Vaikea verrata 1980-luvulla ja 2010-luvulla pelanneita ulkomaalaisia keskenään. Liigakiekko on ehtinyt sinä aikana muuttua melkolailla paljon. Sen sijaan voi arvioida pelaajia sen kannalta, miten tärkeitä pelaajat ovat olleet Lukolle.
Maalivahtiosastolla on omien laskujeni mukaan kolme vaihtoehtoa: Dwayne Roloson, Boris Rousson ja Petr Briza.
Roloson tuli Vehasta paikkaamaan ja Vehanen oli jo tuolla kaudella ilmiömäinen. Muistan Rolosonilta muutamiakin otteluita, joissa hän päästi kokemuksestaan huolimatta ja kiekkovarmuudestaan huolimatta ensin kolme helppoa, jonka sen jälkeen pisti luukut kiinni. Hän osasi kivoja temppuja kiekon kanssa ja oli parhaimmillaan huikea, mutta hän oli maalivahtina jo tuolloin epävarmempi kuin Vehanen. Puolikas kausi ja epävarmat otteet = miinus. Ja pudotuspeleissä ihmettelin, miksi Rautakorpi niin sitkeästi peluutti Rolosonia, vaikka siellä olisi ollut parempi vaihtoehto... sen vuoksiko, että oli kovapalkkainen NHL-pelaaja? Jos Vehanen olisi syrjäyttänyt Rolosonin, olisiko Roloson siitäkin huolimatta joidenkin listoissa paras Lukossa pelannut ulkomaalaisvahti?
Rousson toi mukanaan alkuun voittoputken ja aivan mahtavan runkosarjakauden. Tuolle kaudellehan oli tarkoitus lähteä maalivahtikaksikolla Kimmo Vesa ja Sami Lehtinen. Kun kumpikaan ei kovin kiekkovarma vahti ollut, hätiin tuli Rousson. Joku viitseliäs voisi kaivaa esiin tilastot, millaista vauhtia Lukko piti seuraavat 10 matsia Roussonin hypättyä kehiin. Boris the Spider jäi itselleni mieleen. Tosin hänen tasonsa hiipui ajan kanssa, mutta siitä huolimatta hän oli loistohankinta Lukolta.
Briza. Muistikuvat on aika hatarat, mutta kertaa SM-liigan paras maalivahti. Se ei jätä kamalasti sanottavaa. Molempina kausina Lukko oli liigassa neljän sakissa runkosarjassa ja ekalla kaudella päästi vähiten maaleja. Vaikka Roussonia symppaan, niin kaikki viitteet on siihen suuntaan, ettei ulkomaalaisvahteja valitessa Briza on "se" mittari. Tasaista suorittamista kaksi kokonaista kautta.
Puolustajissa vaihtoehtoja on enemmän kuin maalivahdeissa, mutta silti todellisia seppiä on ollut aika vähän. Lasken näihin lopulta vain pari nähdäkseni keskeistä, joista on ollut täällä puhetta: Neil Belland, Allan Measures, Hal Gill ja Robert Nordmark.
Näistä Hal Gill pelasi Rolosonin lailla vajaan kauden. Gill oli isokokoinen peruspuolustaja, joka teki siihen nähden ihan hyvät tehot. Silti Gill ei jäänyt minulle mieleen minään sateentekijänä.
Belland pelasi kauden. Oli hyvä. Oli yksi ratkaisevista tekijöistä Lukon menestyksessä kaudella 1987-1988. Muistikuvat ovat miehestä hyvin hataria, mutta puolustajan hommissa pitkälti samalla linjalla Nordmarkin kanssa. Belland siirretään kuitenkin tästä samaan aikaan Lukkoon siirtyneistä nikkaripakeista, koska nuorempi tulokas eli Allan Measures osoitti jo ensimmäisellä kaudellaan olevansa taistelija. Hän pelasi Lukossa useamman kauden hyvällä tasolla. Parhaat kautensa hän pelasi kuitenkin Ilveksessä. Palatessaan Raumalle, omat odotukset hänen suhteensa olivat todella korkealla, mutta aika oli mennyt ohi. Niinpä on hieman kyseenalaista, millä tavalla häntä pitäisi rankata. Ehkä hän on yksi parhaista Ilveksessä koskaan pelanneista ulkomaalaispakeista.
Tapaus Robert Nordmark. Tässä pelaaja, jota pitäisi pitää jonkinlaisena esikuvana hankittaessa Lukkoon ulkomaalaispuolustajia. Ei ollut mikään peruspuolustaja, vaan kokenut, ilkeä, puolustushommansa erittäin hyvin hoitanut ja tehokas puolustaja. Verratkaa Gillin ja Nordmarkin tehoja, myös +/- -saraketta. Pahoittelut Hal Gilliä symppaaville, hän ei sittenkään ollut Lukossa aivan parhaimmillaan, vaikka hänenlaistaan joukkue tuolloin huusi. Taaskaan en ajattele Gillin mittavaa NHL-uraa, kuten en ajattele sitä Rolosoninkaan kohdalla. Nordmarkin kaltaisia vain ei joukkueessa ole ollut hänen jälkeensä eikä ole tullut (vai tuleeko mieleen jollekin? Belland?). Gillin kaltaisia yrittäjiä, vaikka johtajuudessa ja koossa selvästi häviäviä, on ollut sitäkin enemmän.
Hyökkääjistä parhaiden valinta on kaikkein vaikein tehtävä. On rohkeaa nimetä joku hyökkääjistä parhaaksi Lukossa koskaan pelanneista ulkomaalaisista. Vaihtoehtoja on monia ja kaikille löytyy perusteensa olla listalla.
Koska en halua lähteä edes miettimään asiaa, totean vain, etten näe mielekkääksi nostaa listalle ketään, joka olisi pelannut vain kauden tai kauden puolikkaan Lukossa, ellei ole yksin nostanut Lukkoa kannuun. Silti jonkinlaista menestystä olisi saanut olla tuomassa, jos ei mitaleita, niin ollut tärkeässä roolissa myös mitaleista pelanneissa joukkueissa. Eikä vaihtoehtoja silloin olekaan enää niin paljon:
Leonids Tambijevs ei ole vaihtoehto. Zdenek Nedved oli merkittävässä roolissa pari kautta, muttei ole vaihtoehto. Quinn Hancock Ikan alaisuudessa Rautakorven alaisuuteen ja mainio toinen kausi, muttei ole vaihtoehto.
Shayne Toporowski pelasi Lukossa neljä kautta. Häntä haluttiin joukkueeseen ja jokaisen kauden päätteeksi oltiin iloisia, että hän joukkueessa pysyi. Oli johtajuutta, kovuutta ja kaupan päälle kelvolliset tehot (myös joukkueen sisäisen pistepörssin voittaja). Oli mukana pudotuspeleissä ja vielä tärkeässä roolissa. Vaihtoehto ja varmasti fanien kannalta sen tyylinen pelaaja, jollaisia joukkueessa saisi olla useammin.
Ganalissa on virrannut paljon vettä ja Äijänsuolla on nähty monenlaisia ulkomaisia kokeilijoita. Kuitenkin mitalin voittaneita ulkomaalaisia hyökkääjiä on melko vähän. Vielä sellaisia, jotka ovat olleet merkittävässä roolissa pudotuspeleissä. Itseasiassa täytyy tulla pitkää historiaa eteenpäin aina kauteen 2010-2011. Tuolloin joukkueessa pelasi kaksi kautta peräkkäin kaikkiaan kolme ulkomaalaishyökkääjää ja näistä on löydyttävä se paras ulkomaan apu: Justin Morrison, Kurtis McLean ja Jakub Petruzalek.
Justin Morrison kävi jo kerran aiemmin kääntymässä ja todettiin hyväksi. Laiskalla liikkeellä, joskus jopa täysin väärällä asenteella mies polki menemään kevyesti ja kynäili hienoja maaleja. Taitava hyökkääjä, kelvolliset tehot, mutta asenteessa olisi ollut rutkasti parannettavaa. Aneemisimmillaan mies oli todella huono ja riski pitää ylipäätään kentällä.
Kurtis McLeanin nappaamisessa Lukkoon oli jotakin samaa kuin Nordmarkissa. Kokenut, kovaksi todettu pelimies napattiin Raumalle. Oli pitkään sivussa, joten kenelläkään tuskin oli varmuutta siitä, mitä tuleman pitää, mutta osoitti alusta lähtien olevansa tekijä SM-liigassa. Kovien runkosarjatehojen lisäksi loisti toisella kaudellaan pudotuspeleissä, silti taisi olla toinen ulkomaalainen, joka teki pysyvämmän vaikutuksen. McLean on täysverinen ammattilainen, joka minun puolestani saisi/olisi saanut jatkaa Lukossa aina niin kauan kunnes olisi jääkiekko alkanut kyllästyttää. Sama päti Nordmarkiin.
Jakub Petruzalek on pieni, positiivinen ongelma. Mieshän pelasi suhteellisesti merkitsevästi pienemmillä peliminuuteilla kuin pistepörssissä korkeammalla olleet McLean ja Morrison. Tehot, jotka hän iski kahdella kaudellaan eivät siis anna oikeaa kuvaa. Jos sitten puhutaan asenteesta ja siitä, mitä hän teki pelien ulkopuolella... Kaikki kunnia niille pelaajille, jotka ovat Lukkoa palvelleet ammattimaisella asenteella, mutta Petru piti hauskaa. Sen näki ja se paistoi myös otteisiinsa. Hän halusi kehittyä ja sekin näkyi. Kaupan päälle, pudotuspeleissä Petru teki toisella kaudella sen, mitä ulkomaalaisvahvistuksen on tehtävä, eikä varmasti näistä syistä tule unohtumaan. Jälleen, jos Lukkoon etsitään ulkomaalaishyökkääjää, Petrua on hyvä pitää esikuvana. Ja samalla voisi harkita 5- tai 7-vuotisen sopimuksen värkkäämistä. Aina parempi, jos se tulija olisi Petru itse.
Tulihan pitkänlainen jaaritelma ja pari asiavirhettä. Haluan kuitenkin kullata muistot joidenkin pelaajien osalta ja tästä syystä yksinkertaisuudessan se järjestys on: Briza, Nordmark ja Petruzalek. Koska ihastuin erään pakin tekemisiin, valintani parhaaksi Lukossa nähdyksi ulkomaalaiseksi on Nordmark.