Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Los Angeles Kings 2020–2021

  • 51 115
  • 199

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Kingsin nykyvirettä on kiva seurata. Isossa kuvassa on ihan sama, mennäänkö pudotuspeleihin vai ei, olennaista on se, että nyt organisaatiossa on halu mennä eteenpäin. Ei haluta enää ottaa turpaan.

Tällä kaudella vanha runko on vielä kantanut (liian) isoa tulosvastuuta, mutta nyt nuori polvi on jo näyttänyt se, että läpimurtoja on tulossa ihan tehojenkin puolesta.

Jotain se Blakekin on tehnyt oikein. Nyt vaan pitää naarata jostain se tulevaisuuden ykköspuolustaja, helppo juttu, eiks ni?
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Reign voitanut kuudesta viimeisestä ottelusta viisi, joten saldo kauden puolivälissä on kuusi voittoa, 11 tappiota varsinaisella peliajalla, kaksi tappiota jatkoajalla eli yhteenä 14 pistettä 19 ottelusta. Pisteprosentti on 36,8%, millä ollaan divisioonan seitsemäntenä (= viimeisenä).

Joukkueen sisäisen pistepörssin kärkeen on siirtynyt Arthur Kaliyev (19 GP, 7+7=14, +1, 10PIM). Päävalmentaja Wroblevskin kommentti viikonloppuna kuvaa Kaliyevin kehitystä osuvasti.

" Kupari has been really good, but I think Kaliyev’s progress this year has just been absolutely tremendous. Even when he wasn’t scoring, he tried to stick to the team system of playing behind and doing things he had never done before. It just keeps showing again and again, the way that he’s been playing the game and his maturity jump has been tremendous. Now he’s getting rewarded for it. He didn’t score for a long time, but stuck with it and listened to, ‘This is how you have to play.’ There’s plenty of reasons for him not to trust it, yet he kept doing it. Now he’s getting rewarded with a lot of scoring chances and is producing tangibly."

Eli alkukaudesta pisteitä ei tahtonut tulla, vaikka paikkoja oli kyllä runsaasti. Sitten Tucsonia vastaan kiekko pomppi hiukan onnekkaasti pari kertaa maaliin ja ketsuppipullon korkki aukesi. Viimeiseen kuuteen peliin on syntynyt kuusi maalia ja pari syöttöä vielä päälle. Pisteiden teossa auttaa peliaika ykkösyv:ssä ja pelaaminen joukkueen parhaiden sentterien (Kupari, Byfield, Andersson) kanssa.

Pisteiden teon lisäksi minua on ilahduttanut Wrobon mainitsema pelisysteemin mukaan toimiminen. Eihän Kaliyev ikinä mikään puolustuspelaamisen spesialisti tule olemaan, mutta ainakin hän yrittää tehdä oman osansa. Fyysinen pelaaminen on vieläkin vajaata, mutta hiljalleen Kaliyev on alkanut oivaltaa, että hän on iso kaveri ja pystyy voittamaan kaksinkamppailuissa kiekon itselleen myös massalla eikä pelkästään näppärällä kiekonkäsittelyllä. Luistelu on heikko kohta ja toisena korjauskohteena on kiekon kuljettaminen ja vastustajien/karvaajien harhauttelu. Kaliyev on kyllä kiekon kanssa näppärä laitakamppailuissa ("staattisessa tilanteessa"), mutta kun pitäisi yhtäaikaa luistella, suojata kiekkoa ja harhauttaa vihulainen, niin useinmiten tuloksena on kiekon menetys. Esim. ylivoimalla kiekon alueelletuojana Kaliyev on onneton.

Ontarion pistepörssin kakkosena on Rasmus Kupari ja kolmosena Quinton Byfield. Byfield on nyt neljän ottelun maaliputkessa ja pisteitä on kertynyt 13 (19 GP, 5+8=13, -15, 14 PIM). Joukkueen huonoin plusmiinuslukema ei ole mitään sattumaa. Jos Kaliyev tuntuu pyrkivän ymmärtämään ja sisäistämään pelisysteemin, niin Byfield näyttää kentältä siltä kuin hän ei olisi ikinä pelannut organisoitua jääkiekkoa. Ei voi kuin ihmetellä mitä helvetin taktisia kuvioita junnuille siellä OHL:ssä oikein opetetaan, niin alkeellista Byfieldin pelaaminen on. Esim. kun Ontario menettää kiekon hyökkäyspäässä, niin Byfield luistelee tuulennopeasti omalle puolustusalueelle. Mutta sitten tuleekin toistuva ongelma. Hän pysähtyy aloituspisteiden yläpuolelle ja alkaa katselemaan mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Hän ei tunnista kenet pitäisi ottaa ja jos tunnistaakin, niin sen sijaan että estäisi vastustajaa menemällä iholle tai edes kiusaisi tätä mailahäirinnällä, niin hän pysyttelee ujon kohteliaana tilanteen ulkopuolella. Turhauttavaa!

Vaikka kuinka Byfield on vasta kahdeksantoista, niin kyllä valmentajan pitäisi puuttua hänen ujosteluunsa. Kaveri on yli 190 senttiä pitkä ja painaa varmaan lähemmäs sata kiloa ja pelaa kuin olisi viitisentoista senttiä lyhyempi ja ainakin parikymmentä kiloa kevyempi. En minä mitään tappotaklauksia odota, mutta Byfieldiltä pitäisi vaatia omalta mukavuusalueeltaan poistumista ja aktiivisempaa osallistumista kontaktipeliin. Nykyisin hän on liian usein näennäisesti mukana tilanteissa, mutta ei kuitenkaan oikeasti pelin sisällä/kamppailuhalukas.

Fyysisesti Byfield on selvästikin uskomattoman lahjakas, mutta kokonaisuutena vielä niin hemmetin keskentekoinen. Toivottavasti häntä ei nosteta NHL:ään tämän kauden aikana, vaan annetaan kehittyä kaikessa rauhassa Ontariossa. Hän pelaa tällä hetkellä todella isoja minuutteja ja minusta kehitykselle voisi olla parempi vähentää pelikuormaa ja käyttää enemmän aikaa pelikuvioiden harjoitteluun ja taktiikan/tilanteiden tunnistamisen opettamiseen. Lähettäisivät Mike Amadion loppukaudeksi alas Ontarioon, niin Byfieldin (ja Kuparinkin) henkistä ja fyysistä kuormaa voisi hiukan keventää ja samalla Amadio saisi paikkailla pahasti kolhiintunutta itseluottamustaan. Todennäköisesti näin ei tule käymään, mutta ainahan sitä voi toivoa.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Tästä linkistä löytyy klippejä Kings-lupausten tekemiin maaleihin.


AHL:n sivultahan löytyy myös highlightseja, jos haluaa katsella Ontarion pelien maaleja. Nättien maalien lisäksi näkee sekavaa puolustamista ja luokatonta maalivahtipelaamista... .

Ontarion päävalmentaja Wroblevskin peluutuksesta muutama sana. Kuten kirjoitin aiemmin, niin keskushyökkääjänä pelaava Byfield saa todella paljon jääaikaa. Hän pelaa ykkösylivoimassa, jossa myös Kaliyev on ollut alusta alkaen vakiokasvo. Nämä kaksi ovat oikeastaan koko ajan olleet ykkösyv:ssä, mutta muut pelaajat ovat vaihdelleet. Alkukaudesta Tyler Madden sai paljon jääaikaa viidellä neljää vastaan, mutta jo ennen loukkaantumistaan hän putosi kakkosyv:hen. Byfieldin ja Kaliyevin kanssa eniten ovat pelanneet viivamiehinä olevat Rasmus Kupari ja puolustaja Sean Durzi. Tervehdyttyään Alex Turcotte on laitettu Byfield-Kaliyev-Kupari-Durzi -nelikon viidenneksi lenkiksi. Myös Akil Thomas on saanut yv-aikaa sekä ykkösessa että kakkosessa (varsinkin Turcotten ollessa loukkaantuneena tai Kuparin ylhäällä Losissa).

Kakkosylivoimassa pakkina on Kale Clague ja hyökkääjistä siinä on Samuel Fagemo, Akil Thomas, yleensä veteraanilaituri Blaine Byron tai Mike Eyssimont ja kokoonpanosta ja terveystilanteesta riippuen Lias Andersson tai Tyler Madden. Ikävä kyllä Samuel Fagemo loukkaantui viime ottelussa Bakersfieldiä vastaan - kuten myös ilmeisesti Boko Imama - ja nämä loukkaantumiset tulevat vaikuttamaan paljon Reignin tulevien otteluiden kokoonpanoihin.

Alivoimalla hyökkääjäpareista eniten jääaikaa saa veteranikapteeni Brett Sutter laiturinaan Aidan Dudas. Pienikokoisesta Dudaksesta ollaan selvästikin kehittämässä puolustuspelaamisen spesialistia. Dudas pystyy pelaamaan sekä keskellä että (pääosin oikeassa) laidassa ja kokemattomuudestaan ja koostaan huolimatta on aloituksissa ihan kelvollinen - siis ainakin AHL-tasolla. Dudas tekee kentällä hemmetisti töitä, mutta ei ole minusta vielä niin hyvä kuin suunnilleen samankokoinen Blake Lizotte. Lizotte on liikkeissään terävämpi kuin Dudas, mutta Dudas ei ole fyysisesti ihan niin heppoinen kuin Lizotte. Dudas on kyllä vasta 20-vuotias, joten NHL-potentiaalin näkee paljon selkeämmin ensi syksynä tai vuoden päästä keväällä, kun takana (toivottavasti) hyvä kesäharjoittelu ja paljon enemmän ammattilaisotteluita.

Sutter-Dudas -kaksikon lisäksi Byfieldiä ja Thomasia käytetään paljon alivoimalla (välillä parina, välillä erikseen). Viime otteluissa myös Kupari on saanut av-aikaa pelaten parina Turcotten kanssa. Myös Lias Andersson pelannut neljällä viittä vastaan usein jonkun veteraanilaiturin (Byron/Eyssimont) kanssa. Eli jäällä käy alivoimalla muitakin pelaajia, mutta Sutter, Dudas, Byfield ja Thomas ovat hyökkääjistä käytetyimmät jäähyntappajat.

Viimeisimmässä ottelussa Bakersfieldiä vastaan ottelu aloitettiin ketjuilla

Turcotte - Kupari - Kaliyev
Thomas - Byfield - Smyth-Pelley (all-black-line)
Byron - Andersson - Fagemo
Imama - Sutter - Eyssimont

Dudas huilasi tämän ottelun, mutta on ollut kokoonpanossa melkein kaikissa muissa otteluissa. Fagemon ja Imaman loukkaantumisten jälkeen ketjut menivät miten sattui.

Sen mitä aikaisemmista otteluista ja peluutuksista pystyy päättelemään, niin Byfieldista ja Kaliyevista selvästikin koulutetaan top 6-pelaajia. Mutta sehän ei ole mitenkään yllättävää, koska molemmilla pelaajilla on siihen ilmiselvästi potentiaalia. Ja jollei molemmista tule vakiopelaajaa NHL:n ylempiin ketjuihin, niin silloin pelaajien kehittämisessä on tehty joitakin perustavanlaisia virheitä tai loukkaantumiset ovat ratkaisevasti haitanneet pelaajien kehittymistä.

Minut on yllättänyt se, miten paljon Akil Thomas saa jääaikaa. Hän on pelannut paljon erikoistilanteissa (yv,av) ja eri pelipaikoilla (C, RW, viimeksi LW). Mielessäni olen verrannut Thomasia viime kaudella AHL:ssä kypsyneeseen ja tällä kaudella ylhäällä yllättävän hyvin pelanneeseen Jared Anderson-Dolaniin. Thomas on minusta parempi laukoja kuin JAD ja häntä onkin käytetty ylivoimalla alotuspisteiden välissä olevana ampujana. Vaikka Thomas siltä paikalta viime ottelussa kolmasti onnistuikin, niin ei hän minusta kuitenkaan ihan niin terävä laukoja ole kuin Arthur Kaliyev tai Samuel Fagemo. Pidän Thomasia myös parempana syöttelijänä kuin JAD:ia. Toisaalta Anderson-Dolan on parempi, terävämpi liikkuja ja taitaa olla luontaisesti hiukan aggressivisempi. Molemmat ovat kuitenkin työteliäitä kavereita ja soveltuvat ihan hyvin alempien ketjujen pelaajiksi (joko laitaan tai keskelle - AT ampuu rightilta, JAD leftiltä).

Athleticin haastattelussa JAD sanoi viime harjoituskaudella muuttaneensa ruokavalioon ja pudottaneensa painoaan hiukan. Thomasin kannattaisi tehdä ensi kesänä sama homma ja keskittyä myös luistelunsa hiomiseen. Jos hän pystyy terävöittämään luisteluaan ja kamppailupelaamistaan, niin on hyvinkin mahdollista, että ensi kaudella Anderson-Dolanin ja Carl Grundströmin ketjukaverina pelaakin Akil Thomas eikä Trevor Moore. Toinen mahdollisuus on, että Thomasia pelutetaan vielä ensi kaudella osittain AHL:ssä ja hänet ajetaan hissukseen sisään kokoonpanoon esim. nelosen keskellä Lizotten korvaajana. Amadion aikahan Losin kokoonpanossa on sinettiä vailla valmis.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Rangersin kanssa jatkuvat nämä nappikaupat, joilla Blake kiillottaa haarniskaansa: "Kyllä mä töitäkin täällä teen".

Mitäs ihmettä me tuolla Brendan Lemieuxila tehdään? Eikös tonne alempiin ketjuihin ole ihan tarpeeksi tunkua omasta takaa. Taxi Squadista pystyy nyt tietysti yhden pelaajan vapauttamaan Reiginin palveluksiin, mutta silti vaikea löytää logiikkaa tähän siirtoon. Ellei se sitten ole osa jotain isompaa kokonaisuutta, mutta tuskinpa.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Mitäs ihmettä me tuolla Brendan Lemieuxila tehdään? Eikös tonne alempiin ketjuihin ole ihan tarpeeksi tunkua omasta takaa. Taxi Squadista pystyy nyt tietysti yhden pelaajan vapauttamaan Reiginin palveluksiin, mutta silti vaikea löytää logiikkaa tähän siirtoon. Ellei se sitten ole osa jotain isompaa kokonaisuutta, mutta tuskinpa.

Blaken vastaus Lisa Dillmanille: “(He) will bring our group a physical element — on the forecheck,” Blake told The Athletic. “An in-your-face style of play.”

Kun ei ole Blaken aikana varattu yhtään särmää omaavaa pelaaja, niin sellaisia pitää hankkia ulkopuolelta. Ensin Grundström, nyt Lemieux. Eikä neloskierroksen varaus ole paha hinta, koska Losilla on kesän draftissa vielä riittävästi varausvuoroja jäljellä. Ykköskierros (oma), kaksi kakkoskierroksella (oma + St. Louisin vuoro), kaksi kolmoskierroksella (oma + Toronton), neloskierros (Calgaryn vuoro), viitoskierros (oma) ja kuutoskierros (oma). Kahdeksan varausvuoroa tasoltaan keskinkertaisena pidetyssä draftissa on minusta riittävästi, kun systeemissä on jo ennestään prospekteja ihan mukavasti.

Saa nähdä miten Lemieux kokoonpanoon sopii, mutta esim. Austin Wagnerina olisin huolestunut omasta jääajastani ja siitä pelaanko ensi kaudella Kingsin vai jonkin muun seuran paidassa. Sekä Athleticin Dillman että Mayor'sManorin Hoven uskovat, että siirtoja olisi vielä lisää tulossa ja hehän seuraavat joukkuetta aktiivisesti (tosin tämä siirto tuli molemmille ihan puskista).

Ja kun lueskelee kings Insiderin Zach Dooleyn kirjoitusta " State of the Franchise" -tilaisuudesta, niin kyllähän Balke siinä vihjailee, että joukkuetta oltaisiin vahvistamassa. Esimerkiksi viittaus palkkabudjetissa olevaan tilaan antaa ymmärtää, että isompipalkkainenkin pelaaja voitaisiin hankkia. Ja onhan se totta, että ainakin seuraavan parin vuoden osalta Losin tilanne palkkabudjetin suhteen on yksi liigan parhaista.


Looking Ahead
– Blake discussed how, moving forward, the strategy for the Kings is to add moving forward. Any potential deals he is looking at making would make the team better at this stage. After last season’s deadline, where the Kings moved out some veterans for future assets, he believes they have now put that foot forward, to add to the core in place. He said there have been numerous discussions so far, but those discussions support improving the Kings. Pointed to the flat cap in the coming seasons, Seattle expansion this summer and COVID Protocols as things that make this season’s trade deadline unique.

Blake also added that there is a possibility of using the team’s cap space to its advantage. Looking around the league, and the expectation of a flat cap, he said that the team does have that option to explore. He said that with the natural flow of his team’s contracts, plus an influx of potential entry-level deals coming in, the Kings should have some flexibility moving forward.

– One specific question asked related to “size” on the blueline, which Blake said is something the Kings are mindful of, with a need to get bigger. Called the current group “competitive”, led by Drew Doughty, trending throughout the group. Pointed out guys like Matt Roy who aren’t the biggest, but play a physical game, and also spoke to Kurtis MacDermid’s physical presence when he plays. Added that it’s hard to find that bigger player who can do all of the other things that he wants from a defenseman, including mobility and making plays.

– Regarding potentially trading veteran players – Blake said that those players have earned the respect of having a conversation about their future. They have earned talking about their own plans, the team’s plans, etc, and reinforced that point several times, and that any potential move that could be made wouldn’t be made without that conversation first occurring. Said they will take place “at the appropriate time”, as the situations arise.
 
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Brendan Lemieux taitaa tuoda tosiaan sitä santapaperiosastoa lisää rosteriin ja 25-vuoden iällään paikkaa hiukan tota aukkoa mestareiden ja junnujen välissä.

Kohta sitten alka 41 päivän loppurutistus. 24 peliä. Noi 2 Sharks-peliä söi miestä hiukan. Olis se voitto toisesta pitänyt kairata. Jos MacDermid olisi vähän vähemmän tehnyt noita maaleja, niin voitto olisi ollut haarukassa.

Go Kings Go!
 

ipaz

Jäsen
Mun mielestä ihan hyvä haku halvalla hinnalla. Lisää kilpailua alakenttien pelipaikkoihin ja sitä em. santapaperia, jota ei ole liikaa ollut Cliffordin lähdön jälkeen. Lisäksi halpa 1,55 milj. sopimus, joka jatkuu vielä ensi kauden ja tämänkin jälkeen Lemieux on RFA. Rangersilla on vähän pakkorako myydä palkkakaton vuoksi ja siellä varmaankin tehtiin tilaa Kravstoville, joka nostettiin viikolla farmista taxiin.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Kun ei ole Blaken aikana varattu yhtään särmää omaavaa pelaaja, niin sellaisia pitää hankkia ulkopuolelta.

Tuo on totta ja periaatteessa treidin kautta särmän hankkiminen on paljon järkevämpää, kuin tuhlaamalla varauksia. Lemieux on kuitenkin 2. kierroksen varaus, joten odotusarvo on ollut suurempi.

Jotenkin jäänyt Clauden pojasta sellainen köyhän miehen "Tom Wilson" kuva negatiivisisessa mielessä. Lemieuxn tilastot eivät ole kauhean mairittelevat, kun kuuluisa Corsi on pyörinyt koko uran negatiivisen puolella.

Toppuuttelen hieman ensimmäisiä reaktioitani treidiin ja annan Brendanille mahiksen, koska tarvitaan myös se raastava nelonen vielä joskus, jos kannua halutaan jahdata ja Lemieux on ensimmäinen kokeilu siihen vitjaan.

Toivottavasti Blake muuttaa puheet teoksi ja hankkii meille järkeviä palasia projektin eteenpäin viemiseksi.
 
Viimeksi muokattu:

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Toppuuttelen hieman ensimmäisiä reaktioitani treidiin ja annan Caludelle mahiksen, koska tarvitaan myös se raastava nelonen vielä joskus, jos kannua halutaan jahdata ja Lemieux on ensimmäinen kokeilu siihen vitjaan.

Toivottavasti Blake muuttaa puheet teoksi ja hankkii meille järkeviä palasia projektin eteenpäin viemiseksi.

Kun on katsellut Ontarion pelejä ja miettinyt millaiseen rooliin pelaajat sopisivat NHL:ssä, niin ei siellä oikein ole raastavaan nelosketjuun sopivia nuorukaisia. Byfieldin ja Kaliyevin näen tulevaisuuden top 6 -kavereina ja Akil Thomas ja Rasmus Kupari ovat potentiaalisia "seitsemänsiä hyökkääjiä". Eli Adrian Kempen tapaisia kavereita, jotka ovat sopivimmillaan kolmosketjussa, mutta pystyvät välillä stunttamaan top 6:ssa. Kupari on ollut viime peleissä alkukautta vaisumpi/tehottomampi, mutta kuitenkin yhä tärkeä palanen joukkuetta.

Toisin kuin odotin, niin Mike Amadio lähetettiin Ontarioon pelaamaan ja hänen tulonsa myötä Kuparin rooli joukkueessa on tavallaan pienentynyt. Vaikka Amadio oli Losissa pelatessaan tehoton ja välillä näytti, että NHL-vauhti oli hänelle liian nopeaa, niin AHL-tasolla hän on kova luu - en siis tarkoita fyysisesti kova, vaan pelillisesti kova. Tekee hyvää sekä Kuparille että Byfieldille nähdä, miten kokonaisvaltaisesti ammattilainen käytännössä suorittaa hommat.

Vaikka Reignillä on nyt useampi hyökkääjä loukkaantuneena (Tyler Madden, Samuel Fagemo, Blaine Byron, Boko Imama), niin korvaavat pelaajat - Amadio, Lias Andersson, Devante Pelley-Smith - ovat enemmän kuin täyttäneet tyhjentyneet pelipaikat. Samalla tavalla kuin Amadio, niin Lias Andersson on AHL-tasolla hyvä ja tuottelias pelaaja, vaikka NHL:ssä tehot ovatkin jääneet toistaiseksi aika lailla piippuun.

Kahdesta nyt loukkaantuneena olevasta tulokashyökkääjästä olen tykännyt Samuel Fagemosta paljon. Viime viikonloppuna tapahtunut Fagemon loukkaantuminen (alavartalovamma) tuli todella pahaan aikaan, sillä hänen puolustuspelaamisensa alkoi hissukseen näyttää paremmalta ja paremmalta. En tiedä onko Fagemo NHL-tasolla ihan top 6-kamaa, mutta ainakin hänellä todella kova halu ratkaisuhetkillä laukoa ja tehdä maaleja, mikä minusta on pelaajassa positiivinen piirre.

Eihän Fagemo mikään iso pelaaja ole (ehkä 180 cm, 80 kg), mutta jo pitempään sivussa ollut ja harjoituspeleissä loistanut Tyler Madden on todella heiveröisen oloinen. Jotenkin hänestä tulee mieleen Aleksi Heponiemi - ilmiselvästi fiksu ja taitava kaveri, joka ei kuitenkaan täysin pysty peliälyllään ja kiekkonäppäryydellään korvaamaan puutteita luistelussa ja koossa.

Rasmus Kupari, Akil Thomas ja Samuel Fagemo ovat rightin miehiä, mikä heille eduksi luettakoon. Losin nykykokoonpanossa on kuitenkin puutetta oikea käsi alhaalla pelaavista hyökkääjistä. Huonompi juttu on, että yksikään kolmikosta ei ole kovinkaan iso - Kupari isoin - tai perusluonteeltaan fyysinen pelaaja.

Joku tai jotkut näistä "seiska hyökkääjistä" tullaan myymään parin vuoden sisään, jotta saadaan paikattua kokoonpanossa olevia puutteita. Hyökkäävä leftin pakki taitaa olla puutelistalla ykkösenä, kun Kale Clague ei vaan näytä pystyvän ottamaan sitä seuraava askelta. Ylhäällä pelaamissaan otteluissa hän näytti minun silmääni ihan hyvältä, mutta Ontariossa hän on ollut kiekollisena enimmäkseen ihmeen epävarma ja puolustuspäässä aika lapanen. Tuo kiekollinen epävarmuus/itseluottamuksen puute minua on hämmästyttänyt, koska viime kauden lopulla hän joissakin peleissä otti johtavan pakin roolin ja oli todella tehokas. Ehkä valmentajan/pelisysteemin vaihdos ja siirto oikealta puolelta vasemmalle on sekoittanut hänen peliään. Kuitenkin periaatteessa leftin miehenä hänen pitäisi olla omimmillaan vasemmalla puolella ja valmentajana Wroblevski suosii hyökkäävämpää pelityyliä kuin viime kautinen Mike Stothers. Mystinen homma.

Pari fyysisempää, isompaa pakkia olisi ihan kiva saada, mutta sellaisia voi kaapata myös vapailta markkinoilta (tuleva UFA Jamie Oleksiak sopisi hyvin joukkueen ikärakenteeseen). Samoin fyysinen nelossentteri, nelosen oikeaa laitaan Aidan Dudasta selvästi isompi ja ilkeämpi kaveri ja maalivahtilupaus, jolla on oikeasti potentiaalia kehittyä NHL-tason veskariksi. Näillä näkymin Kings tulee ekalla varaamaan jossakin kympin ja kahdenkympin välissä, jolloin voisi olla tarjolla Luulajan veskari Jesper Wallstedt. En ole kovinkaan innostunut käyttämään ykköskierroksen varausta maalivahtiin, mutta eipä tuo tarjonta puolustajien tai hyökkääjien kohdaltakaan isommin innosta. Jos LA Kings jää playoffsien ulkopuolelle eikä arvontaonnikaan suosi, niin minua ei haittaisi, vaikka ykköskierroksen varausta käytettäisiin osana isompaa kauppaa esim. nuorehkon leftin pakin hankkimisessa.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Pari fyysisempää, isompaa pakkia olisi ihan kiva saada, mutta sellaisia voi kaapata myös vapailta markkinoilta (tuleva UFA Jamie Oleksiak sopisi hyvin joukkueen ikärakenteeseen). Samoin fyysinen nelossentteri, nelosen oikeaa laitaan Aidan Dudasta selvästi isompi ja ilkeämpi kaveri ja maalivahtilupaus, jolla on oikeasti potentiaalia kehittyä NHL-tason veskariksi. Näillä näkymin Kings tulee ekalla varaamaan jossakin kympin ja kahdenkympin välissä, jolloin voisi olla tarjolla Luulajan veskari Jesper Wallstedt. En ole kovinkaan innostunut käyttämään ykköskierroksen varausta maalivahtiin, mutta eipä tuo tarjonta puolustajien tai hyökkääjien kohdaltakaan isommin innosta. Jos LA Kings jää playoffsien ulkopuolelle eikä arvontaonnikaan suosi, niin minua ei haittaisi, vaikka ykköskierroksen varausta käytettäisiin osana isompaa kauppaa esim. nuorehkon leftin pakin hankkimisessa.

Näin juuri. Leftin puolelle Björnfot & Anderson kaksikon mukaan ainakin yksi iso luuta tai se dynaaminen toinen johtaja. Rightin puolelle ehkä haluaisi Walkerille jonkun paineistajan. Kausi on ollut vaikea ja Walker ei ole pystynyt ottamaan isompaa kiekollista vastuuta pois DD:n harteilta tarpeeksi. Roy on kuitenkin jo sementoitu sille puolelle.

Tuo veskarihomma on haastava. Petersen ajaa nyt asiansa, mutta olen hieman skeptinen hänen kyvystään ottaa se Quickin asettama haarniska ylleen. Columbuksesta voisi yrittää Merzlikins / Korpisalo tandemista toista kokeilla. Molemmat ovat hyviä veskoja, kun paletti edessä on kunnossa. Nyt se ei Jacketsissa sitä ole ja Keklu joutuu tuon kaksikon erottamista miettimään. Mitään Bobrovsky kaappausta UFA-marrkinoilta en halua nähdä missään nimessä.

Wallstedt on tietysti ollut pitkään iso nimi, mutta samoilla linjoilla, että 1. treidaaminen näyttää paremmalta vaihtoehdolta. Paitsi jos saadaan top 3 sijoitus lotossa. Varausvuoteen vaikuttaa hirveesti tuo junnusarjojen hidas käynnistyminen. Piiloon jää pelaajia, joita on myöhemmillä kierroksilla hyvä mahis napata ja osua timanttiin. Kärki on kohtuullinen, mutta en lähtisi panostamaan yhdenkään pelaajan saamiseksi. Päin vastoin. Otetaan, jos osuu kohdalle.

Maalivahdeissa oma katse kääntyy noihin venäläisiin tällä hetkellä. Sieltä iskee semmoista tahtia huippukassareita, että joku sieltä pitäisi poimia pienellä riskilläkin varausten tai treidin kautta.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Orastava tappioputki jatkuu. Lehneriä ei vaan saatu ohitettua tarpeeksi ja Vegas iski paikoista. Martinezin maali "omia vastaan" sattuu vieläkin. Hemmetin hyvällä tasolla 2014 kevään sankari pelaa tällä hetkellä.

Kun Kingsin ykkönen ei kanna enää pelistä toiseen, niin tulokset ovat tätä luokkaa. Muilta ketjuilta on nyt vaan löydyttävä tehoja, sillä Kopitarin ketju pimennetään ja väsy alkaa painaa jatkuvasta kantamisesta. Vähän nyt tuntuu siltä, että se varsinainen taso on löydetty ja joukkueen eväät eivät riitä hyvän alun jälkeen tuon parempaan. Täytyy kuitenkin yrittää uskoa ihmeisiin, koska vielä tuo jatkopaikka on mahdollista saavuttaa muiden ristiin pelaamisella. Kingsin täytyy vain tuo nykyinen trendi kääntää äkkiä voittojen tielle. Kuten ollaan täällä mainittu moneen kertaan, niin seuraavat kaksi viikkoa ovat kriittiset suunnan kannalta.

Posia on, että Blake tekee nyt siirtoja. Marginaalisia, mutta silti edes jotain. Olkoon nämä sitten niitä harjoituksia kevään/kesän isoja liikkeitä varten.

Michael Amadio lähti ovista ulos kohti Ottawaa ja tilalle saapui puolustaja Christian Wolanin. 26-vuotias leftin pakki pelasi toissa kaudella mielestäni hyvin odotuksiin nähden surkeassa Senatorsin nipussa. Viime kausi meni loukkaantumisten takia ohi melkein kokonaan. Tuskin Wolanin sadetta aikaiseksi saa, mutta Määtän paikan voi haastaa vielä tämän kauden aikana. Pääasia, että sylkykupiksi joutunut Amadio lähti etsimään kadonnutta peliään muualle. Ei mitään Amadio vastaan, mutta taso ei yksinkertaisesti riittänyt pelaamaan NHL:n puolella (ainakaan meidän rosterissa) ja AHL alkaa olla nähty.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Vähän nyt tuntuu siltä, että se varsinainen taso on löydetty ja joukkueen eväät eivät riitä hyvän alun jälkeen tuon parempaan. Täytyy kuitenkin yrittää uskoa ihmeisiin, koska vielä tuo jatkopaikka on mahdollista saavuttaa muiden ristiin pelaamisella.
...
Michael Amadio lähti ovista ulos kohti Ottawaa ja tilalle saapui puolustaja Christian Wolanin.

Taisi hyvä alkukausi hiukan hämärtää todellisuutta. Oli pakko tehdä "reality check" ja tarkastella viime yönä pelannutta miehistöä.

Pakistossa yksi kaiken nähnyt ja voittanut huippupakki. Kaksi kaveria, joilla on NHL-kokemusta noin puolentoista kauden verran ja jotka molemmat ovat tällä kaudella kärsineet loukkaantumisesta. Ja kolme rookieta (joista Austin Strand pelasi hyvän pelin).

Hyökkäyksessä kolme kaiken nähnyttä ja voittanutta veteraania ja heistä kaksi vetelee tankin viimeisillä höyryillä. Kolme rookieta. Ja kuusi parhaassa peli-iässä olevaa kaveria, joista yksikään ei ole varsinaisesti tähtiluokan pelaaja.

Maalissa jo vuosia sitten parhaat torjuntansa tehnyt veteraanivahti.

Ei tuolla materiaalilla kuuhun mennä, eikä välttämättä edes pudotuspeleihin.

Vegas, Colorado ja Minnesota alkavat mennä menojaan, mutta kyllä tuohon viimeiseen paikkaan on ihan saumat. St. Louis taisi tyriä mahdollisuutensa kahteen kotitappioon Anaheimille, koska niillä on sairaan kova otteluohjelma huhtikuussa. Kuusi kertaa Colorado, kuusi kertaa Minnesota, kaksi kertaa Vegas ja kerran Arizona. Ei varmaan paljon naurata Blues-faneja.

Arizona pelaa vielä viisi kertaa Losia vastaan ja neljä kertaa San Josea vastaan, joten heistä voi sanoa, että kohtalo on omissa käsissä. Coyotesin otteluohjelma tuntuu kaikista tasapainoisimmalta, mutta parin viikon sisään näkee tavoitteleeko seura (omistajat) pudotuspelipaikkaa tosissaan vai myydäänkö veteraanipelaajia pois. Kelpaisikohan Kessel jonnekin, jos hänen palkastaan pidättäisi osan? Goligoski? Demers? Brassard?

San Jose voi tehdä kiusaa muille, mutta jotenkin en jaksa uskoa Särkien maalivahtipelin tasaisuuteen. Martin Jonesin harmiksi joukkue pelaa muitakin porukoita kuin Kingsejä vastaan... .

edit.

Amadion lähtö oli menetys Ontariolle, koska hän oli siellä tosi hyvä. LA Kings ei menettänyt mitään Amadion lähtiessä, mutta saattoi saada kelvollisen tilapäispakin paikkaamaan loukkaantunutta Määttää. Toivottavasti Wolanin hankinta tarkoittaa, että MacDermidiä ei enää nähdä kokoonpanossa. MacD on varmasti hyvä joukkuekaveri ja on hyvä tappelija, mutta huono jääkiekkoilija.
 
Viimeksi muokattu:

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Vierasvoittoa Vegasista seurasi kaksi kotitappiota Sharkseille. Ensimmäisen San Jose-pelin esitys oli joukkueen enemmistöltä ihan alta lipan, yksi kauden huonoimpia pelejä. Jarrett Stoll sanoi ensimmäisen erätauon haastattelussa, että 0-1 tilanteen sijaan San Josen johto voisi olla 0-2 tai 0-3 ja ko. kommentti oli aivan totta. Toinen erä meni samaan malliin kuin avauserä eikä kolmannessakaan erässä takaa-ajo käynnistynyt missään vaiheessa kunnolla. Jälkimmäisessä ottelussa oli täydet saumat ottaa ainakin yksi piste, mutta Quickilta paha lipsahdus viime hetkillä ja siitäkin pelistä täysi pistepotti vierailijoille.

Kaksi viimeistä ottelua paljastivat sen, kuinka ohut Kingsin puolustuksen vasen puoli ja hyökkäyksen oikea sivusta on. Määtän ja Björnfotin loukkaantumisten jälkeen valmennusjohto joutuu peluuttamaan Kurtis MacDermidiä ja hän ei vaan ole NHL-tason puolustaja. Vaikka ohi mennään oikealta ja vasemmalta, niin jollain ilveellä MacD onnistui jälkimmäisessä osaotteluussa olemaan kaksi pistettä plussalla. Ensimmäisessä Särki-pelissä vasemmalla puolella pelutettiin Sean Walkeria ja välillä Austin Strandkin taisi sillä puolella vilahtaa, mutta he parempia omalla (oikealla) puolellaan.

Toiseen peliin kokoonpanoon nostettiin Kale Clague, kun Matt Royn puuttumisen (COVID-19 protocol) takia Walkeria ja Strandia tarvittiin kokoaikaisesti oikealla puolella. Clague pelasi vajaat neljätoista minuuttia ja keräsi kaksi miinusta eikä suoritus minun mielestäni ollut samaa tasoa kuin kauden aikaisemmissa otteluissa. Matsin jälkeisessä haastattelussa Clague sanoo mm. otteluun valmistautumisesta "This team, going into tonight, we’ve put the emphasis on how strong they are in front of the net, so I wanted to make sure I was stronger in front of the net. " ja omasta itseluottamuksestaan "Slowly building my confidence, and I just want to get that confidence and find a groove here in this league." En tiedä mitä mieltä muut pelin katsoneet ovat, mutta minusta Clague oli oman maalin edessä heikko ja helmikuun otteluissa näkynyt kiekollinen rohkeus/itsevarmuus loisti poissaolollaan. Jos jollekin Kings-lupaukselle maisemanvaihdos tekisi hyvää, niin se on Kale Clague.

Ontariossa hyvin pelannut Akil Thomas on nostettu taksiporukkaan ja toivon, että hän saa pelata ylhäällä parissa ottelussa. Thomas pystyy pelaamaan sekä keskellä että oikeassa laidassa ja Losissa molemmilla pelipaikoilla on puutteita. Blake Lizotte ei ole tehnyt maalia kahteenkymmeneenkuuteen otteluun ja syöttöjäkin on sillä ajanjaksolla kertynyt vain kaksi. Erittäin todennäköisesti Thomas ei ole vielä NHL-valmis, mutta on ollut Ontariossa asenteeltaan nuoriso-osaston paras ja minusta ansaitsee siitä palkkioksi pari "kahvikupillista". Liike ei ole lähelläkään Lizotten tasoa, mutta veto on AHL-tasolle ihan napakka ja syöttää ihan fiksusti.

Kaksi seuraavaa ottelua Arizonaa vastaan kotona ja jos ne hävitään varsinaisella peliajalla, niin voi Blake voi hyvillä mielin alkaa keskittymään ensi kauteen. Nyt eroa Kojootteihin on viisi pistettä ja yhdeksän pisteen eron kurominen parissakymmenessä ottelussa on aika ylivoimainen homma. Ja kun samalla vielä pitäisi ohittaa myös Särjet ja Saint Louis Blues.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Kaksi seuraavaa ottelua Arizonaa vastaan kotona ja jos ne hävitään varsinaisella peliajalla, niin voi Blake voi hyvillä mielin alkaa keskittymään ensi kauteen. Nyt eroa Kojootteihin on viisi pistettä ja yhdeksän pisteen eron kurominen parissakymmenessä ottelussa on aika ylivoimainen homma. Ja kun samalla vielä pitäisi ohittaa myös Särjet ja Saint Louis Blues.

Ei hävitty Kojooteille molempia kotipelejä, vaan ainoastaan ensimmäinen. Päävalmentaja MacLellan totesi ko. ottelun jälkeen: "Let’s face it, we don’t deserve to be in the playoffs if we don’t have the intensity to play to get to the playoffs. It’s as simple as that." Varsinkin pelin alkupuolisko oli suurelta osalta joukkuetta hengetön esitys ja tappio oli ansaittu. Toisessa pelissä oli Grundström-JAD-Moore -ketjulla sen verran taistelutahtoa, että joukkue kipusi kahden maalin taka-asemasta maalin voittoon.

Samanlainen 2-2 tasajako pisteissä tehtiin viikonloppuna San Josea vastaan ja ennen siirtoikkunan umpeutumista joukkue on 0,95 pistettä per peli vauhdissa. Tankathonissa sijoituksena on kymmenes sija (= runkosarjan yhdeksänneksi viimeinen). St. Louis on kolmen pelin voittoputkella noussut Arizonan ohi ja pitää hallussaan Honda West-divisioonan viimeistä pudotuspelipaikkaa. Kings on tällä hetkellä divisioonan seitsemäntenä ja eroa Bluesiin on kuusi pistettä, Coyotesiin viisi pistettä ja Sharkeseihin kaksi pistettä.

Moneypuck-sivusto antaa pudotuspeleihin selviämisen todennäköisyydeksi 12,4 prosenttia ja varausarvonnassa voittomahdollisuudeksi 4,4 prossaa. Kun on noita viimeisiä otteluita katsonut, niin vaikea olla yhtymättä MacLellanin Arizona-ottelun jälkeisiin sanoihin. Suunnilleen joka toisessa ottelussa osaa pelaajista ei näytä juurikaan kiinnostavan mitä siellä kentällä tapahtuu. Vaikka MacLellan penkitti ko. lausunnon jälkeen Vilardin, niin yhtän hyvin hän olisi voinut osoittaa sormella Dustin Brownia, Anze Kopitaria tai viikonlopun ensimmäisen Sharks-ottelun jälkeen Adrian Kempeä. Mutta kai se on valmentajalle helpompaa heittää bussin alle pari rookieta (Vilardi, Grundström), kun sanoa veteraaneille, että "hei, veltoilullanne te kusette muun joukkueen päälle ja teidän pitäisi olla nuoremmille esimerkkinä taistelutahdosta eikä lorvimisesta.".

Siirtoikkuna sulkeutuu huomenna iltakymmeneltä ja sitä ennen Blakella on pari pikkuhommaa hoideltavana. Ykkösketjun Alex Iafallosta tulee kauden jälkeen UFA ja huhujen mukaan hänet myydään - tai ainakin yritetään myydä - jollei jatkosopimusta saada solmittua reilun vuorokauden aikana. Myös kesällä RFA:ksi tulevaa Andreas Athanasiouta on huhuttu treidattavaksi, jollei sopimusta synny ennen tiistaita.

Jollei Iafallon kanssa saada siedettävää sopimusta aikaan, niin hänen myyntinsä jotenkin ymmärrän, mutta mitä ihmeen järkeä AA:n myynnissä olisi? Hän on kauden jälkeen RFA ja minusta Athanasiou on ollut yksi kauden positiivisimpia yllätyksiä. Joo, välillä yrittää liian yksin eikä puolustuspelaaminen ole jerelehtis-luokkaa, mutta minusta hän on pelaamisellaan osoittanut haluavansa pysyä Losissa. Paljon mieluummin minä maksaisin palkkaa Athanasioille, kuin Trevor Moorelle (RFA ensi kesänä) Brendan Lemiuxille (RFA 2022) tai Austin Wagnerille (RFA 2023).

Minusta Lemieux ei ole osoittanut kolmessa pelaamassaan ottelussa mitään sellaista, minkä vuoksi hänet kannatti joukkueeseen hankkia. Vasemmista laitureista sekä Wagner että Grundström sentään ehtivät taklaamaan vastustajaa, kun taas jäällä laahustava Lemiuex tuntuu olevan koko ajan pelistä hieman jäljessä. No, ehkä hän jossakin pelissä vielä kalastaa jäähyn, laukoo maalin tai pudottaa hanskat ja osoittaa olevansa neloskierroksesta luopumisen ja 1,55 miljoonan taalan arvoinen. Parasta olisi, jos hänet saisi jotenkin dumpattua Seatleen laajentumisdraftissa, ettei kokoonpanosta ilmaiseksi menetettäisi ketään tulevaisuuden kannalta hyödyllistä pelaajaa (esim. viime peleissä otteitaan selvästi parantanutta Kale Clagueta tai siirtomarkkinoilla kiinnostusta herättänyttä Sean Walkeria).
 
Viimeksi muokattu:

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts




Okei mä annan kaiken anteeksi Blakelle. Tää on kyllä kaikkien aikojen taikatemppu, kun 70's linen viimeinen lenkki on treidattu muualle. Ihan sama mitä vastine on, mutta aika vaikee oli nähdä Carterin siirron tapahtuvan. Eikä varmasti olisi edes tapahtunut, jos Kingsin organisaation hyvin tunteva Hextall ei johtaisi Pensiä. Mahtavia muistoja Carts jätti mestaruusvuosilta, mutta meidän täytyy mennä eteenpäin. Kiitos #77! Paita ei nouse kattoon, mutta hattu nousee päästä Kings logolle tehdystä työstä.

Ero Bluesiin on vain kuusi pistettä, mutta en näe meidän jojopelaamisen johtavan lopulta lähellekään viimeistä paikkaa. Anze ei jaksa enää raahata tehottomia laitureita saatikka itseään eteenpäin ja secondary scoring ei tue tarpeeksi, vaikka Athanasiou on pelannut mainiosti. Tuo Moore - JAD - Grundström ketju on edelleen kivaa katteltavaa. Minä henkilökohtaisesti olen valmis heiluttamaan valkoista lippua ja aloittaa tankkaamisen 1. kiekan pickin arvon kohentamiseksi.

#playthekids on loppukauden teema.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Ihan sama mitä vastine on, mutta aika vaikee oli nähdä Carterin siirron tapahtuvan.

Treidi jo sinänsä oli iso yllätys ja vastine oli todella hyvä ja siitä kiitos Ron Hextalille!

Pierre LeBrun kirjoittelee twitterissä:

"The 3rd round pick can become a 2nd Rd pick if the Penguins reach the Cup final and Carter plays in at least 50 percent of the games."

Pelkästään kolmannen kierroksen varaus olisi ollut kova juttu, mutta jos Carterista saadaan toisen kierroksen varaus hyvänä, syvänä vuonna, niin aina parempi.

Eihän Carter enää ole lähelläkkään takavuosien tasoa, mutta on kuitenkin tällä kaudella tehnyt 19 pistettä (8+11). En tiedä kuka Carterin jääajan (n. 16,5 minuuttia per peli) saa, mutta luulen että on se sitten Frk tai joku junnuista, niin tehoja ei synny edes sillä vauhdilla kuin Carterilla (0.48 pistettä per peli) .

Nyt sitten loppuilta jännätään miten käy Iafallolle ja käyttääkö Blake palkkabudjetissa olevaa tilaa hyödykseen.
 
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Olin myös puulla päähän lyöty, kun törmäsin tuohon Jeff Carter - uutiseen. Sormusten saattue pieneni yhdellä, mutta iso plussa täältäkin Blakelle.
Onko tuossa vaaraa saada recapture penaltya, jos JC77 päättääkin lyödä hokkarit kauden päätteeksi?
Hienot muistot kahdesta Cuprunista ja siitä yhdestä kaudesta, jolloin Carter oli mies talossa Kopin ollessa loukkaantuneena. Ja se kuva, joka varmaan lähetetty kehystettynä Flyersin toimistoon. Carter, Richards ja Stanley. Upeat muistot.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Chelsea FC, Darts
Lueskelin John Hovenin twiittejä Kingsin puolustajista. MacDermidin ollessa kokoonpanossa Kingsin rekordi on: 6-17-3. Kun taas MacD on ollut poissa kokoonpanosta, niin rekordi on 10-3-3. Kurtis on siis kaikkien aikojen lahjakkain tankkaaja. Pitäiskö tätä herraa myydä stunttimieheksi tankkausta harrastaville organisaatioille? ("Huumoria")

Määtän rekordi taas on hämmentävä. Olisin uskonut sen olevan yhtä huono, mutta mitä muuta:
In 12-9-6
Out 4-11-0

Avsilta otetaan varmaan kaksi kertaa kuokkaan, jos pelejä päästään nyt edes pelaamaan. Avsin covid tilanteen takia Kings ei ole käynyt jäällä Denverissä. 14 peliä pitäisi vielä jaksaa taistella tai yrittää hävitä. Mikä nyt sitten on järkevintä tässä vaiheessa. Olispa jo kesä ja Blaken lupaamat isot kalat verkoissa..

GKG!
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Hockey Newsin Future Watch näkyy ilmestyneen. FW:n lista tehdään eri tavalla kuin Athleticin. Seurat lähettävät lehden toimitukseen oman listansa seuran kymmenestä lupaavimmasta pelaajasta. Sitten Craig Button + kahdeksan ammattiskouttia eri organisaatioista laittaa ko. lupaukset paremmuusjärjestykseen (top 100) ja myös seurat rankataan (seurarankkaukseen otetaan top tenin lisäksi mukaan myös jo NHL:ssä pelaavat alle 22-vuotiaat, koska siten saadaan oikea kokonaiskuva). Minusta Hockey Newsin listaus on luotettavampi Athleticin, koska arvioijia on enemmän eikä henkilökohtaiset mieltymykset pääse vaikuttamaan niin paljon.

Viime vuonna Los oli seuralistan 26. arvosanalla C+ ja tänä vuonna nousi puolivälin paremmalle puolelle sijalle 13. (arvosana B). Varsin keskinkertaisen sijoituksen ymmärtää sikäli hyvin, että arviointiaikana Vilardia ja Andersonia ei vielä oltu nostettu ylös ja heidät ehkä arvotettiin hiukan alemmas kuin heidät arvotettaisiin nyt. Kumpikaan ei kuitenkaan flopannut ylhäällä pelatessaan. Mutta vaikka heidät olisikin arvotettu paremmiksi, niin tuskin se olisi Losia joukkuerankingin kärkikolmannekseen nostanut. Ensi vuonna tilanne on toinen, kun Blakella+skouteilla on taas käytössään useita hyviä varausvuoroja.

Losin top kymppi oli viime vuonna (suluissa on pelaajan sijoitus koko NHL:n top 100 -listalla):

1. Rasmus Kupari (19.)
2. Gabe Vilardi (49.)
3. Akil Thomas (67.)
4. Jarett Anderson-Dolan (72.)
5. Kale Clague (79.)
6. Mikey Anderson (89.)
7. Carl Grundström
8. Cal Petersen
9. Sean Durzi
10. Johan Södergran

Tänä vuonna kärkikymmenikkö oli:

1. Alex Turcotte (11.)
2. Tobias Björnfot (32.)
3. Samuel Fagemo (66.)
4. Arthur Kaliyev (67.)
5. Tyler Madden (68.)
6. Gabe Vilardi (73.)
7. Rasmus Kupari (77.)
8. Carl Grundström
9. Jarett Anderson-Dolan
10. Kale Clague

Eli viime kesän neljä ensimmäistä varausta ja Toffoli-kaupassa saatu Madden ovat ohittaneet Vilardin ja Kuparin Losin listan kärkiniminä. Vilardi on tippunut parikymmentä sijaa - siis viime kesän ykkös- ja kakkoskierroslaisia on mennyt ohi - ja Kupari reilut 50 sijaa. Ymmärrän kyllä miksi Kupari on valunut alaspäin, sillä hänen kautensa oli jo ennen loukkaantumista mennyt alle odotusten, mutta Vilardin kohtalo ihmetyttää. Hän kuitenkin pystyi vihdoinkin pelaamaan pitkän sairausrupeaman jälkeen ja pelasi toveittain todella hyvin. Turcotte varattiin viime kesänä tilaisuuden viidentenä ja nyt ammattilaiset rankkasivat hänen edelleen myöhemmin varatuista Trevor Zegrasin, Spencer Knightin, Moritz Seiderin, Dylan Cozensin ja Vasili Podkolzinin. Joten ei Turcotten kehitys ole ihan toiveiden mukaisesti mennyt.

Losin viime vuoden top teninistä ulkopuolelle tippuivat Akil Thomas, Mikey Anderson, Cal Petersen, Sean Durzi ja Johan Södergren. Tuosta viisikosta Petersen ja Anderson pelasivat loppukaudesta ylhäällä, Thomas junnuissa ja Durzi ja Södergren AHL:ssä. Sen mitä junnukisoissa näin, niin Thomas oli ihan ok, joten hänen putoamisensa Losin kärkikymmeniköstä kertonee enemmänkin kymmenikön kovuudesta kuin Thomasin heikkoudesta. Durzin ja Södergrenin jääaika ei ole ollut kehityksen kannalta optimaalinen. Ontarion puolustuksessa on ollut liikaakin pelaajia ja Durzilla on sen + pienen loukkaantumisen takia jäänyt pelejä väliin. Södergrenia on peluutettu pääosin nelosketjussa Bokondji Imaman, Brad Dotyn, Drake Rymshan ja Mason Berghin tapaisten puupäiden kanssa ja siinä roolissa hän menee ihan hukkaan. Södergranin kehityksen kannalta olisi ollut parempi jäädä pelaamaan Ruotsiin vielä yhdeksi kaudeksi eikä tulla Kaliforniaan Reignin valmentajan Stothersin pilattavaksi. Toivottavasti ensi kaudella Grundström nostetaan pysyvästi ylös, eikä kesällä farmimiehistä Eyssimontin ja Rempalin kanssa ei tehdä jatkosopimusta ja Södergranille annetaan reilu näyttömahdollisuus.

Toisin kuin Turcotten kanssa, niin Maddenin kanssa ei ole vielä tehty sopimusta. Hänet valittiin oman konferenssinsa (Hockey East) ykköstähdistöön ja ilman loppukauden loukkaantumista Madden olisi todennäköisesti sijoittunut konferenssin pistepörssissä kakkoseksi. Koska hän on Turcotten tavoin aika kevytrakenteinen kaveri, niin mahdollisesti hän jää vielä ensi kaudeksi pelaamaan yliopistosarjaa.

Laiskuuttani lainaan viime vuotista viestiäni Hockey Newsin Future Watchista. Uusimman THN Future Watchin digiversio ilmestyi siis viikonloppuna ja sitä on tullut pari päivää selailtua.

Eli sen verran muutoksia on tapahtunut, että Kingsin sijoitus seurojen välisellä listalla on noussut kolmanneksi (vuosi sitten 13.). Edellä ovat enää Ottawa ja NY Rangers. Nousu kärkikolmikkoon johtunee paljolti Quinton Byfieldin varaamisesta, sillä QB on koko liigan lupauslistan kakkosena edellään vain kärjessä keikkuva Trevor Zegras. Zegrasin sijoitus ei ole mikään yllätys, sillä sen verran vakuuttavaa jälkeä hän teki nuorten MM-kisoissa ja on tehoillut hyvään tahtiin myös AHL:ssä.

Mutta mennään Losin kärkikymmenikköön (suluissa sijoitus kaikkien lupausten top 100-listalla):

1. Quinton Byfield, C (2.)
2. Alex Turcotte, F (13.)
3. Tobias Björnfot, D (46.)
4. Arthur Kaliyev, W (51.)
5. Samuel Fagemo, W (75.)
6. Brock Faber, D (78.)
7. Helge Grans, D
8. Rasmus Kupari, C
9. Jaret Anderson-Dolan, C
10. Akil Thomas, C

Eihän tuolla listalla mitään yllätyksiä ole, vaan seurasta listan antanut henkilö on laittanut kymmenikköön ykkös- ja kakkoskierrosten varaukset. Viime vuoden top tenistä ovat pudonneet pois NHL:ssä nyt pelaavat Carl Grundström ja Gabe Vilardi, loukkaantumisen takia pitkään sivussa oleva Tyler Madden ja ailahtelevasti esiintynyt Kale Clague. Tilalle nostettu Byfield, Faber, Grans ja osakkeitaan hyvillä AHL-otteilla nostanut Akil Thomas.

Rasmus Kupari on pudonnut top 100-listan ulkopuolelle, vaikka AHL:ssä pisteitä tulee yhä ihan OK tahtiin. Kuitenkin jonkinlaista hiipumista lentävän alkukauden jälkeen on tapahtunut eikä kolmen ottelun NHL-stintti mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla (jollei nyt mitenkään huonostikkaan). Ja pitää muistaa, että hänen varaamisensa (v. 2018) jälkeen kisaan on tullut mukaan jo kaksi uutta ikäluokkaa.

Itsellä on ollut vaikea hahmottaa millaiseen rooliin Kuparia oikein koulutetaan - jonkinlaiseksi kahdensuunnan sentteriksi kai. Siihen viittaisi se, että vaikka häntä ei viime kaudella tai tämän kauden alussa peluutettu Ontariossa alivoimalla, mutta viime ajat hän on ollut mukana av-rotaatiossa. Parina on useinmiten ollut Alex Turcotte, välillä myös Lias Andersson. Eli rightin miehen Kuparin kanssa leftin mies Turcotte/Andersson, mikä on aloitusten voittamisen kannalta ihan hyvä juttu. Andersson on ollut av:lla todella tehokas, sillä hän tehnyt useamman alivoimamaalin. Tosin ruotsalainen saisi kyllä viimeistellä ylivoimalla ja tasakentällisin yhtä tehokkaasti kuin alivoimalla, niin ehkä Reignin pistepussi kasvaisi nykyistä kituvauhtia nopeammin.

Ylivoimalla Kuparin paikka on vaihtunut peliä johtavasta viivamiehestä laukojaksi aloituspisteiden väliin. Minusta Kuparille sopii paremmin viivamiehen/pelintekijän paikka, mutta Ontarion ylivoima on ollut sen verran surkeaa, että päävalmentaja Wrobon pitää kokeilla välillä uudenlaisia versioita. Mutta eivätpä ne ole maalinteon tehottomuuteen auttaneet.

Tasakentällisin Kuparin pelipaikka on pysynyt koko ajan keskellä, mutta laiturit ovat vaihdelleet useasti. Välillä sivuilla on ollut nuoriso-osaston hyökkäysorientoituneet LW Turcotte ja RW Kaliyev ja välillä jopa veteraanit Eyssimont ja Smith-Pelley. Parhaiten Kuparilla ehkä synkkaa ruotsalaisen Lias Andersonin kanssa, mutta minkaanlaista tilastodataa tämän mutu-tuntuman tueksi minulla ei ole.

Kuparin lisäksi Ontariossa ovat keskellä pelanneet tietenkin kärkilupaus Byfield, veteraanikapteeni Sutter, Akil Thomas ja myös Turcotte, joka on kuitenkin enimmäkseen pelannut vasemmassa laidassa. Byfield saa jääaikaa varmasti eniten, Kupari on sentterihierarkiassa mielestäni kakkonen ja kolmosena on Thomas, jota on tarpeen vaatiessa käytetty myös - vähenevässä määrin - oikeassa laidassa. Sutter on nelossena/av-spesialisti.

Kupari ja Thomas varattiin samana vuonna ja veikkaan, että jompi kumpi on ensi kesänä osana isompaa treidiä. Kupari on tästä kaksikosta isompi, parempi/nopeampi luistelija ja ehkä hiukan taitavampi. Thomas on valmiimpi tekemään likaista duunia laidoilla ja maalin edessä ja on halukkaampi - ja minusta parempi - laukoja. Kumpikaan ei ole mitenkään fyysinen pelaaja, mutta eivät he ole myöskään mitään arkajalkoja. En minä heitä ihan huippujoukkueen top 6 -pelaajana näe, mutta kyllä molempien lahjakkuuden puolesta NHL-tasolle pitäisi yltää. Thomas kaipaa luisteluun lisää potkua ja Kupari pelaamiseensa enemmän särmää/kamppailuhalukkuutta.

Jos ajatellaan Losin nykykokoonpanoa, niin en näe mitenkään mahdottomana, että joko Kupari tai Thomas korvaisi Blake Lizotte ensi kaudella. Lizotten sopimushan loppuu tähän kauteen eikä hänen tehonsa NHL-tasolla mitenkään ihmeelliset ole olleet. Tosin päävalmentaja McLellan tuntuu pitävän Lizotten energisestä pelityylistä, joten ei ihme, vaikka pikkumiehelle sorvattaisiin vielä jatkosopimus pariksi - tai ainakin yhdeksi - kaudeksi. Silloin Thomas/Kupari (se jota ei kaupattaisi) saisi vielä kasvaa korkoa AHL:ssä ainakin osan ensi kautta.

Tai sitten Lias Andersson tulee takavasemmalta ja nappaa ko. pelipaikan tämän kaksikon naaman edestä. Ja Byfieldikin pitäisi löytää jääaikaa, sillä toista kautta häntä ei NHL-kokoonpanon ulkopuolella pidetä. Itse asiassa Mayor's Manorin Hoven on vihjailut, että Byfield nostettaisiin ylös jo ennen tämän kauden loppumista. Anaheim on kyllä sen tasoinen vastus, että sitä vastaan Byfield voisi raakilemaisuudestaan huolimatta pärjätäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Viime yönä "battle of Los Angeles". Oli muuten kohtuullisen hirvittävää katsottavaa tuo Anaheimin ja Losin pelailu. Tokassa erässä oli joku alivoima Losilla, jonka aikana tapahtui se, että toi (LA) yritti purkaa ja toi toinen (ANA) katkaisi sen, mutta syötti uudelleen sen Losin pakin lapaan, joka purki sen epäonnistuen ja kiekko päätyi taas Anaheimille. Tosin ei niistä ylivoimista valmista tullut Anaheimilla. Aikamoinen ja ansaittu Honda West jumbofinaali.

Jim Fox heti hehkutti, että viisi pistettä pleijaripaikkaan. Olis kyllä hauska nähdä, kuinka monesti Vegasin tai Coloradon kaverit tollaisten purkujen jälkeen heiluttaisivat verkkoa.

Posin kautta, voitto ankoista. Macdermid ei pelannut ja Lizotte alkaa tehoilemaan jatkosopimuksen arvoisesti.

Miinuksena se, että nää pelit tuntuvat muuttuvan raskaammiksi ja raskaammiksi katsoa, kun tossa joukkueessa ei oikeasti näy sitä epätoivoa pleijaripaikan haussa ja siellä on se St. Louiskin vielä välissä kärkkymässä.

Toivottavasti se Blake lähtee kesällä muutamaa rutinoitua pelimiestä joukkueeseen hakemaan.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Viime yönä "battle of Los Angeles". Oli muuten kohtuullisen hirvittävää katsottavaa tuo Anaheimin ja Losin pelailu.

Niin oli. Kalifornian paikalliskamppailu ja edellisestä ottelusta sen verran aikaa, että joukkueen olisi pitänyt olla täynnä energiaa.

Ja paskat oli. Onneksi yhdellä ketjulla oli sen verran yritystä ja onnea, että Kings oli lopulta kahdesta huonosta joukkueesta vähemmän huono. Lizotte ja Athanasiou molemmat 1+2 ja Grundström 1+1. Ko. ketju otti myös Anaheimin ainokaisen, mutta siinä vaiheessahan ottelu oli jo ratkennut. Harmillista että Petersenin nollapeli meni siinä, sillä hän pelasi taas kerran hyvän ottelun.

Kopitarin ketju sentään teki yhden läpiajomaalin, mutta minusta Vilardin ja JAD:n ketjujen esitys oli tässä ottelussa ihan luokaton. Positiivista pelissä oli Royn ja Björnfotin paluu kokoonpanoon ja Määtän hyvä peli.

Muutamia viime otteluita katsoessa on tullut mieleen, että onkohan päävalmentaja McLellan "menettänyt kopin" ja siksi pelaajat pelailevat ihan miten huvittaa.

Organisaation tulevaisuuden kannalta olisi parempi, että MacDermidiä peluutettaisiin mahdollisimman paljon ja siten varmistettaisiin pudotuspelien ulkopuolelle jääminen ja mahdollisimman hyvät asetelmat varauslottoon. Tällä hetkellä moneypuck.com antaa Losin "Make playoffs"-prosentiksi 22% (Arizona 29,6% ja St. Louis 39,6%). Varausloton voittamisen todennäköisyyksi MoneyPuck antaa 4%.

Kokeilin tankathon.comissa monellako kerralla Los voittaisi varausarvonnan, jos sinne pääsisi. Kolmaskymmeneskolmas kerta onnistui ja tuloksena oli päävoitto (= ykkösvaraus, ei kakkonen tai kolmonen). Ainakin mitä Owen Powersin scouting raportteja on lukenut niin hän olisi tasan sellainen pelaaja, jota LA Kings lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä tarvitsee.

Viikonloppuna vastassa on Minnesota ja Arizona ja ensi viikolla neljä ottelua Anaheimia vastaan. Nostaisivatpa Ontariosta pari nuorta pelaajaa näytille, niin olisi sentään jokin syy katsoa Ducks-matseja. Byfieldin lisäksi olisi mukava nähdä miten Akil Thomas ja Samuel Fagemo pärjäävät NHL-vauhdissa. Tosin Alex Turcotte on korkea varausvuoro, joten sikäli hänellä on etulyöntiasema ko. kaksikkoon. Ontarion pakeista Jakob Moverare on ollut tasaisin, mutta leftin puoli on tällä hetkellä aika täynnä (Anderson, Björnfot, Määttä, MacDermid, Clague), joten voipi olla, että ruotsalaisen NHL-debyytti jää tällä kaudella tekemättä.
 
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Nostaisivatpa Ontariosta pari nuorta pelaajaa näytille, niin olisi sentään jokin syy katsoa Ducks-matseja. Byfieldin lisäksi olisi mukava nähdä miten Akil Thomas ja Samuel Fagemo pärjäävät NHL-vauhdissa.

Tuossahan Hoven jo melkein mainosti, että maanantain Anaheim-pelissä olisi reverseretropaitakekkerit vielä yhden kerran ja Byfield tekisi debyytinsä.

McLellan menettänyt kopin? Siinä kauden ainoassa voittoputkessa joukkue esitti hienoa ja kurinalaista peliä, mutta kyllä viimeiset parikymmentä ottelua aikamoista tervanjuontia. En tykkää tuosta McLellanin ketjulotosta muissa ketjuissa paitsi ykkösessä. Vaikka onkin kylmä-kuuma kaveri tuo Kempe, niin jotenkin saatu hukattua kumminkin nopea ja hyvän vedon omaava pelaaja ihan ihme ketjukoostumuksiin. Pirteä Grundström-JAD-Moore hajoitettiin ja Vilardi on mielestäni kadottanut itseluottamustaan kauden alkuun verrattuna (tai sitten ongelmat koskevat motivaatiota tai fysiikka ei vielä jaksa tällaista otteluvauhtia. Jury vielä näiden asioiden suhteen kokoontumatta).

Fagemoa tai Thomasia olisi kiva nähdä. Myös Kaliyev kutkuttaa, olisiko siinä seuraava maalitykki Toffolin jälkeen, joka on löydetty draftin tokalta kiekalta?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös