Lueskelin viikonloppuna juuri ilmestynyttä Hockey Newsin Future Watch -julkaisua. Sapluuna oli perinteinen eli seurat nimeävät kymmenen parasta lupaustaan ja sitten asiantuntijat (NHL-seurojen kykyjenetsijät tai pelaajien kehitysvastaavat) laittavat omasta mielestään 5-10 vuoden tähtäimellä arvioituna 60 lupaavinta pelaajaa paremmuusjärjestykseen.
NHL-pelaajat oli rajattu pois ja ikärajaksi mainitaan 21 vuotta (28. helmikuuta). Ihmettelen kyllä tuota ikärajaus hommaa, koska esim. Coloradon top 10-listalla oli tuota vanhempia kavereita.
Joukkueiden nuoriso-osastojen (listan 10 prospektia + NHL:ssä jo pelaavat nuoret) välisessä vertailussa Kings oli sijalla 5, eli laskenut viime vuodesta yhdellä. Edellä olivat New Jersey, Anaheim, Detroit ja Buffalo. Viimeisen viiden kauden aikana Kingsien sijoitus on ollut 26 -> 13 -> 3 -> 4 -> 5. Eli selvästi näkyy jälleenrakennusvaiheeseen siirtyminen Blaken alkuvuosina. Ensi ja sitä seuraavana vuonna Losin sijoitus tulee putoamaan, koska Blake&co ovat kaupanneet pois huippulupauksen (Brock Faber) ja hyviä varausvuoroja (ensimmäisen kierroksen vuoro 2022 ja 2023).
Kingsin kymmenen lupaavimman prospektin lista oli (suluissa sijoitus koko NHL-prospektien listalla):
1. Brandt Clarke, p (9.)
- ensimmäisen kierroksen top 10-varaus, joten ei ihme että oli Losin listan kärjessä
- oli hyvä nuorten MM-kisoissa ja pelasi jo muutaman ottelun NHL:ssä ja AHL:ssä, mutta ikänsä vuoksi vetää tällä hetkellä junnusarjassa OHL:ssä
- tähän mennessä tehnyt Barriessa 27 ottelussa 16+32 = 48 pistettä ja tehotilasto +30. Kehityksen kannalta pitäisi pelata AHL:ssä, mutta kun NHL:n ja CHL:n sopimus on mikä on, niin joutuu pelaamaan itselleen liian helpossa sarjassa
2. Alex Turcotte, h (58.)
- sijoitus laskenut vuosi vuodelta 11 -> 13 -> 18 -> 58.
- jatkuvat loukkaantumiset - pahimpana aivotärähdykset - ja heikot hyökkäystehot ovat pudottaneet Turcotten odotusarvoa
- on tälläkin hetkellä loukkaantuneena, mutta sivussaolon syytä ja tervehtymisaikataulua ei ole ilmoitettu
- vuoden 2019 ykköskierroksen top 10-varauksista ainoa, joka ei ole avannut pistetiliään NHL:ssä
3. Tobias Björnfot, p (75.)
- pelannut yli 100 ottelua NHL:ssä, mutta tällä hetkellä farmissa Ontarion ykköspakki (pelaa paljon tasakentällisin, alivoimaa, ylivoimaa)
- kehitys pysähtynyt ja on minusta Björnfotin kohdalla on tehty pahoja mokia (= nostettiin NHL:ään liian nuorena)
- jos hänen kanssaan olisi edetty samalla tavalla kuin esim. Viateskav Voinovin kanssa tehtiin, niin uskon että tilanne olisi parempi (Voinov pelasi reilut 270 ottelua AHL:ssä ennen kuin sai vakipaikan ylhäällä)
4. Samuel Fagemo, h
- varattiin saman vuonna (2019) kuin Turcotte, Björnfot, Kaliyev, Spence ja Kim Nousiainen
- Future Watchin palaajakuvauksessa Nelson Emerson sanoo Fagemosta: "The big thing about him is he never takes a shift off." Ja Fagemosta sanotaan myös että "he plays a 200-foot game ... He's versatile enough to be a threat on the PP while also being an effective penalty-killer."
- juu, onhan Fagemo tehnyt ylivoimalla hyvällä laukauksellaan maaleja AHL:ssä (11, eniten joukkueesta, kaikkiaan 20 maalia), mutta ei hän alivoimaa pelaa juuri lainkaan.
- tuota Emersonin lausuntoa, että ettei Fagemolla jäisi vaihtoja "väliin" täytyy ihmetellä. Fagemon tehotilasto (-13) on joukkueen huonoimpia, koska omiin luistellessa nähdään usein liukuva ja hyvissä ajoin selkänsä suoristava Fagemo ja harvemmin nähdään "kroppansa likoon laittamista". Jos Fagemosta haaveillaan Viktor Arvidssonin korvaajaa, niin nuoremman ruotsalaisen asenteen pitää todella paljon muuttua.
5. Alex Laferriere, h
- Fagemon kokoinen ja ruotsalaisen tapaan oikea käsi alhaalla pelaava laituri
- oli yllättävän tehokas viime kaudella yliopistosarjassa ja tällä kaudella ollut vieläkin tehokkaampi (31 GP, 20+20=40, 16 PIM, +14)
- ilmeisesti fiksu kaveri, koska pelaa Harvardin yliopistojoukkueessa
- huhujen mukaan tekee NCAA-kauden päätyttyä ammattilaissopimuksen Kingsin kanssa
- samaa 2001-ikäluokkaa kuin Turcotte, Björnfot, Kaliyev, jotka siis ovat jo pelanneet NHL:ssä
6. Francesco Pinelli, kh
- junnujoukkueensa kapteeni ja vetämässä hyvää kautta OHL:ssä (55 GP, 37+47 = 84, 60 PIM, +20)
- pelasi aikoinaan Kanadan poikien (U18) maajoukkueessa laidassa, mutta seurajoukkueessaan ykkössentteri
- koska hänellä on jo sopimus Losin kanssa, niin liittynee Ontarion kokoonpanoon, kunhan Kitchenerin kausi OHL:ssä päättyy
7. Akil Thomas, h
- Thomasilta leikattiin kesällä molemmat olkapäät ja nyt marraskuussa toinen olkapää uudestaan
- kova yrittämään ja Thomasilla on hyvä one timeri, mutta pienehkö kokoinen (alle 180 cm) eikä kovinkaan hyvä luistelija
8. Samuel Helenius, kh
- "Helenius' mobility for his size woved (Nelson) Emerson" kirjoitetaan pelaajakuvauksessa.
- eihän Heleniukselta ole AHL:ssä oikein hyökkäystehoja tullut (57 GP, 2+12 = 14, +7, 52 PIM), mutta en minä niitä vasta parikymppiseltä nuorukaiselta odottanutkaan
- Ontarion nelosketjun sentteri, pelaa alivoimaa, kehittynyt selvästi kauden aikana aloituksissa
- ulottuvuutensa ja hyvä sijoittumisensa ansiosta hyvä häiritsemään vastustajaa ja katkomaan heidän hyökkäyksiään (tullakseen siinä vielä paremmaksi Heleniuksen kannattaisi katsoa miten Gavrikov käyttää mailaansa ja ulottuvuuttaan)
- toivottavasti Helenius palkkaa itselleen ensi kesäksi luistelu- ja fysiikkavalmentajan ja keskittyy kehittämään luistelua/liikkuvuutta/notkeutta. Ontarion isoista kavereista Helenius on ehkä nopein luistelija, mutta NHL-tasolle on vielä matkaa. Liikkuvuuden paraneminen auttaisi varmasti myös kiekonkäsittelyssä ja laukomisessa, mitkä ovat Heleniuksen heikkouksia.
9. Jack D. Hughes, h
- viime kesän Losin kärkivaraus (toinen kierros, #51)
- piristynyt loppukaudesta, mutta kokonaisuudessa Hughes ollut pettymys (32 GP, 5+11=16, 16 PIM, -13)
- jatkaa varmasti ensi kaudella Northeasternin yliopistossa, enkä yhtään ihmettelisi vaikka pelasi yliopistosarjassa täydet neljä vuotta
10. Helge Grans, p
- iso rightin ruotsalaispakki on turhauttava pelaaja. Otteet ailahtelevat todella paljon ja hyvää, luotettavan näköistä ottelua saattaa seurata aivan paska peli. Itseluottamuksen kanssa selvästi ongelmia.
- hyökkäystehot pudonneet viime kaudesta, vaikka on Spencen pelatessa NHL:ssä saanut kokeilla Reignin ykkösyv:n viivamiehenä
- liikkuvuudessa puutteita, mutta sijouttuminen/pelinluku puolustuspäässä on parantunut viime vuoteen verrattuna
- ei osaa käyttää ulottuvuutta/kroppaansa kunnolla edukseen, tarvitsee lisää voimaa sekä ylä- että alavartaloon
Sum summarum. Ylhäällä Los Angelesissa pelaa lupaavia nuoria miehiä (Vilardi, Byfield, Kaliyev, Kupari, Spence ja JADkin), mutta Clarkea lukuunottamatta "lupausallas" näyttää aika samealta ja jopa vaisulta. Varsinkin pakiston ja maalivahtiosaston tilanne on huolestuttava. Erik Portillon hankinta Buffalosta valaisee ainakin hiukan maalivahtinäkymää.
Terveysongelmaisiin Turcotteen ja Thomasiin en luota yhtään. Kummankin vammat (olkapää, aivotärähdykset) ovat sellaisia, joiden vuoksi pelaajat joutuvat lopettamaan uransa jo varhaisessa vaiheessa.
Ruotsalaiset ovat olleet tällä kaudella pettymyksiä (Björnfot, Fagemo, Grans), enkä yhtään ihmettelisi, vaikka yksi tai kaksi heistä vaihtaisi maisemaa kesän aikana. Pidän jopa luontevana sitä, että isoa+fyysistä vasenta pakkia hankittaessa Björnfot on yksi osa kauppaa.
Laferrieren, Pinellin ja Heleniuksen potentiaalista kertovat kaksi seuraava kautta (Ontariossa) enemmän. Hughesin arvo nähdään vieläkin myöhemmin.
Kyseisen kymmenikön ulkopuolelle jäi ihan mielenkiintoisiakin nimiä. Laituri Martin Chromiak on pelannut Ontariossa ailahtelevasti, mutta väläytellyt maalintekijän potentiaalia. Aatu Jämsen on tekemässä (tehnyt?) läpimurtoa Liigassa. Ja Kenny Connors onnistui nappaamaan paikan USA:n nuorten MM-kisajoukkueesta.
Otto Salin on pelannut viime matsinsa nuorten pudotuspeleissä, helmikuulta ei tilastossa näy otteluita sen paremmin Liigassa kuin nuorissakaan. Loukkaantuminen?