Lukion oppimäärä

[Hurjis]

Kun nyt ei tämänkaltaista ketjua löytynyt, niin koitetaan nyt hieman avata keskustelua lukion oppimäärästä.

Käsittääkseni lukion tärkein funktio on antaa opiskelijalle sellaiset yleissivistyksen perusteet yleensä elämään. Eli siis antaa oppia asioista, joista on hyötyä lähes ammatissa kuin ammatissa, ja jotka ihan yleisen fiksuuden vuoksi olisi hyvä tietää.

Jos nyt omaa koulutilannetta avaan, niin opiskelen ammattilukion neljättä vuotta eli suoritan siis kolmoistutkintoa. Lukion päättötodistus sinänsä on hyvin todennäköisesti täysin turha tekele, mutta on tässä silti sen takia varmaankin yleissivistyksen kannalta tullut ihan hyviä kursseja opiskeltua. Puhutaan, että ammattilukio vaatii kahta kauheammin ahkerointia, mutta kyllä väittäisin, että normaalilukio vaatii kovempaa työntekoa. Jos kolmoistutkinto olisi maineensa veroinen, se voitaisiin hyvinkin tiivistää kolmeen vuoteen, vähintään kolmeen ja puoleen.

Suurin inspiraatio tämän ketjun avaamiseen tuli lukion pitkästä matematiikasta. Omalta osaltani opiskelu lähti käyntiin parilla kympillä ja siitä on suhdanne ollut tasaista tahtia motivaation rinnalla alaspäin. Viimeisten kurssien mennessä niin pahasti ohi ymmärryksen päätin kirjoittaa lyhyen matikan. Jo jatko-opintoja ajatellen hyödyn enemmän hyvästä lyhyen matikan yo-tuloksesta kuin pitkän huonosta. Varmasti jokainen pitkää matematiikkaa opiskellut on joskus naureskellut, että mihinköhän näitäkin trigonometrisia funktioita tai integraalilaskuja ynnämuuta elämässä tarvitsee, mutta nyt vain tullut mieleen, että eihän se nyt jumalauta mikään naurun asia ole. Sanokaa nyt joku oikeasti, mikäli olet ammatissasi tai elämässäsi tarvinnut näitä pitkän matikan überlaskuja. Maailman suurin kusetus se on. Ja tämähän tosiaan tuli mieleen kun eräs vanhempi herrashenkilö sanoi, että kyllä hän on tarvinnut pitkää matematiikkaa ammatissaan, nimittäin matematiikan opettajana.

Jottei ketju pelkän matematiikan puimiseen jäisi, niin täällä voisi käydä myös muuten lukion oppimäärää läpi. Mitä opetetaan liikaa, ja mitä puolestaan liian vähän? Äidinkielen asema lukiossa on erittäin suuri, ja niin sietää mielestäni ollakin. Kyllä ihmisen tulee osata kirjoittaa edes säällisesti, ja kyllä suoraan sanottuna kuvottaa lukea, kun osalla poliitikoistakaan ei tunnu olevan kieliopista hajuakaan. Ehkä kielen historiaa korostetaan hieman liikaa. Historiaa on hyvä tietää, mutta pakollisista kursseista voisi kyllä hyvin jättää lähes kaiken taiteen pois. Minua ei kiinnosta, millaisia tuolinjalkoja oli 1700-luvun lopussa. Kulttuurikin kuuluu yleissivistykseen joo, mutta kurssit tulisi kohdistaa oikeisiin asioihin kulttuurista.

Että sellainen pieni pintaraapaisu, jatkakaa.

 

[alwahla]

Minua hävettää ja vituttaa suunnattomasti se, että aikoinaan vuosituhannen alussa jätin lukion kesken. Runsaat 30 opintoviikkoa sain suoritettua, kunnes minun oli pakko jättää opiskelut sikseen ja keskittyä työhön.
Viime vuonna menin sitten kirjautumaan iltalukioon, mutta sekin jäi sitten puolitiehen, johtuen ennen kaikkea priorisointivaikeuksista. Aion kyllä suorittaa lukion, mutta tällä hetkellä olen niin sanotusti jäähyllä.

 

[Jaws]

Asiatekstiä, hyvä avaus. En nyt kauhean pitkää sepustusta tähän kirjoita, mutta pari asiaa. Hyvin pitkälti kun olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä.

Eli allekirjoittanutkin käy tällä hetkellä lukiota ja toista vuotta mennään.

Matematiikka tosiaan on kyllä askarruttava puheenaihe. Mielestäni on täysin järjetöntä, että jo lyhyt matematiikkakin koetaan jonkin tahon puolelta tärkeämmäksi kuin muut käytännössä suhteellisen tarpeelliset aineet, kuten yhteiskuntaoppi, historia, maantieto ym. Olen keskustellut monien ihmisten kanssa, ja harvassa ovat tilanteet kun olen tavannut henkilön, joka on sanonut tarvinneensa hankalampia matemaattisia sovelluksia missään. Pitkässä matematiikassahan pakollisten kurssien määrä on yli kymmenen kurssia, jos olen oikein ymmärtänyt. Meikäläisellä kuusi pakollista kurssia aineesta, joka on aivan turha. Minä en tule tarvitsemaan tunneilla käsiteltyjä aiheita koskaan ikinä missään, ja mieluusti käyttäisin aikani jonkin hyödyllisemmän opiskeluun.

Liikunnan määrä kouluissa on liian vähäinen. Liikunnasta on hyötyä terveydellisesti ja se tekee mielen virkeämmäksi. Sen sijaan matematiikka aiheuttaa pelkkää stressiä, mutta ei mennä nyt enää siihen matematiikkaan.
Liikunnan määrän lisäämistä jonkin toisen aineen kustannuksella pidän siis ihan perusteltuna, valitettavasti tähän ei ole tartuttu minkään tahon toimesta.

Ylipäänsä tuossa kurssisysteemissä on ihan hölmöjä velvoitteita, jotka voitaisiin jättää kivikaudelle. Olen sitä mieltä, että kaikista kouluaineista on tietenkin hyvä olla yksi tai kaksi pakollista sivistävää ja hieman aiheeseen perehdyttävää kurssia, mutta sen jälkeen opiskelijan tulisi itse pystyä tekemään valintansa siitä, mitä on halukas opiskelemaan ja mistä kokee itselleen olevan hyötyä tulevaisuudessa, ehkä jopa omassa ammatissaan ja jossei siinä, niin viimeistään käytännössä. Nykyään kun opiskelijat pakotetaan sellaisiin kouluaineisiin, joissa ei ole yksilön itsensä kannalta mielekkyyttä.

Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että lukion päättötodistus on täysin rihkamaa siihen verrattuna, millaista menestys on ylioppilaskirjoituksissa. Sikäli omallakin kohdallani priorisoidun täysin viimeksi mainittuun, jonka takia minulla ei ole niin väliä mitä numeroita saan nyt kokeista, kunhan saan ne suoritettua eikä se todistus ihan katastrofilta näytä.

Lukio on lähinnä ajanjakso, jolla yritetään kasvattaa opiskelijaa sivistyksellisempiin elämäntapoihin ja valmistaa nuoria elämään. Lukion aikana on tarkoitus harjoitella yo-kokeita varten, mutta mielestäni muutamia seikkoja tähän valmentautumisessa voitaisiin muuttaa, lähtien tuosta kurssien määrien epäsuhtaisuuksien rukkaamisesta.

Tulipas paljon tekstiä, vaikka piti vain parilla sanalla kommentoida.

 

[Superböle]

Lukion oppimäärä on mielestäni ihan sopiva sikäli kun se on vielä samat 75 kurssia mitä se oli kymmenen vuotta sitten kun itse olen koulun penkillä istunut. Oma taival kesti neljä vuotta turhankin ahkeran työnteon ja lintsaamisen takia mutta muutama innokas onnistui hoitamaan koko roskan kahdessa vuodessa pois.

Eniten lukiossa närästi muutama pakollinen pikkuaine joiden kursseista oli selvittävä kunnialla läpi vaikka aihe oli verrattavissa horoskooppien laatimiseen. Filosofia ärsytti suunnattomasti enkä tajunnut siitä yhtään mitään, biologiakaan ei kiinnostanut mutta onneksi sen pystyi välttämään lukemalla muita reaaliaineita enemmän. Pitkää matikkaa tuli luettua surkealla menestyksellä vaikka peruskoulusta selvittiin aina vähintään arvosanalla 9. Kolmen kurssin jälkeen oli edessä vaihto lyhyeen ja sieltähän niitä tuttuja numeroita alkoi taas tulla ihan lukematta, olen aina ollut enemmän looginen ihminen kuin kirjanoppinut joten ehkä se pitempi versio ei ollut mun juttu suuremman työmäärän takia. Yhtään tuntia et voinut olla pois putoamatta kärryiltä.

Lukiota tulisi viedä nykyaikaisempaan suuntaan ja kyseenalaistaa eri aineiden paikkaa opinto-ohjelmassa, oppimäärää voisi lyhentää kustannussyistä ja senkin takia että oppilaat siirtyisivät nopeammin opiskelemaan ja sitä kautta työelämään. Ihan turhaa lukea lukiossa jotain biologiaa ja kemiaa jos tietää menevänsä kauppikseen opiskelemaan, tai ihan turha lukea fysiikkaa ja matematiikkaa jos aikoo joksikin teologiahihhuliksi.

Kaiken kaikkiaan lukio oli mukava kokemus ja hienoa aikaa, varsinkin perinteet vanhojen tansseineen ja penkkareineen olivat huippuja. Mitään hyötyä lukion käymisestä minulle ei tosin ole ollut, enkä ole oppimaani juuri tarvinnut jos kieliä ei lasketa.

 

[tomageeni]

Käsittääkseni lukion tärkein funktio on antaa opiskelijalle sellaiset yleissivistyksen perusteet yleensä elämään. Eli siis antaa oppia asioista, joista on hyötyä lähes ammatissa kuin ammatissa, ja jotka ihan yleisen fiksuuden vuoksi olisi hyvä tietää.

Itseasiassa lukion tarkoitus alunperin oli valmentaa ylioppilastutkintoa varten, joka puolestaan oli aikoinaan "yliopiston pääsykoe". Eli käytännössä lukio on historiallisesti ollut yliopistoon valmentava koulutus.

Toki nyt tilanne on muuttunut, kun ylioppilastutkinto ei tarkoita vielä yliopistoon pääsyä, mutta toisaalta ylioppilastutkinnosta on hyötyä monenlaisessa muussa jatkokoulutuksessa. Yliopistoon taitaa päätyä nykyään alle puolet ylioppilastutkinnon suorittavista.

Minusta lukio oli "ihan ok" -- osa aineista on ollut enemmän hyödyllisiä ja osa vähemmän hyödyllisiä. En kuitenkaan sanoisi, että mikään täysin turhaa on ollut. Vaikkei jotakin tietoa käytännön työtehtävissä koskaan tarvitsisi, se että tietää "kaikesta jotakin" antaa paremmat eväät elämään ja auttaa ymmärtämään asioita laajemmin, kuin jos tietäisi niistä 2-3 "oikeasti hyödyllisestä" aineesta paljon. Tästä ei välttämättä ole suoraa, konkreettista hyötyä, mutta siitä voi hyvinkin olla välillistä hyötyä työelämässä ja muutenkin.

Matematiikan oppimäärä on varmasti monille tarpeettoman laaja. Siihen on kuitenkin minusta ihan hyvä peruste. Esimerkiksi monilla insinööri- ja teknis-tieteellisillä aloilla ei kertakaikkiaan pärjää, jos se matematiikka ei ole tarpeeksi hyvin hanskassa. Lääketieteen opintoja varten pystyy vielä helpohkosti opiskelemaan ne pari ylimääräistä biologian kurssia, jos lukiossa kävi vain pakolliset. Samaten vaikka uskonnon tai maantiedon opiskelu yliopistosta alkaa sen verran "nollasta", että sinne vaadittava lukion oppimäärä on helposti prepattavissa. Sen sijaan vaikka fysiikan tai sähkötekiikan opintoja varten ei lueta pitkää matikkaa pääsykokeiden ohessa.

Tietenkään kaikki eivät näille aloille suunnittele menevänsä, ja sitä varten onkin lyhyt matematiikka. Tosiaalta sitten lyhyellä matematiikalla pitäisi pystyä mennä lukemaan vaikka maantietoa tai taloustieteitä, joissa kuitenkin voidaan vaatia sen verra, että ne 2-3 ekaa kurssia ei välttämättä riitäkään.

Yksi vaihtoehto olisi lanseerata lukiosta vaihtoehdoksi "yleissivistävä koulutus ilman akateemista painotusta", jossa jätettäisiin se matematiikka, fysiikka yms. "monille turha" minimiin, ja panostettaisiin sitten muuhun yleissivistävään koulutukseen ja käytännön taitojen oppimiseen. Toki ongelma on sitten se, että 16-vuotiaana pitäisi päättää kummalle polulle lähtee, kun lukio on monille se paikka, jonne mennään kun ei tiedetä mitä halutaan.

 

[Sekera]

Reilut kolme vuotta sitten lukiouran päätyttyä päällimmäinen tunne lukioinstituutiosta on nimenomaan yleissivistävyys ja valmiuksien antaminen jatko-opintoihin. Näinhän se on yleisestikin määritelty.

Lukioon mennään eri tarkoituksissa ja rakenne on sen mukainen. Koulutusjärjestelmän rakenteesa johtuen lukion olennainen tarkoitus on valmistamisella yliopisto-opintoihin ja etenkin pitkässä matematiikassa yleisen luonnontieteellisen perusajattelumallin aikaansaaminen ja tätä ajattelumallia jalostetaan eteenpäin esimerkiksi teknillisissä yliopistoissa, joissa pitkän matematiikan pakollinen oppimäärä käytännössä käydään uudestaan hieman laajentaen läpi heti alkuunsa. Lukiossa harjoitettavat opetusmetodit ovat rutiinia aikaansaavia, jolloin pyritään saamaan opitut taidot tulemaan selkäytimestä tarpeen vaatiessa ja kun samoja asioita jankataan läpi moneen kertaan, kertyy soveltavaa tietotaitoa, mikä on se kaikkein tärkein taito elämässä: OSATA SOVELTAA OPPIMAANSA käytäntöön. On aivan sama vaikka osaisit kirjoittaa paperille toisen asteen yhtälön ratkaisukaavat johdantoineen tai selittää solun rakenteen + mitokondrion tehtävät, jos et tiedä, MITEN niitä tietoja käytännössä hyödyntäisit. Tätä ajattelutapaa pyritään lukiossa kehittämään, vaikka eihän se silloin lukiouran aikana aina sattunut ensimmäisenä mieleen. Lukio luo pohjaa tulevaisuuden omalle järjenkäytölle ja soveltamiselle, jolloin opituista tiedoista voi olla hyötyä yllättävissäkin paikoissa. Isossa kuvassa matematiikan yksittäiset kaavat eivät ole tärkeitä, vaan se on oleellista, että niiden käyttö opitaan ja esimerkiksi ne yksittäiset kaavat ovat yleisen ajattelun kehittämiseväitä, syy-seuraus-suhteiden havainnollistamista. Pienet palaset kehittävät isoa kokonaisuutta!

Lukion yleissivistävä vaikutus näkyy pakollisten kurssien laaja-alaisuutena ja luonnontieteellisen / kielellisen ajattelun kehittäminen sitten toisaalta valinnaisina kursseina, joiden mukaan haluaa opintojaan painottaa. Itseäni uskonto ei kiinnostanut lainkaan, mutta eihän se mitään käännyttämistäkään ollut vaan yleissivistystä luovaa koulutusta ja ajattelun avartumisen mahdollistavaa. Luonnontieteet maantietoineen päivineen luovat yleissivistävää pohjaa elämälle, jollekin on pakkopullaa, mutta järjestelmä ei kulje yksilön ehdoilla vaan suuren joukon tarpeiden mukaan, ainahan on niitä, jotka eivät edes ajattele panostavansa siihen, mitä eivät alaikäisinä koe tulevaisuudessa tarvitsevansa. Monella näin varmasti onkin, etteivät biologian opinnoilla tee varsinaisesti mitään, mutta ei maailma ole ikinä täydellinen oman mielen mukaan kulkeva kokonaisuus jossa voisi tehdä mitä itse haluaa. Loppuun asti ajateltuna se yksi kurssi jotakin oppiainetta ei ole paha rasti, varsinkaan jos ottaa tavoitteekseen vain hyväksytyn suorituksen.

Lukio on itse yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta varten rakennettu järjestelmä, mikä näkyy taideaineiden suhteellisena vähyytenä ainakin vielä kolme vuotta sitten. En tiedä onko painotus yhtään muuttunut esim kahdesta vuosiviikkotunnista liikuntaa enemmäksi, mutta onhan lukioitakin eri painotuksilla: ilmaisutaitolukio, urheilulukio, matikkalukio.. Pääosin toki ns. "laji-ihmisiä" varten erityisvaatimuksilla nämä. "Yhteiskuntavastuun" nimissä esimerkiksi pakollisen liikunnan lisääminen olisi perusteltua, mutta se veisi muualta (teoriaopinnoista) jotakin pois, mikä taas olisi joillekin tärkeää. Lukion päätehtävä on edelleenkin valmistaa jatko-opintoihin eikä yliopistoissakaan pakollista liikuntaa ole kandidaatin tutkinnoissa (tässä tapahtui kärjistys). Oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen on jo perusteltua antaa elämänvastuuta järjestelmältä ihmiselle itselleen, mutta virikkeet ovat silti tärkeitä esimerkiksi liikunnan saralla.

 

[cottonmouth]

Lääketieteen opintoja varten pystyy vielä helpohkosti opiskelemaan ne pari ylimääräistä biologian kurssia, jos lukiossa kävi vain pakolliset.

Heh, haluaisin kieltämättä tietää kuinka monta prosenttia lääkikseen sisäänpäässeistä suorittivat lukiossa vain ne kaksi pakollista kurssia... Nykyisin tuo vielä korostuu, kun Galenos on heivattu pois ja pääsykoe perustuu vain lukion oppimäärään.

Omalla kohdalla harmittaa lähinnä, että ei lukiossa tullut opiskeltua enemmän kieliä. Nyt mennään aikalailla erinomaisella englannilla, kohtuullisella ruotsilla ja vielä vähän vähemmän kohtuullisella saksalla. Ylipäätään kielet kai tarttuvat aivokuoreen helpommin nuorempana eli noita kyllä itse opiskelisin laajemmin, jos nyt lukiota nyt kävisin.

 

[Hawk #22]

Tällä hetkellä lukion abivuosi menossa, joten pientä tarttumapintaa löytyy aiheeseen, vaikka en tietenkään pysty vielä sanomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kuitenkin jo lähes varma, että tuleva ammattini on lakimies, eli siltä pohjalta voin jonkin verran miettiä lukion oppien tarpeellisuutta.

Aloitetaan nyt vaikka siitä pitkästä matikasta. Eli olen lukenut kaikki 10 pakollista kurssia ja kirjoitan matikan ensi keväänä pitkänä. Olen täysin varma, että en tule koskaan tarvitsemaan derivointia, integrointia tai mitään muutakaan todellisesta elämästä poikkeavaa tietoa. Sen sijaan prosenttilaskut ja geometria voivat jossain määrin olla hyödyllisiä. Miksi siis ylipäänsä kirjoitan pitkän matematiikan, jos siitä ei kerran ole mitään hyötyä? Ainoa syy on sen haasteellisuus. Olen aina ollut melko lahjakas matemaattisesti, ja voin vain kuvitella kuinka tylsistynyt olisin lyhyen oppimäärän tunneilla. Ystävieni lyhyen matikan kotitehtävät osaan ratkoa ilman sen suurempia mietintöjä, mikä pidemmän päälle olisi todella puuduttavaa. Pitkässä matikassa sentään joutuu oikeasti ajattelemaan, eikä mikään voita sitä tunnetta kun tunnin puurtamisen (ja parin kirosanan) jälkeen saa viimein ratkaistua todella vaikean tehtävän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kymmenen kurssia tätä "haastetta" on aivan liikaa, ja 7-8 riittäisi mainiosti. Lyhyessä 4-5.

Muut aineet on mielestäni jaoteltu suhteellisen hyvin, eikä niiden määriä juurikaan tarvitse muuttaa. Lähinnä liikuntaa voisi lisätä ainakin yhdellä pakollisella kurssilla, ja uskonnosta saisi ehkä napata yhden kurssin pois. Historian kursseilla kuitenkin käydään kirkkohistoria niin laajasti läpi, ettei sen käyminen uskonnon tunneilla ole tarpeellista. Muutenkin Lutherit ja kumppanit käsitellään jo peruskoulussa useaan otteesseen, joten näiden kurssien anti on melko mitäänsanomaton. Mahdollisesti myös yhteiskuntaopin Eurooppa-kurssi voitaisiin sisällyttää pakollisten kurssien joukkoon, sillä nykyään on todella tärkeää ymmärtää edes jotain EU:n toiminnasta ja periaatteista.

Liikuntaa pitäisi ehdottomasti lisätä muiden aineiden kustannuksella, sillä lukion kaikkien liikuntakurssien käyminen on lähes mahdotonta nykyisellään, erityisesti jos esim. musiikki ja kuvataide kiinnostavat. Olen onnistunut suorittamaan vain 2 ylimääräistä liikunnan kurssia, joista toinen oli wanhoihin tähdännyt tanssikurssi. Tämä on mielestäni aivan liian vähän, sillä kiinnostusta olisi löytynyt mm. kamppailu- ja pesäpallokurssille, mutta tiukka lukujärjestys ei antanut tähän mahdollisuutta. Tosin täytyy kyllä myöntää, että suurimman osan "vapaaehtoisesta opiskelusta" olen viettänyt musiikin tunneilla, sillä lukioni musiikin opettaja on todellakin inspiroinut lähes koko koulua, ja saanut kiinnostukseni musiikkiin kasvamaan huomattavasti. Siksi olenkin suorittanut jo neljä musiikin kurssia varsinaisen kouluajan ulkopuolella, minkä lisäksi aion vielä suorittaa keväällä Musiikin lukiodiplomin. Näistäkään ei varmaan ole tulevaisuudessa mitään hyötyä, mutta teenkin diplomin vain omaksi ilokseni.

Tässä oikeastaan tiivistyikin lukion ongelma. Mielenkiintoa löytyisi, mutta aikataulu ei anna periksi. Lukion pitäisikin tulevaisuudessa olla ensisijaisesti ponnahduslauta jatko-opintoihin, mutta siellä pitäisi myös pystyä toteuttamaan itseään ja omaa luovuuttaan. Ne asiat ovat kuitenkin tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä, sillä jos lukiosta sattuu löytymään se oma harrastus, niin loppuelämä voisi olla paljon parempi. Ei tarvitsisi jäädä keski-ikäisenä miehenä viikonloppuisin kotiin katsomaan telkkaria, vaan voisi mahdollisesti käydä kavereiden kanssa pelailemassa vähän squashia tai jotain muuta vastaavaa. Lukiosta kuitenkin pitäisi saada myös yleissivistävää tietoa taideaineista, tieteiden ohella. Tällä hetkellä lukio onkin tehty jostain syystä erityisesti kirjaviisaille, mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää jatko-opintojen kannalta. Silti pitäisi myös nähdä ns. iso kuva, ja antaa elämyksiä myös liikunnallisesta, taiteelliselta ja musiikilliselta alueelta.

Tiivistettynä vielä viestini sisältö: Lisää pakollisia/vapaaehtoisia taideaineiden kursseja, vähemmän turhia tiedeaineiden kursseja. Jokaista ainetta olisi kuitenkin hyvä pitää edes se yksi pakollinen kurssi, sillä esim. filosofia on kiinnostanut minua suhteellisen paljon, vaikka en sitä kirjoita.

 

[Alejandro]

--Varmasti jokainen pitkää matematiikkaa opiskellut on joskus naureskellut, että mihinköhän näitäkin trigonometrisia funktioita tai integraalilaskuja ynnämuuta elämässä tarvitsee, mutta nyt vain tullut mieleen, että eihän se nyt jumalauta mikään naurun asia ole. Sanokaa nyt joku oikeasti, mikäli olet ammatissasi tai elämässäsi tarvinnut näitä pitkän matikan überlaskuja. Maailman suurin kusetus se on.--

Ei ole maailman suurin kusetus. Ei ollenkaan. Pitkä matematiikka ei välttämättä sinänsä ole käytännönläheistä, mutta se on hyvää harjoitusta aivoille. Matemaattista ajattelua tarvitsee joka päivä elämässä. Se, kumman matematiikan oppimäärän ottaa, vaikuttaa hyvinkin ratkaisevasti uravaihtoehdot lukion jälkeen. Teknillisellä alalla se on välttämätön, IT-alalle todella hyvä pohja esimerkiksi abstraktia ajattelua varten ja vaikkapa kauppatieteissäkin on sanomattakin selvää pitkän matematiikan rooli opinnoissa. Lääketieteellisestä tai muista vastaavista puhumattakaan.

Oikeastaan matematiikka on koulun tärkein oppiaine, jonka roolia tulisi korostaa ja opettajien pitäisi lisätä opiskelijoiden mielenkiintoa ainetta kohtaa. Se vain on niin, että maailma on täynnä matematiikkaa ja sen sääntöjä.

T. Lyhyen oppimäärän suorittanut

 

[kamrat]

Liikunnan määrä kouluissa on liian vähäinen. Liikunnasta on hyötyä terveydellisesti ja se tekee mielen virkeämmäksi. Sen sijaan matematiikka aiheuttaa pelkkää stressiä, mutta ei mennä nyt enää siihen matematiikkaan.

Matematiikka on liikuntaa yläpäälle.

Mainitut lukion trigonometriat ja integroinnit ovat pohja jatkolle. Ei niitä sellaisenaan mihinkään varmaan tarvitsekaan. Lukiossa on tarkoitus hankkia sellainen rutiini tietyistä asioista, että jatkon omaksuminen onnistuu yliopistossa.

Perustelu matematiikan näinkin laajalle opiskelulle on ajattelun kehittäminen. Muinoin tästä syystä opiskeltiin latinaa, nyt matematiikkaa. Siinä ollaan ihan oikeassa, että peruslaskento (laskento on eri asia kuin matematiikka) rittää useimpien ihmisten elämän tarpeisiin.

 

[rosba70150]

Hieman kun lukee palstaveljien kommentteja liittyen aineisiin "millä tulevaisuudessa ei tule tekemään mitään" niin herää väkisin kysymys siitä kuinka moni oikeasti lukiossa tiesi vielä mitä jatkossa haluaa? En minä ainakaan silloin tiennyt ja sen takia lukio oli hyvä paikka sivistää itseään kaikissa eri aineissa. Lukion jälkeen luulin haluavani suuntautua enemmän taiteelliselle puolelle, mutta nyt luen neljättä vuotta logistiikkaa ja liiketaloutta englanniksi, eikä kielien tai varsinkaan matematiikan opiskelusta lukiossa ollut todellakaan haittaa.

 

[moby]

Aikanaan valmistuin ammattilukiosta ensimmäisten joukosta IT-mekaanikoksi. Ammatillisten aineiden hyöty oli lähinnä se, että sai hyviä vinkkejä mitä kannattaaa tutkiskella omin voimin.

Lukion oppimäärän suorituksesta en nyt suoraan osaa kertoa hyötyjä, mutta kyllähän sieltä jotain jäi päähän varsinkin reaaliaineista. Matematiikka tms. eivät minua kiinnostaneet, joten suoritin ne lyhyenä. IT-alalla olen ollut viimeiset lähes 15-vuotta, enkä ole noita matematiikan haasteellisimpia alueita koskaan kaivannut urallani.

 

[Kirjoittelija]

olen aina ollut enemmän looginen ihminen kuin kirjanoppinut joten ehkä se pitempi versio ei ollut mun juttu suuremman työmäärän takia. Yhtään tuntia et voinut olla pois putoamatta kärryiltä

Jos joku oppiaine lukiossa on sisällöltään loogista, kyllä se on juuri matematiikka. Kyllä minultakin suuri osa pitkästä matikasta meni ohi (E:n kirjoitin), mutta vika ei ollut oppiaineessa vaan lahjojen puutteessa.

Minusta tämä "ei niitä tietoja tarvitse elämässä mihinkään" -ajatus juontaa pitkälti siitä, että lukioon otetaan sisään aivan liikaa porukkaa. Kun rima on naurettavan alhaalla, niin siellä haaskaa aikaansa pulpetissa istuen valtava määrä meitä, joilla ei selvästikään ole minkäänlaisia edellytyksiä akateemiseen uraan.

 

[Sphinx]

Pitkässä matikassa sentään joutuu oikeasti ajattelemaan, eikä mikään voita sitä tunnetta kun tunnin puurtamisen (ja parin kirosanan) jälkeen saa viimein ratkaistua todella vaikean tehtävän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kymmenen kurssia tätä "haastetta" on aivan liikaa, ja 7-8 riittäisi mainiosti.

Ei tuo 7-8 kurssia riittäisi mihinkään. No, ehkä sinulle, jolle pitkä matematiikka on vain hauska harrastus, mutta yleissivistävän vaikutuksensa lisäksi lukio-opintojen on kuitenkin tarkoitus antaa myös riittävät valmiudet jatko-opintoihin ja tämä ei kyllä olisi toteutettavissa 7-8 kurssilla matemaattis-luonnontieteellisille aloille tähtääville. Omissa jatko-opinnoissani ensimmäisenä syksynä piti omaksua aina kahdessa viikossa noin yhtä lukion pitkän matematiikan kurssia vastaavat aihealueet, toki sisällöissä mentiin paljon syvemmälle kuin lukiomatikassa. Hyppy lukion pitkästä matematiikasta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä se on yläasteen matematiikasta lukion pitkään matematiikkaan siirryttäessä, joten en oikein näe varaa keventää tuota lukiomatematiikkaa. Lukion pitkä matematiikka ei oikeasti edes ole kovin vaikeaa, mutta matematiikkaa oppii vain laskemalla, joten kursseja vähentämällä samojen sisältöjen ja jatko-opintojen kannalta välttämättömän laskurutiinin omaksuminen ei onnistuisi.

Pääainevalinnastani johtuen omalla kohdallani tosin opinnot vähitellen lähinnä kevenivät loppua kohden ja enää en varmaan osaisi edes integroida, mutta opintokokonaisuuksia ei voida suunnitella sen mukaan, että ihan kaikki eivät kuitenkaan ihan kaikkia taitoja tule lopulta tarvitsemaan - vaan sen mukaan, että opinnot antavat edellytykset siirtyä seuraavalle tasolle sinne tähtääville. Lukion pitkän matematiikan opinnoissa päämääränä on taata riittävä matematiikan osaamisen taso kaikkiin matemaattis-luonnontieteellisiin jatko-opintoihin.

 

[Amerikanihme]

Sanokaa nyt joku oikeasti, mikäli olet ammatissasi tai elämässäsi tarvinnut näitä pitkän matikan überlaskuja.

En tiedä millaisia überlaskuja siellä pitkässä matikassa nykyään opetellaan, mutta ainakin 1980-luvun alun lukion pitkämatikka on ollut työssäni tähtitieteessä äärimmäisen hyödyllistä. Sen sijaan voi kysyä, mihin niitä yliopiston übermatematiikan kursseja tarvitaan? Lukion matikalla on pärjännyt oikeastaan kokonaan. Matriisilaskuista (yliopistokursseilla) nyt on ollut jonkun verran hyötyä, mutta kaikki käytännön laskut menevät hyvin lukiomatikalla. Kyllähän derivointia ja integrointia aina tarvitaan. Ja niitä trigonometrian sääntöjä. Tänään juuri mietittiin, että mitenkäs se parallaksi lasketaankaan toisessa koordinaattisysteemissä.

 

[PataJaska]

Käsittääkseni lukion tärkein funktio on antaa opiskelijalle sellaiset yleissivistyksen perusteet yleensä elämään. Eli siis antaa oppia asioista, joista on hyötyä lähes ammatissa kuin ammatissa, ja jotka ihan yleisen fiksuuden vuoksi olisi hyvä tietää.

Niinpä niin.. kuten aikanaan omassa yo-juhlassani erääseen onnittelukorttiin oli kirjoitettu: "se mitä opit tästä eteenpäin, on kaikkein tärkeintä. Koska muutoin tiedät vain sen, minkä kaikki muutkin tietävät"

Käytännössä tämä vekkulilla tavalla syvälliseksi tarkoitettu fraasi ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä eiväthän "kaikki muutkin" ole käyneet lukiota. Minäkin olin yksi niistä jotka menivät lukioon osittain siksi, että saisin kolme vuotta lisää aikaa miettiä että mitähän sitä tässä elämässä alkaisi sitten aikanaan näperrellä, jotta palkkaakin saisi. Toinen syy oli, että kyllä ajatuksissa silti oli yhdeksännellä luokalla että josko vaikka menisin yliopistoon lukemaan historiaa, se kun oli aina suosikkiaineeni koulussa, ja tuolloin vielä luulin että minulla riittäisi mielenkiinto myös sen opiskeluun yliopistossa. Eli lukio oli tällöin edessä pakollisena välietappina. Kirjoitusten jälkeen hainkin yliopistoon heti samana keväänä, mutta en päässyt, enkä sitten koskaan hakenut toista kertaa koska olin jo keksinyt muuta..

Minähän olen ihmistyyppinä viimeisen päälle humanisti, joten lukiossa kurssitarjotin täyttyi mainitusta historiasta, uskonnosta, psykologiasta ja filosofiasta. Fysiikasta ja kemiasta en suorittanut kuin sen yhden ainoan pakollisen kurssin molemmista, joten syytä oli näin ollen ottaakin sitten kaikkea muuta, esimerkiksi saksan kurssit tuli mm. myös käytyä läpi kokonaan. Lyhyestä matematiikasta paukkui vähintään seiskaa, usein kahdeksikkoa, oikeastaan kurssin aiheesta riippumatta (paitsi edelleen nykyinenkin ylpeyteni, tilastomatematiikan kurssin kymppi), mutta totesin että ilman muuta otan mieluummin lyhyestä matematiikasta sitä kasia, kun pitkästä vitosia. Ja nyt sosiaalialalle päädyttyäni en ole matematiikkaa koskaan lukion jälkeen enää opinnoissani tarvinnutkaan. Katson että sain omilla valinnoillani lukiosta aivan riittävät jatko-opinto valmiudet myös tälle puolelle..

Ikinä en siis ole katunut että lukion kävin. Pikanttina yksityiskohtana keskiarvoni lukion päästötodistuksessa on jopa parempi kuin peruskoulun vastaavassa. Vaikka eipä sitä keskiarvoa kukaan ole koskaan minulta tullut kysymään..

 

[Hawk #22]

Ei tuo 7-8 kurssia riittä.....

Tarkoitin tuota lähinnä pakollisten kurssien määränä. Syventäviä/soveltavia kursseja voisi sitten olla paljon enemmän, esim. suoraan lääkikseen tai teknilliseen yliopistoon pyrkiville oma syventävä kurssi, jossa pakollisten kurssien oppeja voi syventää. Pahoittelut huonosta muotoilusta.

 

[MPN]

Itse kirjoitin pitkästä muistaakseni C:n paperit, keskiarvo oli 9. Kirjoituksissa aika loppui pahasti kesken ja siitä oli rokotettu sen verran että M vaihtui C:ksi. Kaikki kurssit pitkästä matikasta luin (olisiko pakollisia ollut 10 + 5 valinnaista + 1 preppaus?). Kuten myös fysiikasta, keskiarvo siinä taisi jäädä kasiin. Koko lukion keskiarvo jäi sitten alle seiskaan muistaakseni. Lukihäiriö-paperit sain vasta lukion jälkeen, joka olisi vähän voinut nostaa numeroita. Lisäksi heti kun ikää oli 18v aloin käymään töissä aina kun pääsi (siis kun pääsi töihin, koulun pystyi skippaamaan). Joka kanssa rokotti numeroita.

Mutta pitkä matikka ja fysiikka olivat mielestäni tärkeimmät kurssit, kemia on vähän siinä ja siinä, tietysti kaikki eivät ole varmaan samaa mieltä. Mutta faktahan on että matematiikkaa on lähes kaikkialla ja jääkiekkossakin kenttämestarin erikoinen perustuu puhtaasti fysiikan lakeihin. Tietysti ellei nämä kiinnosta ja tietää ettei tarvitse, niin kannattaa lukea jotain muuta.

Silloin kun sai lakin päähänsä niin eihän tuo miltään haasteelta tuntunut eikä tunnu vieläkään. Mutta nyt jälkeenpäin on oikeasti huomannut kuinka paljon tuolta oikeasti tarttui hyödyllistä tietoa mukaan.

Ruotsi on monelle täysin turha, itse vedin 6 ruotsin kurssia (se nivel-kurssi ja 5 pakollista, joista yksi sai olla hylsy, kuten olikin). Eikä oikein mitään jäänyt päähän. Ei vain ole minun juttuni. Myös äidinkieltä oli mielestäni liikaa. Paras hyöty lukiosta tulisi kai jos sen saisi vielä vapaammin räätälöidä itselleen, eikös 50 kurssia ollut pakollisia? Joten pitkän matikan ja fysiikan opiskelijoille jäi se 5-10 kurssia vapaasti valittavia?

Parhaan tuloksen kaikista kouluista saa laiskempikin ihminen (kuten minä itse) jos kurssitarjottimen pystyy räätälöimään siten että lähes jokainen aine kiinnostaa jonkin verran.

Ja se että päädyin käymään lukion johtuu isoksi osaksi yläasteen oposta, joka sanoi että minun ei kannata mennä missään tapauksessa lukioon, en tule pärjäämään siellä.

 

[ukkometso]

Minua hävettää ja vituttaa suunnattomasti se, että aikoinaan vuosituhannen alussa jätin lukion kesken. Runsaat 30 opintoviikkoa sain suoritettua, kunnes minun oli pakko jättää opiskelut sikseen ja keskittyä työhön.
Viime vuonna menin sitten kirjautumaan iltalukioon, mutta sekin jäi sitten puolitiehen, johtuen ennen kaikkea priorisointivaikeuksista. Aion kyllä suorittaa lukion, mutta tällä hetkellä olen niin sanotusti jäähyllä.

Tutustu ihmeessä etälukioiden tarjontaan ja mahdollisuuksiin. Et ole riippuvainen iltalukion "koulumaisuudesta" ja saat opiskella omaan tahtiin. Verkkomateriaaleja tänä päivänä löytyy joka lähtöön, ja varmasti tukea tulee myös oppilaitoksesta. Kun sulla on reilut 30 jo suoritettu, niin ei paljoa huuda lisää. Ainakin vaihtoehtona kannattaa harkita.

 

[ernestipotsi]

Jälkiviisaus on paras viisaus. Jos aloittaisin lukion huomenna uudestaan, ja saisin päättää vapaasti kursseista, niin niiden sisältö olisi huomattavasti erilaisempaa kuin mitä tuolloin ajattelin.

Lukion suurin puute liittyy kieliopintoihin. On oikeastaan aika käsittämätöntä, ettei minkään kielen opetukseen kuulu (ainakaan omana lukioaikanani kuulunut) ainuttakaan puhekurssia. Ehdottomasti pakolliseksi vähintään yksi puhe/esitelmäpainotteinen kurssi, mielellään puhekurssien ja kirjallisten kurssien suhde 50-50:ksi. Jos tilanne on nykyään muuttunut sellaiseksi, että puhekursseja on mahdollista ottaa edes valinnaisena, niin JA:n lukio-osastolle vinkkinä, että menkää nyt jumalauta niille kursseille.

Kurssimäärään suhteutettuna lukion ylivoimaisesti turhin oppiaine oli äidinkieli. Muistaakseni minun aikanani siihen sisältyi kahdeksan pakollista kurssia ristinollan pelaamista. Oikeassa elämässä tärkeimmät äidinkielen oppiaineen alle määriteltävät asiat ovat a) esiintymistaito b) argumentointitaito, joista kumpaakaan ei opetettu lukiossa tuntiakaan. Jotain hemmetin runoanalyysiä ja Tuntemattoman referoimista sen sijaan puskettiin päälle joka helkkarin kurssilla.

Mitä matematiikkaan tulee, niin onhan tuo kielien ohella tärkeimpiä oppiaineita lukiossa. Lukiossa tiesin jo tulevan suuntautumiseni löytyvän teknilliseltä tai kaupalliselta alalta, joissa molemmissa matematiikka on enemmän tai vähemmän merkittävässä asemassa. Toisekseen matematiikka on sen verran laaja oppiaine, että saattaisi olla vaikea tiivistää yhteen-kahteen kurssiin. Jos matematiikan osuuttta lukion oppimäärästä pienennettäisiin, niin se sulkisi pois mahdollisuuden tekun, kauppiksen, lääkiksen ja matemaattisten aineiden opiskeluun lukion jälkeen. Esim. teknillisen pääsykokeet ovat helpohkot pitkän matikan lukeneille, mutta täysin nollasta tuon läpäiseminen vaatii aika paljon.

Fysiikka oli sikäli pettymys, että sen mielenkiintoisimmat asiat sivuutettiin täysin lukion oppimäärässä (suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka, gravitaatio jne). Muistaakseni Esko Valtaoja on joskus ehdottanut, että lukion fysiikanopetus pitäisi aloittaa modernilla fysiikalla. Ehdottomasti pitkä lainaus ja "samaa mieltä" tämän kanssa.

Taideaineet ja liikunta sen sijaan ovat melko turhia. Täytin toki itsekin puuttuvat opinnot kuvaamataidolla ja liikunnalla, koska niiden tunnit olivat hauskoja, mutta niiden hyöty tähän päivään mennessä on ollut tasan nolla.

 

[HighFlyer#95]

Mahdollisesti myös yhteiskuntaopin Eurooppa-kurssi voitaisiin sisällyttää pakollisten kurssien joukkoon, sillä nykyään on todella tärkeää ymmärtää edes jotain EU:n toiminnasta ja periaatteista.

Ehdottomasti näin ja myös yhteiskuntaopin lakitiedon kurssi kuuluisi myös pakollisiin kursseihin, jos itse saisin näistä asioista päättää. On nimittäin ollut tähän mennessä yksi hyödyllisimmistä kursseista, mitä lukiossa olen käynyt.

Jos tilanne on nykyään muuttunut sellaiseksi, että puhekursseja on mahdollista ottaa edes valinnaisena, niin JA:n lukio-osastolle vinkkinä, että menkää nyt jumalauta niille kursseille.

Kyllä, nykyään löytyy englannin puhekurssien lisäksi myös kirjoitus- ja kuunteluharjoituskursseja ja ruotsista myös samat. Muissa kielissä (venäjä, saksa, ranska) löytyy vain tuo puhekurssi.

Matematiikasta olen samaa mieltä kuin monet muutkin täällä eli aika turhaahan tuo on. Itse lyhyttä matikkaa käyn ja tähän mennessä ei ole yhtään sellaista asiaa käyty, josta voisin sanoa että siitä todella olisi hyötyä oikeassa elämässä.

Reaaliaineissa pakollisten kurssien määrät on sopivat, kaikki oleellinen tulee käytyä, vaikka tietyissä aineissa se pakkopullalta tuntuukin. Itselleni tuollaista pakkopullaa tarjoavat biologia ja uskonto. Kauhulla odotan biologian kakkoskurssia keväällä.

 

[Jaws]

Ehdottomasti näin ja myös yhteiskuntaopin lakitiedon kurssi kuuluisi myös pakollisiin kursseihin, jos itse saisin näistä asioista päättää. On nimittäin ollut tähän mennessä yksi hyödyllisimmistä kursseista, mitä lukiossa olen käynyt.

Yhteiskuntaoppia, historiaa ja maantietoa on aivan liian vähän. Moni lukiolainen on täysin pihalla ympärillä vallitsevasta yhteiskunnasta, joten jonkinlainen perehdytys aiheeseen voisi olla paikallaan. Tiedän, että itsellänikin on vajaavaiset tiedot joistain asioista, mutta koen silti olevani suhteellisen hyvin kartalla. Mutta heikolta näyttää osan kohdalla. Eräs puolituttu koulussamme tiesi hädin tuskin Suomen eduskuntapuolueet, mutta kun kysyi puolueiden suuntauksia vasemmistoon/oikeistoon, niin siinä kohtaa useampi lukiolainen voi jo tippua kyydistä. Sikäli tämä on mielestäni hälyttävää, että näillä samoilla tyypeillä on äänioikeus vuoden päästä. Joten kouluun lisää yhteiskuntaopin pakollisia kursseja!

Historiastakaan kukaan ei oikeasti tiedä mitään. Maailmansodan tapahtumista eikä varsinkaan Suomen historiasta. Vaikka näitä on läpi käytykin, niin moni tuntuu tarvitsevan laajempaa perehdyttämistä maailman historiaan.

Lukiossa opetettava maantieto on ihan sitä kuuluisaa diibadaabaa. Kaksi pakollista kurssia, mutta sisältö on paskaa. Miksei meille opeteta lukiossa maailman maista mitään? Joskus yläasteella piti kokeessa tietää ehkä Saksan ja Ranskan pääkaupungit ja väkiluvut, mutta mihinkähän tuo riittänee. Yksi lukiostamme luuli että Makedonia sijaitsee Afrikassa, siis oikeasti mitä helvettiä? Yksi kurssi perehdytystä maailman maihin (muihinkin kuin Euroopan!) olisi ehdottomasti paikallaan. Nythän siellä käsitellään vain jotain pasaatituulia ja sadepisaran muodostumista, joka on oikeasti ihan vitun turhaa.

Matematiikasta olen samaa mieltä kuin monet muutkin täällä eli aika turhaahan tuo on. Itse lyhyttä matikkaa käyn ja tähän mennessä ei ole yhtään sellaista asiaa käyty, josta voisin sanoa että siitä todella olisi hyötyä oikeassa elämässä.

Tästä olen itsekin mielipiteeni jo kertonut, ja samaa mieltä olen. Osa täällä sanoo, että siitä on hyötyä jatkossa opiskelussa. Aika perseestä, että asioita pitäisi opiskella opiskelua varten. Miksi niitä sitten opiskellaan, jos niitä ei käytännössä tarvita? Vähempi määrä kursseja riittäisi, esimerkiksi kaksi pakollista lyhyen matematiikan kurssia riittäisi vallan mainiosti. Ne neljä sitten vaikka historiaan, yhteiskuntaoppiin, maantietoon ja liikuntaan.

Reaaliaineissa pakollisten kurssien määrät on sopivat, kaikki oleellinen tulee käytyä, vaikka tietyissä aineissa se pakkopullalta tuntuukin. Itselleni tuollaista pakkopullaa tarjoavat biologia ja uskonto. Kauhulla odotan biologian kakkoskurssia keväällä.

Syytäkin odottaa kauhulla. Lukion biologia on kuin kemian kurssilla kävisi. En tykännyt biologiasta, mutta kakkoskurssin kokeesta selvisin koska sattumalta kurkkasin minuutti ennen koetta vielä sen, että mitä se mitokondrio tekikään. Ensimmäinen kysymys oli, että mikä on kuvassa ja mitä se tekee. Kiitos mitokondrio! Biologia oli tosiaan ihan perseestä, mutta allekirjoittaneen tarvitsee enää kantaa huolta matematiikasta.

Ja sille, joka sanoi että matematiikka on liikuntaa aivoille. Aivot saavat kyllä liikuntaa muistakin asioista kuin hölynpölyn pohdinnasta. Tykkään käyttää aivojani johonkin hyödylliseen.

Tosin jos tuo äskeinen väitteeni olisi täysin paikkansa pitävä, en varmaankaan kirjoittaisi tälle palstalle.

 

[Nännimäinen]

Historiastakaan kukaan ei oikeasti tiedä mitään. Maailmansodan tapahtumista eikä varsinkaan Suomen historiasta.

Tiesittekö muuten, että Suomen historiaa ajalta ennen autonomian ajan alkua ei opeteta lukiossa pakollisena lainkaan? Jos haluaa olla näistä vaiheista edes jotenkin perillä, tulee valita syventävä kurssi.

Parasta tässä on se, että ko. ajanjakso ei kuulu edes yläkoulun sisältöihin, vaan niitä käydään läpi alakoulun viidennellä ja kuudennella luokalla.

Missähän muissa Euroopan valtioissa oman maan historia sivuutetaan yhtä tyylikkäästi?

 

[Kirjoittelija]

Jotain hemmetin runoanalyysiä ja Tuntemattoman referoimista sen sijaan puskettiin päälle joka helkkarin kurssilla.

Oletko oikeasti pahoillasi siitä, että lukiossa jouduit lukemaan Tuntemattoman? Minusta se oli jo silloin loistava kirja. Me emme kirjoittaneet siitä referaattia, vaan esseen vapaavalintaisista henkilöistä. Itse kirjoitin Honkajoesta ja Vanhalasta, koska varsinkin Honkajoki oli mielestäni ihan loistoheppu.

Seitsemän veljestä sen sijaan jäi itseltäni kesken 100 sivun kohdalla, kun en tajunnut siitä 17-kesäsenä hölkäsen pöläystä. Ehkä pitäisi koittaa uudestaan, josko se tällä iällä vähän avautuisi.

Mutta pitkä matikka ja fysiikka olivat mielestäni tärkeimmät kurssit, kemia on vähän siinä ja siinä, tietysti kaikki eivät ole varmaan samaa mieltä. Mutta faktahan on että matematiikkaa on lähes kaikkialla ja jääkiekkossakin kenttämestarin erikoinen perustuu puhtaasti fysiikan lakeihin. Tietysti ellei nämä kiinnosta ja tietää ettei tarvitse, niin kannattaa lukea jotain muuta.

Kannattaa tosiaan muistaa, että ihan hyviinkin hommiin voi ihminen päästä, vaikkei osaisi laskea edes auttavasti ja joku perusprosenttilaskukin olisi hänelle hepreaa. Esim. pääministerin ja valtiovarainministerin hommissa se ei todistetusti ole mikään ongelma.

 

[Zago]

Kurssimäärään suhteutettuna lukion ylivoimaisesti turhin oppiaine oli äidinkieli. Muistaakseni minun aikanani siihen sisältyi kahdeksan pakollista kurssia ristinollan pelaamista. Oikeassa elämässä tärkeimmät äidinkielen oppiaineen alle määriteltävät asiat ovat a) esiintymistaito b) argumentointitaito, joista kumpaakaan ei opetettu lukiossa tuntiakaan. Jotain hemmetin runoanalyysiä ja Tuntemattoman referoimista sen sijaan puskettiin päälle joka helkkarin kurssilla.

Eikö tuo runoanalyysien tekeminen ja muu vastaava ole nimenomaan sitä argumentointia. Meille painotettiin tätä kovastikin lukiossa. Sehän tässä äidinkielessä olikin oppiaineena hienoa, että jos onnistuit perustelemaan esim. romaanista löydetyllä katkelmalla jonkin väitteesi todeksi, se oli aina oikein. Näin äidinkielessä ei käytännössä voinut tehdä virheellisiä päätelmiä, kunhan vain osasit ne perustella asiaankuuluvasti. Analyysejä tehtiin nimenomaisesti siitä syystä, että oppisi argumentoimaan.

Nyt kun lukiosta on jo muutama vuosi vierähtänyt, huomaa miten omakin teksti alkaa muuttua yhä virheellisemmäksi, vaikka lukiossa osasinkin mielestäni kirjoittaa hyvää asiatekstiä. Enää ei tule kirjotettua säännöllisesti, joten kieli ruostuu äkkiä. Silti jokaisena päivänä kiinnittää huomionsa muiden ihmisten kirjotusvirheisiin ja kapulakieleen, joita pitää tietenkin välttää. Kielen käyttäminen oikein on mielestäni yksi tärkein osa sitä yleissivistystä, jonka lukiosta voi saada.