Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Los Angeles Kings 2021–2022

  • 49 181
  • 193

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Täytyy iltapäivällä vilkaista pari Reiginin peliä. Nousiainen näyttää saaneen kauden ensimmäisen AHL-pisteensä (syöttö) ja Helenius tehneen ensimmäisen AHL-maalinsa.

Heleniuksen ja Nousiaisen roolit ovat pysyneet aika lailla samanlaisina koko ajan. Helenius sentteröi nelosketjua ruotsalais-usalaisen Andre Leen ja raskassarjalaisen Jacob Dotyn välissä. Nousiainen on veteraani Thomas Hickeyn parina, Nousiainen vasemmalla ja Hickey oikealla. Nousiaisen syöttöpiste tuli siniviivalaukauksen jälkitilanteesta - Nousiainen veti viivasta ja maalin edustalla norkoillut Austin Wagner hakkasi toisella tai kolmannella yrityksellä riparin sisään.

Heleniuksen ensimmäinen AHL-maali oli hiukan näyttävämpi, sillä Gulls-pakin taklattua Andre Leen irti kiekosta paikalle riensi Jacob Doty, joka kaikkien hämmästykseksi sai ensinnäkin kiekon haltuunsa ja toiseksi onnistui antamaan nappisyötön takatolpalle Heleniuksen mailanlapaan. Maali löytyy noin puolen minuutin kohdalta pelin koosteesta.





Sekä Hele että Nousiainen ovat päässeet jonkin verran jäälle alivoimalla - Nousianen enemmän, Helenius muutaman lyhyen vaihdon. Ikävä kyllä Nousiainen ei ole saanut yv-aikaa, sillä Ontarion ykkösylivoiman viivamieheksi halutaan rightin pakki ja kakkosyv:ssä viivaan on laitettu kokenut leftin pakki Christian Wolanin. Viime aikoina Wolaninin esitykset ovat kyllä olleet sitä tasoa sekä yv:llä että varsinkin tasakentällisin, että voisi valmennusjohto välillä kokeilla Nousiaistakin ylivoiman viivamiehenä.

Ontariolla on vielä neljä ottelua runkosarjaa jäljellä. Kolme noista peleistä pelataan Coloradoa vastaan ja todennäköisesti Reign tulee sijoittumaan divisioonansa kakkoseksi. AHL:n playoffsit ovat hiukan erikoiset, sillä esim. Pacific/Tyynenmeren divisioonassa seitsemän yhdeksästä joukkueesta pääsee pudotuspeleihin. Divisioonan voittaja (tod. näk. Stockton) pääse suoraan toiselle kierrokselle ja loput kuusi pelaavat ekan kierroksen paras kolmesta systeemillä. Näillä näkymin Ontario saisi avauskierroksella vastaansa San Diego Gullsin (Anaheimin farmin), jonka Reign juuri voitti kolme kertaa putkeen. Ongelmanahan on tietenkin se, että Gulls voi saada NHL:n päätyttyä vahvistuksia Duckseista, kun taas Reign todennäköisesti ekalla kierroksella ei saa.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Ensi yönä ensimmäinen jäljellä olevista Anaheim-matseista. Anaheim ja Los Angeles olivat The Hockey Newsin viimeisimmässä Future Watchissa joukkuelistan ykkösenä (Ducks) ja nelosena (Kings). LA oli pudonnut yhdellä pykällä viime vuodesta, kun taas Anaheim oli noussut kolme sijaa nelosesta kärkipaikalle.

Systeemi on siis sellainen, että seurat antavat top 10-listan oman organisaationsa kärkilupauksista. Sitten Hockey Newsin kuusi asiantuntijaa laittaa seurojen listat paremmuusjärjestykseen ja lisäksi pelaajista koostetaan top 100 lista.

Viime vuonna Losin top10 oli (suluissa on pelaajan sijoitus koko liigan prospektilistalla):

1. Quinton Byfield ( overall 2)
2. Alex Turcotte (13)
3. Tobias Björnfot (46)
4. Arthur Kaliyev (51)
5. Samuel Fagemo (75)
6. Brock Faber (78)
7. Helge Grans
8. Rasmus Kupari
9. Jaret Anderson-Dolan
10. Akil Thomas

(NHL:ssä pelaavat 21v. tai nuorempia ei laskettu mukaan - tällaisia olivat G. Vilardi ja Mikey Anderson)

Tänä vuonna top 10:

1. Q. Byfield (2)
2. A. Turcotte (18 - laskua 5 sijaa)
3. Brandt Clarke (20)
4. B. Faber (41 - nousua 37 sijaa)
5. G. Vilardi (76 - pelasi viime kauden NHL:ssä)
6. H. Grans
7. S. Fagemo (pudonnut top 100-listan ulkopuolelle)
8. Martin Chromiak
9. A. Thomas
10. Francesco Pinelli

(listassa ei mukana listan tekoaikaan NHL:ssä pelanneita kavereita eli A. Kaliyev, T. Björnfot, R. Kupari).

- Byfieldin sijoitus listan kakkosena ei yllätä (ykkösenä Owen Power). Pieni varausnumero, fyysinen kokonaispaketti ja kelvolliset pistesaldot AHL:ssä houkuttelee vaikkei NHL:ssä ole vielä vakuuttanut

- Turcotte on listattu ihmeen korkealle. Saman varausvuoden jätkistä pelaa useampi jo NHL:ssä ihan hyvällä menestyksellä. Turcotte kävi piipahtamassa NHL:ssä ja palautettiin AHL:ään kasvamaan. Juuri kun oli Ontariossa päässyt pisteellisesti hyvään vauhtiin niin loukkaantui helmikuun puolivälissä kovasta taklauksesta eikä ole pelannut sen koommin. Vamman syytä ei ole kerrottu, mutta aivotärähdystä veikkaillaan. Ilmeisesti ei tule pelaamaan enää tällä kaudella.

- Clarke on vetänyt OHL:ssä pisteellisesti kovan kauden - pakkien pistepörssin vitonen 55 GP, 11+48 = 59 pistettä (+11, 29 PIM). Hiipui loppukaudesta ja on ilmeisesti tällä hetkellä loukkaantuneena (polvi?). Toivottavasti pystyy pelaamaan pian alkavissa OHL:n pudotuspeleissä.

- Faber vetänyt ihan hyvän kauden ja kävi pelaamassa olympialaisissakin. Kuten Pakastin uutisoi, niin Faber ei solminut vielä ammattilaissopimusta, vaan pelaa ensi kauden yliopistokiekkoa.

- Vilardi NHL:stä AHL:n kautta takaisin NHL:ään. Luistelu on mitä on, mutta minulle on tärkeintä on, että Vilardi on kehittynyt juuri niillä osa-alueilla mitä toivoin. Eli kamppailu- ja puolustuspelaaminen petraantunut selvästi.

- Grans on yllättänyt positiivisesti AHL:ssä (55 GP, 7+17 = 24, +7, 8 PIM). Tällä hetkellä loukkaantuneena kovan taklauksen saaneena. Ilmeisesti kyseessä ei ole aivotärähdys, vaan alavartalovamma. Gransin odotetaan palaavan kaukaloon vielä tällä kaudella. Kun sekä Durzi että Spence nostettiin NHL:ään, niin Gransia peluutettiin ykkkösyv:ssä viivalla. Ei siinä roolissa yhtä sulava kuin pienemmät ja liikkuvammat kaverit, mutta selvisi siedettävästi.

- Fagemo on ollut AHL-tasolla varsin tehokas (59 GP, 27+16=43, +18, 36 PIM). Välillä turhan passiivinen ja odottaa vaan maila pystyssä aloitusympyrän kaarella, että hänelle pelataan vetopaikka. Viime aikoina alkanut itsekin pelata kiekollisena ja haastaa vastustajan pakkeja ajamalla maalille. Tarvitsee lisää röyhkeyttä ja fyysistä voimaa, jotta saisi kunnon näyttöpaikan ylhäällä. Ontariossa kärsii siitä, että joutuu pelaamaan samassa ketjussa T.J. Tynanin ja Martin Frkin kanssa, sillä Tynan hakee lähes aina syöttöä Frkin tykkivedolle, vaikka Fagemo olisi oikeastaan paremmassa tekopaikassa.

- Chromiak tuli lopulta OHL:n pistepörssin kahdenneksitoista (60 GP, 44+42=86, +15, 8 PIM - maalipörssin vitonen). Runkosarjan loppu oli slovakilla (ja ketjukaveri Shane Wrightilla) kova, mutta vasta viikon OHL:n pudotuspeleissä punnitaan onko kaksikosta tehoilemaan myös tosipaikan tullen. Chromiak sai loppukaudesta seuran sisäisen kurinpitorangaistuksen, minkä vuoksi joku peli jäi väliin. En tiedä mikä rike oli kyseessä, mutta toivottavasti pelaaja on ottanut tötöilyistä opikseen.

- Olkapääloukkauksista toivuttuaan ja kaukaloon palattuaan Thomas oli pari ensimmäistä kuukautta (helmi-maaliskuu) aika paska, mutta huhtikuun puolella petrannut selvästi. Thomas on hyvä laukomaan suoraan syötöstä ja siksi hänet on nostettu ykkösylivoimaan. Thomasin NHL-tulevaisuuden taitaa ratkaista luistelun kehittyminen. Jollei jalka ala tikata nykyistä vikkelämmin, niin eipä taida hänelle löytyä paikkaa edes alaketjuista.

- Pinelli sai NHL-sopimuksen ja rankattiin seuran kärkikymmenikköön, koska on korkea kakkoskieroksen varaus. En ymmärrä millä perusteella Pinelli on nostettu loistokautta pelaavaa Jordan Spenceä lupaavammaksi. Pinelli on kärsinyt jostakin loukkaantumisesta, eikä ole kerännyt OHL:ssä pisteitä ihan odotetusti. OHL:n runkosarjan pistepörssin sijalla 47, 55 GP, 22+38=60, +4, 31 PIM. Pinellin kipparoima Kitchner saa pudotuspelien ekalla kierroksella vastaansa perinteikkään Londonin. Chromiakin tavoin Pinellillä näytön paikka ja todennäköisesti varhainen putoaminen OHL:n playoffseissa tarkoittaa kutsua seuraamaan AHL-Ontarion meininkiä.

Eipä ole listalla yhtään ehdokasta täyttämään organisaation tulevaisuuden suurimpia aukkoja eli nuorta oikeasti lupaavaa maalivahtia tai potentiaalista leftin top4-pakkia. Tietenkin olisi mukava löytää pari isompaa fyysistä laituria (kätisyydellä ei väliä) tai ihan perinteinen peliätekevä sentteri ruokkimaan Kaliyevia, Chromiakia tai Fagemoa. No, ehkä kesällä sitten varataan joku näistä tai sitten treidataan varausvuoroja/prospekteja valmiisiin pelaajiin.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Päivän todennäköisyydet Losin playoffeille 99,2%. Voidaan jo vähän alkaa tuulettamaan. Olin aika varma, että Vegas tulee ohi (jinx, voi vieläkin tulla), mutta ainakin tuo Stars on antanut sen ajattelemani vararenkaan. Preds näyttää syöksyvän myös ja tuo niiden ohjelma on vaikea.

Onhan tuo ohjelma auttanut ihan älyttömästi, mutta samalla joukkue on pystynyt puristamaan tarvittavan määrän, jotta ennakkosuosikkina on saatu voitot naarattua. Ei sekään helppoa ole. Pallo on käytännössä heitetty nyt muille, kun oma tontti hoidettu tyylikkäästi.

Kings puolustaa ihan hyvin, mutta tuo Quickin pelaaminen on pitänyt Kingsin hengissä tässä loppurutistuksessa. Uskomaton kaveri. Vähän tietysti pelottaa näiden heikompien pelien jälkeen, että kuinka valmis Kings on pudotuspelivauhtiin. Taso ei riitä isoja vastaan millään, mutta kuinka hyvin esim. hyvässä iskussa oleva Oilers voidaan haastaa. Quick saa seistä päällään, mutta niinhän hän teki 2012:in. En mä nyt mitään ihmettä tässä virittele (vai viritänkö?), kun tuolta löytyy 10 varmempaa kannusuosikkia, mutta yhden miehen otteilla on ennenkin päästy pitkälle.

Enää jäljellä kaksi vieraspeliä järjestyksessä Kraken ja Canucks.
 
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Itse näen tämän näennäisesti helpon lopun ja tämänkaltaisten must win-pelien näinkin laadukkaan hoitamisen palvelevan joukkuetta kohti pleijareita.

Losi on nyt pelannut viimeiset matsit playoffkiekkoa, nihkeä, vähämaalista, mutta voitokasta sellaista. Hyvää kokemusta nuoriso-osastolle paineen alla pelaamisesta.

Toivottavasti homma hoituu. Ei se Edmonton onneksi ihan kiviseinään juoksemiselta tunnu.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: J_L_
Suosikkijoukkue
SaiPa, LA Kings, KiPa-90, Brittifutis yleisesti
Yksi merkittävä palanen historiaa päättyy tähän kauteen kun Dustin Brown ripustaa hokkarit naulaan pudotuspelien jälkeen. Paljon hienoa muistoja Brownin uralta, päälimmäisenä tietenkin kaksi Stanley Cupia kapteenin roolissa. Koko ura samassa seurassa on suhteellisen harvinaista ja Brownin kohdallakin syitä lähteä pois olisi ollut, kuten C-kirjaimen poisvienti aikoinaan. Tämänkin episodin jälkeen Brown pelasi pari aivan tykkikautta vielä.

#23 nousee takuulla kattoon muiden suuruuksien joukkoon. Olisihan tämä Brownin lopettamistarina hieno lisä mennä pitkälle pudotuspeleissä. Tosin ennakoissa kyllä kaikki uskovat Edmontonin pyyhkivän lattiaa pian alkavassa ottelusarjassa. Älyttömän hienoa päästä näkemään neljän vuoden tauon jälkeen oma joukkue pudotuspeleissä. Niin ja mainittakoon että 2014 Cupin jälkeen Kings on voittanut YHDEN pudotuspeliottelun.


#GoKingsGo
 
Viimeksi muokattu:

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Brownin eläköitymisilmoitus yllätti, sillä uskoin hänen sinnittelevän vielä pari kautta. Brownin pelityylillä noin pitkä ura on hämmästyttävä saavutus. Löytyyköhän uusi työpaikka Kings-organisaatiosta, sillä onhan siellä ennestään parin mestaruuden miehiä pelaajien kehityspuolella.

Todennäköisesti pudotuspelit aloitetaan näin:

Athanasiou – Kopitar – Kempe
Moore – Danault – Arvidsson
Iafallo – Lizotte – Brown
Lemieux – Byfield – Kaliyev

Katsomossa:
Grundström - Andersson – Vilardi – Kupari

Vaihtoehtona on Lemieux <-> Grundström, Byfield <-> Kupari. Kuparia voisi myös kokeilla Kaliyevin paikalla nelosen oikeassa laidassa, sillä Kupari on parempi puolustussuuntaan ja selvästi parempi luistelija.

Edler – Roy
Anderson – Durzi
Määttä – Spence

Katsomossa: Moverare – Stecher, Björnfot – Strand

Puolustuksessa on kaksi pudotuspelikokemusta omaavaa kaveria eli Edler ja Määttä. Vaikkei Roy ole pelannut NHL:ssä playoffsja, niin hän on jo 27-vuotias (suunnilleen saman ikäinen kuin Määttä). Loukkaantumisesta juuri toipunut Anderson on 22-vuotias, kahdesta pienikokoisesta rightin tulokaspakista Durzi on 23-vuotias ja Spence 21-vuotias.

Omalla puolustusalueella Kings pyrkii pelamaan mies-miestä vastaan ja Oilerseilla on Kailer Yamamotoa lukuunottamatta aika lihaisa laituriosasto. Kane, Pulju, Hyman, Foegle - kaikki neljä isoja yli 90 kiloisia korstoja. Itse epäilen suuresti Losin puolustusosaston riittävyyttä Oilersin päästessä myllyttämään omalle hyökkäysalueelleen. Oilersien jokerikorttina pidän Ryan McLeodia, joka on näkemissäni peleissä tehnyt positiivisen vaikutuksen.

Saa nähdä miten valmentajat McLellan ja Woodcroft peluuttavat kentällisiä vastakkain, mutta sentterivertailussa McDavid <-> Danault, Draisaitl <-> Kopitar, Nugent-Hopkins <-> Lizotte, McLeod/Ryan/? <-> Byfield/Kupari ero kahdessa ekassa parissa on selvä Edmontonin eduksi.

Lizotte hyötyy siitä, että hänen laidoillaan on kaksi kokeneempaa kaveria (Iafallo, Brown), joten kolmosketjuissa tilanne voi kääntyä jopa Losin eduksi. Nelosketju on Kingsin osalta ihan arpapeliä - kuinka Kaliyevin ja Lemiuexin jalat riittävät? Entä Byfeldin ja Kuparin puolustuspelaaminen? Miten Grundström, pääseekö Lemiuxin tilalle heti avausotteluissa?

Maalivahdeissa uskon Losilla olevan pienen edun. Quick on noussut pienestä notkahduksesta ja torjuu tällä hetkellä hyvällä tasolla.

Laskeskelin miten jatkoaikalaiset veikkaisivat Oilers- Kings playoffssarjassa käyvän. (viiimeisin mukaan laskettu oli Helsing#65)

Oilers - Kings

4-0
8 ääntä
4-1 34 ääntä
4-2 23 ääntä
4-3 12 ääntä
3-4 11 ääntä
2-4 12 ääntä
1-4 2 ääntä
0-4 1 ääni

Oilers voittaa sarjan 8 + 34 + 23 + 12 = 77 ääntä
Kings voittaa sarjan 11 + 12 + 2 + 1 = 26 ääntä

Selvästi eniten ääniä on saanut vaihtoehto 4-1 Edmontonille, mitä itsekin veikkaan. Yhden pelin Quick onnistunee varastamaan, mutta muuten materiaaliero on turhan iso Oilersin hyväksi.
 

Ferris

Jäsen
Onkos Markkasen Juhon visiitistä Losin organisaatiossa ollut mitään juttua merentakaisessa mediassa? Luulisi olleen, jos on kerran sekä Kingsien että Reignin kanssa treenannut viime kuun loppupuolella.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Päähuomio on ollut NHL:n pudotuspeleissä, mutta samaan aikaan pelataan AHL:n playoffseja. Ensimmäisellä kierroksella Reign voitti San Diegon otteluvoitoin 2-0 (paras kolmesta-sarja, tulokset 7-4, 3-2 (ja)). Akil Thomasin meno oli hyvän näköistä ja tehokasta (2 maalia ekassa ja 1 maali tokassa pelissä).

Toinen kierros alkoi yöllä ja Colorado kylvetti Ontariota 10-1 lukemin. Reignin maalivahtipeli oli aivan paskaa ja ottelu oli ensimmäisen erän jälkeen 6-1. Vilalta otti viidessä puolessa minuutissa kolme osumaa, vaihdettiin loppueräksi pois ja Hrenak otti vajaassa vartissa kolme osumaa lisää. Toiseen erään Villalta palasi maalin suulle ja otti kahdessa viimeisessä erässä neljä osumaa lisää. Villaltalla 23 laukausta kohti ja seitsemän sisään, Hrenakilla 12 kohti ja kolme sisään. Toisessa päässä Justus Annusella 34 torjuntaa ja siis yksi päästetty.

Alex Turcotte palasi kokoonpanoon pudotuspeleihin. San Diegoa vastaan pörräsi totulla tavalla ja sai ekassa ottelussa tililleen pari syöttöä. Eagles-matsissa ehti vetää pari vaihtoa, kunnes törmäsi keskialueella yhteen Coloradon ison (191 cm) ruotsalaispakin Andreas Englundin kanssa. Ei tuo ruotsalaisen taklaus likaiselta vaikuttanut, mutta kun kokoero on noin iso, niin Turcotte ilmeisesti loukkaantui tilanteessa (hän ei pelannut sen jälkeen). Toivottavasti kyseessä ei ole aivotärähdys, mutta aika epävarmalta/kompuroivalta Turcotten meno näytti tilanteen jälkeen.

Helenius ja Nousiainen eivät ole vielä päässeet pelaamaan pudotuspeleissä.
 
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Alkaa ikävästi tuntua siltä, että erittäin epäonnisesta (?) Alex Turcottesta ei tule varausnumeronsa odotusten mukaista pelimiestä Losille. Aika jäätävä tuo erilaisten loukkaantumisten lista viime vuosilta. Luulisi vaikuttavan kovastikin kehitykseen.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Alkaa ikävästi tuntua siltä, että erittäin epäonnisesta (?) Alex Turcottesta ei tule varausnumeronsa odotusten mukaista pelimiestä Losille. Aika jäätävä tuo erilaisten loukkaantumisten lista viime vuosilta. Luulisi vaikuttavan kovastikin kehitykseen.

Jep, ikävä kyllä alkaa näyttää siltä että Blake&Yanetti&co vetivät pahan hudin tulevaisuuden kannalta tärkeällä vuorolla. Turcotten luistelu/liike riittää kevyesti NHL-tasolle, mutta kroppa ja pelinäkemys ei taida. Tulokassopimusta on kaksi kautta jäljellä, mutta kyllä ensi kaudella pitäisi tulla tulosta pöytään. Ti jollei tule, niin ulos vaan.

Vuoden 2019 top 20 varauksista kolme pelaajaa ei ole vielä tehnyt avausmaaliaan NHL:ssä. Floridan varaama maalivahti Spencer Knight (#13), Ottawan numerolla 19 poimima suomalaispakki Lassi Thompson ja #5 Alex Turcotte. Aiemmin harmitti, koska en pitänyt valinnan aikaan Turcottea parhaana tarjolla olleena pelaajana, mutta nyt on alkanut kunnolla vituttaa, kun hän alkaa vaikuttaa flopilta. Mutta eihän se Turcotten vika ole, että hänet poimittiin noin aikaisin. Kyseessä oli Blaken ja pääskoutti Mark Yanettin moka.

AHL:n kurinpitäjät tuomitsivat Englundin taklauksen Turcotteen päähän kohdistuneeksi ja antoivat ruotsalaiselle yhden ottelun pelikiellon. Sen Englund kärsi Coloradon toisessa kotiottelussa, mikä ratkesi jatkoajalla Eaglesien hyväksi 5-4.

Ko. taklaus löytyy esim. tuosta linkistä. Minusta tuossa on myös Turcotten huolimattomuutta, kun ajaa kolmen miehen sumppuun. Jossakin junnupeleissä tuollainen vielä menee, mutta AHL:n playoffseissa pitää Turcotten kaltaisen pikkukaverin olla koko ajan varuillaan. Varsinkin kun vastassa on fyysinen ja ilkeä Colorado Eagles.





AHL:n pudotuspelien toinen kierros pelataan siis paras viidestä systeemillä ja tilanne on 2-0 Coloradolle. Matkustamisen minimoiseksi sarjat aloitettiin heikommin menestyneen kotikentällä ja nyt takana on kaksi peliä Lovelandissa Coloradossa. Seuraava tai seuraavat matsit pelataan Reignin kotikentällä. Niinpä jatkoon päästäkseen Ontarion pitää voittaa kolme ottelua putkeen ja se ei kyllä onnistui, jollei Reign saa nelikkoa Byfield-Vilardi-Kupari-Spence ensi yöksi vahvistuksekseen.

Eagles - iso ja ilkeäkin ryhmä - oli jo runkosarjassa Reignille todella hankala vastustaja ja sama meno on jatkunut pudotuspeleissä. Rob Blake ja Ontarion GM Richard Seeley ovat kasanneet taitopainotteisen ryhmän ja kun vastaan tulee sääntöjen rajamailla puuhasteleva porukka, niin heikostihan siinä on käynyt. Ja kun runkosarjassa loistavasti toiminut ylivoima on pudotuspeleissä alkanut sakata, niin ei ole ihme että sarja on kaksi - muna.

Ensimmäisen ottelun rökäletappion jälkeen Reign pelasi jotakuinkin kelvollisen pelin sarjan toisessa osassa. Ensimmäinen erä oli jatkuvaa tökkimistä, hieromista ja jälkipelailua, kun Colorado yritti pelotella Ontarion pelaajilta pelihalut pois. Kotijoukkue (siis Colorado) hallitsi tapahtumia lähes koko ottelun ajan ja johti peliä 4-2 vielä kolme minuuttia ennen loppuvihellystä. Sitten päävalmentaja Chris Hajt otti riskin, veti maalivahdin pois ja Akil Thomas kavensi kolmeen neljään yhden kenttäpelaajan ylivoimalla. Loppukiri näytti jäävän keskeneräiseksi, kunnes Vladimir Tkachev onnistui sooloilemaan tasoituksen puolisen minuuttia ennen kolmannen erän loppumista. Tasoituskin tuli kuudella viittä vastaan.

Jatkoajalla tuomarit tarjosivat vierailijoille kahteen otteeseen voitonavaimia, kun vihelsivät kotijoukkueen pelaajille lähes perättäiset jäähyt. Mutta Eaglesien maalinsuulla torjunut Annunen kesti. Lopulta vajaan vartin pelaamisen jälkeen J-L Foudyn aika löperältä näyttänyt siniviivaveto livahti Garrett Sparksin ali ja Colorado sai kolme ottelupalloa sarjan voittamiseksi.

Akil Thomas on tehnyt neljä maalia kolmeen matsiin ja on ollut Losin prospekteista paras. Samuel Fagemo ja Akil T. ovat suunnilleen samanikäisiä - syntyneet alkuvuodesta 2000 - mutta Thomasilla on parempi asenne/työmoraali ja hän vaikuttaa tekemisessään päämäärätietoisemmalta. Fagemolla on pelillinen identiteetti hukassa ja se on sellainen asia, mikä seuran puolelta hänelle pitäisi selventää. Siis että Fagemon pitää tehdä kentällä ja kentän ulkopuolella paljon enemmän töitä, jotta pääsisi pelaamaan ylhäällä edes alakentissä, hyökkäävästä roolista puhumattakaan. Kavereiden NHL-potentiaali on vähän siinä ja tässä, kun Thomas on vähän köpö luistelija ja Fagemo puuttuu tasaisuutta ja fyysistä voimaa.

Ontarion johtavista veteraaneista AHL:n runkosarjan MVP:ksi nimetty T.J. Tynan ja 40 maalia runkosarjassa paukuttanut Martin Frk ovat olleet tähän mennessä pudotuspeleissä pettymyksiä. Christian Wolanin on jatkanut runkosarjan lopusta tuttua puolustuspään haahuiluaan ja kiekonmenettelyään. Oikeastaan parhaiten ovat selviytyneet siirtoajan umpeutuessa hankitut rightin pakit Nelson Nogier ja Frederic Allard. Nuori ruotsalainen Helge Grans on saanut yv-aikaakin, mutta ei ole vielä valmis niin suureen rooliin. Kyllä on tullut Ontarion viime aikojen ylivoimaa katsoessa Jordan Spenceä ikävä.

Vladimir Tkachevilla ja Jaret Anderson-Dolanilla loppuu sopimus tähän kauteen ja olen yllättynyt, jos he pelaavat vielä ensi kaudella Kings-organisaatiossa. Jos noiden kahden pelaajan ominaisuudet saisi yhdistettyä, niin siinä olisi ihanteellinen kakkosketjun laituri. JAD:ilta asenne, luistelu ja ruumiinrakenne ja Tkachevilta pelinäkemys ja taito. Mutta nykyisellään molemmat ovat vähän yksipuolisia pelimiehiä ja ovat Fagemon ja Thomasin tavoin rajatapauksia NHL:n suhteen.

Tyler Madden on JAD:in lisäksi toinen -99 syntynyt lupaus, jonka uskon siirtyvän kesän aikana muualle. Ei vaan kroppa tunnu kestävän aikuisten pelejä.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
AHL:n pudotuspelien toinen kierros pelataan siis paras viidestä systeemillä ja tilanne on 2-0 Coloradolle. Matkustamisen minimoiseksi sarjat aloitettiin heikommin menestyneen kotikentällä ja nyt takana on kaksi peliä Lovelandissa Coloradossa. Seuraava tai seuraavat matsit pelataan Reignin kotikentällä. Niinpä jatkoon päästäkseen Ontarion pitää voittaa kolme ottelua putkeen ja se ei kyllä onnistui, jollei Reign saa nelikkoa Byfield-Vilardi-Kupari-Spence ensi yöksi vahvistuksekseen.

Eipä organisaation johto lähettänyt apuja Ontarioon ja Eagles päätti sarjan 2-5 vierasvoitolla. Eli kerran Reign pääsi jatkoajalle asti, mutta lopputuloksena tyly 3-0 sarjavoitto Colorado Eaglesille.

En vaan tajua Blaken ja muun johtoryhmän aivoituksia. Ensin maaliskuussa hankittiin paperisiirrolla Kuparille, Vilardille, Byfieldille ja Spencelle pelioikeudet AHL:n pudotuspeleihin. Mutta sitten kun tuli mahdollista lähettää koko nelikko - tai ainakin joitakin heistä - Ontarioon merkitykselliseen pudotuspeliotteluun, niin tilaisuus jätettiin käyttämättä. Byfield ja Vilardi pelasivat pudotuspeleissä kahdessa ottelussa, Spence kolmessa ja Kupari viidessä, joten kyseessä ei voi ainakaan olla fyysinen peliväsymys.

Toisaalta voi olla niinkin, että Robitaille ja Blake ovat luulleet, että pelaajien kausi loppui Kingsin häviöön seiskaottelussa. Sillä sanoihan päävalmentaja McLellan ottelun jälkeisen lehdistötilaisuuden lopuksi: "I’ll finish my statement off by saying that tomorrow morning, next year starts and based on experience, that’s going to be one, tough year."


Sekä organisaation NHL-joukkueen että AHL-joukkueen runkosarja oli menestyksekäs, mutta pudotuspeleissä taso ei enää vaan riittänyt. Onneksi Reign sentään onnistui päihittämään San Diegon ekalla kierroksella, ettei seura tällä kaudella ihan ilman sarjavoittoa jäänyt.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Rob Blake, Todd McLellan + joitakin pelaajia pitivät kauden päätöstilaisuuden medialle. Videopätkiä tilaisuudesta löytyy Mayor's Manorin ja King's Insiderista. Hoven, Dooley ja Athleticin Lisa Dillman nostivat esiin muutamia juttuja.

- Arvidssonilla välilevyn pullistuma. Leikattu ja toipumisennuste kolmesta viiteen kuukautta, joten pitäisi olla suht kunnossa harjoitusleirin alkaessa.

- kolmella Kings-pelaajalla olkapäävamma pudotuspeleissä. Yksi näistä oli ilmeisesti Iafallo.

- Adrian Kempen ja Mikey Andersonin jatkosopimukset työn alla. Kempe on ilmaissut halunsa solmia monivuotinen jatkosopimus, mutta niinhän pelaajat yleensä sanovat. Blake haluaa pitää molemmat, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä ikänsä puolesta he sopivat hyvin joukkueen rakenteeseen.

- kesän aikana tavoitteena hankkia maalintekijä, kovuutta ja ylivoimaan tehoja. Hovenin mukaan: "Blake and McLellan both emphasized the news for growth to come from internal options. Can't simply look outside the organization for help." Hiukan ihmetyttää mistä ihmeestä kovuutta tulee farmista tai varatuista pelaajista, kun Reign on aika lailla divisioonansa pehmein joukkue ja viimeiseen viiteen vuoteen ei ole varattu särmiä pelaajia. Voidaanhan tietenkin Samuel Helenius laskea "ilkeäksi" pelaajaksi, mutta kyseessä parikymppinen, vielä kasvuvaiheessa oleva kaveri.

- Blake vahvisti että Turcotte on saanut kauden aikana kaksi aivotärähdystä.

- Ontarion ensi kauden päävalmentajaa ei ole valittu vielä. Ilmeisesti tilapäisenä päävalmentajana toiminut Chris Hajt ei saa jatkoa.

Lisää pelaajien haastatteluja varmaan tippuu hiljalleen eri sivustoille. Doughtyltä on tullut jo mielipiteitä:

“We could add some toughness. That would be good, like a bigger guy on D, besides (Edler). We’re all just kind of little guys. We could always add a scorer. That’s still our downfall, not scoring. The power play was not even close to being good enough. I think we could add another top-six guy that puts the puck in the net. That would be great. I don’t know what we have to do – that’s just my opinion. It’s up to them to decide.”

Eli jos homma menee viime kesän malliin, niin puolustukseen hankitaan isompia äijiä. Pitäis varmaan vilkaista CapFriendlyn UFA-listaa kuka siellä on tarjolla. Ainakin osa faneista haluaisi sainat Nikita Zadorovin... .
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Leftin puolisista jykevistä pakeista paistoi silmään Zadorovin lisäksi ja Ben Chiarot. Ben saa varmaa hyvän diilin markkinoilta, mutta olisko mahdollista, että Danault suositellee entiselle joukkuekaverille Losin aurinkoa. Johan hän on jo Floridassa päässyt totuttelemaan lämpöön.

Tuohon ylivoimaan tarvitaan ehdottomasti jotain uutta. Tulivoimaa ja luovuutta. Fantasioin siitä, että Blake leipasee Bergevinin kannustuksella offer sheetin Kevin Fialasta. Wildille on muutenkin tulossa tukala kesä palkkojen suhteen, joten 80 pinnaa rikkoneelle Fialalle voi olla hankaluuksia sorvata sopparia. Wildin ylivoima ei ole mikään paras mahdolllinen, mutta tuskin Fiala sen suurin ongelma oli.

Filip Forsberg on tietysti toinen kaveri, jota piiritetään kesällä lujaa, jos Preds ei saa sorvattua jatkoa. Danault kosiskelee Chiarotin ja Arvidsson soittelee Fopalle. Ei se tän vaikeampaa ole.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Laitetaan vielä pikaisesti arvioit Kings-pelaajista kaudella 2021-22. Koska kausi meni mielestäni huimasti yläkanttiin, niin arvosanatkin ovat pääosin hyviä tai parempia.

Kiitettävä

Phillip Danault
- pelasi varmaan elämänsä kauden ja oli ehdottomasti joukkueen MVP. Teki kaiken mitä pyydettiin ja enemmänkin.

Adrian Kempe
- 35 maalia on paljon enemmän kuin odotettiin

Trevor Moore
- etukäteen alaketjujen roolipelaajaksi laskettu pelaaja pelasi kuin aito top6-hyökkääjä

Blake Lizotte
- minisentteri on Danaultin ohella yksi joukkueen heart'n'soul -pelaajista. Merkitsee joukkueelle enemmän kuin tilastot näyttävät

Hyvä+

Anze Kopitar
- ailahteli aikaisempaa enemmän, mutta yhä sisäisen pistepörssin kärkimies

Viktor Arvidsson
- pelityylin takia loukkaantumisia tuli, mutta silti 20 maalia ja joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä

Matt Roy
- tasainen ja luotettava, mutta mielikuvitukseton suorittaja.

Alexander Edler
- samat sanat kuin Roysta, mutta leftin kätisyydellä

Mikey Anderson
- loukkaantuminen haittasi kautta, mutta selvästi valmentajien suosikkipelaaja.

Jordan Spence
- ylitti kaikkien odotukset, mutta pienehkö koko ja kokemattomuus vaivaa. Fiksu kuin mikä.

Sean Durzi
- tavallaan Blake Lizotten vastine puolustuksessa. Pelaa kokoaan isommin ja kiekollisena liikkuu usein riskirajalla.

Arthur Kaliyev
- nuorista hyökkääjistä tehokkain. McLellan kehui AK:n kauden aikana tapahtunutta kehitystä.

Drew Doughty
- ilman loukkaantumista olisi lähennellyt uransa piste-ennätystä

Jonathan Quick
- vielä vanha jaksoi puristaa kelpo suorituksen

Hyvä


Andreas Athanasiou
- ilman loukkaantumisia olisi noussut ylempään kategoriaan. Tuskin jatkaa joukkueessa ensi kaudella.

Olli Määttä
- syksy meni susille ja siksi ei hyvä+ . Mutta loppukaudesta hyvä+ ja luotettava tuutori nuorille pakkipareilleen (Spence, Durzi) .

Carl Grundström
- vaikkei saanut McLellanilta ansaitsemaansa luottoa runkosarjan aikana, niin kausi kokonaisuutena selvää eteenpäin menoa

Rasmus Kupari
- ailahtelua ja sopivan roolin hakemista, mutta kaikesta huolimatta minusta kokaisuutena hyvä tulokaskausi

Brendan Lemieux
- kemiaa Lizotten kanssa, mutta vaipui välillä vähän näkymättömiin. Pudotuspeleissä hyvä+.

Alex Iafallo
- ei oikein saanut odotettua tulosta aikaiseksi, varsinkaan loppukaudesta. Kuitenkin luottomies, jonka voi heittää ketjuun kuin ketjuun.

Jacob Moverare
- täydennysmies joka täytti paikkansa

Tyydyttävä

Cal Petersen
- ykkösvahdin paikka oli tarjolla, mutta ei vaan taso riittänyt

Dustin Brown
- ei vaan enää pysty (ei riitä jalka eikä käsi)

Tobias Björnfot
- rooli vielä hakusessa. Minusta Tobiaksella on hyökkäyspään potentiaalia paljon nähtyä ja saatua enemmän.

Nuoret ykköskierroksen hyökkäjät Gabriel Vilardi ja Quinton Byfield
- kehitystä tapahtui, mutta katsotaan ensi vuonna sitten uudestaan. Itsellä isot odotukset tästä kaksikosta.

Samuel Fagemo, Alex Turcotte, Jaret Anderson-Dolan
- JAD:lle onnea uuteen organisaatioon, Sammylle ja Alexille Ontarioon.

Vladimir Tkachev, Martin Frk, Austin Strand, Christian Wolanin, Lias Anderson, Troy Stecher
- hyvää jatkoa vaan kaikille missä sitten ensi kaudella pelaattekin
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Leftin puolisista jykevistä pakeista paistoi silmään Zadorovin lisäksi ja Ben Chiarot. Ben saa varmaa hyvän diilin markkinoilta, mutta olisko mahdollista, että Danault suositellee entiselle joukkuekaverille Losin aurinkoa. Johan hän on jo Floridassa päässyt totuttelemaan lämpöön.

Tuohon ylivoimaan tarvitaan ehdottomasti jotain uutta. Tulivoimaa ja luovuutta. Fantasioin siitä, että Blake leipasee Bergevinin kannustuksella offer sheetin Kevin Fialasta. Wildille on muutenkin tulossa tukala kesä palkkojen suhteen, joten 80 pinnaa rikkoneelle Fialalle voi olla hankaluuksia sorvata sopparia. Wildin ylivoima ei ole mikään paras mahdolllinen, mutta tuskin Fiala sen suurin ongelma oli.

Filip Forsberg on tietysti toinen kaveri, jota piiritetään kesällä lujaa, jos Preds ei saa sorvattua jatkoa. Danault kosiskelee Chiarotin ja Arvidsson soittelee Fopalle. Ei se tän vaikeampaa ole.

Palkkakatto? Roolitus?

Huvitti tuo LA Insiderin Zach Dooleyn eka kappale eilen (May 16, 2022)

Good Afternoon, Insiders!

As Head Coach Todd McLellan said on Saturday, tomorrow begins the 2022-23 season. Now, on Day 2 of the 2022-23 season jne.

Nyt on jo sitten ilmeisesti kauden 2022-23 kolmas päivä?

Eli viitsisikö joku @Pakastin avata kauden 2022-23 ketjun, kiitos.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Palkkakatto? Roolitus?

Siinäpä kysymyksiä kerrakseen. Jotain tuosta top 6 (Iafallo?) täytyy vaihtaa parempaan tavaraan, jos meinaa saada ylivoiman kuntoon ja maalintekovoimaa joukkueeseen. Keskinkertaisuus ei riitä, kun kakkosketju kantaa loistavasti, mutta keihäänkärki puuttuu. Vai uskotaanko nuorison muuttavan erikoistilanteet positiiviseen suuntaan?

Isoja kysymyksiä pohdittavaksi uuden kauden jo alettua. Kaksi päivää eikä mitään ole vielä tapahtunut. Ugh..
Eli viitsisikö joku @Pakastin avata kauden 2022-23 ketjun, kiitos.
Avataan pian.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Ennen kuin availen uutta ketjua, niin laitan perinteiset pelaaja-arviot tänne vanhaan ketjuun, niin jää ainakin muistiin.

HYÖKKÄÄJÄT

Veteraanit johtivat joukkoja ja nuorisoa ajettiin hiljalleen mukaan porukkaan. Löydettiin huipputason 2. ja 4. ketju ja nähtiin hienoja läpimurtoja. Tehoja toivoisi kärjeltä enemmän, mutta voittaminen on pääasia.


#11 Anze Kopitar – 81GP, 19+48=67, -6 / Playoffit: 7GP, 1+3=4, -6 (Arvosana 2021: 7-)
Jälleen kerran sisäisen pistepörssin kuningas. Kapteeni aloitti kauden todella räväkästi ja keikkui hetken aikaa pistepörssin kärkisijoilla. Valtava kuorma läpi runkosarjan kannettavana ja se näkyy väistämättä pidempinä heikkoina tehoputkina. Varsinkin, kun vieressä ei ole NHL ykköskaliberin laitureita. Peliaika huiteli taas siellä 20+ puolella, vaikka Danault saapui auttamaan kuorman kanssa. Aloittaa vakuuttavalla prosentilla ja sen takia ylikäytöllä. Laukoi yllättäen paljon hanakammin kuin ennen, mutta vetoprosentti jäi vaatimattomaksi. Ylivoimapelaaminen näyttää välillä hieman kömpelöltä ja ratkaisut ovat keskinkertaisia. Toki ympärillä on vähän osaamista parempaan pyörittämiseen. Mitään pahaa sanottavaa kapteenista ei ole, koska #11 on viimeinen herra, jonka pelaamisesta täytyisi olla huolissaan. Mielenkiintoista seurata, miten Anzen pelikuormaa saadaan jatkossa helpotettua ja kuinka paljon tehoja löytyy vielä tankista.

Kapteeni on edelleen Kingsin paras kenttäpelaaja ja arvostus on huipussaan. Arvosana: 9



#23 Dustin Brown – 64GP, 9+19=28, -3 (A21:
5½)
Tähän kohtaan voisi haukkua Dustyn pelaamisen pystyyn, mutta en sitä tee. Teki ainoan oikean ratkaisun ja vielä saappaat jalassa. Uran päättäminen tähän kauteen oli pelillisesti järkevää ja se avaa yhden paikan lisää Kingsin tulevaisuudelle. Brownin merkitys Losin jääkiekolle on ollut valtava ja tuskin hän vetäytyy pelkästään rantatuoliinsa lepäämään. Kapteenin numero nousee lähi vuosina Crypton kattoon ja arvostus uraa kohtaan kasvaa. Kiitos kapteeni #23! Arvosana: 23



#19 Alex Iafallo – 79GP, 17+20=37, +4 / Playoffit: 7GP, 1+3=4, -1 (A21: 8+)

Työkone on saanut ihan tarpeeksi paikkoja näyttää. Ura on jäänyt polkemaan paikoillaan ja pahasti. Pitkiä tehottomia jaksoja tulee joka kausi useampi ja toisaalta tehot tulevat kuumilla jaksoilla. Alex on hyvä pelaaja, mutta ei top 6 tasoinen ratkaisija. McLellan tuskastui myös Iafallon tekemiseen ja Alex siirrettiin välillä pelaamaan alempiin ketjuihin. Iafallossa on paljon samaa kuin Tanner Pearsonissa aikanaan. Hyvä jätkä, josta on helppo pitää, mutta pöytään ei ilmesty koskaan mitään yllättävää. Vielä kun joukkueeseen on ilmestynyt tehokkaampiakin duunareita, niin Iafallo on täysin korvattavissa.

Olen tällä hetkellä täysin valmis luopumaan Iafallosta, jos 4M cap hitillä saadaan tarvittava pelivara hankkia jokin oikea top 6 hyökkääjä. Ehkä sen seuraavan askeleen ottaminen vaatii myös muutosta. Arvosana: 7-



#9 Adrian Kempe – 56GP, 35+19=54, -2 (A21: 6)

Tykkikausi ja tärkeä läpimurto. Räväkän tulokaskauden jälkeen on odoteltu Kempen iskua, mutta se vaati muutaman kauden tuskailun ennen kuin ruotsin poika ymmärsi vahvuutensa. Liuku on uskomattoman sulava ja se tuottaa paljon paikkoja, joista Kempe voisi viimeistellä vieläkin kovemmalla prosentilla. 247 laukkausta ja 35 maalia. Edellinen laukausennätys oli 148 kahden vuoden takaa ja uran maaliennätys tuplaantui (16 tulokaskaudella). Kempeä osattiin hyödyntää loistavasti ylivoiman kiekontuojana. Sen jälkeen tuleekin Kempen suurin ongelma esiin. Ylivoimalla pelaamiseen ei ole tarpeeksi malttia ja älyä. Kempe yritti välillä laukoa väkisin kahden pelaajan läpi ja tänne Suomeen asti näki, ettei tuosta tule yhtään mitään. Jos ylivoimaa pelattaisiin pelkillä suorilla hyökkäyksillä, niin Kempe loistaisi joka pelissä.

Vastasi huutoon tykkikaudella. Jos toiseen laitaan saataisiin paremmin ruokkiva kaveri, niin 40 maalia on paperia. Malttia / rooli kuntoon ylivoimalla, niin Kempe kehittyy loistavaksi pelaajaksi. Laukausmäärä kertoo oikeista asioista ja onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Millaiseen jatkosoppariin suostuu?. Arvosana: 9+



#46 Blake Lizotte – 70GP, 10+14=24, +15 / Playoffit: 7GP, 0+1=1, -1 (A21: 6)

Hälyttelin jo NHL-uran päättymisellä viime kauden jälkeen. Mitä vielä, ihan himmeän hyvä kausi takana. Lizotten ansiosta Kingsillä oli todella inhottava nelosketju, jonka jokainen menestyvä joukkue tarvitsee. 171cm mies repii ja raastaa hurjalla liikkeellä vastustajan päädyssä. Otti selkeitä steppejä kiekollisessa pelaamisessa ja löysi Lemieuxn kanssa hyvän kemian. Kaliyev roikkui mukana, mutta tuntui silti nauttivan omasta roolistaan Lizotten takia. Vaikka mua alkuun ärsytti Lizotten hyöriminen, niin nyt #46 on yksi ehdottomista suosikeistani pelaajana. Sopiva jatko saatiin kesken kauden sorvattua ja hyvä näin.

Hieno kausi takana ja sementoi itsensä toistaiseksi pysyvästi Losin nelosen keskelle. Taidot eivät riitä isompaan rooliin, mutta saattaa olla omassa roolissaan NHL:n parhaimpia ellei paras. Arvosana: 9½



#12 Trevor Moore – 81GP, 17+31=48, +20 / Playoffit: 7GP 2+3=5, +0 (A21: 9)

En muistanut kehuneeni Moorea noin avokätisesti vuosi sitten. Alku oli tahmea ja Moore tuskaili tehojensa kanssa. Siirto Danaultin ketjuun vapautti pedon ja pöytään iskettiin hienot teholukemat. Moore oli 2022 vuoden puolella tehokkaimpia Kings-pelaajia ja iski huimat viisi alivoimamaalia. Senatorsin Alex Formenton jakoi Mooren kanssa tuon tilaston piikkipaikan. Aikoinaan eräs Tyler Toffoli säväytti alivoimamaaleillaan. Mutta takas Trevoriin. Trevor on välillä hyvin näkymätön jäällä, joka kielii oikeista asioista. Pienehkö pelaaja tekee hyvin töitä päädyssä ja osaa käsitellä kiekkoa hyvin. Peliälyäkin löytyy ja hieman ihmettelinkin, miksi Trevor ei saanut kunnon mahdollisuutta ykkösylivoimassa. Nyt kun vielä mehustelee, niin tuo Clifford + Campbell kauppahan oli hemmetin hyvä.

Kokonaisuutena upea kausi lukuun ottamatta alun tuskailua. Danaultin kanssa löytynyt kemia pelasti. Top 6 pelaaja, mutta osaaminen jää hieman vajaaksi, jotta Moore olisi ykkösen jätkä. Jatkuuko tykitys ja mitä lyödään paperiin vuoden päästä? Arvosana: 9



#24 Phillip Danault – 79GP, 27+24=51, +14 / Playoffit: 7Gp, 3+2=5, +6
Eka ajatus kesällä Danault sopparin julkaisun jälkeen oli hämmennys. Mitä me tehdään tällä kaverilla? Hetken pureskelun jälkeen avautui ajatus tämänkin takana. Enää ei tarvitse edes keskustella asiasta. Danault oli täydellinen hankinta Losiin. Pelkästään jo sen takia, että 31 muuta joukkuetta menettivät mahdollisuuden nauttia näin upeasta pelaajasta. Danault antaa kentällä kaikkensa joka tilanteessa ja tekee muista ympärillä olevista pelaajista paljon parempia. Tämä mies syö kiekkoa, karvaa ja riistää, aloittaa hyvin ja sen lisäksi lyö tulosta tauluun. Puhumattakaan playoff-runin missiosta: pimentäminen. Danault piti pihdeissään kaksi NHL:n parasta hyökkääjää ja oli raahata Losin, jopa toiselle kierrokselle. Ilman Danault panosta Kings ei olisi voittanut peliäkään kevään karkeloissa.

Harvoin rakastun johonkin pelaajaan täysin, mutta Phillip on yhden kauden suorituksella sukeltanut suoraan Kings-fanien sydämiin ja on ehdottomasti koko kauden MVP. Arvosana: 10+



#13 Gabriel Vilardi – 25GP, 2+5=7, -5 / Playoffit: 2GP, 0+0=0, +0 (A21: 6-)

Ajatus varmasti oli, että Gabe tekee vihdoin lopullisen läpimurron NHL-tasolle. Syksy oli kuitenkin hapuileva ja oli kohdattava totuus, että Gabe tarvitsee isompaa roolia ja ymmärrystä mitä NHL-taso vaatii. AHL:ssa kasvoi hiljalleen uudistunut mies ja paluu ylös oli hyvä. Tehollisesti olisi voinut olla parempikin, mutta Vilardi alkoi näyttää elementtejä, joilla NHL voidaan valloittaa ja näyttää pelaajalta johon uhrattiin korkea varausvuoro aikoinaan. VIlardilla on hyvät raamit, ok luistelu ja pehmeät kädet. Peliälyäkin löytyy ja veto on ajoittain vihainen. Tämä ei ollut vielä Vilardin vuosi, mutta kyse on 22-vuotiaasta timantista, jonka uraa on varjostanut erilaiset vaivat.

Ensi kaudella on tonttia tarjolla. Vahva kesä alle ja Vilardi tykittää 40 pistettä kauteen. Eväät on tehdä tulosta ja uskoa löytyy. Arvosana: 7-



#22 Andreas Athanasiou – 28GP, 11+6=17, +7 / Playoffit: 6GP, 1+0=1, -5 (A21: 8)

Loukkaantuminen sotki kautta. Taitava pelaaja, mutta tyhmä kuin saapas. AA osaa pelata kiekolla, mutta ratkaisut eivät ole aina joukkueen tekemistä edistäviä. Liian usein AA jää pahaan tilanteeseen menetettyään kiekon ja muut joutuvat paikkaamaan. Turha X-factori Losin pelissä. Taso ailahtelee pelistä toiseen. Iski runkosarjassa maaleja yleensä silloin, kun kukaan muu ei osannut peliä ratkaista. Ehkä se oli enemmän tuuria, että AA sattui ampumaan unelma kudin ylänurkkaan tai seisomaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ei mitään syytä jatkaa diiliä. Omat junnut riittävät paikkaamaan aukon paremmin. Kiitos ja onnea matkaan tulevissa haasteissa. Arvosana: 6+



#91 Carl Grundström – 54GP, 9+6=15, +4 / Playoffit: 6GP, 3+1=4, -1 (A21: 7+)

Haki paikkaansa läpi kauden. Sahasi ketjusta toiseen ja sai kokeilla erilaista roolia. Välillä oli kiikun kaakun mahtuuko edes kokoonpanoon. Playoffeissa syttyi uuteen lentoon, kun paikkasi maamiehensä roolia kakkosketjussa. Hyvä luistelija ja päätypelaaja. Muuten vaikea sanoa millaista pelaajaa ruotsalaisesta voi odottaa. Toistaiseksi kiva stunttimies, joka paikkailee aukkoja.

Toivottavasti löytää itselleen sopivan roolin ja ketjun ensi kaudella. Arvosana: 7



#48 Brendan Lemieux – 50GP, 8+5=13, +1 / Playoffit: 7GP, 1+0=1, -1 (A21: 4+)

Viime kauden ”turha hankinta” olikin ihan pätevä tällä kaudella. Lizotten kanssa löysi fokuksen itse pelaamiseen. Osaa edelleen hämmentää ja joutui ikävän puremiskohun keskelle Senatorsia vastaan. Pelaa jatkuvasti hieman sääntöjen rajamailla ja hämmentää vihellysten jälkeen. Juuri sopiva pelaaja neloseen antamaan kaivattua huilia kärkipelaajille. Välillä viimeistelee yllättävänkin vakuuttuvasti.

Omassa roolissaan hyvä. Niin kauan kun fokus pysyy jääkiekossa, hänestä on jotain hyötyä. Arvosana: 8



#34 Arthur Kaliyev – 80GP, 14+13=27, -3 / Playoffit: 7GP, 0+0=0, -3
Arthurin vahvuudet tiedetään ja niistä nähtiin välähdyksiä. Veto on erittäin vihainen ja sitä pitäisi päästä hyödyntämään huomattavasti paremmin. 195 laukausta maalia kohti on valtava määrä rajalliseen peliaikaan nähden. Nelosketjun muut lenkit tekivät työn ja Arthur sai nauttia paikoista. Ylivoimalla löytyi paikka ”väärältä” puolelta. Kaliyev sai viritellä vetoa usein, mutta maltti ensimmäisen pelaajan ohittamisessa puuttui välillä. Iso mies on kehittynyt luistelijana ja selkeästi omaksunut työnteostakin jotain. Eväät on snipperimaiseksi voimahyäkkääjäksi, mutta katsotaan mihin roolin ensi kaudella poika saadaan asetettua. Ikää on vasta 20 vuotta, joten 80 ottelun kausi on itsessään loistava saavutus.

Hävytön erkka lavassa pitäisi kieltää lailla. Suunnitelma on varmasti kasvattaa Kaliyevin roolia ensi kaudella ja antaa isompaa ylivoimavastuuta. Nelosketjun oppikoulu oli hyvä vuosi opetella koko kentän pelaamista. Arvosana: 8+



#33 Viktor Arvidsson – 66GP, 20+29=49, +1
Tiedettiin mitä saatiin ja saatiin mitä odotettiin. Taisteluilmettä ja tehoja. Alku kaudesta Viktorin harteille aseteltiin liian isoja odotuksia ”maalintekijästä” ja kiekon reppuun laittamisesta tuntui koituvan liian iso taakka herralle itselleen. Roolia annettiin Kopitarin vierellä, mutta ei siitä vain tuntunut tulevan mitään. Lopulta Danault kanssa löytyi rooli, joka palveli vahvuuksia. Kovaa päätypeliä ja kierrättämällä paikkoja maalin eteen. Loukkaantuminen pilasi playoffit ja kauden päätyttyä ilmoitettiin leikkauksesta sekä pitkästä toipumisajasta. Pelityyli on tuonut ennenkin ruhjeita, joten yllättyneitä ei voi olla ilmoituksen kanssa.

Hyvä hankinta, joka tarjosi juuri sitä mitä odottaa saattoi. Odotukset taidettiin asettaa liian korkeille fanien puolesta, mutta onneksi herättiin lopulta. Arvosana: 9



#86 Rasmus Kupari – 57GP, 5+8=13, -5 / Playoffit: 5GP, 0+0=0, -1
Yllätti syksyllä, kun jäi roikkumaan pelaavaan kokoonpanoon. Paransi peliä jatkuvasti, mutta ei saanut tehoja irti. Luistelu on järkevöitynyt tehokkaammaksi. Syöttää paremmin ja puskee maalille röyhkeämmin. Vielä on arvoitus millainen pelaaja Kuparista saadaan leivottua, mutta ennusmerkit johtavat kolmosen luottohepaksi. Aloitusten kanssa on valtavasti tekemistä. Siirto laitaan on tämänkin takia luonnollista ja nuorempia kavereita puskee keskelle.

Positiivinen kausi kokonaisuudessaan. Ei jäänyt jalkoihin ja se oli pääasia. Arvosana: 8-



#55 Quinton Byfield – 40GP, 5+5=10, -7 / Playoffit: 2GP, 0+0=0, -2
Valtavat odotukset niskassa. On silti hyvä, muistaa että Quinton on vasta 19-vuotias ja aikuisten pelejä on kourallinen kasassa. Opettelee edelleen koko kentän operointia ja yleistä vaatimustasoa. Kaikki eväät löytyy lyödä isosti läpi, joten laitetaan ensin paketti kuntoon ja sen jälkeen odotellaan tehoja. Sai jo nyt luotua itselleen tarvittavia paikkoja, mutta paniikissa huitoi ohi kiekosta tai hätäili syötön kanssa. Erinomainen karvaaja mailalla. Pelottava kyyry peliasento herättää hieman huolta, kun kyseessä on iso mies.

Quintonin opintomatka on vasta alussa. Kunhan asiat opetellaan ja tehdään huolella, niin #55 tulee nousemaan tähti kategoriaan tässä liigassa. Arvosana: 7+



Mukana pyöri myös Martin Frk, Lias Andersson, Alex Turcotte, Vladimir Tkachev, T.J. Tynan, Samuel Fagemo ja Jaret Anderson-Dolan.
 
Viimeksi muokattu:

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
PUOLUSTAJAT

Aika uskomatonta, että ylhäällä pelasi neljätoista eri puolustajaa kauden aikana. Yksikään pakki ei pelannut yli 75 peliä, vaikka mukaan laskisi playoffit. Paljon positiivisia suorituksia, mutta myös hieman kysymyksiä herättäviä asioita, varsinkin nuorten osalta.

#8 Drew Doughty – 39GP, 7+24=31, +4 (Arvosana 2021: 7-)

Aloitti kauden huimassa iskussa ja kellotteli jälleen kerran 25+ min jääaikoja. Löysi ylivoimaan uuden vaihteen, jollaista en itse muista hetkeen nähneeni. Näytti alkuun erittäin lupaavalta, että DD on palannut huipulle, jopa Norris tasolle. Kauden neljännessä ottelussa hajosi polvi, kun Hakanpää ajoi polvella vastaan epäonnisesti. Pahalta näytti, mutta lopulta reilu kuukauden huili riitti paluuseen. Pelasi edelleen hyvällä tasolla läpi talven ja oli johdattamassa Kingsiä takaisin pudotuspeleihin. Maaliskuun alussa hajosi ranne ja käsi jouduttiin leikkaamaan. Kausi oli samaan syssyyn paketissa, vaikka DD kauden jälkeisissä haastatteluissa uhkuikin, että olisi palannut konferenssi finaaleihin, vaikka väkisin. No ehkä parempi näin.

Doughty on edelleen Kingsin arvokkaimpia pelaajia ellei arvokkain. Näyttää nuorisolle arvokasta esimerkkiä ja antaa kentälle edelleen kaikkensa. Loukkaantumiset kielii hieman yli menevästä heittäytymisestä. Paransi huimasti hyökkäyspeliään ja varsinkin ylivoimalla. Harmi ettei DD:tä nähty playoffeissa. Hän oli ehkä se puuttuva palanen, jonka avulla Kings pelaisi Flamesia vastaan tällä hetkellä. Arvosana: 9



#26 Sean Walker – 6GP, 0+2=2, -1 (A21: 6+)

Loukkaantumiset häiritsevät liikaa pikavauhdilla kiihtynyttä urakehitystä. Koko kausi meni pakettiin heti lokakuussa ja tulevaisuus ei näytä kauhean ruusuiselta. Walker ei enää mahdu top 6 pakistoon, joten Kings on haastavassa tilanteessa, kun sopimusta on vielä jäljellä kaksi kautta. Onneksi lappu ei ole iso. Arizonaan varmaan mahtuu.

Epäonni loukkaantumisten kanssa jatkuu. Kingsin täytyy tehdä kesällä ratkaisuja Walkerin suhteen. Arvosana: -



#3 Matt Roy – 67GP, 2+19=21, +23 / Playoffit: 7GP, 0+1=1, -3 (A21:
8½ ). Arvosana: 8½
Kauden tärkein puolustaja Doughtyn ollessa sivussa. Peliaikakeskiarvo nousi lähes 21 minuuttiin. Kasvanut todella varmaksi alakerran hallitsijaksi ja nuorison ohjaajaksi. Ei ole taitavin kiekonkäsittelijä, mutta omaa viileät hermot ja varmat syötöt. Taistelee omissa kiekosta armottomasti ja antaa helpon ykkösen eteenpäin. Tekee jatkuvasti pakkiparistaan paremman. Viivalla hieman tekemistä sillä veto ei ole kummoinen. Laukoi huomattavasti hanakammin ja paremmin maalia kohti, mutta laatu ei riitä tulokseen. Roy on ihanteellinen pakki nykyiseen rosteriin ja ainakin kaksi seuraavaa kautta saadaan nauttia laadusta ja varmuudesta.

Roy on puolustaja johon voi joka ilta luottaa 100%. Harvoin tulee ohi-iltoja. Jos Roy olisi leftin kätisyydellä varustettu, niin Kingsillä ei olisi mitään ongelmaa. Hieman enemmän tulosta ensi kaudella, niin otetaan miinus perästä pois. Arvosana: 10-



#6 Olli Määttä – 66GP, 1+7=8, +17 / Playoffit: 7GP, 0+0=0 +0 (A21: 6)

Odotukset Ollin suhteen olivat toiveikkaat, koska kevään MM-kisoissa Määtän luistin kulki ja pelaaminen oli vakuuttavan näköistä. Aloitin viime kauden arvostelun näin: Alku oli todella vaikea. No sitä se oli tälläkin kertaa ja toiveet tuntuivat valuvan kaivoon. Kingsin pakiston loukkaantumissuma kuitenkin avasi Ollille tontin ja rooli kasvoi kevättä kohden. McLellan löysi luottamuksen ja Olli löysi Matt Roysta unelmien parinsa. Jotenkin perusvarmat pakit löysivät tekemiseen sopivan yhteissävelen, että se alkoi tuottaa tulosta. Määttä oli välillä jykevä herra omissa, kun nuoret pojat höntyilivät edes takas. Määttä on vielä heikompi tuloksentekijä kuin pakkiparinsa. Pelkkä pleksin kautta ulos ei oikein riitä tuollaisella palkalla operoivalle pakille. Kuitenkin kokonaisuutena Ollin tason nosto oli yksi kauden positiivisimmista asioista. Ainakin NHL-ura koki pelastuksen.

Hieman ehkä harmittaa se, että Ollin tie Losissa tulee kesällä päätökseensä. Kings tarvitsee vahvistuksia vasemmalle puolelle ja Olli saa vapaana agenttina valita seuransa. Kyllä Määtästä vielä käyttöä NHL-tasolla on, mutta millaisessa roolissa? Arvosana: 8



#44 Mikey Anderson – 57GP, 2+6=8, +6 / Playoffit: 7GP, 0+1=1, -5 (A21: 8)

Valopilkun odotukset nousivat omissa silmissäni, mutta käteen jäi lievä pettymys. Doughtyn puuttuminen viereltä toki vaikutti negatiivisesti, mutta ainakin Mikeyn todellisen tason näki paremmin. 19 ensimmäistä ottelua ilman tehoja ja 35 ottelua ilman maalia. Mitään pistelinkoa Mikeysta on turha odottaa, mutta peliaika odotuttaa parempaa. Edes vahingossa ei tule tehoja. Pelaa ajoittain ihan ok, mutta tuntuu välillä olevan todella hukassa, jos pari ei pidä huolta nuoren miehen liikkeistä. Merkkailee vähän huolimattomasti oman maalin edessä ja häviää fysiikassa isommille. On kuitenkin parantanut luisteluaan ja kiekollinen tekeminen ei ole enää niin hätäistä. Loukkaantuminen pilasi valmistautumisen pudotuspeleihin ja paluu ei ollut paras mahdollinen.

Periaatteessa Mikey pitäisi vaihtaa parempaan versioon itsestään, mutta valmennus tuntuu luottavan 110% tähän poikaan. Doughty nauttii myös pelaamisesta Mikeyn kanssa, joten mikäs siinä. Fakta on kuitenkin se, että joka osa-alueella on hiottavaa. Millaista pahvia kouraan? Arvosana: 7



#7 Tobias Björnfot – 70GP, 0+8=8, -12 (A21: 8)

Toinen valopilkku, jolta odotin ehkä hieman isompia steppejä. Toby väläyttelee välillä maagisia kykyjä kiekon kanssa, mutta vetäytyy kuoreensa odottelemaan. Vähän hankala saada otetta Björnfotista, että mihin suuntaan ruotsalainen on kehittymässä, kun puksuttaa niin tasaisella tempolla eteenpäin. Mitään pistelinkoa on turha odottaa, mutta varmaa omissa luutivaa, helpon avaavan syötön antavaa ja tasapainottavaa pakkia hänestä odotellaan. Pelasi puolustajista eniten pelejä runkosarjassa, mutta playoffeissa ei enää mahtunut kokoonpanoon.

Nuorella kaverilla on eväitä ja opettelu NHL:n askeliin on vasta alkuvaiheessa. On kuitenkin jo kerennyt pelata yli 100 ottelua, joten hieman täytyy alkaa nostamaan rimaa. Jotain maagista sieltä löytyy, mutta koska se saadaan lopullisesti ulos. Arvosana: 7



#50 Sean Durzi – 64GP, 3+24=27, -9 / Playoffit: 7GP, 1+2=3, -5
Oikealta puolelta alkoi tippumaan porukkaa sitä tahtia, että Durzin oli hypättävä pikaisella aikataululla isoon kiekolliseen rooliin Losin valoihin. Pärjäsi hienosti, vaikka koko ei päätä huimaa (Kingsin ”kääpiöpakistossa” ihan linjassa). Otti ykkösylivoiman operoitavaksi ja toimitti kelvollisesti viivassa. Ei Losin heikko ylivoima ainakaan Durziin kaatunut. Viivaan heitettiin välillä semmoista ripulia, että Sean joutui miettimään pariin otteeseen selviääkö tästä kuivin nahoin. Syöttää näppärästi pienessä tilassa ja viivyttää syöttöä ihanteellisesti, ehkä välillä hieman liiankin kauan. Vetolinjaa Durzi hakee hienosti, mutta itse veto on ihan hirveän lussu. Kamppailuvoimaa ei juurikaan löydy, mutta luottaakin enemmän omaan mailapelaamiseen.

Positiivinen sisääntulo NHL-valoihin ja todella isot saappaat olivat raskaat kannettavaksi. Durzi oli sitä, mitä Kale Claguen piti olla tälle organisaatiolle. Durzin annettiin pelata omilla vahvuuksillaan ja se toimi. Kesä on tärkeä askel, koska ensi syksynä kilpailu kiristyy. Vauhdissa pitää pysyä, jos mielii jatkaa. Arvosana: 8½



#2 Alexander Edler – 41GP, 3+16=19, +18 / Playoffit: 7GP, 0+2=2, +4

Kesän kiinnitys alakertaan. Toiveena oli kokemuksen tuomaa varmuutta ja rauhallisuutta nuorison tueksi. Sitä Edler todellakin tarjosi ja loukkaantumisen aikana oli kova ikäväkin. Jykevää tekemistä omissa ja oli erittäin kriittinen palanen alivoimaa, joka sakkasi pahasti Edlerin ollessa sivussa. Vaikka liike on hieman raskas, niin kerkeä silti älyllä mukaan hyökkäyksiin. Tehojakin tuli lähes 0,5p keskiarvolla, jota voi muihin pakkeihin verrattuna pitää todella kovana suorituksena. Mulla ei oikeastaan ole mitään negatiivista sanottavaa. Mitään erikoista Edler ei osaa kentällä tuottaa, mutta lapioi varmalla otteella. Kunpa Edler olisi 10 vuotta nuorempi.

Kesä oli hankintojen osalta onnistunut ja Edler oli kaivattua lääkettä puolustukseen. Troy Stetcherin kanssa löytyi playoffeissa vielä uusi vaihde silmään. Puolestani vuoden jatkon saa sorvata ja varmaan Losin aurinkoon on mukava lopettaa ura jossain vaiheessa? Arvosana: 9½



#25 Jordan Spence – 24GP, 2+6=8, +0 / Playoffit: 3GP, 0+0=0, -4

Durziakin pienempi kiekkomies. Hakkasi AHL:n puolella kovaa tulosta ja sai ansaitun näytönpaikan ylhäällä. Jäi yllättäen pysyvästi ylös ja jatkoi rohkeaa pelaamista. Välillä pelaaminen näytti pahalta räpiköinniltä isojen miesten seassa, mutta selvisi lopulta yllättävän hyvin. Liikkuu hyvin ja peittää syöttösuunnat kauniisti. Tanssii viivassa hienosti pienen kokonsa turvin. Durzin tavoin laukaus ei ole mikään raketti, joten se on hyvä kehityksen kohde. Tarvitsee kroppaan voimaa ettei lentele ihan joka tilanteessa seinille. Vierelle tarvitaan myös joku varmistaja.

Pärjäsi runkosarjassa erittäin kelvollisesti, mutta pudotuspelit olivat liikaa. Aiheutti otteillaan päänvaivaa jatkoa ajatellen. Olisiko Spence syytä treidata nyt jo pois? Potenitaalin väläyttely nosti arvoa ja takaa on tulossa mehukkaampi timantti. Arvosana: 7½



Jacob Moverare ja Troy Stecher
kävivät pyörähtämässä. Moverare oli ihan jämäkän oloinen tapaus ja vähemmän heiteltävää sorttia kuin Mikey ja Toby. Lisää pelejä vaan alle, jos/kun jatko saadaan sorvattua. Stecher oli aika erikoinen hankinta siirtorajalla. Runkosarja oli hyvin mitään sanomaton, mutta playoffeissa kaksi tehoiltaa pelasti Losin. Liekö tämä ollut Blaken ajatus, tuskin. Vähän turhake fiilis jäi, mutta tulipahan kokeiltua.

Austin Strand ja Christian Wolanin kävivät myös kokeilemassa, mutta ei kiitos tarvitse enää.



MAALIVAHDIT

Legenda palasi näyttävästi ruoriin ja ohjasi Kingsit jatkopeleihin. Kauanko mestari jaksaa enää heilua?


#32 Jonathan Quick – 46GP, 23W, 91.0%, 2.59 gaa / Playoffit: 7GP, 3W, 90.4%, 3.43 gaa (A21: 6-)

En rehellisesti uskonut, että #32 palaa enää takaisin huippu iskuun. Viime vuosien trendi on ollut niin laskeva, että odotukset Quickin kohdalla ovat olleet tasoa jäähdyttely. Quick oli yksi isoimmista syistä, miksi Kings ylipäätään pelasi pudotuspelejä. Huima vire ei ihan enää kantanut Oilersia vastaan, mutta silti Jon antoi mahdollisuuden voittaa pelejä. Venyi uskomattomiin pelastuksiin. Aivan kuin se 10 vuoden takainen Quick. Välillä hörppii hieman hassuja pomppuja ohitseen ja manailee selkein elein työskentelyään. Kropan kestävyys huoletti, mutta 40+ pelin runkosarja on selkeästi sopiva määrä pelejä, jotta playoffeissa mies oli vielä kunnossa.

Huikea kausi takana. Antoi aivan varmasti kaikkensa ja loi uskoa vaikeina hetkinä koko porukan tekemiseen. Piti pelit tasaisena ja se on kaiken a ja o, kun Kingsin tulivoima ei juhli läpi ottelun. Arvosana: 10-



#40 Cal Petersen – 37GP, 20W, 89.5%, 2.89 gaa (A21: 9)

Voi voi kun kaikki oli pedattuna. En tiedä musersiko Quickin työskentely Calin itseluottamuksen, mutta tuntui ettei maalissa ollut sama mies kuin viime kaudella. Verkkoon pölähti välillä todella helppoja maaleja ja pakisto tuntui arastelevan omaa peliän, kun #40 seisoi tolppien välissä. Voittoja kuitenkin tuli ihan kohtalaisesti, joten ei Kingsin kausi Petersenin kaatunut. Lupa oli odottaa parempaa, kun taskuun oli sujautettu ensi kaudesta alkava 3 x 5,5M lappu. Toivottavasti tämä jää Petersenin heikommaksi kaudeksi, koska ei Quick loputtomiin tätä laivaa pelasta.

Sovitaan, että Cal otti välivuoden ja nyt alkaa oikea toimittaminen. Maalejahan tässä sarjassa tehtiin ennätystahtiin, joten ei nuo luvut ihan toivottomia ole nyky kassarille. Arvosana: 6


Garret Sparks
jäi positiivisesti mieleen lyhyeltä visiitiltään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös