Muuten tosiaan hyvä, mutta olisihan tuohon viitisen biisiä voinut laittaa lisää mittaa. Soittoaika oli joku 1,5h ja tuntui tosiaan vähän lyhyeltä varsinkin, kun lopettivat klo: 22.00 kuin seinään ilman yhtään encorea.
Hyvässä keikassa ainoa pettymys se, että loppuhuipennus jäi puuttumaan eli encoret. Muutenhan tuolla tuli varmaankin suurin osa niistä toivotuista biiseistä.
SemmoHyvien keikkojen tavaksi kuitenkin kuitenkin encoret olisivat myös yleisön palkitsemista varten paikallaan, joten olisi sieltä jonkun Helter Skelterin tai Too Young To Fall in Loven voinut vielä vetää.
Lopussa taisi tulla jopa hieman kiire ja veikkaan, että klo: 22.00 oli pakko lopettaa. Ei tuohon encoren pois jättämiseen muuta syytä voi olla. Vai onko jättänyt muuallakin encoren soittamatta?...
Itse Mötley Crüe asteli noin 20-25 minuuttia annetusta ajasta myöhässä, mutta yllätyksenä sen ei pitäisi tulla kenellekkään, sillä isot bändit harvemmin ajallaan aloittavat. Kun intron jälkeen rock`n rollin pahat pojat astelivat lauteille, oli yleisö heti hyvin mukana ja tämä selkeästi vaikutti myös bändiin niin, että he laittoivat parastaan. Wild Side, Live Wire, Too Fast For Love ja muut alkukeikan biisit tärähtivät komeasti ilmoille.
Soitannollisesti Mötley Crüe ei ole ollut mikään huikean musiikallisuuden akatemia, vaan vahvuus on nimenomaan junttaavissa ja tarpeeksi yksinkertaisessa biisimateriaalissa. Silti, Tommy Leen soitto oli tanakkaa ja kuuluvaa, Sixx teki bassollaan juuri sen mitä pitikin ja Mick Mars lisäsi soittoonsa pieniä variaatioita, mikä oli vain hyvä. Vince Neilistä näki, että mies oikeasti yrittää virittää äänihuulistaan sitä 80-luvun hyvin tunnistettavaa soundiaan ja näki, että mies hetkellisesti siihen aina saattoi päästäkin, mutta pääosin miehestä näki, että aika on tehnyt äänelle vanhanaikaiset niin kuin kovin monelle muullekin raskaamman rockin vokalistille elämäntapojen vauhdittamana. Vaikka Neilin laulaminen välillä hieman kiekumiseksi menikin, niin ei se menoa haitannut ja homma toimi kuin junan vessa.
Biisi kuin biisi toimi maksavalle kansalle ja Saints Of Los Angeles kajahti ns. "uutena biisinä" hienosti. Keikan keskivaiheilla homma ehkä rauhoittui hieman vai johtuiko se siitä, että otin muutaman taka-askeleen johtuen hieman liian levottomasta paikkavalinnasta siinä mikseripöydän vieressä, jossa olo oli välillä kuin maalinedus-pystypainissa, sen verran tuli humalaista "poikittaista mailaa" selkään koko ajan. Muutenkin tietty katselijakunta kokee yleisellä tasolla näillä keikoilla oikeudekseen survoutua läpi vaikka millaisista väleistä mitä näkee, eikä sen nyt mikään ahdas välikään tarvitse olla vaan kun hiprakkainen ja itsensä tärkeäksi tunteva rokkikukko vain päättää että "mhinä mhenen tosta", niin herkästi konfliktit ovat valmiita. Nämä kuitenkin kuuluu asiaan ja provosointi näistä on turhaa.
Joka tapauksessa Tommy Leen "rumpusoolo" tuntui hieman keksityltä ja mulle tuli oikeastaan ennemmin sellainen olo, että tarkoitus olikin vain esitellä Mötleyn maailmanpyörää, missä Tommi-poikaa riepoteltiin ylös alas välillä itsekseen ja välillä nuoren fanitytön kanssa. Ehkä, tällä oli myös se tarkoitus, että lepoaikaa annettiin muullekin bändille. Pientä kyllästymisen poikasta oli havaittavissa kuitenkin yleisöstä tämän aikana, mikä oli ymmärrettävää. Olihan tällä kestoa yllättävän kauan verrattuna normaaliin "rumpusooloon".
Loppusetti ei ollut mitenkään yllättävä ja Home Sweet Home kevyenä slovarina ja Kickstart My Heart hieman nopeampana kaasutteluna loppuun olivat paikallaan. Encoreja jäin minäkin hieman ihmettelemään, mutta en sitten kuitenkaan. Saatiinhan jo kuultujen biisien muodossa kuitenkin tarpeeksi iso osa Mötley Crüen tunnetuimmista hiteistä ihmisten tärykalvoille. Hyvien keikkojen tavaksi kuitenkin kuitenkin encoret olisivat myös yleisön palkitsemista varten paikallaan, joten olisi sieltä jonkun Helter Skelterin tai Too Young To Fall in Loven voinut vielä vetää.
Pääosin hyvää rock-meininkiä ja rahoille tuli vastinetta. Ikä näkyy Mötleystä, mutta eläkkeelle siirtymistä bändin ei kuitenkaan vielä kannata harkita. Perushomma toimii hyvin ja niin kauan Mötley Crüe pysyy stagella Mötley Crüena niin tätä viihdettä kannattaa vielä kansalle esittää. Näin poistun Helsingin yöhön hyvän tuulisena poislukien, että vielä vikat oluet jäi harmittavasti juomatta maksukorttien vetäessä keikka-alueella vesiperän, omaa hölmöyttä myös, koska käteistä pitäisi aina näihin massatapahtumiin varata tarpeeksi paljon.
Edellisellä keikallansa paria päivää aikaisemmin Moskovassa oli aivan sama setti lista. heavy arvostaa bändejä, jotka jättävät encore -näytelmän näyttelemättä.
Soitannollisesti Mötley Crüe ei ole ollut mikään huikean musiikallisuuden akatemia, vaan vahvuus on nimenomaan junttaavissa ja tarpeeksi yksinkertaisessa biisimateriaalissa. Vince Neilistä näki, että mies oikeasti yrittää virittää äänihuulistaan sitä 80-luvun hyvin tunnistettavaa soundiaan ja näki, että mies hetkellisesti siihen aina saattoi päästäkin, mutta pääosin miehestä näki, että aika on tehnyt äänelle vanhanaikaiset niin kuin kovin monelle muullekin raskaamman rockin vokalistille elämäntapojen vauhdittamana. Vaikka Neilin laulaminen välillä hieman kiekumiseksi menikin, niin ei se menoa haitannut ja homma toimi kuin junan vessa.
Ei tuohon encoren pois jättämiseen muuta syytä voi olla. Vai onko jättänyt muuallakin encoren soittamatta?
Mötley Crue päättää The Final Tourin Euroopan-osion Hartwall Areenalle 18.11. Samalla keikka tulee siis olemaan bändin viimeinen Euroopan kamaralla. Pitäähän tuonne lähteä, sillä Mötley Crue on näkemättä ja nyt on siihen viimeinen tilaisuus.
Mötley Crüe jättää jäähyväiset suomalaisille – Basso liekehtii loppuvuodesta Helsingissä - Soundi.fi
Tuohon lisättynä se Vincen ääni on sivuseikka, vähän sama kuin Ozzyn yhteislaulannat missä itse artisti jää jo varjoon taikka KISS:inn viimesin vuosikymmen kun Paulin ääni on surullista kuultavaa. Veikkaan että Vincen ääntä ehkä jo tuetaankin taustanauhoilla, tämä vain oma arvaus mutta se ei heikennä show:ta ja keikka on nimenomaan show isolla ässällä.
Onneksi on tämäkin bändi nähty jo silloin kun olivat vielä oikeasti hyvässä vedossa Dr. Feelgood kiertueella.Mötley esiintyi viikonloppuna Sweden Rock festareilla ja sai todella surkeat arvostelut sekä lehdiltä että paikalla olleilta..