Raumalisää tuskin enää maksetaan kenellekään. Muistaisin käydyn keskustelua Raumalisästä ihan aiheellisesti Kari Martikaisen ja Toni Dahlmanin kohdalla aikanaan. Hesasta tulleita meritoituneita kavereita, jotka haluttiin isoista parrasvaloista pienempään kaupunkiin. Kaupungin kokoa ja aktiviteettien puutetta voisi perustellusti väittää jonkinlaiseksi syyksi Raumalisään. Mutta.
Tässä on niin paljon liikkuvia osia, joita on melkein turha spekuloida, mutta siitähän kaikki pitävät, joten ihan vaan esimerkin vuoksi muutama:
KAUPUNGIN KOKO (Raumalisä)
Toni Porkka sanoi aikanaan, että Rauma on juuri täydellisen kokoinen kaupunki. Päivähoitopaikka lapsella, koulut, kaupat jne. ovat lähellä. Kaduilla on rauhallista, meri on lähellä ja rauha. Samoin treenauspaikat ja jäähalli. Ei tarvitse ajaa autolla mitään tuntien matkoja, kun hallille voi päästä kävellen tai pyöräillen hetkessä.
Justin Morrison mainitsi tulevansa pienestä kaupungista ja Rauman olevan juuri sopivan kokoinen. Tuli toki Los Angelesista, mutta ilmeisesti kaupungin koolla ei ollut hänelle mitään merkitystä.
Pelaajat eivät arvosta samoja asioita - hekin ihmisiä, kuten me itse, jotka arvostamme erilaisia asioita. Toiset pitkästyisivät Raumalla ja etsisivät huvinsa sitten esimerkiksi baareista. Jotkut ulkoilisivat Raumalla, tapaisivat kavereitaan, jollekin taas Rauma olisi paikkakunta, jossa he viimeistään alkoholisoituisivat. Rauma ei ole kaikille paikkana houkutteleva. Ulkomailta tulleet eivät välttämättä ymmärrä kaupungin pienuutta Raumalle tullessaan. Jos he ovat aiemmin asuneet vain jossain pääkaupunkiseutua suuremmissa kaupungeissa.
Se, miten kaupunkiin suhtautuu voi vaikuttaa lopputulokseen. Ja moni liittää tämän Raumalisän tuohon ajatukseen, että ei kukaan halua kaupunkiin, jossa ei ole mitään. Se voi olla jopa raumalaisten itsensä kokemus kotikaupungistaan, mikä yleensä on sellainen negatiivisen kautta (epä)onneen -tapa. Raha ikään kuin kompensoisi joidenkin mielikuvituksessa sitä, että pelaa kaupungissa, jollaisessa ei itsekään kestäisi olla, joten miten joku huippupelaaja. Mutta jos pelaaja suhtautuu kiekkoon ammattimaisesti, sillä montako baaria, huvipuistoa, hypermarkettia tai kansallispuistoa kaupungista löytyy, tuskin on mitään tekemistä ammattilaisuuden kanssa. Mutta siitä on seuran aina otettava selvää, mitä kukin pelaaja toivoo, koska se voi olla yksi tekijä, joka voi rajata joitain pelaajia pois. Tai vaikka pelaaja tekisi sopimuksen seuran kanssa, ilman asioista selvää ottamista, pelaaja ei välttämättä viihtyisi Raumalla ja pelaisi alle odotusten, ilman "sydäntä".
SEURAUSKOLLISUUS (Myytti)
Nykyään kiekkoilijat ovat ammattilaisia, mutta jotkut heistä ovat uskollisempia kasvattiseuroilleen kuin toiset. Petri Vehanen pysyi uskollisena Raumalle Suomessa. Janne Ojanen pysyi uskollisena Tapparalle. Mutta jos tällainen pelaaja halutaan loikkaamaan kaupungista toiseen, siinä luultavasti rahaa on pakko tarjota hitusen enemmän kuin kasvattiseura.
Esimerkiksi Petteri Nummelinin ja Ville Vahalahden saaminen Raumalle ei ollut mitään rakettitiedettä. TPS hylkäsi omat pelaajansa ja Lukko tarjosi heille enemmän (joku voi ajatella tämän Raumalisänä, mutta kyse oli vaan kilpailukykyisestä tarjouksesta, koska TPS pelasi korttinsa Turkuvähennyksen varaan). Suomessa tiedettiin molempien pelaajien taidot, joten Lukko tarjosi heille kaksi asiaa: lähellä Turkua ja kilpailukykyisen sopimuksen. Pelaajista tuli turkulaisesta näkökulmasta pettureita, juudaksia, mutta vika "seurauskollisten" pelaajien loikkaamiseen toiseen seuraan oli lopulta yksinkertainen: TPS ei antanut mahdollisuutta harjoittaa ammattia sellaisella sopimuksella, johon pelaajat olisivat olleet tyytyväisiä. Seura voi siis ulkoistaa oman, seurauskollisen kasvattinsa. Raumalta löytyy näitä esimerkkejä yhtä paljon uloslähteneistä kuin sisääntulleista. Seuran pitäisi osata pelata korttinsa oikein. Historiassa Raumalla tehtiin todella paljon pelaajastrategisia virheitä, joista Raumalla jouduttiin maksamaan. "Seurauskolliset" Kari Martikainen ja Toni Dahlman tulevat itsellä ensimmäisenä mieleen. "Seurauskolliset" Juha-Pekka Haataja ja Pekka Saarenheimo olivat taas strategisesti erilainen valinta, taloudellisesti ja menestyksellisesti parempi ratkaisu.
Raumalaiset ovat alkaneet Lukon talous- ja pelaajastrategisten juttujen vuoksi uskoa tuohon "Raumalisään", vaikka tosiasiassa pelaajat ovat profiililtaan ja toiveiltaan erilaisia. Hintaan voi vaikuttaa yhden kohdalla se, että kaupungissa on alle 50 000 asukasta, toisen kohdalla siitä, että siellä on yli 15 000 asukasta. Jonkun kohdalla pyydettyyn palkkaan voi vaikuttaa se, että tarjouksen tekee Porin Ässät, toisen kohdalla se, että sen tekee Rauman Lukko. Tähän voi vaikuttaa moni muukin asia kuin itse kaupunki. Esimerkiksi pelaajalle entuudestaan tutut valmentajat tai pelaajat.
PELAAJASTRATEGIA (Profiili)
Jotkut Liigaseurat, kuten Rauman Lukko on kasvattajaseura. Sillä on taloudellisia edellytyksiä kilpailla itseään isompia vastaan, mutta se ei ole aina edes järkevää. Hyvin harvoin silloin, jos pelaajaa ei ole kunnolla tarkkailtu, ei vain pelaajana, vaan myös ihmisenä.
Ilveksessä tehtiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuosia sitten päätöksiä, että kalliista pelaajista hankkiudutaan eroon ja sisään on pakko ottaa junioreita. Tilanne pakotti siis Ilveksen muuttumaan pelaajanhankinta- ja rahankäyttöstrategiaansa. Katsokaa Ilveksen pelaajaprofiilia vuosia taaksepäin ja miettikää, miten se on päätynyt nykytilanteeseen, jossa se voi kasvattaa pelaajabudjettia, vaikka on jo muutaman kauden kuulunut Liigan kärkiseuroihin.
Raumalla on toimittu aikanaan samoin. Se ei ole mikään suora ja helppo tie menestykseen, mutta seuran talouteen sillä on melko huomattavakin vaikutus. Vuosituhannen vaihteen projektista Lukko kasvatti itselleen tuleviksi vuosiksi seurauskollisia ja kansainvälisesti menestyneitä pelaajia. Sitä valituksen määrää, mikä silloin kuultiin, kun Lukko ei menestynyt, mutta kuinka paljon paremmalta se sitten on tuntunut jälkeenpäin, kun Raumalla on ollut esitellä itsestään Vehanen ja Niskala.
Omien junioreiden kasvattaminen Liigapelaajiksi on strategia, jossa näitä "lisäarvon" pelaajia voidaan harkita. Samalla pelaajien kasvattamisen seurauksena, jotkut nuorista saattavat saada NHL-varauksen ja NHL:ään siirtyessään seura saa siitä hieman taloudellistakin hyötyä. Ja vaikkei pelaaja siirtyisi NHL:ään, näistä pelaajista voi kasvaa oman seuran uskollisia runkomiehiä tulevaisuudessa. He eivät ehkä ole kaiken aikaa Raumalla, mutta saattavat kuitenkin tehdä aina silloin tällöin paluun: Tarmo Reunanen, Aleksi ja Antti Saarela, vanhemmasta polvesta Toni Koivisto, Tomi Pettinen ja Petri Vehanen.
Moni huutaa valmiiden pelaajien perään ja vertailee rosteria aina sillä silmällä, millaisella miehistöllä olisi mahdollista pärjätä kilpailussa suurempia vastaan. Jokainen joukkue tarvitsee varmasti muutaman täsmähankinnan, jotka ovat takuuvarmoja (jos mikään on takuuvarmaa, koska esimerkiksi loukkaantumiset yleensä tulevat yhtä takuuvarmasti puskista joskus kuin ne tehot), mutta paljonko on riittävästi? Jos runko on täynnä omia kasvatteja, taloudellinen tappio on lopulta huomattavasti pienempi kuin jos joukkueessa olisi liikaa niitä rikkimeneviä, kalliimpia pelaajia. Moni joukkue saattaa yllättävästi lisäksi menestyä lopulta paremmin, kun se vaan ajaa sisään niitä nuoria pelaajia, antaa vastuuta ja aikaa pelijärjestelmään sisäänpääsemiseen.
Ne "valmiit" pelaajat ottavat tehtaan takuulla aina jotakin "lisää", kun taas tulevaisuuden tomipettiset, petrivehaset, janneniskalat, toniporkat, tonikoivistot ja tarmoreunaset ovat huokeampia vaihtoehtoja. Janne Niskala teki kaudella 2003-2004 runkosarjassa 21 maalia. "Raumalisää" nauttinut Kari Martikainen teki kaudella 2006-2007 runkosarjassa 17 tehopistettä ja tehotilastossa -10. Fani tietysti toivoisi, että hankitaan samalla rahalla kuin Martikaiseen laitettiin yksi Brent Burns, mutta realiteetit. Ottaisin itse ainakin noin 1000x mieluummin villeheinolia, vilisaarijärviä, robinpressejä ja lukasklokeja seuraan...
VALMENNUS JA SEURAJOHTO (kokonaisuus)
Kaikki tilastot, kaupungin koot ja seurauskollisuudet ovat kaikki spekulatiivisia. Ne voivat vaikuttaa pelaajan arvoon, haluun pelata kaupungissa ja ylipäätään sitä kautta seuran menestykseen. Kuitenkin lopulta kaikki palautuu pelaajien lisäksi siihen, millä tavalla seura on organisoitu, miten se ottaa huomioon nuoret pelaajat, miten ne vanhemmat.
Jotkut pelaajat saattavat hyvin olla seurauskollisuuden sijaan valmentajauskollisia. Pelaaja on valmis tulemaan seuraan halvemmalla, koska seuralla on tuttu päävalmentaja tai joku tuttu taustahenkilö. Voi olla, että nykypäivänä esimerkiksi seuran imagolliset tekijät somessa saattavat vaikuttaa joidenkin pelaajien päätöksiin. Eivät nämä nuoret ainakaan 1960-luvun nuoria taida olla. Seuran pitäisi kyetä antamaan itsestään ulos sellainen mielikuva, joka puhuttelee 2000-luvulla syntyneitä.
Jotkut pelaajat ottavat pelin ammattimaisesti, mutta seurajohdolla tulisi olla tarjota vaikeita hetkiä varten kevyempää toimintaa, pukukopissa pitäisi olla rento tunnelma ja sitä rentoutta tuovien pelaajien tai taustatyöntekijöiden huumori sekä kaikki muu saattaa vaikuttaa kokonaisuuteen. Se millaisia kepposia esimerkiksi ulkomaan avut keksivät tehdä, saattaa laukaista seuran sisältä jännitystä ja "mailan puristamista". On väistämätöntä myös se, että jotkut pelaajat saattavat hyvinkin olla valmiita siirtymään seuraan halvemmalla, koska siellä on tuttu pelaaja suunnilleen samalla palkalla; voi siirtyä seuraan siksi, että siellä on se toinen pelaaja, jonka on kokenut hauskaksi seuralaiseksi, jonka kanssa on mukava käydä kalassa, pelata biljardia tai lukea udmurttilaista runoutta. Kun taas sitä "lisää" joutuu maksamaan sellaiseen seuraan, jossa niitä tuttuja ei ole, jossa riskinä on se, että "mailaa puristetaan"... ja luultavasti puristetaankin.
Rento ilmapiiri on se, mikä jää jossain määrin myös valmennuksen ja seurajohdon kontolle. Jääkiekko on ammattilaislaji, mutta jos siitä lähtee hauskuus ja pelaamisen ilo, silloin ollaan tekemisissä luultavasti jonkin tason taloudellisten tappioiden kanssa. Siksi on seurankin näkökulmasta tärkeää, että seuraan löydetään, jos ei niitä kaikkein parhaita pelaajayksilöitä, niin silloin mukavia, leppoisia ja hauskojakin persoonia, jotka omalla olemuksellaan ja työllään vaikuttavat myönteisesti pukukopin ilmapiiriin.
Ja tämäkin, kuten kaikki edellä ollutkin on spekulatiivista. Talous, psykososiaaliset tekijät, maantieteellinen sijainti ja ynnä muut ovat pieni osa kokonaisuutta. Ne voivat kuitenkin vaikuttaa yksittäisen pelaajan haluun siirtyä johonkin tiettyyn seuraan, tietyllä hinnalla. Ja markkinat voivat hyvin vaikuttaa tyhjiltä esimerkiksi Rauman kohdalla silloin, kun tietyntyyppisiä pelaajia ei ole tarjolla (niitä, jotka tykkäävät pienistä kaupungeista, jotka ovat saaneet vastaavan tarjouksen toisesta kaupungista, jossa mahdollisuus saada vastuuta)... Oikeanlaisten pelaajien löytäminen on aika helppoa erilaisissa lätkämanageripeleissä, joissa olen itsekin mestaruuden voittanut luotsaamillani ja rakentamillani kokoonpanoilla kymmeniä kertoja. Reaalitodellisuudessa liikkuvia osia on enemmän. Hyvänä päivänä (vuotena) kaikki natsaa, ja toisena päivänä (vuonna) ei oikein mikään...
Puheen "Raumalisästä" voi kuitenkin näin ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta lopettaa. Yhtä hyvin se voisi olla "Helsinkilisä", "Porilisä", "Ristodufvalisä", "Turkuvähennys", "Hiuslisäkelisä" tai "Anna mulle muuten vaan lisää".
