Ensimmäinen finaalipeli oli vielä hermoilua varsinkin ensimmäisessä erässä. Tänään oli hyvä peli neljä ja puolierää vaikka sitä tarvittavaa voittomaalia ei vielä tullutkaan. Jo toisessa pelissä Blues hallitsi peliä moninkertaista mestaria vastaan ja välillä vain Tarkki antoi Kärpille mahdollisuuden pysyä pelissä mukana. Varsinkin ensimmäisen jatkoerän alku oli yhteen maaliin pelaamista.Huh,huh! Olipas peli. Paikanpäällä tuli istuttua siniset lasit silmillä, joten katsoin peliä näin:
Bluus taistelee! Nostan hattua ja annan kaiken tunnustuksen, taputan seisten ja huudankin, vaikka tällä pelillä tulisi VAIN hopeaa.
Kun finaalien alkujännitys on ohi ja on nähty että Blueskin pystyy viemään Kärppiä välillä mennen tullen niin itseluottamus vain kasvaa tukevissa peleissä. Edelleen olen sitä mieltä, että hopeakin on jo hieno saavutus ja toisen finaalin jälkeen olen vielä ylpeämpi siitä että Blues pystyy pelaamaan Kärppiä vastaan näin hyvin. Mestaruus tulee vielä. Jos ei tänä vuonna, niin sitten ensi kaudella. Koko ajan mennään kuitenkin peli peliltä eteenpäin.