Noniin! Täältä tulee Kingsin hyökkääjät. Samalla saadaan kuluva sesonki päätökseen Losin osalta. Availlaan uusi ketju lähempänä Draftia. Vaikka Kingsin ketjussa ei montaa aktiivista kirjoittaa kauden aikana näy, niin itselleni on todella tärkeää päästä jakamaan ajatuksia peleistä ja joukkueesta. Cha cha chaa ja kiitos kaudesta!
HYÖKKÄÄJÄT
Hyökkäyksessä nähtiin yhteensä 19 pelaajaa. Lopultakin Kingsin nuoriso-osasto alkoi ottamaan vaadittuja steppejä kohti NHL-tason pelaajaa. Silti moni ylhäällä pyörinyt lupaus jätti vielä toivomisen varaa ja kysymysmerkkejä tulevaisuuden suhteen. Kingsin hyökkäys on yksin NHL:n luisteluvoimaisimmista paketeista, mutta se tarvitsee lisää voimaa ja vääntöä, varsinkin nelosketjuun.
#11 Anze Kopitar – 82GP, 28+46=74, +20 / Playoffit: 6GP, 2+5=7, -3 (Arvosana 2022: 9)
Syksy lähti hieman takkuilevasti käyntiin. Kapteenin vierellä kokeiltiin useampaa variaatiota, mutta jotenkin peli ei kulkenut kenenkään kanssa. Anzelle tuli omissa erikoisia nukahduksia, joten hieman huoletti onko kapteenin ura lähtenyt laskuun. Lopulta vierelle iskettiin Quinton Byfield, joka muutti kuin ihmeen kaupalla pelaamista. Toki samoihin aikoihin maaliin löytyi varmuus ja Kingsin pelaaminen alkoi olla järkevämpää. Osien summana Anze löysi itsestään pelillisen johtajan ja löysi tehot takaisin ylivoiman kautta. Iski jopa huiman neljän maalin illan helmikuussa Winnipegissä. Anze on hitaan oloinen iso mies, mutta pystyy pelinluvulla ja sijoittumisella ottamaan turhat liikkeet pois. Aivan jäätävän tärkeä mies aloituksissa. Draisaitln kanssa oli hieman hankaluuksia pudotuspeleissä. Niin olisi ollut kellä tahansa muullakin. Mielettömin tilastofakta on se, että Anze istui yhteensä vain neljä minuuttia jäähyboksissa!
Voitti jälleen sisäisen pistepörssin ja pelasi jokaisessa ottelussa kauden aikana. Takuuvarma 70 pisteen mies, aloitusmestari ja joukkueen liideri. Alkukausi oli hieman hidasta käynnistymistä, mutta lentoon päästyään tätä härkää oli vaikea pysäyttää. Jatkoa ajatellen täytyy pohtia, miten tuota yli 20 minuutin peliaikakeskiarvoa voitaisiin keventää. Se alkaa olemaan 35-vuotiaalle kaverille aika raskas suoritus. Ainakin alivoimalle tarvittaisiin apuja. Kahdeksan vuoden megadiilin viimeinen kausi lähtee käyntiin ja Anzen puheiden perusteella ura jatkuu Losissa sen jälkeenkin. Arvosana: 10-
#22 Kevin Fiala – 69GP, 23+49=72, +2 / Playoffit: 3GP, 1+5=6, +1
Viime kesän megahankinta ja mielestäni todella hyvä sellainen. Fialan pelipaikkaa haettiin vähän joka ketjusta, kunnes lopulta ymmärrettiin, ettei tämmöinen yksilötaituri ei tarvitse vierelleen niitä parhaimpia palasia. Fialan peli perustuu kuljetuksiin, suunnanmuutoksiin ja pienessä tilassa näpertelyyn. Riittää, että joku hoitaa vieressä ajokoiran hommat ja joku laittaa lätyt uuniin. Blake Lizottesta ja Gabe VIlardista (myös Alex Iafallosta) muodostuivat nämä kaverit. Ylivoimalla rooli löytyi kelluvana pelaajana pyörimässä eri puolilla viisikkoa. Kevinillä on loistava syöttöarsenaali, mutta myös sähäkkä veto, jota hän voisi jopa enemmän viljellä. Loppukaudesta tullut loukkaantuminen häiritsi pelaamista, mutta onneksi Oilers sarjassa nähtiin edes puolikas Kevin. Erittäin hyvä erikoismies kahden työketjun takana. Kritisoitava kohde on nuo aivan jäätävän typerät kahden minuutin jäähyt. Kevin otti koko kaudella yhteensä 28 kahden minuutin istuntoa ja jokaisen olisi voinut jättää tekemättä. En tiedä johtuuko se laiskuudesta polkea omiin vai miksi sveitsiläinen rikkoo mailalla jäähyn arvoisesti.
Todella hyvä hankinta ja hyvin poikkeuksellinen lahjakkuus, jonka valjastamiseen tarvittiin aikaa ja ajatusta. Uskon, että näimme vasta pintaraapaisun Fialaa. Terveenä pysyessään 100 pistettä ei ole mahdoton ajatus.
Arvosana: 9
#19 Alex Iafallo – 59GP, 14+22=36, +14 / Playoffit: 6GP, 3+1=4, +2 (A22: 7-)
Hyvin kaksijakoinen kausi alla. Kokeili siipiään Danault ketjussa Mooren tilalla, mutta pelasi ehkä hieman eri peliä kuin muut lenkit. Valui alempiin ketjuihin ja ei oikeastaan erottunut millään erikoisella tavalla. Välillä väläyttelee tehden maalin siellä ja maalin täällä. Pudotuspeleissä tuli isoin onnistuminen, kun pääsi paikkaamaan Fialan aukkoa. Fialan palattua valui ensin nelosketjuun ja sitä kautta Byfieldin tilalle ykköseen, johon Alexin taso ei vain yksinkertaisesti riitä.
Iafallo on luotettava työhevonen ilman mitään erityistä osaamista. Arvostan työmoraalia ja maalinedustan rouhimistaitoja. Pari kautta pitäisi katsella 4M lappua. Onko jopa liipaisimella kesällä? Ainakaan selkeää pelipaikkaa ei ole piirretty rosteriin. Arvosana: 7
#9 Adrian Kempe – 82GP, 41+26=67, +22 / 6GP, 5+3=8, -3 (A22: 6)
Läpimurtoa seurasi aivan jäätävä tykkikausi. Laitaan ei saatu paremmin ruokkivaa kaveria, mutta silti ruotsalainen löysi itsestään 40 maalin miehen. Adrianin kasvu Kingsin maaliruiskuksi on hieno tarina ja se on vaatinut kahdeksan vuotta kovaa duunia, jonka aikana Kempen pelipaikkaa ja vahvuuksia on kyseenalaistettu monta kertaa. Nyt on näytöt tiskissä ja kaikki ominaisuudet ovat kunnossa. Kempen pitkä rannelaukaus ja siniseltä pakkien selustaan hiipiminen ovat tavaramerkkejä, joita vastustajien täytyy alkaa seuraamaan ihan tosissaan. Pelkästään maalitykistä ei voi puhua, sillä Kempe hoitaa myös oman alueen puolustamisen mainiosti. Toki vierellä on Selke-voittaja auttamassa.
Syksyllä oli yksi hieman vaikeampia vaihe, mutta muuten kausi oli yhtä tykitystä. Itseluottamus on huipussaan ja vetoa täytyy vain päästä viljelemään useammin. 5,5M lappu on tällä hetkellä aivan alihintainen, joten nautiskellaan vielä kolme vuotta kunnolla. Arvosana: 10
#46 Blake Lizotte – 81GP, 11+23=34, +11 / Playoffit: 3GP, 0+0=0, 0 (A22: 9½)
Työmyyrä paiskii edelleen kovalla intensiteetillä hommia ja aiheuttaa riistoja. Vihdoinkin vierelle löytyi myös kavereita, jotka osaavat hyödyntää riistot. Lizotte on hieman siinä ja siinä, onko hänestä päteväksi kolmoscentteriksi vai olisko nelosen keskusta luontevampi. Kulununeella kaudella tilastot paranivat huomattavasti. Lizotten suurin ongelma on pieni koko. Herhiläinen pyörii pelaajien ympärillä ärsyttävästi, mutta saattaa hävitä vahvemmille kavereille vääntämisessä. Pudotuspeleissä Lizotte kärsi vammasta, joka esti luontaisen pelaamisen. Lizottella ei ole mitään muuta erityistä kykyä kuin tuo kova työn tekeminen, jos sen suorittaminen 100%:ti sakkaa, niin Lizotte on korvattavissa.
Jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi ja kunnostautui tehojen muodossa, kun viereen löytyi muutakin kuin paikkaansa etsiviä junnuja. Arvosana: 9½
#12 Trevor Moore – 59GP, 10+19=29, -2 / Playoffit: 6GP 1+2=3, +3 (A22: 9)
Hieman haastava kausi. Vaikea määrittää, mitä Trevorilta kuuluisi odottaa. Hän on ihanteellinen liimapelaaja mihin tahansa ketjuun, mutta toisaalta häneltä kuuluisi odottaa jopa enemmän tehoja. Nopeat jalat ja käännökset repivät puolustuksia hajalle, mutta aika usein peli menee vain laidoilla pyörimiseksi. Väläyttelee kiekollisella osaamisellaan ajoittain. Kausi oli loukkaantumisen takia rikkonainen. Paikka on liimattu tuohon Danault ketjuun, jolla oli hieman vaikeuksia 5v5 pelissä runkosarjan aikana. Pudotuspelit menivät täysin McDavidia varjostaessa.
Tehollisesti hieman heikko kausi. Silti ansaitsi tuon 5 x 4,2M jatkon. Ehjää kautta odotellessa ja tehokkaampaa toimintaa. Vierellä kaverit kuitenkin onnistuivat hyvin. Arvosana: 7+
#24 Phillip Danault – 82GP, 18+36=54, -8 / Playoffit: 6Gp, 2+3=5, +1 (A22: 10+)
Viime kauden MVP paransi runkosarjassa piste-ennätystään yhdellä pisteellä. Vaikka tehoja löytyi hyvin, niin jotenkin runkosarjassa koko ketjun puolustuspelaaminen oli tuuliajolla. Aika usein Danault näki maalin jälkeen turhautuneena katselemassa yläilmoihin, kun kaveri vieressä oli juuri iskenyt kiekon maaliin. Eihän tuo aina suoraan Danault syy ollut, mutta jotain lievää löysyyttä oli havaittavissa. No Phillipin kohdalla tärkeintä on saada #24 pudotuspeleihin terävänä. Rooli oli jälleen sama eli varjosta McDavidia. Danault pyöri jopa huvittavan näköisesti McDavidin ympärillä miettimättä sen enempää omaa peliä. 5vs5 pelissä tuo suunnitelma toimi todella hyvin.
Edelleen ihailtava pelaaja, joka antaa koko sydämensä joukkueelle. Hyökkäyspäässä ehkä hieman yksitoikkoinen pelaaja. Maalit tulevat samaa kaavaa noudattaen eli vahvan pääty- ja maalineduspelin kautta. Ylivoimalla löytyi oma rooli toisen yksikön operoijana. Arvosana: 9-
#13 Gabriel Vilardi – 63GP, 23+18=41, +10 / Playoffit: 5GP, 2+2=4, +0 (A22: 7-)
Vihdoinkin! Jäätävän kova startti kauteen. Kaikki tuntui onnistuvan ja Gabe pelasti monta voittoa sekavan syksyn aikana. Iso mies oli löytänyt itseluottamuksen ja tavan hyödyntää osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Loukkaantumiset häiritsivät kautta jonkin verran, joten menetti asemansa rosterissa ja pyöri välillä varjojen mailla nelosketjun laidalla. Palasi pudotuspeleihin samalla draivilla, kuin syksyllä ja teki kaikkensa ratkaistakseen sarjan Losin hyväksi. Luo valtavasti uskoa Kingsin kyseenalaistetulle Draft historialle.
Sopimus on jälleen katkolla ja nyt onkin mielenkiintoista seurata, mihin kauden onnistuminen siivittää neuvotteluissa. Pääasia on, että tehot ja itseluottamus löytyi, josta on hyvä ammentaa ja nostaa peliä vielä seuraavalle levelille. Onpa jopa Blaken onni, että Gabe koki tehottomia jaksoja. Muuten rahaa olisi joutunut kaivamaan aivan liikaa. Arvosana: 8½
#91 Carl Grundström – 57GP, 12+7=19, -4 / Playoffit: 6GP, 0+1=1, -3 (A22: 7)
Paikka löytyi pienen taistelun jälkeen nelosen laidalta. Kuparin kanssa on muodostunut vahva side ja tyyli yrittää rymistellä. Grundy on nopea suoraluistelija, mutta hyvin kulmikas pelaaja. Välillä pelaaminen menee aivottomaksi puurtamiseksi ja ainut järkevä ratkaisu on vain dumpata kiekko päätyyn. Potentiaalia on kehittyä nelosen erikoismieheksi, joka laittaa kroppaa likoon.
Valmennus näyttää luottavan, mutta samalla Grundy on liipaisimella. Riittääkö taso hyvään nelosketjun pelaamiseen? Arvosana: 7
#34 Arthur Kaliyev – 56GP, 13+15=28, -5 / Playoffit: 2GP, 0+0=0, -1 (A22: 8+)
Marraskuun tienoilla Kingsin kakkosylivoima pyöri niin hemmetin hyvin, että Kaliyev oli matkalla 30 maalin kauteen. Kaikki laukaukset tuntuivat uppoavan. Sen jälkeen iski todella vaikea vaihe. Loukkaantuminen aiheutti vielä pahemman syöksyn ja Arthur ei löytänyt itseään enää tämän kauden puitteissa. Luistelun kanssa oli selkeästi tehty töitä ja kroppaa alkoi löytyä paremmin kamppailupelaamiseen. Veto on hirmuinen, mutta Kaliyev sortuu turhaan hätäilyyn paikoissa. Päättömästi vain ladotaan kiekkoa suunnilleen maalia kohti.
Hyvin mielenkiintoista nähdä mitä Kaliyevin kanssa keksitään. Peli ei riitä tulosyksikköön eikä bottom ketjuun. Väliinputoaja, jonka heikkouksia pitäisi päästä suojelemaan paremmin. Arvosana: 6+
#33 Viktor Arvidsson – 77GP, 26+33=59, -4 / Playoffit: 6GP, 1+6=7, -2 (A22: 9)
Väkkärä minimies tekee paljon asioita oikein, mutta ei pysty keräämään kaikkia tarjottimella olevia marjoja talteen. Laukoo hanakasti, jopa välillä turhaan. Oikean laidan lämäri on nähty liian monta kertaa. Paikkasi ylivoimalla Gaben aukkoa todella hyvin ja iski takatolpilta tärkeitä maaleja. Periaatteessa ihanteellinen kakkosketjun pelaaja, joka kykenee vajaan 60 pisteen kauteen, mutta riittääkö se enää nykypäivänä? Ensi kesänä UFA, joten tason täytyy säilyä ja ruveta ratkaisemaan kylmemmin.
Vanhanliiton kulmikas kikkailija, jolta puuttuu viimeinen silaus nousta tähtitasolle. Hyvä pelaaja. Vaikea sanoa muuta. Arvosana: 9
#86 Rasmus Kupari - 66GP, 3+12=15, -5 / Playoffit: 6GP, 0+0=0, -2 (A22: 8)
Argh.. Niin turhauttava pelaaja. Kupari raivasi itsensä väkisin nelosketjuun ja löysi McLellanin luottamuksen. Rooli nelosessa ja alivoimalla on sopiva ja Rasse on hoitanut ne työt ihan hyvin. Kauden mittaan kehittyi hiljalleen paremmin ja paremmin valjastettuun rooliin. Luistelu on suoraviivaistunut, mutta edelleen on tyypillistä suomalaista kaarreluistelua havaittavissa. On parantanut huomattavasti aloituksia ja kamppailupelaaminenkin on ihan ok tasolla. Ongelma Kuparin kohdalla on viimeistely. Rasmus tekee kentällä paljon oivallisia ajoituksia, jotka avaavat aivan tyhjästä mielettömiä paikkoja maalintekoon. Rasse ei vain jostain syystä keskity viimeistelyyn yhtään ja vedot yksi toisensa jälkeen päätyvät logoon tai muikkuverkkoihin. Kolme maalia on hävyttömän huono suoritus siihen nähden millaisia tontteja kotkalaiselle siunaantui. Pudotuspelit olivat heikko suoritus. Poika miesten joukossa.
Rassea ei saisi ruoskia ihan näin paljoa, mutta suomilaseilla haluan olla ankarampi. Kuparia on kiva seurata Losi nutussa ja haluan hänen kehittyvän parhaaksi neloscentteriksi ikinä, joten vaatimustason täytyy olla sen mukainen. Sopimus on katkolla. Joutuu jopa jännittämään jatkuuko ura Losissa, jos nelosta lähdetään rakentamaan uusiksi. Arvosana: 7+
#55 Quinton Byfield – 53GP, 3+19=22, +13 / Playoffit: 6GP, 1+3=4, -5 (A22: 7+)
Timanttia hiottiin kauden aikana urakalla. Keskikaistalla oli ongelmia, joten sattuman kautta sai paikan ykkösen laidalla. Tuo siirto oli loistava ja Byfieldista kuoriutui peto. Jäätävän hyvä riistopelaaja ja takakarvaaja. Ei tarvinnut kuin siirtää kiekko kavereille vieressä, niin tulosta syntyi. Jostain syystä Byfield jäi jumiin yhden syöttöpisteen iltoihin. Paikkoja hän tarjoili ja sai itse aivan tuhannen taalan paikkoja lapaansa, mutta kiekko ei vain pomppinut maaliin. Mielestäni ei ole edes liioittelua, että 20 pistettä jäi saamatta huonon tuurin takia. Tehottomuus vaivasi henkisesti loppukaudesta. Varsinkin, kun vierellä Kempe takoi murhaavaa jälkeä. Pudotuspeleissä oli isoja vaikeuksia puolustamisessa. Laitetaan kokemattomuuden piikkiin.
Potentiaali on edelleen huima. Ensimmäiset oikeat askeleet on otettu. Väläytteli ykkösessä isoja asioita, joista on hyvä ammentaa jatkoa ajatellen. Opettelu käy laiturista keskustaa kohti. Arvosana: 8+
#28 Jaret Anderson-Dolan – 46GP, 7+5=12, -11 / Playoffit: 4GP, 0+0=0, 0
Jopa hieman hämmentynyt, että popparimies pelasi 46 ottelua ylhäällä. Sen verran näkymätön JAD oli. Tekee töitä ja yrittää kovaa, mutta Grundyn tapaan on korvattavissa. Vaikea nähdä selkeää jalansijaa Kingsin rosterissa ja herääkin kysymys mihin ura viekään.
Sopimus päättyy, joten maiseman vaihto kesällä on hyvin todennäköinen. Arvosana: 6+
Mukana pyöri myös Lias Andersson, Alex Turcotte, Zack MacEwen, Brendan Lemieux ja Samuel Fagemo.