Noniin. Myöhässä tulee mutta neekerit siitä.
Onnistuin kun onnistuinkin katsomaan sarjan Suomen aikataulussa itseäni pahemmin spoilaamatta. Jopa rakas avovaimokkeeni onnistui pitämään tietonsa ominaan vaikka kävi lukaisemassa sarjan loppuratkaisun ja kootut selitykset sarjan loputtua Amerikan aikataulussa. Sen verran tuli erinäisistä lähteistä kuultua/luettua kommenttia, että paska lopetus ja mitään ei selitetty ja vittu tapetaan kaikki, joten ehkä omatkin odotukset olivat sitten hieman siloittuneet ja sen takia tykkäsin. Jos olisin odottanut että kaikki selviää nyt, niin voisi olla että olisi vituttanut.
Mutta siis itse pidin loppuratkaisusta. Aluksi en tajunnut mistään mitään, mutta vaimokkeen selitettyä tuli miljoona ahaa-elämystä ja lopulta levollinen olo. Jack teki marttyyrit, Kate, Sawyer ja kumppanit pääsi kuin pääsikin rämisevällä lentokoneella karkuun ja toiset jäi saarelle tekemään jotain, Hugo oli uusi Jacob, Ben jäi jeesaamaan ja Desmondkin tais päästä himaan. Ne ketkä jäi henkiin eli elämänsä miten elivätkään, mutta kuoltuaan sitten kaikki harhailivat ajattomassa onnimaailmaa muistuttavassa välitilassa jossa kone ei tippunutkaan, kunnes sattumuksien ja fläsäreiden kautta kohtasivat kukin ajallaan vanhat saaritoverinsa, muistivat kokemuksensa ja tunteensa ja siirtyivät isona onnellisena poppoona Nirvanaan. Osa jäi vielä välitilaan kelailemaan enemmän tai vähemmän tietoisena missä oltiin ja miksi (Ben taisi olla aika hyvin kärryillä, Miles, Daniel, punatukka-muija ja se Anna-Bella vai mikä se raggari-kyttä-muija olikaan eivät niinkään). Osaa taas ei edes välitilassa näkynyt (loppujaksojen tärkeistä henkilöistä Lapidus ja Richard ainakin loistivat poissaolollaan), miksi, ei voi tietää.
Oli kyllä hienoja juttuja, Danielin mutsi Eloise tais olla perillä mitä Desmond ja kumppanit oli tekemässä, mutta halusi jäädä välitilaan elämään onnellista elämää poikansa kanssa, jonka oli oikeassa elämässä friikisti lähettänyt ajassa taaksepäin oman itsensä tappamaksi. Benillä tais olla samaa hommaa, välitilassa vaimo ja tytär olivat vielä elossa ja oli tsäänssit viettää normi perhe-eloa, mikä oikeassa elämässä jäi sattuneista syistä väliin.
Kusipäät Keamy ja Mikhail tapettiin välitilassa, mitä siitä seurasi? Helvettiin passitus? Locken yltiövittumainen faija taas oli kuolaava vihannes, mukava ikuisuus tiedossa siis. Ihan oikein niille kaikille.
Oli koskettavia hetkiä, Sawyerin ja Julietin, Charlien ja Clairen sekä Jinin ja Sunin romanssiherkistelyistä Hurleyn leveään smailiin kun vanha saarikaveri Charlie avasi motellihuoneen oven aina kuolevan Jackin ja Vincentin loppukohtaukseen, silmäzoomeineen ja ylilentävine lentokoneineen.
Toisaalta oli vähän turhaa eeppistelyä ja vähän halvahkoakin action-paskaa, kuva tärisi ja styroksikiviä tippui koko ajan ties mistä, Katen dorka "Jätin yhden luodin sinulle"-kommentti, Jackin ja Johnin rankkasateessa suoritettu villi päinjuoksu kalliokielekkeellä hyppylyönteineen.
Lisäksi ilmaan jäi niin helvetisti punaisia lankoja että niistä voisi kutoa itselleen villapaidan. Enkä nyt tarkoita näitä jääkarhu-juttuja jotka oli jo sarjassa epäsuorasti selitetty, tai egypti-juttuja, joilla ei lopulta ollut sen suurempaa merkitystä minkään kannalta, vaan näitä "isompia" juttuja mistä täällä ollaan jo itketty, eli alunperin überspesiaalin Waltin yhtäkkinen muuttuminen lopulta täysin yhdentekeväksi, savu oli jotenkin MiB mutta miksi se skannaili aluksi jengiä (Benjamin oli OK, Mr. Eko sai delata?). Saaren siirtely ja sieltä teleporttailu tais mennä samaan koriin aikamatkustelun kanssa "koska valo". Ja miljoona pikkujuttua, Jacobin matto, mustat ja valkoiset kivet vaakakupeissa ja ne helvetin peilit joista Jack näki oman talonsa oli vaan vänkää rekvisiittaa, tai sitten multa meni jotain ohi. Miksei Lapidus ja Richard olleet välitilassa? Entä miten kävi Widmorelle? Siellä välitilassahan sekin hengaili, naukkaili kallista viskiä Desmondin kanssa, jäikö vielä fiilistelemään? Ja eikö Charliekin kuollut jo kerran välitilassa ajettuaan Desmondin kyydissä mereen? Sieltä motellihuoneesta se silti vielä löytyi odottelemassa nukutusnuolta Hurleyltä. Vai missasinko vaan jotain?
Kysymyksiä jäi, osiin vastattiin suorasti tai vähemmän suorasti. Mysteerinen Dharma oli lopulta vaan epäonnistunut tiedeprojekti, Jacob ja MiB oli kummatkin loppujen lopuksi vähän vinksahtaneita, saari oli tärkeä ja mysteerinen paikka, ja ainakin mysteeriseksi se myös jätettiin.
Hieno sarja kaikenkaikkiaan.
Eniten jäi vituttamaan käsikirjoittajien tyhjät lupaukset ja sössötys siitä että kaikki on jo 1. kaudesta asti ollut tiedossa. Alunperin nimittäin sarjaan koukutuin koska käsikirjoittajat vakuuttivat että kaikkeen saarella tapahtuvaan löytyy järjellinen ja tieteellisesti selitettävä syy, ja savuhirviöiden ja aikamatkustelujen astuttua kuvioihin mukaan rupesi kiinnostamaan miten helvetissä tuo kaikki on tieteellisesti selitettävissä. No, käsikirjoittajien lupaukset olivatkin lopulta suurinta paskaa mitä ihmiskunta on historiansa aikana onnistunut jauhamaan, kaikki tapahtui vaan koska valo oli ihmeellinen ja miettikääpä sitä.
Toisaalta taas koko sarja olisi voinut jäädä itseltäni kesken jos en olisi puffauksiin ja mainosteluun uskonut, ja olisin täten missannut monta hienoa pohdiskelua ja teorioiden metsästystä netistä, ehkäpä sarja juuri siksi olikin niin hieno ja mielenkiintoinen. Näyttelijät olivat loistavia, Lost-leima on vaan jokaiseen tärkeämmän hahmon naamavärkkiin iskostettu nyt niin lujaa että voiko noita muissa rooleissa enää katsoakaan? Toisaalta niin kuin joku jo sanoi, Charliekin oli sarjan alussa vielä hobitti-Merri. Nykyisin jos katsoisi LoTRin tulisi varmaan ihmeteltyä että miksei Merri vedä herskaa ja missä ne Claire ja Sawyerkin kuppaa, vitun Aragornit pois ruudusta.