Ted Raikas kirjoitti:Minulle on siis välittynyt käsitys, että miehen kuolema olisi ollut onnettomuus, ei tarkoituksellinen itsemurha?
fat of the land kirjoitti:Joo onneksi joku muukin on samaa mieltä.
Hauska olisi tietää hehkutettaisiinko niin paljon koko orkesteria jos Walli ei olisi hypännyt kuolemaansa.
Yhden biisin tätä orkesteria kuulin radiosta ja mielenkiinto heräsi. Levyjä on ilmestynyt aika paljon, osaatko suositella mistä kannattaisi aloittaa tutustuminen?rayman kirjoitti:...Ulkomaiden puolelta olen samantapaisia fiiliksiä saanut yhtyeeltä nimeltä Porcupine Tree.Monella heidänkin levyllä on samanlainen jammailufiilis eli annetaan vain virrata.Suosittelen avoimesti kaikille jotka Kingston Wallista pitävät.
heavy kirjoitti:Yhden biisin tätä orkesteria kuulin radiosta ja mielenkiinto heräsi. Levyjä on ilmestynyt aika paljon, osaatko suositella mistä kannattaisi aloittaa tutustuminen?
heavy kirjoitti:Yhden biisin tätä orkesteria kuulin radiosta ja mielenkiinto heräsi. Levyjä on ilmestynyt aika paljon, osaatko suositella mistä kannattaisi aloittaa tutustuminen?
Eikös Ozric ole brittibändi? Muistelisin niiden aloittaneen taipaleensa jo joskus 80-luvun puolivälissä. Ovat kaiketi käyneet Suomessakin esiintymässä kerran pari.Vteich kirjoitti:Hieman samaan suuntaan olevaa, tosin huomattavasti laadukkaampaa, mielenkiintoisempaa, kekseliäämpää ja monipuolisempaa kamaa on vääntänyt jenkeissä esim. Ozric Tentacles 90-luvun alusta lähtien. Ja hyvin seuraa perässä kotimainen Hidria Spacefolk:kin, mutta näistä ainoastaan Kingston Wall nauttii jotain käsittämätöntä kulttisuosiota täällä päin.
Ted Raikas kirjoitti:Eikös Ozric ole brittibändi? Muistelisin niiden aloittaneen taipaleensa jo joskus 80-luvun puolivälissä. Ovat kaiketi käyneet Suomessakin esiintymässä kerran pari.
Samaa mieltä, livenä en valitettavasti ehtinyt näkemään.Kyllähän Kingston Wall on suomalaisessa musiikissa yksi suurista,minulle henk.koht. ehkä suurin.
http://www.kotiposti.net/akiko/mirrorlandv2/soundi1194.html- Kuoleman jälkeen tulee uusi syntymä. Kuolemanpelko pitää onnistua voittamaan, koska elämä alkaa siitä kun kuolemanpelko
loppuu. Pitää ymmärtää, että joka hetki kuollaan ja joka hetki synnytään.
-Levyllä on jonkinlaisia viitteitä siihen, mikä on peilimaa. Siitä voisi filosofoida loputtomasti. Voisi sanoa että peilimaa on se, missä kaikki mitä näet ulkopuolellasi onkin oikeasti sisäpuolellasi. Silmät on sielun peili.
-Sinä puhut sienistä, jotka ovat olleet esillä levyillämme. En tiedä, onko koko huumekeskustelussa järkeä ennenkuin ihmiset Suomessa ovat valmiita siihen. Sen verran voin osallistua huumekeskusteluun, että Suomessa suurin narkomaaniryhmä on uraihmiset, jotka vetävät aamulla lääkärin määräyksestä amfetamiinia ja illalla unilääkkeitä. Ja silti ne vaativat lainvastalseksi kasvia, jonka itse kasvatat ja poltat. Ja että sienet ovat kauheinta mitä voi olla. Ne ovat kuitenkin luontoäidin tuotteita ja jos niissä on huumaavia ainesosia, eiköhän se ole luontoäidin tahto. Ja koko ajan jengille pumpataan kemikaaleja lääkärin määräyksestä ja lääketehtaan toivomuksesta, vaikka niitä ei oikeasti tarvittaisikaan.
Henry Blavatsky kirjoitti:Kannattaa ehdottomasti tsekata myös KW:n Jyllin ja Kuoppamäen uusi bändi Zook. Enemmänkin perus "kapakkarokkia" kuin kingston wall, mutta todella hieno orkesteri. Ovat juuri tekemässä ensimmäistä levyään, joka ilmestynee alkuvuonna. Tuli bändin sinkku hommattua kesän keikalla, ja nuo sinkun pari biisiä olleet tehosoitossa siitä lähtien. Kannattaa ehdottomasti katsastaa livenä, meinasi Vääksyn kanavanjuhlilla loksahtaa suu pahemman karran auki, kun Kuoppamäki vetäisi muutaman minuutin maagisen rumpusoolon :). Lisätietoa bändistä ja keikoista osoitteessa: www.zookzone.net
Hahaa, aivan loistavaa settiä! Pete Walli vaikuttaa kaiken lukemani perusteella olleen kyllä hieno sekopää, joka ei pelännyt kulkea omia polkujaan ja ajatella omia ajatuksiaan. Kaveri löysi elämästä oman totuutensa ja se on enemmän kuin suurimman osan kohdalla voi sanoa. Peten ratkaisu olkoon kunnioitettu, vaikka sitä ei ymmärtäisikään. Another dead hero.En tiedä, onko koko huumekeskustelussa järkeä ennenkuin ihmiset Suomessa ovat valmiita siihen. Sen verran voin osallistua huumekeskusteluun, että Suomessa suurin narkomaaniryhmä on uraihmiset, jotka vetävät aamulla lääkärin määräyksestä amfetamiinia ja illalla unilääkkeitä. Ja silti ne vaativat lainvastalseksi kasvia, jonka itse kasvatat ja poltat.
BigRedBob kirjoitti:Von Hertzen Brothers on nähty kahdesti keikalla. Ensimmäisellä kerralla lähes orgastisissa tunnelmissa, kun VHB veti Nepalin. Silloin tuntui, että lähemmäs Kingston Wallin livevetoa en koskaan tule pääsemään.
Golden AWe kirjoitti:Uskallan muuten suositella uutta Von Hertzen Brothersien levyä kaikille Kingston Wallista pitäville....
BigRedBob kirjoitti:Komppaan edellistä minäkin. Ainoa nega (jos nyt oikein hakemalla hakee) on se seikka, että Kuoppis ei tällä kertaa lähde keikoille. Mutta kyllä mä silti lähden katsomaan livenä.
Partasuu on tietääkseni Mikko Kaakkuriniemi (Quintessence).Golden AWe kirjoitti:Siellä oli Listaohjelmassa joku partasuu puikoissa ja hyvinhän tuokin kaveri pysyi mukana vaikka oli vielä biisiä sieltä tiukemmasta päästä soitossa...tosin tottahan se on että Kuoppis on aina Kuoppis.
Golden AWe kirjoitti:Kerrotaan nyt levyn vaikutteista vielä sen verran että Led Zeppelin siellä vilahtaa riffeissä ja Beatles stemmalauluissa...ja AFTER ALL, levyn päätösbiisi pistää koko Pink Floydin tuotannon mukavasti pakettiin...ahahahhaa. Psykedeliaa.
Tässäpä se on aika tiivistetysti. Varsinkin tuo Hendrix anarkian puuttuminen on mainio termi. Approachia on kehuttu ja suositeltu Kingston Wallista pitäville ja täytyy sanoa, että täysin aiheesta. Vaikka ehkä se kaikista terävin kärki puuttuukin. Harmi ettei ole mahdollista nähdä livenä, ainakaan ilman matkustusta. Eniten kappaleista iskee River. Ei tuollaisesta huuhaa mystiikalla ryyditetyistä melodioista voi olla pitämättä.Golden AWe kirjoitti:Uskallan muuten suositella uutta Von Hertzen Brothersien levyä kaikille Kingston Wallista pitäville. Siellä on selkeästi vaikutteita KW:sta ja niin, Kuoppamäki kannuissa...olen erittäin positiivisesti yllättänyt miten hyvä tämä uusi levy tosiaan on, samantyyliset ainekset viedään ehkä vielä askel kontrolloidumpaan ja valmiimpaan suuntaan - tietynlainen Hendrix-anarkia puuttuu mutta jälki on enemmän veljeksien itsensä kuuloista, kauniita ja tarttuvia mutta silti tiukkoja melodioita ja sopivan progressiivinen ote.