyjen kautta oli sisäistettyä se, että hyvä musiikki on muutakin kuin tuplabasaria, maailman parasta kitaristia sun muuta vastaavaa. Tunnelman puolesta uskomatonta settiä ja jotenkin äärimmäisen "puhuttelevaa" materiaalia. Tämä tavara tuntuu toimivan aina silloin, kun musiikin pitää herättää ajatuksia.
Darkthrone - Transilvanian hunger
Ehkä synkin levy ikinä. Nyt muutaman vuoden kyseinen levy on pysynyt piilossa, mutta siellä jossain se piilee. Aikanaan kovan vaikutuksen teki se, miten loppujen lopuksi yksinkertainen musiikki voi olla niin brutaalia. Kyseessä ei ole kuitenkaan se raain tai brutaalein levy, mutta kokonaisuus toimii pirun hyvin.
Impaled Nazarene - Pro Patria Finlandia
Missään nimessä en näe tätä albumia IN:n parhaana albumina, mutta tietyt omaan elämään liittyvät asiat nostavat tämän ehkä THE levyksi. IN oli ollut jo pitkään se suurin suosikki ja kun omassa elämässä (ja bändin musiikissa) tapahtui suuria muutoksia levyn julkkarissa, niin jotenkin kyseessä on erityisen henkilökohtainen albumi. Levy ei todellakaan ole mitään tol cormpt norz norz norzin tai vastaavien aiempien tyyliä, mutta samaan aikaan oma elämänikin koki rajuja muutoksia. Jotenkin sitten vuosien jälkeen tästä levystä muodostui tietynlainen "symboli" tuolle muutokselle.
Vittu, ei niitä kymmentä tullut. Noh, ei se mitään, kunhan vain henkilökohtaisesti tärkeimmät sai listattua. Noita ei vaihtaisi mistään hinnasta.