Hockey Newsin Future Watch näkyy ilmestyneen. FW:n lista tehdään eri tavalla kuin Athleticin. Seurat lähettävät lehden toimitukseen oman listansa seuran kymmenestä lupaavimmasta pelaajasta. Sitten Craig Button + kahdeksan ammattiskouttia eri organisaatioista laittaa ko. lupaukset paremmuusjärjestykseen (top 100) ja myös seurat rankataan (seurarankkaukseen otetaan top tenin lisäksi mukaan myös jo NHL:ssä pelaavat alle 22-vuotiaat, koska siten saadaan oikea kokonaiskuva). Minusta Hockey Newsin listaus on luotettavampi Athleticin, koska arvioijia on enemmän eikä henkilökohtaiset mieltymykset pääse vaikuttamaan niin paljon.
Viime vuonna Los oli seuralistan 26. arvosanalla C+ ja tänä vuonna nousi puolivälin paremmalle puolelle sijalle 13. (arvosana B). Varsin keskinkertaisen sijoituksen ymmärtää sikäli hyvin, että arviointiaikana Vilardia ja Andersonia ei vielä oltu nostettu ylös ja heidät ehkä arvotettiin hiukan alemmas kuin heidät arvotettaisiin nyt. Kumpikaan ei kuitenkaan flopannut ylhäällä pelatessaan. Mutta vaikka heidät olisikin arvotettu paremmiksi, niin tuskin se olisi Losia joukkuerankingin kärkikolmannekseen nostanut. Ensi vuonna tilanne on toinen, kun Blakella+skouteilla on taas käytössään useita hyviä varausvuoroja.
Losin top kymppi oli viime vuonna (suluissa on pelaajan sijoitus koko NHL:n top 100 -listalla):
1. Rasmus Kupari (19.)
2. Gabe Vilardi (49.)
3. Akil Thomas (67.)
4. Jarett Anderson-Dolan (72.)
5. Kale Clague (79.)
6. Mikey Anderson (89.)
7. Carl Grundström
8. Cal Petersen
9. Sean Durzi
10. Johan Södergran
Tänä vuonna kärkikymmenikkö oli:
1. Alex Turcotte (11.)
2. Tobias Björnfot (32.)
3. Samuel Fagemo (66.)
4. Arthur Kaliyev (67.)
5. Tyler Madden (68.)
6. Gabe Vilardi (73.)
7. Rasmus Kupari (77.)
8. Carl Grundström
9. Jarett Anderson-Dolan
10. Kale Clague
Eli viime kesän neljä ensimmäistä varausta ja Toffoli-kaupassa saatu Madden ovat ohittaneet Vilardin ja Kuparin Losin listan kärkiniminä. Vilardi on tippunut parikymmentä sijaa - siis viime kesän ykkös- ja kakkoskierroslaisia on mennyt ohi - ja Kupari reilut 50 sijaa. Ymmärrän kyllä miksi Kupari on valunut alaspäin, sillä hänen kautensa oli jo ennen loukkaantumista mennyt alle odotusten, mutta Vilardin kohtalo ihmetyttää. Hän kuitenkin pystyi vihdoinkin pelaamaan pitkän sairausrupeaman jälkeen ja pelasi toveittain todella hyvin. Turcotte varattiin viime kesänä tilaisuuden viidentenä ja nyt ammattilaiset rankkasivat hänen edelleen myöhemmin varatuista Trevor Zegrasin, Spencer Knightin, Moritz Seiderin, Dylan Cozensin ja Vasili Podkolzinin. Joten ei Turcotten kehitys ole ihan toiveiden mukaisesti mennyt.
Losin viime vuoden top teninistä ulkopuolelle tippuivat Akil Thomas, Mikey Anderson, Cal Petersen, Sean Durzi ja Johan Södergren. Tuosta viisikosta Petersen ja Anderson pelasivat loppukaudesta ylhäällä, Thomas junnuissa ja Durzi ja Södergren AHL:ssä. Sen mitä junnukisoissa näin, niin Thomas oli ihan ok, joten hänen putoamisensa Losin kärkikymmeniköstä kertonee enemmänkin kymmenikön kovuudesta kuin Thomasin heikkoudesta. Durzin ja Södergrenin jääaika ei ole ollut kehityksen kannalta optimaalinen. Ontarion puolustuksessa on ollut liikaakin pelaajia ja Durzilla on sen + pienen loukkaantumisen takia jäänyt pelejä väliin. Södergrenia on peluutettu pääosin nelosketjussa Bokondji Imaman, Brad Dotyn, Drake Rymshan ja Mason Berghin tapaisten puupäiden kanssa ja siinä roolissa hän menee ihan hukkaan. Södergranin kehityksen kannalta olisi ollut parempi jäädä pelaamaan Ruotsiin vielä yhdeksi kaudeksi eikä tulla Kaliforniaan Reignin valmentajan Stothersin pilattavaksi. Toivottavasti ensi kaudella Grundström nostetaan pysyvästi ylös, eikä kesällä farmimiehistä Eyssimontin ja Rempalin kanssa ei tehdä jatkosopimusta ja Södergranille annetaan reilu näyttömahdollisuus.
Toisin kuin Turcotten kanssa, niin Maddenin kanssa ei ole vielä tehty sopimusta. Hänet valittiin oman konferenssinsa (Hockey East) ykköstähdistöön ja ilman loppukauden loukkaantumista Madden olisi todennäköisesti sijoittunut konferenssin pistepörssissä kakkoseksi. Koska hän on Turcotten tavoin aika kevytrakenteinen kaveri, niin mahdollisesti hän jää vielä ensi kaudeksi pelaamaan yliopistosarjaa.
Laiskuuttani lainaan viime vuotista viestiäni Hockey Newsin Future Watchista. Uusimman THN Future Watchin digiversio ilmestyi siis viikonloppuna ja sitä on tullut pari päivää selailtua.
Eli sen verran muutoksia on tapahtunut, että Kingsin sijoitus seurojen välisellä listalla on noussut kolmanneksi (vuosi sitten 13.). Edellä ovat enää Ottawa ja NY Rangers. Nousu kärkikolmikkoon johtunee paljolti Quinton Byfieldin varaamisesta, sillä QB on koko liigan lupauslistan kakkosena edellään vain kärjessä keikkuva Trevor Zegras. Zegrasin sijoitus ei ole mikään yllätys, sillä sen verran vakuuttavaa jälkeä hän teki nuorten MM-kisoissa ja on tehoillut hyvään tahtiin myös AHL:ssä.
Mutta mennään Losin kärkikymmenikköön (suluissa sijoitus kaikkien lupausten top 100-listalla):
1. Quinton Byfield, C (2.)
2. Alex Turcotte, F (13.)
3. Tobias Björnfot, D (46.)
4. Arthur Kaliyev, W (51.)
5. Samuel Fagemo, W (75.)
6. Brock Faber, D (78.)
7. Helge Grans, D
8. Rasmus Kupari, C
9. Jaret Anderson-Dolan, C
10. Akil Thomas, C
Eihän tuolla listalla mitään yllätyksiä ole, vaan seurasta listan antanut henkilö on laittanut kymmenikköön ykkös- ja kakkoskierrosten varaukset. Viime vuoden top tenistä ovat pudonneet pois NHL:ssä nyt pelaavat Carl Grundström ja Gabe Vilardi, loukkaantumisen takia pitkään sivussa oleva Tyler Madden ja ailahtelevasti esiintynyt Kale Clague. Tilalle nostettu Byfield, Faber, Grans ja osakkeitaan hyvillä AHL-otteilla nostanut Akil Thomas.
Rasmus Kupari on pudonnut top 100-listan ulkopuolelle, vaikka AHL:ssä pisteitä tulee yhä ihan OK tahtiin. Kuitenkin jonkinlaista hiipumista lentävän alkukauden jälkeen on tapahtunut eikä kolmen ottelun NHL-stintti mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla (jollei nyt mitenkään huonostikkaan). Ja pitää muistaa, että hänen varaamisensa (v. 2018) jälkeen kisaan on tullut mukaan jo kaksi uutta ikäluokkaa.
Itsellä on ollut vaikea hahmottaa millaiseen rooliin Kuparia oikein koulutetaan - jonkinlaiseksi kahdensuunnan sentteriksi kai. Siihen viittaisi se, että vaikka häntä ei viime kaudella tai tämän kauden alussa peluutettu Ontariossa alivoimalla, mutta viime ajat hän on ollut mukana av-rotaatiossa. Parina on useinmiten ollut Alex Turcotte, välillä myös Lias Andersson. Eli rightin miehen Kuparin kanssa leftin mies Turcotte/Andersson, mikä on aloitusten voittamisen kannalta ihan hyvä juttu. Andersson on ollut av:lla todella tehokas, sillä hän tehnyt useamman alivoimamaalin. Tosin ruotsalainen saisi kyllä viimeistellä ylivoimalla ja tasakentällisin yhtä tehokkaasti kuin alivoimalla, niin ehkä Reignin pistepussi kasvaisi nykyistä kituvauhtia nopeammin.
Ylivoimalla Kuparin paikka on vaihtunut peliä johtavasta viivamiehestä laukojaksi aloituspisteiden väliin. Minusta Kuparille sopii paremmin viivamiehen/pelintekijän paikka, mutta Ontarion ylivoima on ollut sen verran surkeaa, että päävalmentaja Wrobon pitää kokeilla välillä uudenlaisia versioita. Mutta eivätpä ne ole maalinteon tehottomuuteen auttaneet.
Tasakentällisin Kuparin pelipaikka on pysynyt koko ajan keskellä, mutta laiturit ovat vaihdelleet useasti. Välillä sivuilla on ollut nuoriso-osaston hyökkäysorientoituneet LW Turcotte ja RW Kaliyev ja välillä jopa veteraanit Eyssimont ja Smith-Pelley. Parhaiten Kuparilla ehkä synkkaa ruotsalaisen Lias Andersonin kanssa, mutta minkaanlaista tilastodataa tämän mutu-tuntuman tueksi minulla ei ole.
Kuparin lisäksi Ontariossa ovat keskellä pelanneet tietenkin kärkilupaus Byfield, veteraanikapteeni Sutter, Akil Thomas ja myös Turcotte, joka on kuitenkin enimmäkseen pelannut vasemmassa laidassa. Byfield saa jääaikaa varmasti eniten, Kupari on sentterihierarkiassa mielestäni kakkonen ja kolmosena on Thomas, jota on tarpeen vaatiessa käytetty myös - vähenevässä määrin - oikeassa laidassa. Sutter on nelossena/av-spesialisti.
Kupari ja Thomas varattiin samana vuonna ja veikkaan, että jompi kumpi on ensi kesänä osana isompaa treidiä. Kupari on tästä kaksikosta isompi, parempi/nopeampi luistelija ja ehkä hiukan taitavampi. Thomas on valmiimpi tekemään likaista duunia laidoilla ja maalin edessä ja on halukkaampi - ja minusta parempi - laukoja. Kumpikaan ei ole mitenkään fyysinen pelaaja, mutta eivät he ole myöskään mitään arkajalkoja. En minä heitä ihan huippujoukkueen top 6 -pelaajana näe, mutta kyllä molempien lahjakkuuden puolesta NHL-tasolle pitäisi yltää. Thomas kaipaa luisteluun lisää potkua ja Kupari pelaamiseensa enemmän särmää/kamppailuhalukkuutta.
Jos ajatellaan Losin nykykokoonpanoa, niin en näe mitenkään mahdottomana, että joko Kupari tai Thomas korvaisi Blake Lizotte ensi kaudella. Lizotten sopimushan loppuu tähän kauteen eikä hänen tehonsa NHL-tasolla mitenkään ihmeelliset ole olleet. Tosin päävalmentaja McLellan tuntuu pitävän Lizotten energisestä pelityylistä, joten ei ihme, vaikka pikkumiehelle sorvattaisiin vielä jatkosopimus pariksi - tai ainakin yhdeksi - kaudeksi. Silloin Thomas/Kupari (se jota ei kaupattaisi) saisi vielä kasvaa korkoa AHL:ssä ainakin osan ensi kautta.
Tai sitten Lias Andersson tulee takavasemmalta ja nappaa ko. pelipaikan tämän kaksikon naaman edestä. Ja Byfieldikin pitäisi löytää jääaikaa, sillä toista kautta häntä ei NHL-kokoonpanon ulkopuolella pidetä. Itse asiassa Mayor's Manorin Hoven on vihjailut, että Byfield nostettaisiin ylös jo ennen tämän kauden loppumista. Anaheim on kyllä sen tasoinen vastus, että sitä vastaan Byfield voisi raakilemaisuudestaan huolimatta pärjätäkin.