otanpa itsekin osaa tähän ikuisuuskeskusteluun
Vaikka tätä ei ehkä kukaan usko, niin sanoin jo pesän aikoina kelanneeni näitä asioita yhdessä hyvän ystäväni kanssa, puolisen vuotta ennenkuin tuli tämä "ensimmäinen" juttu lehteen. Tulimme jo silloin pitkien pohdintojen jälkeen hyvinkin yksimieliseen ja odotettuun lopputulokseen, eli asiat tulisi jättää siten kuin ne olivat. (Tämä kyseinen henkilö toimii tällä hetkellä Lukon organisaatiossa)
Silloinen tilanne Lukolla oli huomattavasti huolestuttavampi kuin tänä päivänä. Pelit eivät kulkeneet, viimeinen pronssi oli saavutettu ja käyty katsomassa miten EHL toimii. Juniorikiekkoilu oli vähän niin ja näin, MUTTA sen jälkeen Lukossa selvästikin havahduttiin tilanteen vakavuuteen ja siihen, että miten tämä asia on hoidettava.
Alkoi juniorikiekkoilun nosto ylemmäs ja siitä parhaana saavutuksena toissa kauden A-junioreiden pronssi. Tämä aika, mikä meni omien junnujen liigatasoon nostoon pelattiin selvästi hyvällä joukkueelle, jotta yleisö ei hylkäisi Lukkoa aivan täysin. Nyt, kun aika oli täysi ja Lukossa oltiin valmiit avaamaan ovet suomalaisille huippujunioreille, on huomattu se, että prosessi on todellakin hidas. Kauden aikana on liigatasolle nousseet juniorit kaipaavat vielä sitä johtohahmoa, joka sytyttäisi taistelemaan pisteistä viimeisilläkin voimillaan.
Saarela on toki tehnyt varmasti enemmän kuin hänen tarvitsisi tehdä esim. Jokereissa ja tämä näkyy pisteiden vähyydessä. Kaikki varmasti tietävät mitä henkinen rasitus tarkoittaa ja Saarelalla tämä on varmasti ollut ylettömän suurta, mihin vaikuttaa osaltaan toisen kokeneen pelaajan, Tuomas Grönmanin poissaolo. Tuskin sitäkään tarvitsee mainita, minkälainen pukukoppipelaaja, Grönman on.
Keväällä tultiin siihen tilanteeseen, että tarvittiin valmentaja seuraavalle kaudelle. Tihonov oli lähdössä ja pelaajakato oli lähes samaa luokkaa lukumäärältään kuuluisan Bossman -säännön jälkeen.
Lukossa ei ajauduttu painamaan paniikkinappulaa, vaan koottiin toimivaa kokonaisuutta. Ensiksi hankittiin sellainen valmentaja, jolla oli selkeää osaamista junioreiden osalta. Valinta oli helppo Hifk:n antaessa potkut Ismo Lehkoselle. Lehkonen on nostanut mainettaan ottamalla valmentamiinsa joukkueisiin, suurelle yleisölle, tuntemattomia pelaajia, parhaana esimerkkinä Hentunen-Pärssinen-Kapanen -trio. Omalta kohdalta kuultuna suoraan entisten Tepsin junnujen suusta, oli havaittavissa selkeää yhtäläisyyttä. Jokaisen suusta voitaneen koota helppo ja selkeä mielipide: "Helvetin hyvä koutsi."
TPS:n junioreista tutut miehet olivat Lehkoselta helppoja valintoja ja se ollaan huomattu myös maajoukkueessa. Omista A -junioreista nostetut pelaajat ovat saaneet monet kiekkoa seuraavat tahot jopa ihmettelemään asian laitaa. Siihen vielä "varma" hankinta Normio ja pakka oli jotakuinkin kasassa.
Kauden alkaessa oli selviä sisäänajo-ongelmia, mutta yleisö oli luottavainen. Osaksi Heinäkuisen Pitsiturnauksen onnistumisen takia. Lukko oli silloin toinen ja Petri Vehanen näytteli jo tuolloin suurta osaa kettupaitojen pelissä. Sitten tulivat ongelmat... Peli ei ottanut kulkeakseen, eikä ratkaisijoita näyttänyt löytyvän tutuista nimistä, Lätti, Torkki, Laaksonen yms. Ja tässä tulemme siihen kohtaan, missä Lukko teki ehkä sen ainoan virheensä! Ei hankittu selvää ykkösnyrkkiä, mikä olisi selkeästi maajoukkuetasoinen. Näin tehtiin esim. HPK:ssa. Joukkueessa oli Simicek ja Vlasak. Lukossa ei ollut kuin Saarela ja Grönman. Tässä vaiheessa ketjua ylemmäs nostetut miehet eivät saaneet itsestään irti sen enempää kuin aiemminkaa ja kun siihen lisätään vielä ns. ylimääräinen fyysinen rasitus, on odotettavissa ongelmia maalinteossa.
Hyvänä esimerkkinä voitaneen mainita Sami Torkki. Viime kaudella hyvää "likaista työtä" tehnyt perusraumalainen, oli kadottanut kesän aikana parhaan teränsä jonnekin Lähdepellon juoksuradalle. Petri Lätti ei ole koskaan soveltunut minkäänlaiseksi pelinrakentajaksi, vaan on puhdas maalintekijä.
Tasoaan nostajia löytyi edelliseen joukkueeseen muutamia. Matti Kaipainen, Jaakko Harikkala ja Janne Niskala. Niskalan avut tidettiin jo omista junnuista asti ja olikin varmaa, että mies nousisi liigatasolle suht kivuttomasti. Harikkalan nousu oli hekilökohtaisesti positiivinen yllätys. Pariin ensimmäiseen kauteen ei pisteitä tullut ainuttakaan, josta tehtiin oikein juttu Veikkaajaan. Muistaakseni jutussa haastateltiin osaksi, jo legendaksi noussutta, Jyrki Pönkkää. Häntä ei voi ohittaa, kun kysellään ns. unedrground -kysymyksiä suomalaisesta jääkiekosta. 101 peliä ilman pisteen pistettä kahdeksankymmentäluvun Lukossa ovat nostaneet hänet jo muutaman SM-liiga pelaajan esikuvaksi.
Syksyllä peli kangerteli 12 voitottaman pelin ajan, mutta sitten Osku palasi kehään ja voitiin peliin pistää pelaaja, joka varmasti laittaisi itsestään peliin sen viimeisenkin ehjän luunsa. Hockey Night -pelissä Hifk:ta vastaan kelkka kääntyi kuuden pelin ajaksi. Sen jälkeen on Lukko kerännyt korkeintaan jatkoaika pisteitä. Peli ei kuitenkaan ole ollut huonoa ja Lukko on joissakin paikoin hallinutkin pelejä selvästi, mutta nykykiekossa ei hallinnalla ei voiteta pelejä vaan maaleilla. Tämä koettiin viimeksi Pelicanseja vastaan, missä vanhat kettupaidat kurittivat Lukkoa mennen tullen.
Tunnelin päässä on siis kuitenkin orastava valnokaje. Päinvastoin kuin tämä Lukkofani antaa ymmärtää.
http://www.uusirauma.fi/index.phtml...juttu=2142&ref=3c4f0cc13d0a8&arkistoitu=kylla
Hän kuuluu kenties joihinkin niihin henkilöihin, joiden mielestä pitkäjänteinen rakennustyö on korkeintaan puoli vuotta. Tästä samasta aiheesta jo joku ehti häntä moittia. Neuvoi jäämällä kotiin jos ei pelit kiinnosta.
Näihin edellä nähtyihin lauseisiin vedoten, totean Ässien ja Lukon yhdistymisen olevan todella huono idea. Ainakin Lukon kannalta.
Ässien taasen tulisi jo pikkuhiljaa panostaa A -junioreihinsa. Pelaajia löytyy varmasti noinkin suurelta alueelta. Joten, ovatko sellaiset pienet asiat sitten kunnossa Porin kiekkomahdilla? En tiedä, enkä lähde spekuloimaan tilanteella, jota en tunne. Heitän ilmaan kuitenkin ajatuksen, jonka asiasta tietävät Ässäfanit kuopata. Ovatko juniori toiminnan kantakivet, eli valmentajat, juuri sellaisia kuin heidän tulisi olla juniori-ikäisillä? Mitä olen Lehkosta seurannut mediassa, niin voin vannoa, että jos hän on jotakin mieltä, hän sen kyllä sanoo. Toisin sanoen, seisoo omien sanojensa takana, kun jotain päättää. Tämä ominaisuushan on murrosikäisten osalta hyvinkin tärkeä. En ole mikään psykologi, mutta itsekin saman iän kokeneena, voinen olla sitä mieltä, että reilu ja toiselle rehellinen kaveri on hyvinkin tärkeä. Sitten on näitä selkääntaputtelijoita ynnä muita sankareita...
Ottakaa Porilaiset härkää sarvista ja aloittakaa pyörittämään sydämellä sitä junnukiekkoilua, niin eiköhän ala muutaman vuoden kuluttua asiat olemaan vähän eri mallilla. Lukolla tähän meni pari kautta, mutta lähtötilanne oli siinä mallin erilainen, että Lukon junnut pelasivat SM-liigaa.
Tämmöisiä ajatuksia toi tämä aihe päähäni.