Blues, teitä on ilo katsella!
Pakko vieläkin kuokkia ja heittää omia lusikoita hyvään soppaan:
1) Blues, en muista nähneeni vastaavalla asenteella yhteen pelaavaa joukkuetta vuosiin. Tulee mieleen JYP 90-luvulla + 10%. Mahtavaa vääntöä ja periksi ei anneta yhtään. Ei kukaan jätkä, ei missään vaihdossa, ei missään kaksinkamppailussa.
2) Toisin kuin moni muu, mielestäni playoffs-tuomarointi on mielummin yllättänyt positiivisesti. Tänään ei: munaa ei vaan riittänyt viheltää oikein, enemmän tyylinä oli roiskia jäähyjä tasaisen harvaan eikä systemaattisesti. Tästä kärsi tänään Blues. Uskomatonta tappelua 3-5 -pelissä ja 5 minuutin sessioissa. Huikea joukkue.
3) Kärpät: rakastan kiekkotaitavia, luovia maalinikkareita. Näihin Pesonen kuuluu, mutta nyt tämän allekirjoittaneen korkealle arvostaman pelaajan otteita ei voi kehua. Toisaalta kaksinkamppailupehmeyttä, toisaalta epämiehekästä pikkusikaa, kun omat voimat eivät kovaan PO-kiekkoon riitä. Hiukan asennepunttia ja muutama lusikallinen kalanmaksaöljyä ja aitoa pohjoisen pojan taisteluasennetta seuraavaan peliin, kiitos!
4) Maalivahdit: jollain foorumilla Tarkkia olen asetellut aika matalalle PO-vahtien arvioissa, mutta tänään hän yksinkertaisesti yksin voitti Bluesin. Vaikka asiaa miten vääntää, niin Tarkki voitti tämän pelin, ei Kärpät. Ja toisessa päässä B oli loistava ilman viimeistä lipsahdusta. Molemmat osoittivat kuitenkin, että ovat parhaimmillaan kovissa peleissä.
5) Suomalaisen jääkiekon tulevaisuus: ei olla huonoissa kantimissa. Taitokiekon, taistelun hurman ja hyvän joukkuepelaamisen opit on opittu. Toisaalta ihailen Kärppien taitoa "keskittyä olennaiseen" eli minimoida energiahukka ja tehdä tulosta, toisaalta Bluesin valmennuksen kykyä puristaa väsyneestäkin jengistä tuollaisia suorituksia ulos tasaisesti, illasta toiseen. Matikainen on vielä maajoukkueemme valmentaja, lyököön asiasta vetoa ken uskaltaa.
Tässä päällimmäiset, kiitos molemmille joukkueille huikeasta kiekkojännäristä!
Jupa
