Los Angeles Kings 2021–2022

[Logan]

Meriläinen pelaa Pohjois-Amerikassa ja onnistui hyvin heinäkuisessa Plymouthin turnauksessa. Markkanen on ollut koko kauden nuorten maajoukkueessa haastajan roolissa. Blomqvist-Meriläinen (-Jatkola) ovat olleet alusta asti edellä.

U20-dialogi: Sentteripula tekee Nuorten Leijonien koostumuksista kimurantin palapelin – seurauksena yllätyksiä

Alle 20-vuotiaiden MM-kisat häämöttävät vajaan kolmen viikon päässä. Jatkoajan toimittajat kurkkasivat kristallipalloon, ja yrittivät ennustaa keskiviikkona julkaistavan Suomen kisajoukkueen. Yllätyksiltä ei taaskaan vältytty.

www.jatkoaika.com

Markkanen tarvitsisi paljon enemmän pelejä, tässä vaiheessa mieluiten Mestistä. Hän oli kuitenkin vasta neloskierroksen varaus, joten ennakko-odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. Kaksi-kolme vuotta Suomessa Liigaa/Mestistä ja jos nousee huipulle täällä, niin sitten vielä AHL:ssä parisen kautta. Silloin hän olisi n. 24-vuotias ja riittävän kokenut taistelemaan NHL-paikasta.

Monta maalivahtilupausta on pilattu liialla hätäilyllä. Onneksi isä-Markkanen tietää, että hitaasti kiiruhtamallakin voi päästä pitkälle. Jussi M. pelasi nuorten MM-kisoissa 1994, sitten vuosikausia Suomessa SM-liigaa ja vasta vanhemmalla iällä varaus ja pääsy NHL:ään. Jos poika Markkanen ikinä pääsee isänsä saavutuksiin, niin se hemmetin kova suoritus.

Jep, en tienny tosta kesän turnauksesta. Markkasen pitäs pelata paljon ja ideaali ois mestis mut nämä liigajengin ongelmat vaikuttaa. Veikkaan Juhon pelaavan sen verta halvalla että pysyy koko kauden.

 

[heikkik]

Helenius on ollut tällä kaudella JYPissä todella heikko, paikoitellen ollut ongelmissa mahtua pelaavaan kokoonpanoon, mikä ei JYPin rosterin tason huomioon ottaen mairittele ollenkaan. Kiekollinen peli tuntuu taantuneen erittäin lupaavasta viime kaudesta aika pahastikin, ja tästä toki kertoo myös nuo tehot 1+4=5. Kiekollisena suoraan sanottuna turhake, eikä ole kyllä pystynyt käyttämään kokoaan hyödyksi kiekottomanakaan. Myös aloituksissa selvästi parantamisen varaa, voittoprosentti nyt 41,9%. Positiivisena puolena tehotilasto on pakkasella vain pykälän verran, mikä on joukkueen toiseksi paras lukema. Alivoimalla myös ihan käyttökelpoinen ulottuvuutensa ansiosta. Puolustussuuntaan siis pystynyt pelaamaan kuitenkin perusvarmaa peliä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ainakin henkilökohtaisesti joukkueen suurimpia pettymyksiä.

Liekö taustalla sitten liiallinen voimaharjoittelu vai mikä, mutta tahmeaa on ollut.

Kiitoksia @Linjatuomari. Nelisen peliä (kaksi Liigaa, pari U20 Ruotsin turnauksesta) olen Heleniukselta tällä kaudella nähnyt ja tahmea on osuva adjektiivi kuvaamaan hänen esityksiään. Losin varattua kesällä Heleniuksen olin tyytyväinen, koska viime kaudella hän näytti oikeasti hyvältä. Kukaan ei tainnut etukäteen odottaa Heleniukselta mitään ja kun paineettomassa tilanteessa sai onnistumisia jo lokakuussa, niin lumipallo lähti vyörymään oikeaan suuntaan. Nuorten MM-kisoissa oli minusta roolissaan silmiinpistävän hyvä ja sai varmasti monelta skoutilta plussia papereihin. Olihan tuo varaus jo toisella kierroksella pienoinen yllätys, mutta ainakin kesällä Losin pääskoutti Yanetti oli todella tyytyväinen valintaan.

Voi olla että kesäharjoittelu on mennyt hiukan pieleen, mutta luulen että osasyynä tahmeuteen on roimasti kasvaneet odotukset (Heleniuksen omat ja myös muiden) ja turhan koviksi kasvaneet paineet. Varaus toisella kierroksella, ammattilaissopimuksen solmiminen heti elokuussa - Urheilulehden kausioppaassa kirjoitettiin "Läpimurto edessä? Alkaa olla valmis isompaan kiekolliseen rooliin." Itsekin ajattelin, että Heleniuksesta voi parhaassa tapauksessa kehittyä vaikkapa eurooppalaisempi versio Adam Lowrystä ja odotin tuollaista reilun parinkymmenen pisteen kautta.

Mutta ei, vaan kuten kirjoitit, niin "Kiekollinen peli tuntuu taantuneen erittäin lupaavasta viime kaudesta aika pahastikin". Kaikissa näkemissäni tämän kauden peleissä meno kiekollisena on ollut väkinäistä yliyrittämistä ja pelin pakottamista. Ja kiekottomana viime kaudella näkynyt rentous ja luonnollinen fyysisyys on puuttunut tekemisestä. Samoin tuo aloitusten kehnous on pistänyt silmään, koska Pohjois-Amerikassa Heleniuksen roolissa pelaavan sentterin (bottom6) on pakko voittaa yli 50% aloituksista.

Toivottavasti Helenius saa nuorten MM-kisoissa onnistumisia ja pystyy pelaamaan vahvan kevätkauden. Olis tuo tulevaisuudessa eteen tuleva kapeampiin kaukaloihin siirtyminen paljon helpompaa, kun takana olis onnistunut kevätkausi. Sama toivomus koskee Kasper Simontaivalta. Liigassa ei ole mennyt hommat toivotulla tavalla, mutta Edmontonissa (nuorten MM-kisoissa) hänkin pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Heleniuksen ja Simontaipaleen lisäksi Helge Grans nimetty maansa - siis hänen kohdallaan Ruotsin - turnausmiehistöön. Venäjän (Kirsinov) ja Slovakian (Chromiak) listoja en ole vielä nähnyt (ilmeisesti ei ole vielä julkaistu).

 

[Pakastin]

Canucksin nollauksesta Starsin nollaamiseen. Kertoo mielestäni aika täydellisesti joukkueen tason heittelystä.

Eka erä oli Kingsin ja varisinkin tuo eka kymppi, kun kaveri ei edes saanut laukausta maalia kohti. Kings kyllä aika usein tyytyy vain roiskimaan kiekkoa maalille, vaikka edessä olisi maskia, niin ohjaukset suuntautuvat patjoihin. Dallas käytännössä antoi Kingsin roiskia ja samaa on toteuttanut moni muukin joukkue. Tavallaan toivoisi malttia enemmän, mutta toisaalta myös tykkään siitä, että peli pyritään saamaan lähelle maalia toimittamalla kiekkoa.

Toinen erä tarjosi avausmaalin, kun Hintz hieman lepsusti yritti polkea laitaa pitkin kiekon kanssa. Danault katkaisi yrityksen, siirsi Brownille, joka jatkoi Kempen läpi. Nätti ujutus Oettingerin jalkojen välistä. Kempen itseluottamus on taas kohonnut ja se näkyy selkeästi juuri tälläisissä tilanteissa. Liekö käynyt lukemassa tätä ketjua. Heh.

Stars alkoi tuon maalin jälkee saamaan parempia paikkoja, mutta Quick otti muutamia todella tärkeitä koppeja ja piti Kingsin etumatkalla.

Kuparin esityö 2-0 maaliin oli hienoa malttia. Kaliyev oli käytännössä toinen vaihtoehto syötölle, mutta Rasmus näki sen avoimempana ja Arthur ei tuosta paikasta epäonnistu. Muutenkin hieman ihmettelen, miksi Kuparia ja Kaliyevia ei ole peluutettu enemmän yhdessä. Kemiaa kuitenkin tuntuisi olevan. Onhan siinä puolustuksellinen aspekti, mutta mielestäni se riski täytyy uskaltaa ottaa. Kylkeen joku puolustusalueen ohjaaja.

Arvidsson ja AA heittelivät maalin mieheen tyhjään rysään. Quickille kauden toinen nollapeli ja herran luvut ovat kyllä huikeeta katseltavaa. Yli 93 torjunta % operointia GAA lähempänä kahta. Quick ei ole ainakaan helpolla luovuttamassa tonttiaan Petersenille, jolla taas on ollut isoja vaikeuksia ajoittain.

Lauantaina vieraaksi saapu todella kovassa vireessä oleva Wild. Sen jälkeen alkaa tuo hyytävä vieraskiertue Tampa, Florida, Carolina ja Washington.

GKG!

 

[heikkik]

...
Stars alkoi tuon maalin jälkee saamaan parempia paikkoja, mutta Quick otti muutamia todella tärkeitä koppeja ja piti Kingsin etumatkalla.
...
Muutenkin hieman ihmettelen, miksi Kuparia ja Kaliyevia ei ole peluutettu enemmän yhdessä. Kemiaa kuitenkin tuntuisi olevan. Onhan siinä puolustuksellinen aspekti, mutta mielestäni se riski täytyy uskaltaa ottaa. Kylkeen joku puolustusalueen ohjaaja.
...
Quickille kauden toinen nollapeli ja herran luvut ovat kyllä huikeeta katseltavaa. Yli 93 torjunta % operointia GAA lähempänä kahta. Quick ei ole ainakaan helpolla luovuttamassa tonttiaan Petersenille, jolla taas on ollut isoja vaikeuksia ajoittain.

Niukka 2-1 kotivoitto konferenssia johtavasta Minnesotasta. Kingsien molemmat osumat maalinedussurvontoja - tasoituksen teki Danault omasta riparistaan ja voittomaalin laukoi pelikiellosta vapautunut Lemieux Grundströmin vahvasta esityöstä. Minnesotan ainokainen tuli ylivoimalla osin onnekkaalla Folignon ylävartalo-ohjauksella/kimmokkeella.

Dallas-ottelun tavoin peli oli kiikun kaakun ja ratkaiseva pelaaja oli huippuvireessä oleva Jonathan Quick. Jos rehellisiä ollaan, niin eihän Kings-pelejä voi laadukasta kiekkoviihdettä etsiville suositella, mutta varsin jännittäviähän ne ovat. Koska Losilla ei ole kovinkaan hyökkäysvoimainen joukkue, niin McLellan luottaa kurinalaiseen puolustamiseen ja hyvään maalivahtipelaamiseen. Kun vertaa Kings-joukkuetta esim. samantapaisessa kehitysvaiheessa olevaan Anaheimiin, niin eihän porukassa ole yhtään Trevor Zegrasin tai Jamie Drysdalen tapaista näyttävää tulevaisuuden tähteä. Toivottavasti Quinton Byfield tuo viikon, parin päästä tälle saralle jotakin nähtävää.

Erätauolla nähdessä haastattelussa Mayor's Manorin Hoven sanoi, että Byfield pelaisi vielä ensi viikonlopun ottelut Ontariossa ja sen jälkeen palaisi Kings-kokoonpanoon. Vilardista Hoven mainitsi siihen tyyliin, että tämä viettäisi hiukan pitemmän aikaa Ontariossa. Ensimmäiset pari ottelua Vilardilla meni Reign-paidassa aika nihkeästi, mutta sen jälkeen meno on ollut lupaavampaa. Jälkikäteen ajateltuna Vilardin kutsuminen NHL-kokoonpanoon toissa kauden lopulla ja peluuttaminen ylhäällä koko viime kauden oli Gaben kehityksen kannalta paha vikatikki. Sen reilun 30 pelin aikana mitä Vilardi kaudella 2019-20 pelasi AHL:ssä, niin hän ei oppinut ammattilaispelaamisen perusteita, vaan jäi siihen uskoon, että NHL:ssä pärjää juniorineppailulla ja löysällä asenteella. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, niin GV on yksi iso palanen ratkaistaessa Losin tulevaisuuden RW-ongelmaa.

Minnesotaa vastaan alimiehitetty pakisto sai kiitettävästi apuja hyökkääjiltä ja esim. Rasmus Kupari pelasi yhden parhaista - jollei parhaan - pelinsä puolustussuuntaan. Vancouver-ottelun emämunaus (Lammikko-syöttö) on alkanut vaipua unholaan, kun sekä Dallasia että Minnesotaa vastaan Rasmus on osoittanut alaketjujen sentteriltä vaadittavaa huolellisuutta ja jämäkkyyttä. Kunhan Kupari vaan muistaa perusjutut (mene maalille, niin omalle kuin vieraalle, ja aja kiinni omaan mieheen äläkä vain jää seisoskelemaan miehen viereen), niin varmasti McLellanilta tulee luottoa ja enemmän jääaikaa. Ilahduttavaa on, että Kupari on saanut parissa viime matsissa jääaikaa myös alivoimalla. Jos Kupari NHL-uraa ajatellaan, niin tämä on hyvä merkki. Tulevan kevään ja kesän isoin kehityskohde ex-Kärpällä on kamppailupelaamisen kehittäminen. Hyvää esimerkkiä tästä antaa esim. oman joukkueen kakkossenteri Danault tai jos haluaa katsoa jotakin suunnilleen samanikäistä kaveria, niin hyvä malli on puolisen vuotta vanhempi, Anaheimissa pelaava Isac Lundeström. Pari pykälää Kuparia myöhemmin varattu Lundeströn ei ole yhtä iso eikä yhtä nopea kuin Kupari, mutta jotenkin ruotsalainen tuntuu tekevän kaukolassa toistuvasti oikeita ratkaisuja.

Minnesota-pelin huono uutinen oli puolustuksen tukipylvään Alexander Edlerin loukkaantuminen heti ottelun alkuvaiheessa. Viimeisimmän tiedon mukaan Edler tulee olemaan pitempään poissa, mikä tarkoittanee Olli Määtän paluuta pelaavaan kokoonpanoon. Tai sitten Christian Wolanin kutsutaan Ontariosta ylös ja suomalaispakki jää jatkossakin katsomon puolelle. Joka tapauksessa Edlerin loukkaantuminen oli iso menetys joukkueelle, sillä hän on ollut puolustuksen luotettavin ja fyysisin pelaaja.

edit.

Kuparin ja Kaliyevin peluuttamisesta samassa ketjussa. Hehän pelasivat yhdessä viime kaudella Ontariossa, joten yhteistä pelaamiskokemusta on. Kaliyev pelasi Kuparin sentteröimässä ketjussa välillä vasemmalla, välillä oikealla puolella. Muistaakseni pelasivat myös jonkin verran samassa ylivoimakokoonpanossa (en jaksa kaivaa viime kauden muistiinpanoja esiin). Minusta Athanasiou ei pitemmällä tähtäimellä sovi tämän kaksikon kanssa kovin hyvin yhteen. AA on puolustussuuntaan parhaimmillaankin keskinkertainen ja usein ennakoi (varastaa) hyökkäyssuuntaan kytäessään läpiajoja. Huono malli nuorisolle.

Jos Kings on siirtoajan umpeutuessa pudonnut playoffstaistosta, niin AA on yksi niistä pelaajista, joiden toivon olevan myyntilistalla. Samalla voisi yrittää dumpata Lias Anderssonin, Trevor Mooren ja Blake Lizotten tapaiset turhakkeet, joilla ei ole pitemmällä tähtäimellä mitään käyttöä joukkueessa.

 

[Pakastin]

Simontaipaleen tai Nousiaisen syksyn peliesityksistä

Otin yhteyttä yhteen tuttuuni, joka seuraa KalPaa aktiivisesti työnsä puolesta. Sain häneltä hyvät arviot näiden kahden pelaajan esityksistä tähän mennessä. Kokoan hieman hänen mielipiteitään käydystä keskustelusta.

Kim Nousiainen
Ollut hakemista harkkakaudella tulleen nilkkavamman takia. Alkanut löytää sitä samaa rytmiä, mitä oli jo viime kaudella. Oli viime kaudella jo KalPan tärkein yksittäinen pelaaja, joten paineet tuloksen teolle ovat olleet niskassa. Tuo kiekkoa hyvin jalalla ja pystyy välillä luomaan yksin paikkoja. Ollut fyysisesti yllättävänkin vahva, vaikka ei ole kentän isoin kaveri. Jakelee isoja niittejä ajoittain, mutta toki kokonaisvaltaisessa puolustuspelaamisessa tekemistä. Potentiaali kuitenkin välittyy, varsinkin kiekollisesta osaamisesta. Todennäköisesti tämä kausi on vika Liigan puolella hetkeen, jos saa jalan kulkemaan kevättä kohdin samaan malliin kuin viime kaudella. Kuopiossa ainakin arvostetaan tätä pelaajaa kovasti.

Kasper Simontaival
Kuulemma alunperinkin erikoinen hankinta Kuopioon. Väläytteli harkkakaudella. Hyvä rannari löytyy, mutta siihen loppuu posit. Katoaa todella helposti kuvasta, jos peli ei lähde hyvin käyntiin. Kurittomuus vaivaa ja ottaa typeriä jäähyjä. Ylipelaamisen makua. Jalalla jopa hidas ja tuntuu ettei taso riitä edes Liigaan muuten kuin ylivoimalla. Pitkälti mielialapelaaja ja tällä hetkellä itseluottamus aikalailla nollissa. Joutunut myös penkityksen kohteeksi. Kävi kolmen ottelun lainapestillä Lukossa hiljattain. U20 tulee erittäin hyvään saumaan.

 

[heikkik]

Vauhdikkaan, tasaisen ja minusta varsin laadukkaan Tampa-pelin jälkeen pari vähemmän laadukasta ottelua, joista ensimmäisessä 4-1 voitto Floridasta ja jälkimmäisessä 1-5 tappio Carolinalle.

Lighting-matsin ensimmäiset kymmenen minuuttia taisivat olla kauden kovinta kaahausta ja positiivinen yllätys oli, että Kinks pysyi varsin hyvin menossa mukana. Kokonaisuutena kotijoukkue oli minusta ottelussa hiukan niskan päällä, mutta Quick torjui mainiosti ja auttoi Losin jatkoajalle asti. Ja täytyy sanoa, että olihan Vasilevskikin toisessa päässä aika hemmetin hyvä. Maaleista vastasivat ansaitusti Doughty ja ottelusta toiseen hyvällä työmoraalilla raatava Arvidsson.

4-1 -voitto koronan ja loukkaantumisten rampauttamasta Panthers-laumasta ei vastannut pelin tapahtumia. Kotijoukkue hallitsi ottelua ja loi enemmän tekopaikkoja. Losin onneksi Quick jatkoi hurjaa virettään ja käytännössä torjui voiton vierailijoille. Vaikka Bobrovski ei varsinaisesti munannut yhdessäkään Kings-maalissa, niin hän ei pystynyt tekemään samanlaisia avaintorjuntoja kuin Quick toisessa päädyssä. Olli Määttä teki onnekkaasti ensimmäisen Kinks-osumansa ja hiukan taidokkaammin omansa viimeistelivät veteraanit Kopitar ja Brown sekä rookie Kaliyev.

Suomalaisia esiintyi Panthers-Kinks -ottelussa kaikkiaan kuusi ja meikäläiseen parhaimman vaikutelman teki Aleksi Heponiemi. Kaveri ei ole koolla pilattu, eikä luisteluvauhti ole läheskään parhaasta päästä, mutta kamppailuasenne oli hyvä. Montakohan kertaa Heponiemi voitti laitakamppailussa kiekon joukkueelleen? Ainakin kolme.

Samaa ei voi sanoa Rasmus Kuparin taisteluilmeestä. Tampaa vastaan hän näytti vielä ok:lta, mutta veteli sekä Floridaa että Carolinaa vastaan ihan puolivaloilla. En tiedä onko nuorukaisen energiavarastot lopussa, mutta Kuparille tekisi hyvää istua ottelu tai kaksi katsomon puolella ja seurata mikä se vaatimustaso siellä kentällä oikein on. Jos pelaaja pelaa 11-12 minuuttia per ottelu, niin haluan nähdä muutakin kuin yhden hyvän syötön per matsi. Varsinkin kun Kupari on päässyt viime peleissä kentälle myös ylivoimalla ja hetkeksi alivoimallakin, niin minusta lupa on odottaa myös jonkin verran hyökkäyspään tehoja ja jämäkkää puolustuspelaamista.

Carolinaa vastaan Quick ei enää pystynyt joukkuetta pisteille pelastamaan. Alle kaksi minuuttia ja peli oli kotijoukkueelle 2-0. Ottelun puolivälissä tilanne oli jo 4-0 ja jälkimmäinen puolisko olikin pelailua, jotta saatiin kuuskymmentäminuuttinen täyteen. Peli olisi voinut kääntyä tasaisemmaksi väännöksi, jos Arvidsson/Danault/Kempe olisivat onnistuneet maalinteossa ensimmäisen erän alkupuoliskolla, mutta enpä usko, että siinäkään tapauksessa matsi olisi kääntynyt vierasvoitoksi. Lizotten loputon yritys palkittiin kauden toisella maalilla ja vaikka häntä jatkuvasti dumaankin, niin työmoraaliltaan hän on joukkueen aatelia. Onhan tuo Carolinan meno aika vakuuttavaa. Kokoonpanosta puuttui kentällisen verran laatumiehiä ja silti tuloksena neljän maalin voitto.

Ensi yönä vastassa levänneempi Capitals ja pistekin olisi iso yllätys. Jos Quick joudutaan taas laittamaan tolppien väliin, niin ei voi muuta kuin toivoa kaikkea hyvää hänelle. Jos joukkueen suoritus on samaa tasoa kuin Floridaa ja Carolinaa vastaan, niin luvassa on työteliäs iltapuhde.

Kings on tähän asti säilynyt varsin hyvin koronan hyökkäyksiltä, mutta nyt on nimimiehiäkin alkanut pudota COVID19-karanteeniin. Ensin syrjään määrättiin Tampa-ottelun jälkeen Drew Doughty ja toisena potilaana on kakkosvahdin asemaan pudonnut Cal Petersen. Doughtyn poissaoloa korvaamaan oli aikomus kutsua Ontariosta Austin Strand, mutta hänkin saattuu tälä hetkellä olemaan koronan vuoksi sivussa. Lopulta Losin puolustusta vahvistamaan kutsuttiin farmijoukkueen luotettavimmat pakit eli Jacob Moverare ja Jordan Spence.

Ko. pelaajien kannalta NHL-joukkueen mukaan pääseminen on sekä taloudellisesti että henkisesti varmasti kiva juttu, mutta Reignin kannaltahan asia oli ihan perseestä. Ontarion vakiokokoonpanossa alkukaudesta esiintyneistä pakeista siis Sean Durzi, Moverare ja Spence ovat emäjoukkueen mukana, Kale Clague on vaihtanut maisemaa Quebecin provinssiin ja Helge Grans on Ruotsin nuorten maajoukkueen mukana valmistautumassa junnujen MM-kisoihin. Ontarion toimitusjohtaja Richard Seeley onkin joutunut haalimaan korvaavia miehiä farmien farmista ja lopulta yksi Reignin veteraanihyökkääjistä (Adam Johnson) siirrettiin laiturin paikalta pakistoon. Tuloksellisesti joukkueen repaleisuus ei viikonloppuna näkynyt - tuloksena voitto ja tappio jatkoajalla - mutta eihän tilanne voi tällaisena pitempään jatkua.

Reignin tilanteesta vielä sen verran, että joulukuun alussa (8.12.) Reign julkaisi tiedotteen:

"Head Coach John Wroblewski will be taking a personal leave of absence for an undetermined period of time. We support this decision and will have Chris Hajt and Craig Johnson assume lead roles in the interim. Out of respect for John and his family's privacy, there will be no additional comments from the organization."

Toivottavasti Wroblewski saa asiat järjestymään ja pystyy palaamaan toimeensa mahdollisimman nopeasti. Vaikka joukkue kerännyt pisteitä ihan hyvään tahtiin, niin nuorten pelaajien kehittämisessä on vielä paljon työnsarkaa kynnettävänä.

 

[heikkik]

Ensi yönä vastassa levänneempi Capitals ja pistekin olisi iso yllätys. Jos Quick joudutaan taas laittamaan tolppien väliin, niin ei voi muuta kuin toivoa kaikkea hyvää hänelle. Jos joukkueen suoritus on samaa tasoa kuin Floridaa ja Carolinaa vastaan, niin luvassa on työteliäs iltapuhde.

Yllättäen tuloksena kaksi pistettä, vaikka kakkossentteri Danault oli poissa kokoonpanosta "Covid-protokollan" vuoksi. Arvidssonin ja Iafallon väliin istutettiin Trevor Moore ja Lias Andersson pääsi vihdoinkin pelaavaan porukkaan (ihan hyvin pelanneen Kuparin laitaan).

Vajaat kaksi erää Capsit hallitsivat peliä - kiitos runsaan ylivoima-ajan - ja onnistuivat karkaamaan kaksi - nolla johtoon. Saatuan toisen maalin aikaiseksi, kotijoukkue ilmeisesti luuli homman olevan jo taputeltu ja nosti jalan polkimelta. Kings kiitti Ovetskinia ja kumppaneita löysästä puolustuspelailusta ja teki voittoon riittäneet kolme maalia. Ottelun käännekohtahan oli Blake Lizotten tekemä alivoimamaali, johon Alex Iafallo antoi oivaltavan syötön.

Maalivahtien kamppailussa Losin kolmosvahti Garrett Sparks oli terävämpi kuin Washingtonin kakkos/ykkösvahti Vanecek. Varsinkin Losin toisen maalin tsekkivahti voi osin ottaa piikkiinsä annettuaan mehevän riparisyötön ylösnousseelle Wolaninille. Kempe onnekkasta voittomaalia ja Lizotten avausmaalia en kyllä laittaisi molarin syyksi, vaan syytä oli enemmänkin Capsien veltossa näennäispellailusta.

Ennakkoon toisi pahana pitämältäni vieraskiertueelta kaksi voittoa ja kaksi tappiota, joista toinen jatkoajalla. Viisi pistettä kahdeksasta mahdollisesta on erittäin hyvä suoritus ja eroa "villi kortti"-paikkaan ei ole enää mahdottomasti (kolmisen pistettä). Kyllähän kiekko on hiukan pomppinut Kingseille ja vastustajat ovat kärsineet loukkaantumisista/koronarajoituksista, mutta yhtä lailla Losilla on ollut kokoonpano-ongelmia. Kaksi vakipakkia (Edler, Walker) ovat loukkaantuneina ja isompien minuuttien miehistä Doughty ja nyt myös siis Danault karanteenissa. Athanasioun puuttumista pelaajalistasta ei kyllä menossa sen kummemmin huomaa.

Ennen joulua Kings (mahdollisesti) pelaa vielä yhden ottelun, koska Los Angeles - Edmonton -matsi on peruttu koronarajoitusten vuoksi. Tosin en olisi yllättynyt, vaikka Las Vegas-pelikin peruttaisiin ihan varmuuden vuoksi. Losin kannalta tämä voisi olla ihan hyväkin juttu, koska Golden Knights on saanut dieselinsä käyntiin ja jyrää tällä hetkellä viiden ottelun voittoputkessa. Viimeisestä kymmenestä he ovat voittaneet kahdeksan ja samalla siirtyneet Tyynenmeren divisioonan kärkeen.

Tapaninpäivänä pitäisi alkaa nuorten MM-kisat ja siten loppiaiseen asti NHL:n seuraaminen jää sivullekirjoittaneella tauolle. Suomalaisvarauksista turnauksessa ovat mukana hyökkääjät Samuel Helenius ja Kasper Simontaival, ruotsalaisista pakkihonkkeli Helge Grans, yhdysvaltalaisista luottopuolustaja Brock Faber, venäläisistä todennäköisesti top 4-pakki Kiril Kirsanov ja slovakeista laituri Martin Chromiak. Porukan kiinnostavin pelaaja syksyn rookieturnauksessa positiivisesti yllättänyt Chromiak, joka on ollut viime peleissä OHL:ssä hyvässä vireessä. Muutenkin Slovakia on todella kiinnostava joukkue, sillä heillä on mukana useita ensi kesänä varattavissa olevia nuorukaisia.

 

[heikkik]

Nuorten MM-kisat jäivät tyngäksi, mikä oli kaikkiaan harmillinen juttu. Losin varauksista Helenius sai turnauksesta juuri sellaisen buustin kauteen, mitä tässä vaiheessa tarvitsikin. Harjoitusottelussa jenkkejä vastaan ensimmäinen puolikas meni samaan tahtiin kuin alkukausi Liigassa, mutta jälkimmäisellä puoliskolla peli loksahti kohdalleen. En tiedä mitä päävalmentaja Pennanen sanoi Heleniukselle - tai sanoiko mitään - mutta Helenius alkoi pelata samalla tatsilla ja rentoudella kuin viime vuoden turnauksessa. Hyvä vire kantoi myös varsinaisiin kisaotteluihin ja lopulta kahden pelatun pelin jälkeen Heleniuksen ketju oli joukkueen sisäisessä pistepörssissä sijoilla yksi (Lambert 1+4), kaksi (Helenius 3+1) ja kolme (Koivunen 2+2). Täytyy toivoa, että vapautunut olo näkyy myös Liigan jatkuessa ja tehoja alkaa löytyä Suomenkin kaukaloissa.

Pelicansien valmentaja Tommi Niemelä kommentoi Itävalta-pelin aikana Heleniusta ja sanoi NHL-haaveiden (tjps.) olevan ihan realistisia. Niemelän mielestä eniten Heleniuksella on kehitettävää kiekon suojaamisessa ja aloituksissa (mikä on kyllä totisinta totta). En tiedä millaiset suunnitelmat Losilla on Heleniuksen suhteen, mutta kehityksen kannalta ei vielä yhdeksi vuodeksi Suomeen jääminen välttämättä ole huonoin vaihtoehto. Paljon riippuu siitä miten kevätkausi menee. Jos positiivinen vire jatkuu ja pisteitä alkaa Liigassa kertyä, niin matka suuntautunee rapakon taakse. Muuten Liiga olisi ihan hyvä paikka kehittyä, kunhan pääsee pelaamaan hyvässä valmennuksessa sen 15 minuuttia per ottelu.

Heleniuksen lisäksi Ruotsin Helge Grans (2 ott., 0+3, -1) ja Slovakian Martin Chromiak (2 ott., 2+0, -2) jättivät positiivisen vaikutelman. Grans oli ykkösylivoiman viivamiehenä ja Chromiak teki Slovakian kaikki (= 2) maalit. Slovakian hakiessa Ruotsi-ottelussa kavennusta ylivoimalla, niin Chromiak oli joukkueen "go to-guy", jolle pedattiin vetopaikat. Viime vuoteen verrattuna slovakkialaiturin peli on kaikin puolin kehittynyt ja hän liittynee Ontarion vahvuuteen heti kun on saanut OHL-kautensa päätökseen.

Muista varauksista Kirsinov pelasi isoja (20+) minuutteja Venäjän paidassa ja Simontaival oli vakiojäsen Suomen ykkösketjussa ja -ylivoimassa. Voihan näistä kolmoskierrosten kavereista kehittyä NHL-pelaajia, mutta en minä kumpaakaan sen kummempana lupauksena pidä. Kirsanov vaikuttaa olevan venäläinen versio Mikey Andersonista - ei oikeastaan kunnon jämäkkä puolustava puolustaja, eikä ainakaan hyökkäyspäässä tehoja tuottava hyökkääjien tukimies. Englanniksi puhutaan "two-way defenseman":sta, mutta minusta Anderson ja Kirsanov ovat no-way defensemaneja. Ymmärrän kyllä miksi Kirsanovin sanotaan pelaavan "heavy"-peliä, sen verran vanttera veli venäläisen olemus oli.

Simontaival on hyödyllinen hyökkäyspäässä viiden metrin säteellä vastustajan maalista. Muuten pelaamisessa on paljon kehittämisen varaa. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla Simontaipaleen kertovan millaisena pelinä hän jääkiekon näkee ja millainen hänen mielestään on hyvä jääkiekkoilija ja hyvä joukkuepelaaja/ketjukaveri. Olisin todellakin halunnut nähdä miten sitoutunut Simontaival olisi ollut jatko-otteluissa pelaamaan joukkueelle (voittavaa kiekkoa) vai olisiko peli livennyt pikemminkin henkilökohtaisten pisteiden keruun puolelle (miltä se näytti harjoitusottelussa USA:ata vastaan).

 

[heikkik]

Joulu+covidtauon jälkeen Kings on pelannut kolme kotiottelua ja neljä seuraavaakin pelataan Crypto.com -hallissa. Las Vegasia vastaan kotijoukkue oli pahimmillaan 1-5 -tappiolla ja loppunumerot 3-6 antavat hyvän kuvan ottelusta. Kempelle kauden kolmastoista, Moorelle näppärä alivoimamaali ja Iafallolta ranteella yläpesään.

Jos Vegasia vastaan joukkueella ei ollut mitään jakoa, niin Vancouveria vastaan tilanne oli päinvastainen. Kings hallitsi kiekollista peliä todella selvästi, mutta Canucks-maalilla Jaroslav Halak torjui huippupelin ja kantoi vierailijat voittomaalikisaan asti. Rankkareissa Losin ruotsalaiset Kempe ja Arvidsson onnistuivat, Quick päästi vain yhden ja kaksi pistettä kotijoukkueelle. Varsinaisella peliajalla Losin ainokaisen tippasi kauden positiivisin yllättäjä Brendan Lemieux.

Jos Las Vegasia vastaan kärsityssä 3-6 tappiossa numerot vastasivat pelitapahtumia, niin 6-3 voitossa Philadelphiasta niin ei ollut. Laukaukset maalia kohden menivät 37-34 vierailijoille ja voiton Kingseille ratkaissut pelaaja oli taas kerran Jonathan Quick. Kaikki kunnia ottelun tähdistön miehittäneelle Moore-Danault-Arvidsson -tehoketjulle, mutta kenttäpelaajien ollessa purjeessa Flyersien rynnistäessä maalille, niin Quick piti joukkuetta pystyssä. Arvidsson teki ensimmäisen ja viimeisen, Moore toisen, Danault viidennen, Kempe ylivoimalla kauden neljännentoistansa ja Lemieux osin onnekkaan tahtomaalin. Vierailijoista parhaiten jäi mieleen kuusi maalia päästänyt Losin ex-vahti Martin Jones ja kotijoukkuetta todella tyhmällä jäähyllä voittoon avittanut Rasmus Ristolainen.

Ko. kolme ottelua olivat Alex Turcotten kolme ensimmäistä NHL-peliä. Vancouveria vastaan hänellä oli yksi loistava tekopaikka, mutta vielä tällä kertaa maalinteko ei onnistunut. Jääaika on ollut laskusuunnassa (12.08 -> 9.50 -> 9.19), mutta sitä selittää paljolti ketjuhierarkia. Las Vegasia vastaan Turcotte pelasi kakkosessa Danaultin paikalla Mooren ja Arvidssonin välissä, kun taas kahdessa jälkimmäisessä matsissa hänen laidoillaan olivat "nuoriso-osaston" nelosketjussa LW Grundström ja RW Kupari. Vancouveria vastaan nuoret vielä pärjäsivät, mutta Philadelphia vastaan he juuttuivat lähes joka kerta puolustusasemiin.

Näin lyhyen, vain kolme ottelua, perusteella Turcotte ei taida vielä olla valmis vakipaikkaan kokoonpanossa. Hänen pelilliset vahvuutensa ja heikkoutensa ovat tulleet jo esiin AHL-otteluissa. Pelinopeuden, -älyn ja asenteen kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta kamppailuvoimaa ja malttia pitää saada vielä lisää. Aloitusympyrässä homma on mennyt vähän niin ja näin. Vegasia vastaan Turcotte taisi voittaa kolme tai neljä ensimmäistä aloitustaan, mutta sen jälkeen trendi on ollut laskeva.

Pitkällä tähtäimellä isoilla minuuteilla AHL:ssä pelaaminen voisi olla Turcotten uran kannalta paras ratkaisu, mutta jos vaihtoehtona on Turcotten, Lias Anderssonin, Dustin Brownin tai Andreas Athanasioun peluuttaminen seuraavissa kotiotteluissa, niin lisää näyttöpaikkoja ja NHL-kokemusta Turcottelle, kiitos. Muilla kolmellahan ei ole juuri mitään annettavaa joukkueelle pitemmällä, eikä välttämättä edes lyhyemmällä aikavälillä. Vierasottelut ovat sitten eri juttu, kun valmentajat eivät pääse valitsemaan vastapelureita.

 

[Pakastin]

Todella harmillinen tuo U20 kisojen pysäyttäminen, mutta ainoa oikea vaihtoehto. Helenius oli kyllä hyvä hyökkäyssuuntaan, vaikka iso osa oli Lambertin kuuman lavan ansiota. Toki jonkun ne lätyt täytyy laittaa uuniin.

Omat fiilikset Chromiakista nousivat, koska hän oli todella nälkäinen ja tuo kuti on ase, jota Losissakin kaivattaisiin ylivoimalle. Toivottavasti kevät menee hyvin Wrightin rinnalla.

Vegas peli oli taas hyvä vertaus siihen, kuinka kaukana ollaan kärkeä. Eihän kentällä ollut kuin yksi joukkue.

Philly peli oli mielestäni oudon sekava tuomareiden näytös. Molemmin puolin jaettiin hieman kyseenalaisia jäähyjä. Toki tuo Ristolaisen poikkari oli typeristä typerin. Kings oli Flyersin maalinedustalla vahvempi ja Jones sai katsella hölmistyneenä työskentelyä edessään.

Tärkeä voitto, kun Kings ei ollut parempi joukkue läpi ottelun. Maalit vain tehtiin sopivaan aikaan ja johto oli tarpeeksi tukeva, että Flyers alkoi ottaa riskejä.

Olen pohtinut, että olisivatko Brown ja AA kauppatavaraa rajalla vai onko arvo mitätön? Turcottea saa siis peluuttaa enemmänkin, vaikka ensi askeleet ovatkin olleet hieman huteria. Kings tietysti roikkuu vielä pudotuspelipaikassa, mutta varaa pidempiin tappioputkiin ei ole yhtään. Pelkään, että nykyinen ailahtelevaisuus jättää meidät roikkumaan sijoille 18.-20. Canucks on ryhdistäytynyt Boudreaun alaisuudessa ja tulee todennäköisesti ohi.

Preds, Red Wings, Rags ja Pens seuraavana kotona, joten helppoja pojoja ei todellakaan ole tarjolla. Joukkue on kuitenkin onnistunut venymään (hieman covidin avituksellakin) kovia vastaan viime aikoina, joten se on positiivista.

Koskahan Byfieldin saisi ylös vai onko AHL:n puoella vielä hakemista?

 

[heikkik]

Todella harmillinen tuo U20 kisojen pysäyttäminen, mutta ainoa oikea vaihtoehto. Helenius oli kyllä hyvä hyökkäyssuuntaan, vaikka iso osa oli Lambertin kuuman lavan ansiota. Toki jonkun ne lätyt täytyy laittaa uuniin.

Omat fiilikset Chromiakista nousivat, koska hän oli todella nälkäinen ja tuo kuti on ase, jota Losissakin kaivattaisiin ylivoimalle. Toivottavasti kevät menee hyvin Wrightin rinnalla.

Vegas peli oli taas hyvä vertaus siihen, kuinka kaukana ollaan kärkeä. Eihän kentällä ollut kuin yksi joukkue.

Philly peli oli mielestäni oudon sekava tuomareiden näytös. Molemmin puolin jaettiin hieman kyseenalaisia jäähyjä. Toki tuo Ristolaisen poikkari oli typeristä typerin. Kings oli Flyersin maalinedustalla vahvempi ja Jones sai katsella hölmistyneenä työskentelyä edessään.

Tärkeä voitto, kun Kings ei ollut parempi joukkue läpi ottelun. Maalit vain tehtiin sopivaan aikaan ja johto oli tarpeeksi tukeva, että Flyers alkoi ottaa riskejä.

Olen pohtinut, että olisivatko Brown ja AA kauppatavaraa rajalla vai onko arvo mitätön? Turcottea saa siis peluuttaa enemmänkin, vaikka ensi askeleet ovatkin olleet hieman huteria. Kings tietysti roikkuu vielä pudotuspelipaikassa, mutta varaa pidempiin tappioputkiin ei ole yhtään. Pelkään, että nykyinen ailahtelevaisuus jättää meidät roikkumaan sijoille 18.-20. Canucks on ryhdistäytynyt Boudreaun alaisuudessa ja tulee todennäköisesti ohi.

Preds, Red Wings, Rags ja Pens seuraavana kotona, joten helppoja pojoja ei todellakaan ole tarjolla. Joukkue on kuitenkin onnistunut venymään (hieman covidin avituksellakin) kovia vastaan viime aikoina, joten se on positiivista.

Koskahan Byfieldin saisi ylös vai onko AHL:n puoella vielä hakemista?

Byfield laukoi viime yönä kauden ensimmäisen AHL-maalinsa ja aika keskenkuntoiselta hän vielä näyttää. Koronaan sairastuminen oli kuntoutumisen kannalta paha tikki ja viimeöinen Bakersfield-ottelu oli vasta hänen toisensa COVID-karanteenista vapautumisen jälkeen. Ensimmäinen koronanjälkeinen matsi oli aika kammottavaa katseltavaa - sen verran pahasti Byfield pelissä piiputti - mutta viimeöinen oli edes paikoin siedettävää. Valmentajat ja lääkärithän sen päättää, mutta toivon että Byfieldia pidetään alhaalla vielä ainakin pari viikkoa.

Reilut kaksi ja puoli kuukautta näyttää olevan aikaa siirtoajan umpeutumiseen (21.3). Näillä näkymin Kings taistelee vielä niihin aikoihin pääsystä pudotuspeleihin ja voipi olla, että Blake onkin siirtomarkkinoilla ostajan roolissa eikä myyjänä. Puolustus on aika ohkanen ja kaipaa ainakin Edlerin korvaajaa (= jämäkkää peruspakkia).

HfBoardin puolella käydään vääntöä siitä, mihin suuntaan seuraa pitäisi viedä. Osan mielestä pitäisi peluuttaa parasta mahdollista joukkuetta (= kuormittaa veteraaneja) ja pyrkiä pääsemään tällä kaudella playoffseihin. Sitten on "lato palamaan"-porukka, joiden mielestä johtoporras (Robitaille, Blake) pitäisi laukaista kohden aurinkoa, vanhusten jääaikaa pitäisi pudottaa ja antaa tilaa nuorisolle, vaikka se tarkoittaisi suurempaa määrää virheitä ja enemmän tappioita ja taas kerran playoffsien ulkopuolelle jäämistä.

Molempien tavoitteiden - pudotuspelit ja nuorten sisäänajo kärkketjuihin - yhtäaikainen saavuttaminen on käytännössä mahdotonta, koska yksikään Losin huippulupauksista ei ole ottanut tällä kaudella isoa kehitysloikkaa eteenpäin. Villi kortti-paikan tuntumaan on ratsastettu Jonathan Quickin kantamana ja vanhoja veteraaneja ja viime kesän hankintoja (Danault, Arvidsson) kuormittamalla.

Itse on alkanut entistä enemmän haaveilla, että lato vaan tänä keväänä palamaan ja kenkää koko johtoportaalle. Johtoportaalla tarkoitan Luc Robitaillea, Rob Blakea, päävalmentaja Todd McLellania, Mark Yannettia (kykyjenetsijöiden päällikkö) ja Glenn Murrayta (pelaajien kehityspuolen pomo). Sitten mahdollisimman nopsasti Quick, Kopitar ja Doughty kaupaksi palkkoja pidättämällä ja tavoitteeksi pudotuspelipaikka uuden rakennusprojektin kolmannella kaudella (2024-25). Silloin nykynuorisolla olisi sen verran ikää, että heiltä voi todellakin vaatia tulosvastuuta ja joukkueen kantamista. Ja tuolla kolmikolla on kuitenkin jonkin verran myyntiarvoa, ettei ensi ja sitä seuraavalla kaudella vain Danaultin, Iafallon, Kempen ja nykynuorten voimin tarvitsisi mennä.

Mutta turhahan tuollaisesta on haaveilla. Blakella on ilmeisesti menossa sopimuksensa viimeinen vuosi ja hän tulee tekemään parhaansa, jotta joukkue selviäisi pudotuspelehin ja hän säilyttäisi työpaikkansa (= saisi jatkosopimuksen). Siksi veikkaankin, että Blake tulee seuraavan kahden ja puolen kuukauden aikana vetämään ostohousut jalkaan ja vaihtaa osan nuorisolaisista kokeneempaan kaartiin.

Kauppatavarana uskon olevan kesän varausvuoroista toisen kierroksen ja Pittsburghilta Carter-kaupassa saatu kolmannen kierroksen vuoro sekä AHL:ssa pelaavista kavereista ainakin hyökkääjät Jaret Anderson-Dolan, Samuel Fagemo ja Tyler Madden sekä nuorista rightin pakeista joko Jordan Spence tai Helge Grans.

Kun kauppoja tehdään, niin palkkakustannuksia tasoittaakseen Blaken pitää siivota kokoonpanosta myös joitakin yhdensuunnan sopimuksia. Terveenä ollessaan Athanasiou on varmasti tämän listan kärjessä, mutta hänen kauppa-arvonsa taitaa olla tällä hetkellä negatiivinen. Sama juttu Austin Wagnerin kanssa. Trevor Moorelle, Lias Andersonille tai Olli Määtälle tuskin löytyy ottajaa. Ja eiköhän Dustin Brownin ura pääty tähän kauteen ja eläkkeelle mennään Kings-nutussa.

Lambert ja Helenius on melkein täydellisiä vastakohtia. Lambert on avojään pelaaja, jota ei maalin läheisyydessä hirveästi näe. Saa nähdä millainen NHL-pelaaja hänestä kehittyy - jos menee hyvin, niin voipi tulla Nikolaij Ehlersin tai Oliver Björkstandin tapainen laituri. Jos menee huonommin, niin tekee aikanaan kovat pisteet KHL:ssä tai Sveitsin NL:ssä. Vaikkei Joakim Kemell tehnyt nuorten kisoissa pisteen pistettä, niin valitsisin hänet joukkueeseeni paljon mieluummin kuin Lambertin.

Heleniuksista juttua Ylen sivuilla.

Kaliforniaan suuntaava Samuel Helenius, 19, ehti hurmata nuorten MM-kisoissa – isä, puolustajalegenda Sami Helenius kertoo omapäisestä kiekkoilijasta

Nuorten MM-kisat päättyivät karmeaan pettymykseen, eli loppuivat Suomen osalta kahteen peliin. Samuel Helenius ehti vakuuttaa sentteripelaamisellaan. Ensi kaudeksi hän suuntaa todennäköisesti Los Angelesiin.

yle.fi

 

[Vatanen]

Lambert on avojään pelaaja, jota ei maalin läheisyydessä hirveästi näe. Saa nähdä millainen NHL-pelaaja hänestä kehittyy - jos menee hyvin, niin voipi tulla Nikolaij Ehlersin tai Oliver Björkstandin tapainen laituri. Jos menee huonommin, niin tekee aikanaan kovat pisteet KHL:ssä tai Sveitsin NL:ssä.

Olipa masentava arvio yhdestä ikäluokkansa lupaavimmasta pelaajasta. Mahdollista toki mutta aika paljon saisi mennä pieleen.
Jos Lambertista tulee Björkstrand niin pitäisin jopa pettymyksenä. Vaikka ei ole Liigassa niinkään kulkenut niin osotukset ovat vielä korkeat.

 

[heikkik]

Olipa masentava arvio yhdestä ikäluokkansa lupaavimmasta pelaajasta. Mahdollista toki mutta aika paljon saisi mennä pieleen.
Jos Lambertista tulee Björkstrand niin pitäisin jopa pettymyksenä. Vaikka ei ole Liigassa niinkään kulkenut niin osotukset ovat vielä korkeat.

Masentava arvio? En tiedä millaiset odotukset sinulla on, mutta minusta "ehlermäisen" uran tekeminen on kova juttu. Varaus top kympissä, hyökkäyksessä ehdottomasti joukkueen kärkiketjujen mies, terveenä ollessaan tekee tuollaiset kuutisenkymmentä pistettä (25+35) kaudessa. Jos Ehlers olisi suomalainen, niin mahtuisi heittämällä olympiajoukkueeseen. Björkstand on kolmannen kierroksen varaus ja edennyt pitemmän kaavan kautta, mutta top6-laituri kuitenkin.

Nuoria pelaajia hypetetään ihan liikaa. Jos ennakko-odotukset Lambertin suhteen on jossakin Rantasen, Barkovin ja Ahon tasossa, niin hommassa ei ole enää mitään järkeä. 20 maalia/40 pistettä kaudessa on NHL-pelaajalle jo hyvä saldo, 25 maalia/60 pistettä kaudessa nakutteleva pelaaja on oikeasti todella hyvä.

 

[heikkik]

Turcotte ja Iafallo koronakaranteeniin, Durzi muuten vaan sivussa. Brown ja Määttä palanneet takaisin harjoituksiin.

Today's Practice Focus as Brown/Maatta return, Iafallo/Turcotte to Protocol + notes on Durzi, Moore, Broadcast - LA Kings Insider

Good Afternoon, Insiders! The LA Kings were back on the ice this morning at Toyota Sports Performance Center, beginning a day of three consecutive practices before Thursday’s game versus Nashville. Following Saturday’s win over Vancouver, Todd McLellan talked about the team earning a day off...

lakingsinsider.com

 

[heikkik]

Voittoputki jäi tällä kertaa kahteen otteluun, kun Nashville otti Juuse Saroksen johdolla 2-4 voiton. Dustin Brownille läpiajomaali ja kokoonpanoon mahtuneelle Martin Frkille ylivoimaosuma. Ei ottelun hallinta ollut ihan niin selvästi Kingseillä kuin mitä torjuntalukemat (48 - 19) kertovat, mutta paikkoja useampaan kuin kahteen osumaan oli. Mutta Saros ja Kingsejä vuosikausia vaivannut tehottomuus viimeistelyssä tarjosivat kaksi pistettä Predatorseille.

Mitä pitemmälle kausi on edennyt, niin sitä selkemmin Losin uudeksi "identiteeteksi" ovat alkaneet henkilöityä Philipp Danault ja Blake Lizotte. Kovaa karvausta, jatkuvaa liikettä, korkea työmoraali, kokoonsa nähden fyysistä pelaamista ja jokaisen henkilökohtaisen ja joukkuepisteen eteen joudutaan tekemään aivan helvetinmoinen määrä työtä, koska luontaista viimeistelytaitoa ei vaan ole.

Koronakaranteenissa tällä hetkellä Carl Grundstrom, Alex Iafallo, Alex Turcotte ja Christian Wolanin ja poissaolojen vuoksi Frkin lisäksi myös Jacob Moverare sai näyttöpaikan. Ruotsalainen pelasi perus "moveraremaisen" luotettavan pelin ja minusta pärjäsi NHL-kyydissä siinä missä Wolaninkin. Kaikilla Losin leftin puolen pakeilla on kyllä vähän samanlainen ongelma - yksikään heistä ei ole hyökkäyssuuntaan luova/tuottelias eikä fyysisesti varsinaisesti kova. Ongelma on hyvin johtoportaan tiedossa, mutta siihen löytyynee ratkaisu (= treidi) vasta hämärässä tulevaisuudessa. Organisaation sisältähän sellaista pelaajaa ei löydy, koska Blake aikana ei ole fyysisiä pakkeja varattu.

Rasmus Kupari pelasi sentterinä laidoillaan Lias Anderson ja Dustin Brown ja minusta ketju oli kotijoukkueen heikoin. Päävalmentaja McLellanin mielestä Kupari ilmeisesti on kauden mittaan kehittynyt, koska häntä on alettu peluuttaa myös alivoimalla. Tällä kertaa ko. homma ei mennyt ihan putkeen, sillä ex-Kärppä oli kentällä Nashvillen molempien ylivoimamaalien aikana. Koronasairastelut- ja karanteenit ovat antaneet Kuparille aika paljon siimaa, mutta jossakin vaiheessa hänen on pakko alkaa profiloitua jotenkin. Joko kamppailu - ja kiekottomaan pelaamiseen pitää alkaa tulla enemmän särmää tai sitten hyökkäyspäässä pitäisi tulla tehoja. Viimeisestä kymmenestä ottelusta tuloksena on vain yksi syöttöpiste ja se ei ole paljon se.

Toisaalta eihän tuo Losin sentterikalusto muutenkaan tehoilla pääse mässäilemään. Vakituisemmin pelanneista Kopitarilla on yhdeksän tehtyä maalia, Danaultilla viisi ja Lizottella sama määrä kuin Kuparilla eli kolme. Muilla keskushyökkääjillä (Vilardi, JAD, Turcotte, Tynan) on yhteensä yksi osuma, joten tälläkin saralla Quinton Byfieldillä on iso aukko täytettävänä... .

Seuraavaksi vastaan tulee Detroit, jolla on heittää kaukaloon kaksi Calder Trophy -kandidaattia. Odotan Losin voittavan ottelun parilla maalilla, mutta kentän kaksi kiinnostavinta pelaajaa ovat Red Wingsien #23 Lucas Raymond ja #53 Moritz Seider.

 

[heikkik]

Seuraavaksi vastaan tulee Detroit, jolla on heittää kaukaloon kaksi Calder Trophy -kandidaattia. Odotan Losin voittavan ottelun parilla maalilla, mutta kentän kaksi kiinnostavinta pelaajaa ovat Red Wingsien #23 Lucas Raymond ja #53 Moritz Seider.

Hyvässä vireessä oleva kotijoukkue ja vastassa yksi NHL:n huonoimmista vierasjoukkueista => 4-0 voitto Los Angeles Kingseille. Cal Petersenille henkisesti todella iso voitto ja vieläpä nollapelillä.

Ensimmäisessä vaihdossa Filip Hronek sai tekopaikan, veti ohi ja sen jälkeen Kings alkoikin hallita peliä. Ensin Danault juuri päättyneen jäähyn jälkihöyryistä yhteen nollaan ja hetkeä myöhemmin Doughty kaukovedolla viivasta kahteen nollaan (Kuparille syöttöpiste). Sitten kahden ei-tappelijan ohilyöntikisa ja erän loppuolella lisää kotijoukkueen yksipuolista hallintaa.

Toisessa erässä Detroit ryhdistäytyi ja ottelu tasaantui, mutta Kempen alivoimamaali erän loppuvitosella lässäytti tunnelman. Mahtoivatkohan Red Wings-pelaajat syvällä sisimmässään 3-0 tappioasemassa enää uskoa voittoon? Ei se siltä kolmannessa erässä oikein näyttänyt. Trevor Moore kaunisteli loppulukemat tyhjiin ja Kings pysyy hyvin mukana "villi kortti"-kortti kisassa.

Tällä hetkellä Losin peli rullaa hyvin ja siitä on paljolti kiittäminen koko ryhmän nöyrää joukkue/puolustuspelaamista, sillä eihän porukassa erityisen säkenöiviä yksilöitä ole. Jos joitakin nimiä alkukauden Kingseistä nostaisin esiin, niin maalivahti Jonathan Quickin lisäksi mainitsisin viime maaliskuussa hankitun Brendan Lemiuxin, kesävahvistukset Phillip Danaultin ja Viktor Arvidssonin ja hämmästyttävän tasaisesti kehittyvän Arthur Kaliyevin. Adrian Kempe pelaa tällä hetkellä uransa parasta kiekoa ja tulee ainakin tuplaamaan palkkansa ensi kesän sopimusneuvotteluissa. Kyllä tekee ihmeitä joukkueen kokonaisilmeelle, kun porukassa on Kopitarin lisäksi mukana ihan oikea kakkossentteri.

Puolustuksessa Alex Edler oli loukkaantumiseensa saakka todella positiivinen yllätys ja iso jokerikortti on pakiston kiekolliseen peliin lisäilmettä antanut Sean Durzi. Tosin hän ei ole vielä pelannut edes kahtakymmentä peliä, joten katsotaan nyt miten tasaisiin otteisiin hän pystyy loppukaudella. Kokonaisuutena Losin "no name" -pakisto on selvinnyt todella hyvin johtotähti Doughtyn poissaoloista.

Seuraavana vastassa taas Itäisen konferenssin joukkue eli NY Rangers. Shesterkin ja Panarin ovat ilmeisesti ottelusta sivussa, joten Losin voitto on todennäköinen. Mielenkiintoista nähdä kumpi kotijoukkueen maalivahdeista on peluutusvuorossa - nollapelin torjunut Petersen vai syksyn mittaan ykköspaikan napannut Quick. Ja jos joku/jotkut sairastupalaisista/karanteenilaisista ovat pelikunnossa, niin ketkä kokoonpanosta pudotetaan pois?

 

[heikkik]

John Hoven aka Mayor's Manor huhuilee, että Rob Blaken jatkosopimus julkaistanee piakkoin. Ei mikään yllätys, että Luc Robitaille antaa kaverille jo etukäteen jatkoa, vaikka kauden näytöt ovat vasta puolittain annettu.

REPORT: Rob Blake Has New Extension to Remain as LA Kings GM

mayorsmanor.com

Ja samassa uutisessa kertaillaan jo aikaisemmin julkaistua toista kaverisopparia - Marc Bergevinin palkkausta toimistolle "toimitusjohtajan neuvonantajaksi". Itselle tuli tästä Bergevin-uutisesta vähän kahtalaiset fiilikset.

Negatiivinen näkökanta: joko Robitaille tai sitten itse Rob Blake ovat epävarmoja tietotasostaan ja kyvystään tehdä päätöksiä ja tuntevat tarvitsevansa tuekseen vanhempaa valtiomiestä. Jos toimitusjohtaja ei vielä viidentenä vuonnaan luota omaan osaamiseensa, niin sellaiselle kaverille ei pidä antaman minkäänlaista jatkosopimusta, vaan kenkää Blakelle ja mielellään myös Robitaillelle. Tilalle sellainen johtaja, jolla on isommat pallit ja toimintaa ohjaava visio organisaation tulevaisuudesta.

Positiivinen näkökanta: BLucilla on lähikuukausina tehtävänä isoja päätöksiä pelaajistossa ja tässä työssä Itäisen konferenssin joukkueet ja toimitusjohtajat läpikotoisin tuntevasta Bergevinistä on varmasti iso hyöty. Ja jos ajatellaan NHL:n paineisimpia työpaikkoja, niin Montreal Canadiensin toimitusjohtajan paikka on varmasti yksi niistä ja Bergevin selvisi siinä hommassa kymmenisen vuotta. Tänä aikana hän teki isojakin pelaajakauppoja (Subban-Weber, Pacioretty, viimeisimpänä Dvorak-diili), mutta ainakaan hän ei ole epäröinyt vetää liipamisesta, kun paikka on ollut.

Marc Bergevin Trade History - CapFriendly - NHL Salary Caps

Blaken kauppalista on paljon vaatimattomampi ja sisältää ulosmyyntiä ja pientä hienosäätöä. Blaken isoin kauppa on Muzzinin myynti Torontoon, mutta muuten hän on askarrellut lähinnä kakkoskierroksen varausvuorojen hankkimisen parissa ja jättänyt isommat linjanvedot toistaiseksi tekemättä.

Rob Blake Trade History - CapFriendly - NHL Salary Caps

Rob Blake NHL trade history. Trades can be filtered on players, teams, dates, and events

www.capfriendly.com

Kun lueskelin Kings-fanien kommentteja Bergevin uutiseen, niin yksi kohta huvitti erityisesti.

TwinLefty: I want to know: Why Bergevin? What problem was trying to solved / hole being filled by adding another high-up person? What’s the impetus for this?

hatrick swayze -> TwinLefty: to facilitate the trade of kopitar

Sehän on selvää, että Robitaillen tai Blaken pallit eivät ole riittävän isot Kopitarin treidamiseen, mutta Bergevinin kantti siihen kyllä riittäisi.

 

[Pakastin]

REPORT: Rob Blake Has New Extension to Remain as LA Kings GM

mayorsmanor.com

Jaahas. Marc Bergevin senior advisor rooliin. Mitähän tästä nyt sitten ajattelisi. En ole ollut koskaan Bergevin fani. Habsissa tehty työ oli välillä todella sekavaa ja nuo treidit jopa kyseenalaisia, vaikka isoja ja vaikeita päätöksiä joutuikin tekemään.

Mielenkiintoista on myös tuo, että Bergevinlle olisi tarjottu ensi kaudesta lähtien kolmen vuoden diiliä apu GM:n paikalla.

Toinen pointti jutussa on Rob Blaken jatkodioli, joka on jo ilmeisesti lähes varmaa.

Edit. Jaahas olinkin Olli Määtän lähtönopeudella kommenttini kanssa.

 

[Pakastin]

Rangersistä vakuuttava 3-1 voitto. Petersenin toinen nollapeli putkeen ei ollut kaukana, mutta Zibanejadin ohjaus oli kyllä upeaa katseltavaa sekin. Kings hallitsi peliä aika täydellisesti läpi ottelun ja Petersen hoiti pahimmat paikat pois. Ensimmäisen erän parhaat paikat sai kotijoukkue alivoimalla, mutta Georgiev esti nuo yritykset eleettömästi. En muista, koska viimeksi Kingas olisi ollut näin aktiivinen iskemään vastaan puolittaisisita paikoista. Olikohan kaverin jalka jo hieman väsynyt pitkän kiertueen johdosta.

Kingsin avausmaali syntyi K'Andre Millerin lepsun syötön ansiosta. Moore katkaisi heikon pakkipakin ja purjehti Trouban edestä puolittain läpi. Rystyveto kuitenkin jäi heppoiseksi, mutta Danault seurasi riparin ja iski lätyn uuniin. Tuo ketju on toiminut erinomaisesti Mooren siirryttyä siihen ja se viime kauden hyvä #12 on kiittänyt luottamuksesta. Eihän tuo mikää taidokkain ja säkenöivin kakkosketju ole, mutta tällä hetkellä sen työmäärä riittää Kingsille voittojen jahtaamiseen. Arvidsson on myös löytänyt Danaultista paremman kaverin kuin Kopitarista.

Kingsin toinen syntyi pari minuuttia myöhemmin, kun kakkosketjun vaihto oli hieman kesken. Moore ja Arvidsson toivat kiekon ylös ja Moore vain koittaa heittää kiekon luukulle. Georgiev haparoi kiekon kanssa ja pomputtelee sen vaihdosta sisään rynnistävälle Lizottelle, joka survo kiekon sisään, vaikka kiekko on ensin takertua omaan luistimeen. Ei mitään kauneimpia maaleja, mutta oppikirjamaisia. Maalia kohti ja ripareille.

Petersen piti pelin Kingsin hallussa muutamalla upealla torjunnalla. Kotijoukkueellakin oli todella hyviä paikkoja lisätä johtoa, mutta maalinteko takerteli. Vieraiden kiri jäi lopulta aika ponnettomaksi, vaikka Zibanejad taikoikin kavennuksen. Kempe löi loppuluvut 3-1 tyhjiin omalta puoliskolta. Ykkönenkin siis myös tehoille.

Kingsin pelistä on alkanut löytyä hyvää rutiinia. Maalivahtien vire on tietysti kaiken a ja o, mutta nuo kaksi ekaa ketjua toimivat tehojen muodossa hyvin ja nelonen tekee valtavasti töitä jalalla sekä yrittää antaa Kaliyevin vedolle tilaa. Kolmonen on se ainut lenkki, jonka pelistäei oikein voi sanoa juuta eikä jaata. Kupari pelaa ihan ok, kun malttaa keskittyä ratkaisuihin. Brownille on käytännössä turha syöttää, kun herra on täysi turisti kentällä. Turcotte on selkeästi opettelusvaiheessa, jossa Kupari viihtyi ekat kahdeksan peliä kauden alussa. Jännä nähdä miten AA;n ja Grundströmin paluut vaikuttavat kolmosen muovaantumiseen.

Puolustajat pelaavat hyvin tällä hetkellä, vaikka tuo vasurin puoli tuntuu nukahtelevan ajoittain tilanteessa kuin tilanteessa. Mikey Andersonin tehottomuus huokuu kuvaruudusta läpi, vaikka hänen ei kuulu Doughtyn rinnalla ihmeitä esittää. Eniten vain huolettaa, että onko Mikey menossa eteenpäin pelaamisellaan. Matt Roy on ollut itselle viime aikojen MVP. Tehojakin on tullut, mutta tuo pakisto kaipaa Doughtylle tukeaja Roy on onnistunut siinä erinomaisesti. Durzi on tavallaan vaarallinen pelaaja tällä hetkellä, mutta hänellä on niin paljon hyviä ominaisuuksia, joita tuosta pakistosta uupuu, joten annetaan hänen olla mukana. Ainakin häneen avulla saadaan kaksi pätevää ylivoimaketjua kasaan.

Seuraavaksi Crypto.com Arenalle saapuu Jeff Carter ja Penguins. Cartsille on todennäköisesti luvassa videota katkolla ja standing ovationia. Hieman haistelen, että Carter iskee pelissä ainakin yhden maalin, jos se näin vedonlyöntimielessä kiinnostaa.

Tuota Bergevin palkkausta olen tässä pohtinut jonkin aikaa. Tavallaan ymmärrettävä palkkaus, kun AGM tarvitaan taloon ja Blake tarvitsee ympärilleen kavereita. Nuo liikkeet Habsissa olivat mielestäni välillä kyseenalaisia, mutta eihän se ympäristö todellakaan helpoin ole toimia GM:nä. Isoja diilejä löytyy takataskusta, joita tuossa selasin läpi. Suurin osa Bergyn isoista treideistä tapahtui Läntisen konferenssin joukkuiden kanssa, joten kääntyykö kelkka Losissa toiseen suuntaan? Fun fact on, että Samuel Fagemo ja Kim Nousiainen ovat käytännössä varattu Bergevin avustuksella. Heikoin osa-alue Bergevinin tallilla on aina ollut Drafti, mutta Losissa ongelma ei ole niin vakava, kun poolissa on jo valmiiksi tavaraa. Tuskin hän sitä osa-aluetta pystyy pilaamaan.. tai no en sano mitään. Toivotaan, että ollaan haisteltu oikein ja Bergevin on tsemppaamassa / neuvomassa Blakea tekemään niitä uran ensimmäisiä isoja treidejä, joilla Kings saadaan kannunjahtiin tosissaan mukaan.

GKG!

 

[heikkik]

Tällä kertaa olin määttänä ja vasta naputtelemassa tekstiä.

Samaa mieltä @Pakastin kanssa ottelusta - Petersen oli MVP ja Danaultin ketju vastasi tehoista. Tällä hetkellä Losin joukkuepeli ja luisteluvoima on niin hyvällä tasolla, että vastustajat näyttävät jatkuvasti todella hitailta. Ensimmäisen vajaan kympin Rangers kilvoitteli voitosta vähintään tasapäisesti, mutta sen jälkeen vierailijoiden pakiston hitaus ja kankeus alkoivat näkyä.

Minusta ottelu oli Kuparin paras peli pitkään aikaan, mutta silti jääaika jäi alle kymmenen minuutin. Välillä en pysty tajuamaan McLellanin peluutusta. Joissakin otteluissa Kupari on hävinnyt aloituksia solkenaan, kaksinkamppailussa menettänyt kiekon toistuvasti vastustajalle eikä ole saanut hyökkäysalueella mitään aikaan ja silti häntä on peluutettu 12+ minuuttia pelissä. Tässä ottelussa luistin kulki, tilanteita saatiin aikaan, aloituksia voitettiin ja palkintona alle kymmenen minuutin jääaika. Ei vaan ymmärrä.

McLellanin "kuka pelaa ja kuka istuu"- ongelmaa lisää Grundströmin ja Athanasioun lisäksi koronakaranteenin määrätty Frk ja näyttöpaikkaa kärkyvät AHL-miehet. Taksikuskit ratkaisevat tilanteen?

AHL:ssä Ontariolla kulkee ihan mukavasti, vaikkei ihan niin loistavasti kuin alkukaudesta. Mutta se on ymmärrettävää, kun joukkueesta on nostettu ylös kiekollinen ykköspakki Durzi, paras yleispakki Moverare, kakkossentteri Turcotte ja paras maalintekijä Frk. Kyseessä olevien hyökkääjien tehot on vielä jotenkin pystytty korvaamaan Vilardilla, Byfieldilla ja tasoon nostaneella Samuel Fagemolla, mutta pakistoon vuokratut ECHL-miehet eivät ole lähellekkään Durzin/Moveraren tasoa.

Viikonlopun otteluiden perusteella Byfield alkaa olla jo aika lähellä "ylösnosto"-kuntoa. Tulevana viikonloppuna Ontariolla on koti/koti -ottelut Hendersonia (Las Vegas) vastaan ja en yhtään ihmettelisi, jos niiden pelien jälkeen Byfield nostettaisiin ylös NHL:ään. Kings pelaa vielä kotona Pittsburghia vastaan ja sen jälkeen vierasottelut Seattlessa ja San Josessa. Ennen pitkää kuuden ottelun itärannikon kiertuetta pelataan vielä huippujoukkueita Tampaa ja Coloradoa vastaan.

Ongelmanahan tuossa Byfieldin ylösnostossa on, että kenet voittavasta kokoonpanosta siirretään katsomon puolelle. Siinä ei ole mitään järkeä, että hänet kutsutaan NHL:ään ja sen jälkeen jätetään ilman jääaikaa tuppea/poppareita pureskelemaan. Ontariossa Byfield on pelannut tasakentällisin isoja minuutteja (vasemmassa laidassa Vilardi, oikea laita vaihdellut, viimeksi Madden) ja erikoistilanteissa kakkosylivoimassa, hiukan myös alivoimaa. Jos Byfieldin vaihtoehtoina poppareilla änärissä <-> isoilla minuuteilla farmissa, niin totta kai jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Eihän Byfield vielä ole lähelläkään valmista NHL-pelaajaa, mutta tiedä sitten sujuuko kouluttaminen paremmin AHL:ssä vai NHL:ssä. Vilardin kohdallahan johtoporras teki tuossa arviossa pahan mokan... .

Vilardi, joo. Kaveri on parantanut kokonaispelaamistaan ja luisteluaan ja yhteistyö Byfieldin kanssa sujuu erinomaisesti. Vieläkin Vilardilla selkä suoristuu puolustuspäähän luistellessa turhan helposti ja silloin meno on pelkkää liukumista. Samoin "kropan likoon laittaminen" irtokiekosta kamppaillessa on yhä aika harvinaista, mutta ensi otteluista Ontariossa Vilardi on mennyt näilläkin alueilla eteenpäin. Byfieldin kanssa pelaaminen sopii Vilardille, sillä silloin roolijako on selvä - Byfield kuskaa kiekkoa ja Vilardi hakee vapaata tilaa. Ylivoimalla Vilardia on käytetty Frkin paikalla laukojana, mutta ei hän minusta varsinainen "one timer" -snaipperi ole. Paljon vaarallisempi hän on ranteella aloituspisteiden luota (ihan sama onko vasemmalla vai oikealla puolella). Ja maalin takana Vilardi vaarallinen, koska osaa syöttää hyvin sekä kämmenellä että rystyllä.

Mutta mikähän rooli Vilardilla on Losin pitkän tähtäimen suunnitelmissa? Athleticin Lisa Dillman oli jossakin kirjoituksessaan kuulemma vihjannut, että Vilardi ei olisi enää kuvioissa mukana, vaan ensi kaudella seura olisi muu kuin LA Kings. Piristyneet otteet Ontariossa ehkä ovat nostaneet nuoren miehen kauppa-arvoa, mutta eihän se vieläkään päätähuimaava ole. Ehkä osana isompaa pakettia puolustuksen parantamiseksi?

 

[Uuhis #97]

En kyllä näe hirveästi upsidea Bergevinin tulosta johtoportaaseen. Canadiensissa yksi olosuhteiden avittama finaalipaikka ja muuten sekavaa keskinkertaisuutta, joka päättyi totaaliseen sekoiluun.

 

[heikkik]

Voitot Pittsburghista ja Seattlesta ja nousu kolmen pisteen päähän divisioona johtavasta Vegasista. Jälkimmäistä ottelua en nähnyt, mutta Penguins-peli oli yksi kauden parhaista esityksistä. Ottelu ratkesi vasta kolmannen erän alun pikamaaleihin (kolme puolessatoista minuutissa), mutta tässäkin ottelussa Kings-pelaajat laukoivat yli 40 kertaa kohden vastustajan maalia ja se on paljon se.

Samuel Fagemolle uran ensimmäinen NHL-ottelu Lemieuxin sairastellessa ja pääsihän hän laukomaan pari kertaa kohden maalia. Ihan ok suoritus nuorelta ruotsalaiselta, joka on viime aikoina ollut Ontariossa hyvässä pelivireessä. Jos on vielä ensi syksynä mukana organisaatiossa, niin taistelee harjoitusleirillä tiukasti paikasta ylhäällä. Fagemolla on ihan sama ongelma kuin Kuparilla ja Turcottella eli kamppailukovuutta/voimaa tarvitaan lisää. Fagemo mainitsi haastattelussa, että hän on seurannut Viktor Arvidssonin otteita ja ruotsalaisveteraani onkin nuorelle maanmiehelleen hyvä malli. Fagemo ei ole samanlainen energia/sähköjänis kuin VA, mutta molemmat ovat todella aktiivisia laukojia.

Rasmus Kuparilta toinen positiivinen ottelu putkeen ja syöttöpiste Durzin maaliin. Kuparilla kävi kyllä ottelussa vähän tuurikin, kun tuomari jätti hänen selvän virheensä (korkea maila) viheltämättä. Seattlea vastaan Kupari näyttää pelanneen normit 17 vaihtoa/ 11 minuuttia. Koska en ottelua nähnyt, niin paha sanoa muuta.

Ontariossa Quinton Byfield jäi viidessä ensimmäisessä ottelussaan pisteittä, mutta on tällä hetkellä viiden pelin pisteputkessa. Hän pelasi viikonloppuna molemmissa matseissa vahvaa Hendersonia vastaan hyvin, vaikka jäi tehotilastossa pakkasen puolelle. Varsinkin ylivoimalla Byfield-Vilardi-Spence-Tynan-Madden viisikko on AHL-tasolla todella vakuuttava, mutta Reignin ykkösketju LW Vilardi - C Byfield - RW Madden pystyy luomaan tekopaikkoja myös tasakentällisin. Eikä ykkösketju ollut noissa otteluissa ainoa onnistuja, vaan koko Reign-ryhmä pelasi hyvin ja voitti sekä kotona että vieraissa 5-2. Maalivahti Matt Villalatan torjuntaprosentti ei ole ihmeellinen (90,0), mutta voittosaldo on hämmästyttävä 12 W - 2 L - 2 OT. Viime kauden alkuun verrattuna Vilallata on kehittynyt hurjasti ja minusta hän on ollut selvästi parempi kuin ylhäälläkin piipahtanut Garrett Sparks.

Seuraavat kolme ottelua ovat todella mielenkiintoisia ja niissä mitataan Kingsien tasoa ihan kunnolla. Ikävä kyllä Adrian Kempe on ainakin illan/yön San Jose-ottelusta poissa koronakaranteenin takia, mutta uskon että sen pelin LA pystyy voittamaan ilman huippukautta pelaavaa ruotsalaistakin. Sen sijaan Coloradon tai Tampan voittaminen - ilman Kempeä tai Kempe kanssa - olisi sivullekirjoittaneelle yllätys.

 

[Pakastin]

Seuraavat kolme ottelua ovat todella mielenkiintoisia ja niissä mitataan Kingsien tasoa ihan kunnolla.

Jaahas. Timo Meierin kuuma lapa oli liikaa Losilaisille. Toli oli Timollakin päivä, jolloin kaikki näytti onnistuvan. Aika harmillisia nukahtamisia oikeastaan kaikki maalit.

Ekassa alivoima hieman aukesi ja Quick myi itsensä ulos tilanteesta. Tokassa Määttä huitoi 10 sekuntia kiekkoa pois Hertl lavasta ja Roy jäi yksin kahden Sharks miehen kanssa. Fagemon olisi alimpana kuulunut paikata, mutta näitä sattuu. Kolmas taas oli surkea purkuyritys Mikeylta ja Meierin veto lähti todella rivakasti. Neljännessä kolme Kings pelaaja hävisi kulmassa kiekon ja Meier sai ensin kokeilla, jonka seurauksena Hertl sai riparin ja siirsi Meierille takatolpille kivan siirron. Todella sekava erä kokonaisuudessaan, vaikka Kopitar kavensi aivan lopussa hepposella laukauksella.

Toinen erä aloitettiin jäähyllä ja Meier tulitti vihaisen vedon etuyläseen. Käytännössä tuo Anzen kavennuksen tuottama toivonkipinä valui hukkaan tähän Timon laukaukseen tai ainakaan oma usko ei riittänyt siihen, että Kings tekee tässä ottelussa vielä viisi maalia. Meierin 6-1 maali kruunasi toisen erän. Hieno päivä hailauman ykkösketjulle.

Mikeyn kavennus kolmannen erän puolivälissä oli hyvin laiha lohtu.

Kings hallitsee otteluita vetojen kautta, mutta välillä ne eivät tuota tulosta ja silloin vain toivoo, että oma pää kestää. Nyt se ei kestänyt millään ja tulos on tämä. Ehkä tää oli hyvä opetus taas, että keskinkertainen ei riitä. Mielestäni Sharks ei ollut mitenkään hääppöinen, mutta se käytti murhaavan hyvin paikkansa hyödyksi ja Timon ilta oli Timon ilta.

Toivottavasti Sharks peli on nollattu nopeasti, sillä tänään Cryptolle saapuu hallitseva mestari, joka on saanut rivinsä hiljalleen kasaan. Kuuma Petersen on varmasti askissa kotijoukkueella.

GKG!

 

[heikkik]

Kausi on puolivälissä - 41 ottelua, 45 pistettä eli 90 pojon kausivauhdissa. En oikein usko, että tuo pistemäärä riittää pudotuspeleihin pääsyyn, mutta jos kanadalaisjoukkueet jatkavat sekoilujaan, niin onhan se jotenkin mahdollista. Las Vegas on niin rutinoitunut porukka, että he ovat yksi kolmesta suoraan jatkavasta joukkueesta, mutta kaksi muuta?

Edmonton, Calgary ja Vancouver ovat minulle melkoisia arvoituksia ja albertalaisten kohdalla arviointia vaikeuttaa peruttujen otteluiden runsas määrä (Flames on pelannut viisi ottelua vähemmän kuin Kings ja Oilerskin neljä). Vancouverissa huhutaan jatkuvasti joukkueen sisäistä pistepörssiä johtavan J.T. Millerin treidaamista. Anaheimissa pitää päättää ennen siirtoajan umpeutumista myydäänkö osa tulevista UFA-pelaajista muualle vai yritetäänkö tosissaan pudotuspeleihin. Jo ennen kauden alkua vaikutti siltä, että Tyynenemeren divisioona on liigan tasaisin divisioona eikä tilanne ole kauden puolivälissä juurikaan selkiintynyt. Jopa San Josella on vieläkin mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin.

Zach Dooleyltä pätevä juttu Kingsien kauden alkupuoliskosta.

Halfway Home! What's gone right, and what hasn't, in the first 41 games for the LA Kings - LA Kings Insider

Insiders, we’re officially halfway home. 41 games played, 41 games to go. Feels like a natural point to reflect on what was, with an eye on what’s to come. Back in October, if you’d have told me that the Kings would occupy a playoff spot, both by points and points percentage, at the halfway...

lakingsinsider.com

"While last season was close on paper, it’s obviously a different feeling here through 41 Kings games. The Kings are rarely out of games and have more frequently controlled games with their own identity and style of play than been forced out by their opposition. We’re seeing the impact of offseason acquisitions, internal growth and a team committed to playing the system here in 2021 and the early parts of 2022."
...
"First off, it’s been about team improvements at 5-on-5. The Kings rank third in the NHL in percentage of shot attempts controlled at 5-on-5, ranking fourth in attempts for per 60 minutes and sixth in fewest attempts allowed. The Kings are also a Top 10 team in the NHL in percentage of scoring chances and high-danger chances controlled. So it’s quantity AND quality.

The Kings best players have also produced like the Kings best players. For all the talk about Anze Kopitar’s goalscoring this season, he’s currently on pace for 26 goals, the sixth highest total of 16 seasons in his NHL career. He’s also on pace to surpass 70 points for the first time since 2017-18, at the seventh highest rate of his career. His totals are just fine. Drew Doughty is one point shy of a point-per-game from the blueline, with the Kings controlling the puck at dominant rates with number eight on the ice."

Eli parempaan päin on menty. Kesän hankinnat ovat olleet onnistuneita, osa omista kasvateista (Kempe, Kaliyev kärjessä) on ottanut askeleen eteenpäin, veteraanit (Quick etunenässä) ovat pelanneet varsin hyvin ja siten joukkueen suoritustasaisuus - ja taso ovat nousseet.

Tärkeimpänä asiana pidän oman pelillisen identiteetin löytymistä. Danault, Arvidsson, Moore, Lizotte, Turcotte, Fagemo, Anderson, Björnfot, Durzi, ehkä myös Kempe, Iafallo ja Kuparikin ovat uuden LA Kingsin näköisiä pelaajia. Eipä tuossa porukassa ole nähtävissä merkkejä Lombardin ja Sutterin luomasta "heavy hockey"-identiteetistä. Kaliyev ja Byfield ovat hiukan erityylisiä pelaajia, mutta sopivat riittävän hyvin työteliään, kurinalaisen ja väsymättömästi luistelevan Kings-pelaajan muottiin.

Paria asiaa jäin Dooleyn jutusta kaipaamaan. Ensiksi peliohjelma on ollut tähän asti Losille suosiollinen - joukkue on pelannut 25 matsia kotona, 16 matsia vieraissa. Tuleva parin viikon, kuuden vierasottelun kiertue tasoittaa tätä epätasapainoa. Toiseksi Kings joutuu tekemään maalien eteen aivan hemmetisti töitä. Jos Avalanche on "Goals scored above expected"-tilastossa liigan kärjessä (+23) , niin Kings on listan pohjilla (-26,3). Joten ei se ole mikään ihme, että vaikka Kings pystyy monin paikoin hallitsemaan peliä myös huippujoukkueita (Avs, TB) vastaan, niin silti nämä kärkiporukat poistuvat kaukalosta kaksi pistettä taskussaan.

 

[Pakastin]

Hyvää luettavaa tuo juttu. Kingsin peli on kyllä mennyt eteenpäin, vaikka alkukaudesta olin itsekin valmis heittämään McL:n bussin alle. Samoin parjaamani Kempe on parantanut ja oma maaliennätys paukkui rikki. 30 on vielä realisimia, mikä on loistava juttu.

Tuo Tampa peli oli kyllä karu esimerkki tuosta maaliodottamasta. Kings roiskii ja kaveri tuhoaa kylmällä itseluottamuksella. Hedman pelasi aivan järkyttävän hyvän pelin, vaikka Tampalla oli käytössä vain neljä puolustajaa. Heddy oli pelin jälkeen todella fiiliksissä, kun sai pelata yli 35 minuuttia. 32 thoughtsissa vitsailtiin, että Tampa voisi kokeilla 17 hyökkääjä ja yhtä pakkia jatkossa.

Kingsillä oli muutenkin todella pahoja vaikeuksia aktiivisen ja korkean karvauksen kanssa. Kulmista kiekko irtosi pahoihin paikkoihin ja Tampa niistä rokotti armotta. Samaa oli havaittavissa tuossa Sharks pelissä, joten kyllä tuo alakerta kaipaa vahvistuksia. Määttä on pelannut ihan ok Royn parina, mutta nuo kolme edellistä tappiopeliä olivat kyllä todella heikkoja esityksiä. En halua Määttää moittia, mutta mielestäni juuri häneen / hänen pelitasoonsa kulminoituu Kingsin ongelmat omissa. Ei vaan riitä huippuja vastaan.

Jakob Chychrun on ollut taas isojen huhujen silmässä, joten Kingsin on pakko yrittää kaikkensa hänen naaramiseksi. Jakob on juuri sitä, mitä lääkäri määrää tälle joukkueelle. Hinta on varmasti kova, mutta on meillä varaa maksaa hieman ylikin. Isoin ongelma on varmaankin se, että Arizona ei halua Jakobin liikkuvan Lännessä. Markkinoilla ei kuitenkaan ole muita hänen tasoisia pelaajia saatavilla, joten Blake ja Bergevin luuri käteen.

Kingsin ekan puoliskon pelaamiseen on myös vaikuttanut se, että Covid ei ole runnellut joukkuetta kovin pahasti. Yksittäisiä pelaajia on jäänyt välillä sivuun, mutta korvaajat on löydetty nopeasti. Kingsille tämä on myös siinä suhteessa hyvä, että tuo loppukauden ohjelma ei ole niin tiivis kuin esim. Oilersilla ja Flamesilla. Tuo Pacificin tilanne on järjettömän tasainen ja kimurantti, joten jokainen ottelu on elintärkeä. Sehän on näin fanin silmin paras mahdollinen tilanne.

Yleisesti kausi on lähtenyt alun masistelun jälkeen positiiviseen nousuun. Kasvukipuja on ollut, mutta ne täytyy hyväksyä nuorentuneen joukkueen takia. Posia on myös se, että käytännössä kukaan lupauksista ei ole täysin epäonnistunut esityksissään ylhäällä. Kaliyevin kehitys on yksi parhaista esimerkeistä ja mietitään sitä faktaa, että tämän herran kohdalla oli valtavia kysymysmerkkejä draftin aikana. Kuparikin on löytänyt sen oman tien ja tuo pelimäärä ylhäällä on varmasti enemmän kuin hän itse osasi odottaa ennen kauden alkua. Durzin onnistuminen lähetti ikuisen lupauksen Kale Claguen kohti Habsia.

Byfieldia ja Fagemoa pitää nähdä lisää, jotta heistä pystyy jotain sanomaan. Molemmat kuitenkin herättivät hyviä viboja ensimmäisillä otteillaan.

Kova vieraskiertue alkaa New Yorkin triplalla ja Devils on sopiva startti reissun alkuun.

GKG!