Televisioinnin ja hinnoittelun seurauksena tilanne on muuttunut eikä enää pelkkä tavallinen peli riitä tuomaan ihmisiä hallille marraskuisena tiistaina.
Kysymys ei ole vain televisiosta, sillä myös pelejä on liikaa. Jos pelejä olisi harvemmin ja ne painottuisivat viikonloppuun, olisi hallit useammin täynnä. Nyt samalla viikolla saattaa olla kaksi kotiottelua ja yksi televisiosta nähtävä vierasottelu. Uskallan väittää, että vähemmistössä ovat ne, jotka katsovat kaikki pelit. Ja kun pelejä on paljon, laskee yhden pelin merkittävyys niin paljon, ettei jonkun pelin näkemättä jättäminen ole ongelma.
Jos SM-liigassa pelattaisiin vähemmän pelejä, olisi tällöin joukkeilla harvemmin kotiotteluita, minkä seurauksena kotiotteluiden tapahtuma-arvo kasvaisi. Tästä taas seuraisi lipputulojen lasku, sen seurauksena heikommat joukkueet mutta toisaalta omien kasvattajien osuus joukkueissa kasvaisi. Seurauksena olisi varmaankin se, että huippujoukkueet (siis ne, jotka pärjäävät sekä urheilullisesti että taloudellisesti) hakeutuisivat muualle (Pohjolan liiga) ja muut jäisivät pelaamaan keskenään.
SM-liigan seuroille ei ole tärkeää panostaa tiistai-illan ottelutapahtumiin niin kauan kuin aitiot menevät kaupaksi ja yleisöä tulee sen verran, että ottelu kannattaa järjestää. Muutama marraskuinen tiistaiottelu on pieni tekijä verrattuna viikonloppupeleihin, joissa oluen myynti on tuottoisaa. Ei ole sattumaa, että kaikki tämän kauden Lukko–Ässät-pelit pelattiin lauantaina. Sillä kun on Lukolle merkitystä, ei joillain tiistaisella Pelicans-ottelulla.
Tulevaisuudessa ei ole oleellista, miten tiistai-iltana saadaan halliin enemmän ihmisiä vaan sillä, miten ihmiset saadaan ylipäätään seuraamaan peliä, tapahtui se sitten hallilla tai kotona.