Manngard pelasti Ilveksen aikaa sitten, mutta on nyt omalla sokeudellaan todella lähellä pudottaa Ilveksen todella syvälle.
Manngardia voi monesta asiasta osoittaa sormella (esim. valmentaja- tai pelaajavalintoihin sotkeutumisesta), mutta hän ei käsittääkseni ole tällä kaudella ollut tekemässä ainuttakaan pelaajavalintaa.
Rahaa on ollut riittävästi kelvollisen joukkueen rakentamiseen varsinkin, kun omasta takaa on noussut iso joukko nuoria hyökkääjiä kokenutta runkoa täydentämään. Pelaajahankinnoissa on kuitenkin tullut ohilaukauksia ja monilta osin riskit ovat toteutuneet.
Esimerkiksi Snellman on osoittautunut juuri niin heikoksi tapaukseksi kuin viime kausi antoi ymmärtää. Saman pelillisen panoksen tuovat lähes kaikki liigaringissä mukana olevat nuoret, joita onkin poikkeuksellisen paljon. Snellmanin hankinta oli muutenkin kummallinen, kun huomioi pelaajiston epätasapainon hyökkäyksen ja puolustuksen välillä.
Hulkkosta kohtaankin oli kovat odotukset, vaikka tiedossa olikin miehen tason hiipuminen lukuisista loukkaantumisista johtuen. Riski päätettiin ottaa ja se konkretisoitui. Toisaalta luotettiin todennäköisesti siihen, että Näppilän ja hankitun Akkasen myötä pystytään kierrättämään kuutta puolustajaa siten, että yksittäisillä loukkaantumisilla tai heikoilla henkilökohtaisilla jaksoilla ei olisi niin suurta vaikutusta. Näppilän loukkaantuminen ja toisaalta nuorten pakkiemme kypsymättömyys liigatasolle veivät kuitenkin pohjan tältä asetelmalta, jolloin ollaan jouduttu peluuttamaan runkokuusikkoa illasta toiseen. Asiaanhan olisi tullut reagoida jo vuosia sitten ja rekrytoida potentiaalisia pakkeja kasvamaan juniorijoukkueisiin siten, että reservejä olisi riittävästi.
Maalivahtiasetelma muuttui myös radikaalisti, kun selkeä ykkösvahtimme (Toivonen, johon ainakin allekirjoittanut luotti merkittävästi nykyisiä vahtejamme enemmän erinomaisen kevään ansiosta) päättikin yllättäen karistaa Ilveksen tomut jaloistaan. Pitkämäen hankinta oli safety-ratkaisu, jossa tiedettiin saatavan keskinkertaisuutta ja satunnaista loistoa halpaan hintaan. Tämähän ei kuitenkaan riitä häntäpään materiaalilla operoivalle joukkueelle, jos aiotaan päästä joskus pudotuspelien jälkimmäisillekin kierroksille.
Tryoutit olivat yksi koominen etappi viime vuosien Pelaajatarkkailun Via Dolorosan varrelle. Niistä ei sen enempää.
Edellä mainitut ovat siis vain joitain esimerkkejä. Kokonaisuutena voi todeta, että joukkueen kokoamisessa on epäonnistuttu etenkin pakiston syvyyden ja hyökkäyksen kiekollisen kärkiosaamisen osalta.
Ennenkuin pakottaa joukkueen johtoporrasta heiluttamaan vasenta kättään, voi kyllä aiheellisesti kysyä, onko päävalmentajammekaan pystynyt saamaan joukkueesta parasta irti. Alkukausi antoi lupauksia ja kurinalainen paletti piti hyvin. Sen jälkeen pakka on kuitenkin hajonnut ja varsinkin kokonaispuolustuspeli sekä pelinavaus ovat naurettavan heikolla tasolla.
Lääkettä korjausliikkeen tekemiseen ei ole löytynyt. Pelkästään pelaajiston moittiminen asenteen puutteesta tai kokoonpanojen rukkaaminen uuteen uskoon ei ole auttanut, kun peruspelitapa ei toimi. Hyökkäykset jäävät lähes poikkeuksetta vastustajan rakentamaan keskialueen sumppuun ja maalipaikat syntyvät lähinnä hyökkäyspään kiekonriistojen seurauksena.
Kenen vika siis?