heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
McLellan menettänyt kopin? Siinä kauden ainoassa voittoputkessa joukkue esitti hienoa ja kurinalaista peliä, mutta kyllä viimeiset parikymmentä ottelua aikamoista tervanjuontia. En tykkää tuosta McLellanin ketjulotosta muissa ketjuissa paitsi ykkösessä. Vaikka onkin kylmä-kuuma kaveri tuo Kempe, niin jotenkin saatu hukattua kumminkin nopea ja hyvän vedon omaava pelaaja ihan ihme ketjukoostumuksiin. Pirteä Grundström-JAD-Moore hajoitettiin ja Vilardi on mielestäni kadottanut itseluottamustaan kauden alkuun verrattuna (tai sitten ongelmat koskevat motivaatiota tai fysiikka ei vielä jaksa tällaista otteluvauhtia. Jury vielä näiden asioiden suhteen kokoontumatta).

Fagemoa tai Thomasia olisi kiva nähdä. Myös Kaliyev kutkuttaa, olisiko siinä seuraava maalitykki Toffolin jälkeen, joka on löydetty draftin tokalta kiekalta?
Joo, maalis-huhtikuun taitteessa Kings hävisi neljä keskinäistä ottelua putkeen San Joselle. Pudotuspeleihin pääsyn kannalta pelit olivat ratkaisevan tärkeitä ja osassa matseista joukkueen valmistautuminen ja asenne oli ihan vajaata. Samanlainen puolitekoisuuden tuntu on jatkunut sen jälkeenkin ja pudotuspelimahdollisuuksien paraneminen on johtunut enemmänkin Arizonan ja St. Louisin pisteiden keruun takkuilusta kuin Losin hyvyydestä.

Voi olla, että joukkueessa on johtajuuden puutetta, mutta ei McLellanin toiminta ole meikäläistä vakuuttanut. Juuri tuo ketjulottoillu ottaa päähän enkä ymmärrä mitä sillä oikein haetaan. Kun toimiva ketju löydetään, niin kuitenkin se hajoitetaan heti pienenkin yskähtelyn jälkeen. Tuskin jatkuva ketjukavereiden vaihtelu pelaajiakaan ilahduttaa. Yksi ongelmahan on rightin pelaajien puuttuminen. Kyllähän Kempe, Wagner tai Athanasiou pystyvät pelaamaan myös oikealla puolella, mutta minusta he ovat parhaimmillaan vasemmassa laidassa.

Yksi juttu oli Carter-Athanasiou -kaksikon pitäminen erillään. Heillä oli selvästi keskinäistä kemiaa ja valmentajana olisin rakentanut ketjua sen ympärille. Mutta sitä ongelmaahan ei enää ole, kun Carter lähti itärannikolle. No, McLellan on kokenut NHL-koutsi, joten kai hän tietää mitä tekee.

Eikä ketjulottoilu ulotu vain ylhäälle, vaan myös alhaalla Ontariossa siirrellään pelaajia ketjusta toiseen. Ainoa varsin vakiona pysynyt kolmikko on nelosketju Boko Imama - Brett Sutter - Aidan Dudas, mutta muussa porukassa pysyvintä on Byfieldin ja Kuparin sentteriys. Osittain laiturilottoon vaikuttaa loukkaantumiset, osittain jatkuvat tappiot ja osittain kesken kauden tehdyt hankinnat (Devante Smith-Pelly, Adam Johnson). Viimeisin sainaushan on Slovakiassa kautensa päättänyt Martin Chromiak, jonka kanssa on tehty loppukauden kestävä ATO. Hovenin mukaan myös Bulat Shafigullin (3. kierros 2018) olisi Ontariossa, mutta mitään virallista tietoa tai sopimusta en ole asiasta nähnyt.

Mayor'sManorissa oli maininta, että Kings saisi tehdä farmista vielä kolme (vai neljä) nostoa. Jos Byfield on näistä yksi, niin jotkut joutuvat pettymään. Jos ehdolla on Turcotte, Thomas, Fagemo, Moverare, Kaliyev ja Kupari, niin valintani kohdistuisi kahteen ensimmäiseen. Kaliyev ja Kupari ovat jo käyneet ylhäällä, Moverarelle ei ole juuri nyt tarvetta ja Fagemo on pelannut loukkaantumisensa jälkeen vasta pari peliä. Mutta en tiedä lasketaanko Frkin mahdollinen ylösnosto samaan syssyyn vai ei. Jos lasketaan, niin sitten homma menee hankalaksi. Frkin nosto ja sijoittaminen Vilardin rinnalle voisi palauttaa nuorukaisen itseluottamusta ja luonnollisesti Kempe täydentäisi kolmikon. Jep, mahdollista, mutta epätodennäköistä.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Kahden tappion jälkeen ero Arizonaan seitsemän pistettä ja St. Louisiin kuusi pistettä. Pelejä jäljellä yhdeksän ( edit. ei, vaan yksitoista, kun mukaan lasketaan kaksi rästipeliä Coloradoa vastaan), joista neljä seuraavaa Anaheimia vastaan. Mitähän Blake ja McLellan tällä hetkellä ajattelevat? Onko tässä enää mitään järkeä tavoitella pudotuspelipaikkaa vai suunnataanko jo katse täysin ensi kauteen? Nostetaanko nuoriso-osastoa heti vai vasta vapun jälkeen? Keiden RFA-pelaajien kanssa aloitetaan neuvottelut jatkosopimuksesta? Keitä pelaajia suojataan expansion draftissa? Tunteekohan Blake jo tuolin polttelevan perseensä alla?

Minnesotaa vastaan joukkue pelasi ihan kelpo pelin, mutta Wild-laituri Kaprizov ja maalivahti Talbot tekivät ratkaisevan eron Minnesotan hyväksi. Phoenixia vastaan joukkue näytti väsyneeltä, eikä oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla peliin kiinni. McLellan yritti herätellä joukkuetta siirtelemällä pelaajia ketjusta toiseen (Athanasiou ja Brown vaihtoivat paikkaa, samoin pakistossa Anderson ja Björnfot), mutta kun ei jaksa, niin ei vaan jaksa.

Petersen pelasi molemmat ottelut ja vaikka olikin vastustajan vahtia heikompi, niin en syyttäisi häntä tappioista. Losin materiaali ei vaan tällä hetkellä riitä nähtyä parempaan. Aika paljon pitää tapahtua, jotta joukkue pystyisi ensi kaudella pelaamaan pudotuspeleihin vaadittavan 90+ pisteen kauden. Realistisempi tavoite voisi olla Kalifornian mestaruus eli olla runkosarjassa menestyneempi kuin Sharks tai Ducks... .

Huomenna alkaa alle 18-vuotiaiden MM-kisat Teksasissa. Oikeastaan ne pelit kiinnostavat enemmän kuin ensi viikon neljän ottelun sarja Anaheimia vastaan. Tai no, jos Byfield ja Zegras pelaavat ylhäällä, niin sitten Kalifornian paikalliset ovat kiinnostavampia kuin poikien MM-kisojen runkosarjaottelut.
 
Viimeksi muokattu:
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Kahden tappion jälkeen ero Arizonaan seitsemän pistettä ja St. Louisiin kuusi pistettä. Pelejä jäljellä yhdeksän, joista neljä seuraavaa Anaheimia vastaan. Mitähän Blake ja McLellan tällä hetkellä ajattelevat? Onko tässä enää mitään järkeä tavoitella pudotuspelipaikkaa vai suunnataanko jo katse täysin ensi kauteen? Nostetaanko nuoriso-osastoa heti vai vasta vapun jälkeen? Keiden RFA-pelaajien kanssa aloitetaan neuvottelut jatkosopimuksesta? Keitä pelaajia suojataan expansion draftissa? Tunteekohan Blake jo tuolin polttelevan perseensä alla?
Paljon kysymyksiä joihin ei tunnu löytyvän nyt selkeitä vastauksia. Mielestäni käsijarru pitäisi laittaa päälle ja antaa Bluesin sekä Yotesin taistella paikasta, kun heillä vielä jotai annettavaa on jatkopeleissä. Meidän nippu tuskin selviää playoffeissa neljää peliä pidemmälle, joten panostetaan mielummin siihen Draft lotteryyn edes sen oman ykkösen arvon nostattamiseksi (jos sillä siis jotain treidiä viritellään).

Tuo RFA-lista on huomattavan pitkä:
Athanasiou, Moore, Andersson, Moverare
Lizotte, Luff, Imama, Wolanin, Clague, Strand
Rymsha, Eyssimont

Vihreällä ne joiden kanssa on mielestäni välttämätöntä tehdä jatkosopimus, keltaisella harkittavat tulevan roolin takia ja punaisella ne joiden ei tarvitse jatkaa tässä seurassa.

Laajennusdraftista en ole nii huolissaan. 7-3-1 on oltava se suojausysteemi, koska Doughty, Walker ja Roy ovat puolustajista ainoat tärkeät suojattavat. Määttä ja MacDermid saavat jäädä ilman suojausta. Petersen suojataan maalivahdeista ehdottomasti.

Hyökkääjät ovat hieman hankalampia, mutta kyllä sieltä mielestäni seitsemän pelaajaa löytyy. Kopitar, Kempe, Iafallo, Grundström, Moore, Athanasiou, Brown. Lemieux ja Wagner jäisivät suojaamatta ja ainakaan itseäni kummankaan menetys ei hetkauttaisi tällä hetkellä. Brown on mielenkiintoisin pelinappula tässä paletissa, koska hänellä vielä vuosi diiliä jäljellä. Seattlen kun täytyy valita 20 sopimuksen alaista pelaajaa, niin Brown voisi jopa kiinnostaa siellä suunnalla. Nää on tietysti vaikeita asioita pohdittavaksi, kun ei tiedä millä perusteella Seattle aikoo seuransa rakentaa.

Yhteenvetona Seattle saisi valita näistä pelaajista: Quick, MacD, Määttä, Lemieux ja Wagner.
 
Mihin mä allekirjoitan?

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Saattaapi olla, että nähdään Byfieldin debyytti jo ensi yönä Ankkoja vastaan. Treeneissä Byfield oli "Grey jersey" porukassa, jossa lisäksi olivat Brown, Iafallo, Kempe, Kopitar ja Moore. En usko, että tuossa porukassa on katsomoon menijöitä, joten Byfieldin laituritkin taitavat olla Kempe ja Brown.

White jersey: Andersson, AA, Lemieux, Lizotte, Vilradi ja Wagner

Purple jersey: JAD, Grundström, Luff, Rymsha

Kolme peliä Duckseja vastaan on kyllä paras sauma antaa Byfieldille ensimmäiset hetket totutella NHL-vauhtiin. Miksipä ei sitten vielä tupla Arizonaa siihen perään, jos homma luistaa. Vilardin kauden ollessa enemmän ja vähemmän alle odotusten, intoilen jo mitä Byfield pystyy tuomaan tuohon 2. ketjuun. Sadetta ei varmaan vielä tarvitse odottaa, mutta edes yksittäisi pisaroita.
 
Mihin mä allekirjoitan?

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Saattaapi olla, että nähdään Byfieldin debyytti jo ensi yönä Ankkoja vastaan. Treeneissä Byfield oli "Grey jersey" porukassa, jossa lisäksi olivat Brown, Iafallo, Kempe, Kopitar ja Moore. En usko, että tuossa porukassa on katsomoon menijöitä, joten Byfieldin laituritkin taitavat olla Kempe ja Brown.

White jersey: Andersson, AA, Lemieux, Lizotte, Vilradi ja Wagner

Purple jersey: JAD, Grundström, Luff, Rymsha

Kolme peliä Duckseja vastaan on kyllä paras sauma antaa Byfieldille ensimmäiset hetket totutella NHL-vauhtiin. Miksipä ei sitten vielä tupla Arizonaa siihen perään, jos homma luistaa. Vilardin kauden ollessa enemmän ja vähemmän alle odotusten, intoilen jo mitä Byfield pystyy tuomaan tuohon 2. ketjuun. Sadetta ei varmaan vielä tarvitse odottaa, mutta edes yksittäisi pisaroita.
Byfieldin avausottelu NHL:ssä meni ihan asiallisesti, vaikkei pistetili vielä avautunutkaan. Sai jääaikaa mukavasti - melkein 18 minuuttia - ja pääsi pelaamaan niin ylivoimalla kuin hiukan alivoimallakin. AHL:ssä Byfieldin kokonaisvaltainen pelaaminen on kehittynyt selvästi viimeisen n. kolmen viikon aikana ja kyllä hän nyt jo NHL:ssäkin pystyy väläyttelemään hyökkäyspään potentiaaliaan. Fyysisesti on vielä raakile, mikä näkyy ujosteluna kontakti/kamppailutilanteissa. Tuossa iässä - alle kaksikymppisenä - fysiikkaa voi ottaa isoja askelia jo puolessa vuodessa, joten ehkä ensi kauden alussa Byfield ei kaatuile niin helposti kuin nykyisin. Parin vuoden päästä odotan hänen olevan pienille pakeille mahdoton pideltävä laitojen läheisyydessä ja maalin edessä samalla tavalla kuin Joe Thornton oli aikoinaan.

Peluutuksista päätellen LA Kings keskittyy jo ensi kauteen, sillä kaikenlaisia ketjukokoonpanoja kokeiltiin ja ilmeisesti etsittiin löytyykö pelaajien välillä kemioita tulevaisuutta ajatellen. Aika sekavaa sähellystähän se oli puolin ja toisin ja viikonloppun keskinäiset kohtaamiset voivat päättyä ihan miten sattuu. Kun molemmat ajavat nuoriso-osastoa sisään, niin kauden loppupeleissä seuroille tärkeämpää taitaa pelaajien kehittäminen, kuin otteluiden lopputulos.

AHL:ssä Kaliyev ja Kupari tekivät maalin mieheen Ontarion voittaessa Coloradon 3-2. Harmillista, että Martin Frk on nykytilanteeseen liian vanha, sillä jos jotakin Kings tällä hetkellä kaipaisi, niin se on Frkin "shoot first, ask later"-asenne. Tosin häntä tarvitaan myös esimerkin antajana ja mentorina Ontariossa, joten pysyköön siellä.

Tämä tappio Anaheimille ja St. Lousin voittoputken jatkuminen kasvatti eron pudotuspeliviivaan kahdeksaan pisteeseen ja moneypuck.com antaa Losin playoffs oddsiksi 1,7 prosenttia. "Win draft lottery":n lukema on 6,3 prossaa. Varausarvonta suoritetaan ilmeisesti kesäkuun 2. pnä paikallista aikaa ja se tulee olemaan tämän kauden jälkikäteisarvioinnin kannalta hiupputärkeä päivä. Vuosi sitten kävi hyvä tuuri, kun hyvällä arvontaonnella organisaatio sai potentiaalisen ykkössentterin. Toivottavasti tällä kerralla käy vielä parempi munkki ja Kings saa mahdollisuuden varata potentiaalisen ykköspuolustajan.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Alkaa jo tehdä vähän tiukkaa näiden pelien katsominen. On alkanut vähän rapisemaan luotto valmennustiimiin ja ylempään johtoon sen myötä.
Mitäköhän tossa kauden puolessa välissä tapahtui? Siihen mennessä joukkue näytti ja toteutti ihan hyvällä tasolla, hävitytkin ottelut jättivät ihan posin fiiliksen, tuntui että joukkue on kasvamassa eteenpäin.
Nythän tää on ihan räpeltämistä. Tää "hieno" 4 pelin pleijarisarja Anaheimia vastaan aivan hirveää kuraa. Viimeisen 25 pelin otanta näyttää siltä, että joukkue on taantunut. En jaksa millään uskoa, että esimerkiksi Vilardi ei jotenkin muuten koutsattuna olisi tehokkaampi pelaaja joukkueelle. On siellä ne silkinpehmeät kädet. En usko, että motivaatio on ongelma, selätti selkävaivat, nälkää pitäisi löytyä.
Ihan mielenkiintoista, miten omistajaportaalla riittää maltti Blaken kanssa. Tulevana kesänä voisi niitä puuttuvia paloja kalastaa, mutta tää kausi ei ole valmistanut nuoriso-osastoa seuraavaa askelta varten. On erittäin korkea kynnys McLellanin poispotkimiseen, koska tuo Blaken valmentajan palkkausrekordi on niin surkea, että siel voi olla liipasimella GM itse.
Ei toi Blake mikään Sakic tai Yzerman ole. Paljon enemmän löytyy luottoa siihen, että Detroit tuolta palaa pohjalta ennen Losia.

Ei täs nyt huvita mitään Go Kings Go - huutoa tehdä. Onneksi ei tarvitse maksaa pääsylipuista.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
@TripleCrownLine @heikkik Jotenkin vaan tuntuu, että joukkueella ei riitä bensa täyteen kauteen. Nuoriso-osastolla ei vielä ja veteraaneilla ei enää. Se näyttää juuri tältä, miltä nyt näyttää, kun fysiikka ei riitä rentoon tekemiseen.
 
Ei tässä nyt mitään kätellä.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Taitaa jäädä molemmat Coyotes-pelit katsomatta, jollei tule ilmoituksia farmista ylösnostoista. Viikonlopun ekassa matsissa Quick piti joukkueen toisessa erässä pelissä mukana ja kolmannen erän lopussa Kings onnistuikin kääntämään pelin voitokseen. Jos ottelussa olisi jaettu työvoitto, niin se olisi mennyt kotijoukkueelle. Jälkimmäisessä ottelussa Petersen ei onnistunut toistamaan Quickin esitystä, vaan Ducks voitti ansaistusti. Kyllä se on aika mahdoton voittaa, kun ykkösketju ottaa pari, kolme osumaa omiin, eikä tee yhtään. Viikonlopun peleissä parasta oli Tobias Björfotin uran ensimmäinen NHL-maali.

Ducks näyttää olevan omassa jälleenrakennusprojektissaan askeleen - ainakin reilun vuoden verran - Kingsiä edellä. Anaheimilla on kokoonpanossa aika paljon 21-24 vuotiaita pelaajia, joilla on jo pari vuotta ammattilaiskokemusta takana ja näyttämisen nälkää, eivätkä ole vielä mukavoituneet/leipääntyneet (Comtois, Steel, Lundeström, Terry , Jones, Volkov, Larsson). Lisäksi farmipeleissä pakki Josh Mashura ja hyökkääjä Benoit-Olivier Groulx ovat pistäneet silmään - varsinkin Mashura on ollut Ontariota vastaan hemmetin hyvä.

Ja nuorimmaiset ykkösvaraukset Drysdale ja Zegras ovat tehneet meikäläiseen ison vaikutuksen. Zegras ja Vilardi ovat hiukan pelityyliltään samanlaisia, mutta Vilardissa ei ole samanlaista kukonpoikamaisuutta ja v-mäisyyttä, mitä Zegrasissa on. Pari vuotta lisää, niin Trevor Zegras tulee olemaan yksi NHL-fanien eniten inhoamista pelaajista (ja Ducks-fanien rakastamista).

Vaikka en Blakesta isommin välitäkään, niin pitää ottaa huomioon Losin kärkilupausten luokkaantumiset. Vilardi, Kupari ja Turcotte ovat kaikki kolme kärsineet vammoista ja osittain siksi ovat jäljessä odotetusta/toivotusta kehityksestä. Jos ensi vuonna tähän aikaan joukkue vielä rämpii divisioonan pohjalla ja peli näyttää yhtä surkealta kuin nyt, niin silloin pitää alkaa johtoportaan päitä putoilla. Siihen asti antaisin Blakelle ja Lucille armonaikaa.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Kingsin 3-2 tappio Coloradolle ja samaan aikaan St. Louisille piste jatkoaikatappiosta Las Vegasille, joten Los Angeles on teoreettisestikin ulkona pudotuspeleistä. Vaikka numerot Avalanchea vastaan olivat tasaiset, niin kenttätapahtumissa Avs vei ja Kings vikisi. Niin kuin McLellan pelin jälkeen totesi, niin joukkueiden välinen tasoero on selkeä ja Kings on paljon kurottavaa eron kaventamiseksi. Ja kun vastakkain on yksi liigan huippujoukkueista ja yksi liigan peränpitäjistä, niin kyllähän sen pitääkin kentällä näkyä.

Dustin Brown on loppukauden sivussa, Blake Lizotte on loukkaantuneena ja todennäköisesti Quinton Byfield lähetetään pian takaisin Ontarioon, joten joku Ontarion nuorista saa näyttöpaikan kauden jäljellä olevissa otteluissa. Rasmus Kupari on nostettu ylös taksiporukkaan ja taitaa olla vahvimmilla tuolle paikalle.

AHL:ssä Tyynenmeren divisioonassa pidetään jonkinlainen "mestaruusturnaus". Asiasta enemmän MayorManorin jutussa.

 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
LA Kingsin kausi päättyi kahteen selvään tappioon runkosarjan voittaneelle Coloradolle. Ensimmäinen matsi oli jopa Kings-mittarilla luokaton suoritus. Avauserän jälkeen taululla oli 3-0 kotijohto ja maalipaikat 8-0 Avalanchelle. Onneksi Avs lopetti ryöpytyksen pelin puolivälissä ja numerot jäivät kuuteen nollaan. Toisessa ottelussa otettiin sentään erävoitto, kun Sean Walker teki ekan erän ainoan maalin. Toisessa erässä Colorado sitten meni menojaan takoen kymmenessä minuutissa viisi maalia. Onneksi eivät tehneet sen enempää, sillä nyt uransa ensimmäisen - ja mahdollisesti ainoan - NHL-ottelun pelannut Drake Rymsha jäi tehotilastossa plussan puolelle.

56 ottelua, 49 pistettä, P% 0,438. Viime kaudella 70 ottelua, 64 pistettä, P% 0,457. Viime kausi päättyi positiivisissa merkeissä seitsemän ottelun voittoputkeen, kun taas tämä kausi päättyi kahteen rökäletappioon ja viimeisestä seitsemästä ottelusta kertyi viisi tappiota ja kaksi voittoa. Lopun mahalaskusta johtuen kaudesta jäi suuhun pettymyksen karvas maku. En minä ennen kauden alkua odottanut joukkueen selviävän pudotuspeleihin, mutta toivoin ryhmän kehittyvän yhtenäisemmäksi kauden mittaan. Mutta toisin kävi, viimeisissä otteluissa oikeastaan yksikään ketjuista ei toiminut kunnolla ja pahiten eksyksissä tuntui olevan joukkueen kapteeni Kopitar. En tiedä johtuiko se Dustin Brownin puuttumisesta vai mistä, mutta olihan Kopin kauden päättänyt viiden ottelun pisteetön putki aika surkea suoritus.

Jos kaudesta alkaa etsimään positiivisia asioita, niin huono runkosarja tarkoittaa varaamista suhteellisen korkealla. Vancouverin loppukauden pelailuista ja varausarvonnasta riippuen Kings tulee todennäköisesti varamaan ensimmäisellä kierroksella välillä 8-11. Tietenkin jos oikein hyvä tuuri käy, niin seuralla on mahdollisuus saada ykkös- tai kakkosvaraus ja päästä poimimaan puolustukseen paljon kaivattu johtohahmo.

Mitä pitemmälle kausi on edennyt, niin sitä nihkeämmin olen alkanut suhtautua ajatukseen ensimmäisen kierroksen varausvuoron kauppaamisesta. Voi olla, että tämä vuosikerta ei ole yhtä laadukas kuin parina edellisenä vuotena, mutta kyllä tänäkin vuonna on tarjolla hyviä nuoria. Vaikka kuinka hoetaan, että Losilla on laadukas nuoriso-osasto, niin on siellä selkeitä aukkopaikkoja. Tulevaisuuden ykkösvahti, johtava kiekollinen puolustaja, fyysiset pelaajat niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa, suoraviivaiset "hit-and-grind-it out" -laiturit. Jos ylhäällä pelaava joukkue on yleisilmeeltään varsin pehmeä, niin ei Ontarion porukasta siihen puutteeseen ole korjausta tulossa, ikävä kyllä.

Kun katseli Ontario Reignin ja Coloradon Eaglesin välisiä otteluita, niin kyllä Avsien suomalaisvaraus Sampo Ranta pisti silmään. Iso, nopea, ajoi maalille, jatkuvasti kävi iholle - pelasi "pohjois-amerikkalaisemmin" kuin yksikään Losin varauksista (olivat nämä sitten kanadalaisia, jenkkejä tai eurooppalaisia). Juuri Rannan tapaiset kaverit puuttuvat Losin varauksista tyystin.

Itse asiassa toivon, että kykyjenetsijät saavat käyttää kaikki varausvuorot, eikä yhtään niistä vaihdeta valmiisiin pelaajiin. JOS organisaation "amateur scouting staff" on todellakin niin laadukas mitä sanotaan, niin juuri tällaisena vuonna heillä pitäisi olla etulyönti muihin, vähemmän laadukkaisiin porukoihin.

Muita kauden positiivisia asioita oli nuorten tulokkaiden Mikey Andersonin, Tobias Björnfotin ja Jaret Anderson-Dolanin avauskaudet NHL:ssä. Tuskin yksikään heistä miksikään tähtipelaajksi kehittyy, mutta selvästi potentiaalia on hyviksi runkopelaajiksi. Gabriel Vilardi ei pelannut niin hyvää kautta kuin odotin ja toivoin, mutta loppukauden pirteämmät otteet jättivät kuitenkin kaudesta suht positiivisen maun. Samaa voi sanoa suuresta yllättäjästä, pakki Austin Strandista. AHL:ssä Strand ei näyttänyt NHL-tason pelaajalta, mutta selvisi reilut kymmenen ottelua kestäneestä vierailustaan ylätasolla ihan kunnialla.

Cal Petersen hiipui/väsyi kauden loppua kohden, mutta piti monessa matsissa joukkueen mukana pelissä, vaikka pelaajat - varsinkin pakit - eivät pystyneet siivoamaan vastustajien hyökkääjiä pois maalin edestä. Jonathan Quick putosi hierarkiassa joukkueen kakkosvahdiksi, mikä on loukkaantumisista kärsivälle veteraanivahdille ihan oikea paikka.

Trevor Moore, Andreas Athanasiou - molemmat yllättivät positiivisesti, samoin mielestäni selvästi aliarvostettu Carl Grundström ja loppukaudesta pirteästi esiintynyt Lias Andersson. Adrian Kempellä peli ailahteli tuttuun tyyliin ja samaa voi sanoa yllättäen poiskaupatusta Jeff Carterista, mutta silti laskisin heidän panoksensa ennemmin plussan kuin miinuksen puolelle.

Pääosin AHL:ssä kautensa pelanneista täytyy kirjoitella enemmän sitten kun heidän kautensa päättyy. Ontariolla on vielä kaksi runkosarjan ottelua jäljellä ja sen jälkeen vielä Pacificin divisioonan omat mestaruuskarkelot. Reign on ollut loppukaudesta hyvässä vireessä ja mahdollisuus kuitata suhteellisen surkea runkosarja menestymällä playoffseissa.


Ontarion pelaajien lisäksi myös osa Kings-pelaajista jatkaa kauttaan kansainvälisillä kentillä. Kanadan MM-kisajoukkueeseen on nimetty Jaret Anderson-Dolan, Gabriel Vilardi ja Sean Walker. USA:n ryhmässä on mukana Cal Petersen, Matt Roy, Christian Wolanin ja Trevor Moore. Tosin Wolanin on vain teorissa Losin miehiä. En usko, että hänelle tarjotaan ensi kaudeksi sopimusta, vaan on kesällä rajoittamaton vapaa agentti. Ilmeisesti Ruotsin Adrian Kempe lähtee kisoihin veljensä seuraksi.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Ontariolla on vielä kaksi runkosarjan ottelua jäljellä ja sen jälkeen vielä Pacificin divisioonan omat mestaruuskarkelot. Reign on ollut loppukaudesta hyvässä vireessä ja mahdollisuus kuitata suhteellisen surkea runkosarja menestymällä playoffseissa.
Rasmus Kuparin ja Lias Anderssonin kausi jatkuu Ontariossa. Positiivinen uutinen oli pitkään sivussa olleen Tyler Maddenin paluu Reignin kokoonpanoon Tucsonia vastaan (3-2 ja-voitto, maalintekijöinä Fagemo, Kaliyev, Frk. Kupari ja Andersson eivät pelanneet.).

Mitäköhän tossa kauden puolessa välissä tapahtui? Siihen mennessä joukkue näytti ja toteutti ihan hyvällä tasolla, hävitytkin ottelut jättivät ihan posin fiiliksen, tuntui että joukkue on kasvamassa eteenpäin.
Drew Doughtyn mielestä käänne tapahtui Carterin treidaamisen jälkeen. On selvästikin todella v-ttuuntunut ko. kaupasta. Doughty ei jätä pätkäkään epäselväksi ajatuksiaan siitä, mitä kesällä pitäisi tehdä. Harvoin pelaajat sanovat noin suoraan mielipiteensä ja kohdistavat paineet johtoportaaseen, tässä tapauksessa ennen kaikkea Blakeen.

 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Ontarion pelaajien lisäksi myös osa Kings-pelaajista jatkaa kauttaan kansainvälisillä kentillä
Olli Määttä on käsittääkseni myös mukana kisoissa. Ilmeisesti Kingsin pelaajilla on kuitenkin bensaa jäänyt tankkiin kauden jälkeen. Ei vain oikein lopun peleissä siltä vaikuttanut.. Olen hyvin samoilla linjoilla @heikkik kanssa noista pelaajien esityksistä kauden mittaan, mutta laittelen perinteiset kouluarvosanat lähi viikkoina playoffien lomassa.

Kyllähän päällimmäinen fiilis on pettymys tästä kaudesta. Kuten on mainittu, niin eihän ne odotukset olleet suuret, mutta edes sellaiset, että eteenpäin oltaisiin menty jollain tavalla. Alusss tuntui siltä, mutta sitten alkoi jokin mysteerinen alakulo koko joukkueen voimin. Joskus miettinyt, että johtaako johtavat pelaajat oikealla asenteella tuota joukkuetta. Samaa vikaa on ollut ennenkin. Vain selkä seinää vasten pelaaminen on saanut joukkueen syttymään ja esiintymään parhaimmillaan. Brown sai jo aikaisemmin oman statementin johtamisestaan C:n menetyksenä, mutta samaa mä voisin kysellä Kopitarin ja Doughtyn suunnalta. Oletteko te johtajia?

McLellan on tosiaan iso iso kyssäri tällä hetkellä. Tätä alleviivaa myös se, että herra ei ole käytännössä onnistunut missään joukkueessa tai ne onnistumiset ovat olleet hetkittäisiä. On ehkä turhan aikaista sanoa tai edes ehdottaa moista, mutta minä siirtäisin Sturmin rohkeasti päävalmentajan vastuuseen. Jotain muutosta tämä joukkue kaipaa, jos Kingsin pelien katsominen on nautinnollisesti siellä häntäpään joukossa. Mulle on ihan sama häviääkö joukkue kaikki matsit, mutta mä en halua nähdä sitä Sabresin kaltaista ankeutta joukkueen tekemisessä. Surullisinta on se, että osa pelaajista oikeasti yrittää joka ilta parhaansa, koska heidän uransa NHL:n puolella ei ole taattu.

Edit.
Kingsin varaus Kim Nousiainen on myös valittu Suomen joukkueeseen Riikan kisoihin.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin mä allekirjoitan?

Naamavelli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jets & Jellonat
Mitä ajattelette, olisiko Kingsillä assetteja hankkia Eichel? Procpect pool on syvä, mutta olisiko niitä järkevää laittaa kauppatavaraksi pitkäaikaisesta sentteristä?
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Mitä ajattelette, olisiko Kingsillä assetteja hankkia Eichel? Procpect pool on syvä, mutta olisiko niitä järkevää laittaa kauppatavaraksi pitkäaikaisesta sentteristä?
Ihan varmasti Kingsillä olisi assetteja hankkia Eichel. The Athleticissa John Voglin jutussa oli hahmoteltu eri joukkueiden mahdollisia tarjouksia ja omaan silmääni Kingsin paketit vaikuttivat Buffalon näkökulmasta kaikista houkuttelevimmilta. Kyseessä olivat tällaiset paketit:

"Los Angeles sends center Quinton Byfield, a secondary prospect and goalie Jonathan Quick to the Sabres for Eichel

Or

Los Angeles sends centers Alex Turcotte and Gabriel Vilardi, a secondary prospect and goalie Jonathan Quick to the Sabres for Eichel"

Toinen asia sitten on, olisiko Eichelin hankkiminen Kingsin kannalta järkevää. Doughty olisi varmasti tyytyväinen siihen (ks. @heikkik :n lainaus pari viestiä ylempää), mutta muuten en ole siitä yhtä varma, kun Kingsin nuoriso-osasto ei kypsy siitä yhtään sen nopeampaa.
 
"I see, and I think I can score, and I score. -- Yegor Sharangovich

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Vaikka kausi kokonaisuutena olikin pettymys, on mielestäni Vilardin pelimäärä nostettava isoksi plussaksi. Tänä vuonna kuitenkin käytännössä täysi (joskin vajaa) pelimäärä. Ja valinta MM-kisoihin. Viime vuonna Gabe pelasi 42 ottelua, sitä edeltävänä 4.

Vilardilla varustettu Kingsin nuorisopooli on kuitenkin ihan eri näköinen kuin Vilarditon. Ja pari vuotta sitten näytti todella pahalta.
 
Ei tässä nyt mitään kätellä.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Ihan varmasti Kingsillä olisi assetteja hankkia Eichel. The Athleticissa John Voglin jutussa oli hahmoteltu eri joukkueiden mahdollisia tarjouksia ja omaan silmääni Kingsin paketit vaikuttivat Buffalon näkökulmasta kaikista houkuttelevimmilta. Kyseessä olivat tällaiset paketit:

"Los Angeles sends center Quinton Byfield, a secondary prospect and goalie Jonathan Quick to the Sabres for Eichel

Or

Los Angeles sends centers Alex Turcotte and Gabriel Vilardi, a secondary prospect and goalie Jonathan Quick to the Sabres for Eichel"

Toinen asia sitten on, olisiko Eichelin hankkiminen Kingsin kannalta järkevää. Doughty olisi varmasti tyytyväinen siihen (ks. @heikkik :n lainaus pari viestiä ylempää), mutta muuten en ole siitä yhtä varma, kun Kingsin nuoriso-osasto ei kypsy siitä yhtään sen nopeampaa.
Palkkabudjetin ja myyntitavaroiden puolesta Losilla olisi varaa hankkia Eichel, mutta tuosta homman järkevyydestä hfBoardin Kings-osiossa käydään vääntöä. Itse olen ehdottomasti vastaan, koska en Eichelista isommin perusta. Terveydentila kysymysmerkki. Asenne kysymysmerkki. Palkka yli kymmenen miljoonaa. Ja vielä pelipaikka.

Doughty sanoo tuossa haastattelussa: " I don’t know if you necessarily need to bring anyone in on defense. I think our defense is solid. I really like where we’re at. I like our young guys. I like our middle of the young guys. Obviously, we need to bring guys in. I don’t know what position that is." Jos hänen mielestään puolustukseen ei oikeastaan tarvitse hankkia ketään ja hän pitää keskikaistan nuorista, niin silloin jäljelle jää laituriosasto ja maalivahti. Eichel ei ole laituri, eikä fyysisesti kova pelaaja, jollaisista nykykokoonpanossa on puutetta.

Yritin CapFriendlystä katsella Kingsille sopivia kohteita. On muuten hemmetin vaikea löytää sopivan ikäistä, riittävän isoa, top 6-taitavaa, rightin puolen laituria, joka olisi vielä mielellään fyysisesti kova. Todellisia yksisarvisia sellaiset. Siellä alkaa Joel Armian tapaiset kaverit olla ihan listan kärkipäässä, eikä hänkään ole historialtaan mitään NHL:n top 6 -materiaalia tai fyysinen laituri sinänsä.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Vahva alkukausi, kehno loppukausi. Carterin lähtö varmasti osasyy, mutta alkoi tuo konttaaminen jo ennen sitä. Doughtyn ulostulo piristävä, kuten jo @heikkik jo yllä sanoikin, niin erittäin harvoin pelaajan suusta kuuluu noin vähän peiteltyä painostusta ylempää johtoa kohtaan. Ainoa missä Doughtyn kanssa eri mieltä, on tuo puolustuksen tason riittävyys jo nyt.

Noita exithaastatteluja kun kuunnellut ja lukenut, niin hyppäsi myös tuo Kempen kommentti ketjujen pysyvyydestä esiin. Valmentaja toki päättää, mutta kyl McLellaniin luotto tässä projektissa on aika heikko. Jos Blake pääsee vielä valmentajaa valitsemaan, niin joku useamman koutsin haastatteleminen voisi olla silmät avaisevaa, sen sijaan että mennään vanhoilla tutuilla tai nostetaan kakkoskoutsi ykköseksi.

Muutama ajatus muutamasta pelaajasta lopuksi.

Maalissa Quick asettui nyt oikealle paikalleen kakkosmolariksi. Aivan hyvin voi olla positiossa vielä nämä pari vuotta, ihan sama vaikka caphit sen 5 miltsiä. Petersen on edelleen itselle hiukan kysymysmerkki, mutta ei tuo joukkue ainakaan liikaa auttanut kuluneella kaudella. Välillä tuntuu, että menee vähän helppoja maaleja liikaa.

Pakeissa Doughtyn vihaisempi laukaus nousi esiin, Anderson voitti puolelleen vaikka alussa tuntui harhasyöttöjä tulevan jatkuvasti, Björnfot myös vakaa, ei tarvitse jännittää kun on kentällä. Clague taisi tippua pois tulevaisuuden suunnitelmista. Mutta itselle ehkä suurin ? -merkki Walker. Ei oikein jäänyt mitään muistikuvaa kaudesta tuon loukin jälkeen.

Hyökkääjistä diggaan Kempen peliä, vaikka on/off - pelaaja vähän onkin. Mutta niin on myös Great Anze. Grundström aiheuttaa myös positiivisia viboja, saisi hiukan enemmän vaan tehoja irti. JAD saattaa olla erittäin hyvä 4sentteri tulevaisuudessa ja Trevor Moore ansaitsisi paikan myös ensi kaudella. Odotuksiin nähden ehkä suurin yllättäjä.
Vilardi pelasi loppukauden taas paremmin. On ne kädet niin pehmeät ja taitavat, että kyl siitä kova pelimies tulee kun vetää hyvän kesätreenin. Byfield lyhyellä stintillään myös osoitti, että valoisa tulevaisuus edessä.
Haki ahnaasti laukauspaikkoja. Tuota maalinteon intoa ja taitoa ei liikaa tässä joukkueessa ole.

Itse kuulun myös Ei-Eichelille leiriin. Tuo tuleva leikkaus on vaan niin iso riski. Byfield ei tuonne lähde ja harmittaisi myös tuo Vilardi/Turcotte jne. combon päästäminen pois myös. Tolla 10 millillä mieluiten yksi pakki ja laitahyökkääjä.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Ainoa missä Doughtyn kanssa eri mieltä, on tuo puolustuksen tason riittävyys jo nyt.
Joo, kun tuon lauseen luki, niin tuli WTF-olo. Sitten ajattelin että Doughty haluaa olla kohtelias nuoria pakkeja (Anderson, Björnfot, myös iäkkäämmät Roy, Walker kokemattomia) kohtaan, eikä haluaa heittää heitä bussin alle. Tasokasta, kokeneempaa, kiekollista top 4-pakkiahan kokoonpano huutaa.

Ontario tippui heti avauskierroksella hävitessään Coloradolle jatkoajalla 5-4 (ensimmäinen kierros pelattiin kerrasta poikki systeemillä). Reignin maalintekijäinä Akil Thomas, Lias Andersson, Mikey Eyssimont ja Martin Frk. Ontario johti ottelua kolmannen erän puolivälissä 4-3, pääsi ylivoimalle ja Colorado teki alivoimalla ottelun tasoittaneen maalin. Siinä oli minusta ottelun käännekohta.

Jatkoajalla viime vuonna ykköskierroksella varattu puolustaja (oikeastaan välihyökkääjä) Justin Barron laukoi voittomaalin. Ottelun hahmo oli Eaglesin hemmetin iso peruspakki Keaton Middleton, joka teki tehot 2+2. Runkosarjan aikana hän ei ollut onnistunut maalinteossa kertaakaan... . Molempien joukkueiden puolustus- ja maalivahtipeli oli vähän sinne päin, joten ottelun taso ei noussut hirveän korkeaksi. Eaglesin voitto oli ihan ansaittu, sillä Reignin peli oli huolimatonta - varmaan osin kokemattomuudesta johtuen.

Rasmus Kupari aloitti periaatteessa ykkössentterinä laidoillaan joukkueen parhaat laiturit Lias Andersson vasemmalla ja Martin Frk oikealla. Kupari ei päässyt koko ottelun aikana peliin kunnolla sisään ja tilastoihin merkittin kiikaritehot, plusmiinustilastoon -3 ja neljä jäähyminuuttia. Kolmannen erän tasoitusmaalissa Kupari menetti ylivoimalla kiekon ja Coloradon pelaajat pääsivät vastaiskusta iskemään tasoituksen. Muutenkin ko. ottelu oli yksi heikoimpia Kuparilta tällä kaudella näkemiäni pelejä.

Ontarion senttereistä (Kupari, Byfield, Thomas, Sutter) Akil Thomas onnistui minusta parhaiten. Thomas ei ole iso, eikä nopea, eikä erityisen taitava, mutta erottuu kentällä uhrautuvaisuutensa takia. Olisivatpa Kupari, Kaliyev ja Byfield yhtä valmiita ja halukkaita laittamaan kroppaansa likoon joukkueen ja voittamisen puolesta, niin LA Kingsin tulevaisuus näyttäisi paljon nykyistä paremmalta. Toinen Ontarion onnistuja oli Mikey Eyssimont, joka repiminen ja raastaminen palkittiin alivoimamaalilla ja syöttöpisteellä Thomasin avausmaaliin.

Ontarion kausi oli aikamoista vuoristorataa. Alkuun tappiota tuli liukuhihnalta, mutta loppukaudesta voittojakin alkoi napsua ihan hyvän tahtiin. Lopulta saldoksi tuli siedettävä 17 W - 19 L - 4 OTL eli 40 ottelusta 38 pistettä ja divisioonan toiseksi viimeinen sija. Kirjoittelen viikonlopun aikana omat arvioni Reignin pelaajista, kun on paremmin aikaa ja energiaa.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Laitetaas tällä kertaa puolustajat ensin. Vähän on taas kestänyt, kun on muitakin asioita hoidettavana ja tuota playoff-kiekkoa pitäisi myös väijyä. Onneksi meiän langalla on koko kesä aikaa.

PUOLUSTAJAT


Drew Doughty – 56GP, 8+26=34, -14 (Arvosana 2020: 6+)

Teki vain yhden pisteen vähemmän kuin viime kaudella, vaikka pelasi nyt 11 peliä vähemmän. Posia, mutta jotain tässä kaverissa on vialla. Aloitti kauden todella vahvasti ja oli ylivoimalla aluksi aivan uusi Drew. Kun Roy ja Walker loukkaantuivat, alkoi DD:n vastuu kasvaa aivan liian isoksi ja samalla tasoalkoi laskea. Hetken luulin Doughtyn palanneen takaisin omaksi itsekseen, mutta olihan tuo kauden toinen puolisko aivan karmeaa pelaamista paikoittain. Viimeiseen 12 peliin tehot 0+1.

Paras asia ovat rehelliset haastattelut. Ainakin Drew luottaa Kingsin pakiston tulevaisuuteen ja näkee nuorissa potentiaalia. 11M miehen pitäisi olla tämän liigan valovoimaisimpia puolustajia, mutta on todellisuudessa hyvin kaukana siitä tällä hetkellä. Arvosana: 7-


Sean Walker – 47GP, 5+13=18, -13 (A20: 9)

Jos viime kausi oli hieno marssi valokeilaan, niin nyt jäi kyllä päällimmäisenä mieleen pettymys. Koen, että Walkerin pitäisi pystyä ottamaan Doughtyn takana isompaa vastuuta kiekollisesti ja viedä tuo 1.Yv:n paikka. Pelaa liian varovaisesti kiekon kanssa. Otti Dumban laukoman kiekon todella kovaa kupoliin ja kärsi sen takia hetken aikaa akvaarion kanssa.

Walkerilla on loistava lappu ja kolme kautta aikaa ottaa niitä kuuluttamiani steppejä. Rohkeasti vain siellä kaukalossa. Laitetaan tämä kausi yksittäiseksi tapaturmaksi. Arvosana: 6+


Matt Roy – 44GP, 2+8=10, 0 (A20: 9+)

Vakuutti minut viime kaudella ja jatkoi onnistuneesti nytkin. Jäi Kevin Fialan jyräämäksi samassa ottelussa, jossa Walker sai kiekon naamaan. Palautuminen kesti hetken aikaa. Ei hätäile turhaan ja pelaa todella simppelisti, mutta ei liian varovaisesti. Toivon enemmän onnistumisia hyökkäyspäässä, vaikka se ei ole Royn ykköshomma kentällä.

Vakuuttaa edelleen pelaamisella. Edelleen yksi harvoista joihin voi joka ilta luottaa. Arvosana: 8½


Kurtis MacDermid – 28GP, 2+2=4, -14 (A20: 7
½)
Karmea pelaaja, joka ei kuulu todellakaan NHL-tasolle. Tekee ihan hirveitä virheitä sijoittumisessa, miesten merkkaamisessa ja sohlaa kiekon kanssa. Ei mitään käyttöä jatkossa. Markkinoilta on pakko löytyä parempia vaihtoehtoja. Tarvitseeko nykypäivänä enää poliiseja?

Olen nähnyt aivan tarpeeksi MacD kiekkoa. Mies jonka kanssa Kings ei voi voittaa on turhake. Vielä olisi vuosi jäljellä.... Arvosana: 4


Olli Määttä – 41GP, 0+4=4, -8

Alku oli todella vaikea. Ei löytänyt oikein kenenkään kanssa yhteistä säveltä ja rupesi pelaamaan ylivarovaista peliä. Rupesi kuitenkin loppua kohden parantamaan peliä, kun jääaika alkoi muuttua maltillisemmaksi. Ei säväytä oikein millään osa-alueella ja luistelu on hyvin hidasta.

Harmittaa Ollin puolesta, että ura on lähtenyt todella jyrkkään syöksykierteeseen. Loistavien Penguins kausien jälkeen. Tuliko maha täyteen mestaruuksista? Menee vielä toistaiseksi täytemiehenä, mutta tilalle on löydettävä parempia pelaajia. Arvosana: 6


Mikey Anderson – 54GP, 1+10=11, 0

Yksi kauden ehdottomista valopilkuista. Ajattelin Andersonin mahtuvan kokoonpanoon kauden alla, mutta pelasi enemmän kuin odotin. Toiseksi eniten pelejä puolustajista Doughtyn jälkeen. Aluksi oli hieman peura ajovaloissa, kun Doughty veteli tuttuun tyyliin ihan omia kuvioita. Mikey sai kuitenkin todella hyvin pelistä kiinni alun jälkeen. On vähän honkkelin oloinen kaveri kentällä, mutta pelaa tosi miehekkäästi. Osaa avata peliä ja pelata viivassa.

Kausi oli tosi hyvä onnistuminen. Nyt vaan massaa kroppaan ja kuti kohdilleen, niin Mikeysta saadaan vakiomies pidemmäksi aikaa. Arvosana: 8


Tobias Björnfot – 33GP, 1+4=5, -3

Mikeyn ohella toinen valopilkku. Björnfot säväytti jo viime kaudella lyhyellä stintillä. Tobias on kehittymässä hiljalleen todella luotettavaksi kaveriksi. Ei hätäile kiekon kanssa eikä tee juurikaan hölmöjä liikkeitä. Osaa kuitenkin antaa napakat ykköset eteenpäin. Kyse on vielä 20-vuotiaasta kaverista, joten aikaa hänellä on kehittää itseään. Pääasia, että pelaaminen ei ollut selviytymistä.

Potentiaalia on kehittyä hyväksi tasapainottajaksi. Sai tehtyä ensimmäisen maalinkin tililleen, joten siitä itseluottamus buustia ja rohkeutta kiekolliseen peliin. Arvosana: 8


Kale Clague – 18GP, 0+6=6, -6

Harmittaa aika paljon, että Kale on hakenut sitä lopullista läpimurtoa jo useamman kauden eikä se meinaa nytkään tapahtua. Periaatteessa eväät on vaikka mihin, mutta toisaalta on myös paljon puutteita. Tykkään Claguen tyylistä luistella ja käsitellä kiekkoa, mutta siinä on välillä hirvittävän ison riskin makua eikä se välttämättä edistä peliä millään tapaa, jos muut eivät tajua rytmiä. Puolustuspelaamisessa on paljon parannettavaa. Välillä näyttää siltä, että ei tajua mitä ympärillä tapahtuu ja miettii vain kiekon kanssa temppuilua. Kyse on vielä suhteellisen nuoresta kaverista, joten ei toivo ole menetetty, mutta takaa alkaa tulla liian iso paine päälle ja kestääkö seuralla enää maltti.

En sano, että kausi olisi epäonnistunut, mutta odotin isompia steppejä. Varsinkin, kun edessä ei ole suoranaista kilpailua. Onko seuran pitkäaikaisin lupaus hypetetty pohjaan? Onko asenne tekemiseen kohdillaan? Vastausta odotellessa. Arvosana: 6½


Loput: Nämäkin herrat nähtiin Austin Strand, Mark Alt ja Christian Wolanin.



MAALIVAHDIT

Jonathan Quick – 22GP, 11W, 89,8%, 2,86 gaa (A20: 7)

Aikamoista tasonheittelyä koko kausi. Välillä oma itsensä, mutta jopa pelin sisällä taso romahtaa dramaattisesti. Mies ei vain pysy ehjänä, joten sekin on vienyt parhaan terän. Nyt jopa pelottaa katsella #32 maalilla. Välillä toivoin Quickin vaihtavan maisemaa, mutta ehkä me voidaan vielä pari kautta katsella 2012 Conn Smythe-voittajaa. Kait tuo luukun availu onnistuu.

Kirjoitin viime vuonna näin: Quick on legenda, jonka parhaat pelivuodet ovat takana päin, joten annetaan hieman rispektiä eikä mollata enempää. Jotenkin sama fiilis, mutta mutta.. Arvosana: 6-


Cal Petersen – 35GP, 9W, 91,1%, 2,89 gaa (A20: 9+)

On käytännössä uusi ykkösmaalivahti. Ansaitsee sen tällä hetkellä esityksillään, koska joukkue edessä tekee työstä järkyttävän vaikeaa. Numerot ovat yllättävänkin kaunista katseltavaa. Voittoja toki on vähän, mutta teki kyllä kaikkensa niiden saalistamiseksi. En tiedä onko Cal tulevaisuudessa meidän ykköstorjuja. Jotenkin ei usko riitä, vaikka pelaajat edessä alkaisivatkin pelaamaan kunnolla. Katsotaan kuitenkin miten 26-vuotias vielä kehittyy.

Pelasi niin hyvin kuin tuon joukkueen takana voi pelata. Ei kuitenkaan parantanutkaan mitenkään isosti. Arvosana: 9

Troy Grosenick
pelasi loput jäljelle jäävät ottelut ja ihan ok.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin mä allekirjoitan?

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings

John Hovenin palkinnot Reign-pelaajille.


Player of the Year
Winner: Arthur Kaliyev

Runner-Up: Akil Thomas and Rasmus Kupari


Vinnie LoVerde Award for Outstanding Defenseman
Winner: Jacob Moverare

Runner-Up: Kale Clague


Brandon Kozun Award for Unsung Hero
Winner: Mikey Eyssimont

Runner-Up: Sean Durzi and Boko Imama


Kurtis MacDermid Award for Most Improved Player
Winner: Rasmus Kupari


Rookie Of The Year
Winner: Arthur Kaliyev

Runner-Up: Quinton Byfield


Most Likely to Breakout in 2021-22
Winner: Akil Thomas

Runner-Up: Lias Andersson and Quinton Byfield


Aika paljon samaa mieltä Hovenin kanssa. Puolustajista Moverare oli tasaisin/luotettavin, mutta haastajakseen nostaisin ennemmin Durzin kuin Claguen. Todennäköisimmin läpimurron tekeväksi pelaajaksi nostaisin Lias Anderssonin tilalle Samuel Fagemon, koska on puolisentoista vuotta Anderssonia nuorempi.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos pelipaikoittain Reignin porukkaa katselee, niin heikoimmin suoriutuivat maalivahdit. Sekä kokemattoman Matt Villaltan että kokeneemman J-F Beruben torjuntaprosentti jäi alle yhdeksänkymmenen - hiukan enemmän minuutteja (1079:43) pelanneella Berubella se oli 88,5 ja Villaltalla (peliaika 1015:50) 88,9. Huhtikuun puolivälissä Villalta otettiin pariksi viikoksi sivuun ja tauolta palattuaan pelasi ihan hyvän jakson. Kauden lopussa tuli taas pari heikompaa peliä ja ainoassa playoffs-ottelussa oli korkeintaan keskinkertainen. Jotta Villaltasta kehittyisi edes NHL:n kakkosvahdin tasoista torjujaa, niin kehityksessä pitäisi tapahtua jättimäisiä harppauksia.

Ontarion maalivahtien työskentelyä hankaloitti edessä työskennellyt tasoltaan korkeintaan keskinkertainen puolustus. Yksikään vanhemmista pelaajista (Cameron Gaunce, Mark Alt, Austin Strand, Daniel Brickley) ei ottanut pelillisen tai fyysisen johtajan roolia samalla tavalla kuin viime kaudella Paul LaDue otti pelillisen, kiekollisen johtajuuden tai Chaz Reddekopp fyysisen johtajuuden.

Isoin pettymys oli Kale Clague, joka suorastaan taantui viime kauteen verrattuna. Sean Durzi paransi peliään kauden aikana, mutta ei kykene edes AHL-tasolla pyörittämään ylivoimaa tehokkaasti - ja kuitenkin kiekollinen peli on hänen vahvuutensa puolustuspelaamiseen verrattuna.

Markus Philipps sai aikaan ihan hyvät tilastot (3+7, +2), mutta pelinluvussa pitää tapahtua paljon parantamista, jotta hänestä kehittyisi vakiopakki NHL:ään. Samaa voi sanoa kesken kauden loukkaantuneesta Cole Hultsista. Sen paremmin Hultsilla kuin Philippsilläkään ei tahdo jalka eikä pää ehtiä pelitapahtumiin mukaan ja AHL:ssä vauhti on kuitenkin hiukkasen hitampaa kuin NHL:ssä.

Jacob Moverarella on tarpeeksi taitoa, ulottuvuutta ja peliälyä NHL:ssä pelaamiseen, mutta ongelmana on a) kankea liike ja b) vääntövoiman puute. Ruotsalainen täyttää elokuusssa 23 vuotta, joten aika NHL-paikan valtaamiseen alkaa hiljalleen loppua. Tämä kausi meni osittain pilalle alun loukkaantumisen vuoksi, mutta toivottavasti saa ennen syksyn harjoitusleiriä ehjän ja hyvän harjoituskesän alle, sillä ei tuo näyttöpaikka NHL:ään kuitenkaan hirveän kaukana ole. Jos kerran Kale Clague ja Austin Strandkin saivat tällä kaudella pelata muutaman ottelun NHL:ssä, niin miksi ei sitten Moverare ensi kaudella?
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Jos Ontarion puolustuksesta ja maalivahdeista ei NHL-potentiaalia tahdo löytyä, niin hyökkäyksessä tilanne on toinen. Potentiaalisia tarjokkaita löytyy sekä ylä- että alaketjuihin.

Tyrkyllä kärkiketjuihin: C Quinton Byfield ja RW/LW Arthur Kaliyev.

- Byfield mennä kohelsi jo kuusi ottelua NHL:säkin ja tuskin pelaa enää otteluakaan AHL:ssä. En odota ensi kaudella mitään sen kummempaa. Todennäköisesti syksyllä parinkymmenen pelin jälkeen aletaan huudella, että Byfield oli väärä valinta ja floppi, koska pisteitä ei ala syntyä samaan tahtiin kuin Stutzlellä. Ihanteellista olisi, että voisi pelata vielä ensi syksyn AHL:ssä, mutta kun NHL:n ja CHL:n sopimukset on mitä on, niin joutuu opettelemaan ammattilaiskiekkoilua kantapään kautta elin turhan korkealla tasolla. Todellinen potentiaali ja tuloksia alkaa näkyä vasta kaudella 2022-23. Itse olen Byfield-uskovainen ja pidän hänen kehittyvän vähintään Jordan Staalin tasoiseksi pelimieheksi ja kattonahan on nopeampi, mutta ei ihan yhtä luova versio Joe Thorntonista.

- Kaliyevia pelutettiin alkukaudesta oikeassa laidassa, mutta niihin aikoihin kun Frkin tuli Ontarioon, niin siirtyi vasempaan laitaan. Oikeassa laidassa pelatessaan keskittyi laukomiseen, mutta loppukaudesta otti entistä enemmän myös pelintekijän roolia. Antaa todella oivaltavia syöttöjä, joissa vastaanottajan pitää olla pelissä koko ajan hereillä. En tiedä miten hyvin Kaliyevin syöttöpeli toimii alkuvaiheessa NHL:ssä, koska osa syötöistä on aikas riskaabeleja, pitkiä poikkikentän puolenvaihtoja. Jos vastustaja pääsee sellaiseen käsiksi, niin tuloksena on vastaisku omaan päähän eikä valmentaja tykkää yhtään.

- vaikka molemmat pelaajat ovat isokokoisia, niin kumpikaan ei ole luonnostaan fyysinen/ilkeä pelaaja. Loppukaudesta Kaliyevilta nähtiin pari meikäläistä ilahduttanutta puhdasta vartalotaklausta hyökkäyspäässä. Laitakamppailuissa Kaliyev on kokemattomuudestaan huolimatta yllättävän hyvä, koska hänellä on taitavat kädet ja ulottuvuutta. Kun iän myötä voimaa ja kamppailukokemusta tulee lisää, niin toivottavasti hänestä kehittyy köyhän miehen versio Mikko Rantasesta - 25-30 maalia kaudessa ja kiekollista- ja laitadominointia hyökkäyspäässä.

- puolustusalueella minusta kumpikaan (Byfield/Kaliyev) ei ole vielä läheskään NHL-tasoa. Periaatteessa he ovat suunnilleen omalla paikalla ja suunnilleen siihen aikaan kuin pitääkin, mutta huomio on junnumaiseen tyyliin kuitenkin enemmän kiekossa kuin kenttätapahtumissa. Tuohon vaivaan kokemus yleensä auttaa, mutta se on valmentajien ja muiden pelaajien tehtävä opettaa kokemattomille pelaajille, että se ei riitä, että on paikalla, vaan pitää myös olla hereillä ja ainakin mailalla aktiivinen.

- toivon, että Kaliyev aloittaa ensi kauden Ontariossa ja jatkaa puolustus- ja joukkuepelaamisen opettelua. Jos kehitys jatkuu yhtä ripeästi kuin tällä kaudella, niin keväällä sitten siirtoikkunan umpeutumisen jälkeen ylös ja sisäänajoa NHL:ään.


Välimallin lupaukset, tyrkyllä kakkos-kolmosketjuihin: RW/LW Samuel Fagemo, RW/LW Tyler Madden, C/LW Alex Turcotte

- kaikki kolme ovat ruumiinrakenteeltaan kevyenlaisia ja kärsivät kauden aikana loukkaantumisia.

- Fagemo oli maalis-huhtikuun taiteessa sivussa kolmisen viikkoa (nilkkavamma) ja parisen viikkoa meni tuntumaa hakiessa. Ihan loppukaudesta pääsi taas vauhtiin ja näytti fyysisesti vahvemmalta/kamppailuvoimaisemmalta kuin aivan alkukaudesta. Laukaisu/ratkaisuhalukas kaveri, jolla on sähäkät liikkeet hyökkäysalueella (ensimmäiset kolme-viisi potkua). Suorassa luistelussa ei kyllä vaikuta miltään kiiturilta eikä ole järin erikoinen kiekonkuskaaja/harhauttelija. Eikä puolustuspelaaminen ole Fagemon vahvuuksia.

- haluaisin nähdä kolmikon Grundström - JAD - Fagemo yhdessä, sillä minusta heidän ominaisuutensa (Tonkan rouhiminen, JAD:in kahdensuunnan pelaaminen, Fagemon ratkaisuhalukkuus) voisivat täydentää toisiaan. Jos kaikki menee hyvin, niin Fagemosta voi kehittyä parempi versio Trevor Mooresta.

- Tyler Madden mursi solisluunsa alkukaudesta, mutta palasi kokoonpanoon aivan loppussa. Hän ei ehtinyt pelata kuin 14 ottelussa ja tehoja kertyi vaatimattomasti 1+4. Pistemäärä oli varmasti iso pettymys harjoituspeleissä loistaneelle Maddenille itselleen ja myös seuran johtoportaalle.

- kentällä kyllä huomasi, miksi Maddenilta odotetaan paljon nähtyä enemmän, koska hän kiekollisena todella taitava (minusta näppärämpi kuin Fagemo, Thomas tai jopa Turcotte). Ongelmana on se, että suoraviivaisuus puuttuu ja Madden tekee asiat vähän liian vaikeasti ja vastustajat ehtivät useinmiten syöttöjen/laukausten eteen. Kamppailutilanteissa Maddenin hentoisuus haittaa ja hänet on suht helppo sysätä kiekosta pois. Vastapainoksi Madden on todella taitava kiekonriistoissa/pienissä mailannostoissa. Luistelijana Maden ei ole Fagemon tai Turcotten tapainen vikkelä sähikäinen, vaan hitaampi tuumiskelija, mikä ei ole tuon kokoiselle pelaajalle hyvä ominaisuus.

- Alex Turcotten AHL-kausi oli vuoristoratamainen. Loukkaantui nuorten MM-kisoissa ja toipumisen jälkeen tuli puolikuntoisen oloisena ja tehottomana Ontarioon (ensimmäiset kuusi peliä 0+0 ja -3). Hitaan alun jälkeen alkoi napsia pisteitä ja kausi huipentui hattutemppuun Coloradoa vastaan 9.5.2021. Seuraavassa ottelussa hän loukkaantui ihan viattoman näköisessä kompurointitilanteessa ja oli sivussa kauden viimeisestä otteluista. Loukkaantumisen syystä tai vamman vakavuudesta ei ole kerrottu mitään, mutta eihän Turcotten loukkaantumisherkkyys kovinkaan hyvää lupaa tulevaisuuden kannalta.

- Turcottea peluutettiin sekä vasemmassa laidassa että keskellä. Pelipaikasta riippumatta hänen pelityylinsä oli koko ajan sama: kova, jatkuva liike, vastustajan herhiläismäinen, aktiivinen mailahäirintä ja pyrkimys kiekonriistoihin, ei pyritä pitkiin henkilökohtaisiin kuljetuksiin, vaan nopeat, lyhyehköt syötöt, jenkkityyliin suunta suoraviivaisesti maalille. Jokainen joka on katsonyt USNTDP-ohjelman läpikäyneitä junnuja U18- ja U20-kisoissa tietävät millainen pelaaja Turcotte on. Hän vaan tekee kaiken hiukan paremmin ja nopeammin kuin normaali jenkkijunnu.

- maalinsa tulee Turcotte tulee tekemään ohjauksilla maalin edestä, sillä siinä hän hyvä. Ei siis seisomalla maalin edessä, sillä perinteisen maskimiehen hommaan hän on liian kevyt, vaan hyvin ajoitetuilla syöksyllä maalin eteen ja ohjaamalla kova syöttö maalivahdin ohi. Peliälyä ja käden taitoa vaativa taitoa. On vaikea sanoa, kuinka hyvä Turcotten lyönti/rannelaukaus on, koska hän laukoo turhan harvoin ja hakee mieluummin syöttöä.

- ylivoimalla kaikki ko. kolmea peluutettiin vasemmalla (maalivahdista katsoen oikealla puolella), kun peliä kuitenkin pyöritettiin pääosin oikean puolelta. Näin en oikeastaan saanut kunnon käsitystä kenenkään todellisesta ylivoimatehokkuudesta/potentiaalista. Sen kyllä esim. huomasi, että Fagemo oli yv:llä laukojana, mutta kun kiekkoa pelattiin hänelle varsin harvoin, niin hänen laukaisutehokkuudestaan ei saanut täyttä kuvaa. Sama juttu Turcotten pelintekemisen kanssa. Vaikea saada käsitystä kaverin syöttö/oivalluskyvystä, kun minuutin yv-vaihdon aikana kiekko ei käy hänen lavassaan kertaakaan!

- kaikille kolmella riittää taitoa ja älyä pelata NHL:ssä, mutta sitä ennen heidän pitää syödä useampi lautasellinen amerikan puuroa. Kings ei ole ainakaan vielä riittävän iso, fyysinen joukkue, jotta sinne voisi sisäänajaa lisää pienehköjä, kokemattomia pelaajia. Toivonkin, että Turcotte/Fagemo/Madden pelaavat vielä ensi kauden pääosin Ontariossa. AHL:ssä on enemmän aikaa harjoitella, kun pelejä on vähemmän ja matkat ovat kuitenkin lyhyempiä (ei niin isoja aikaerorasituksia). Ja tärkeintä on, että Ontariossa nuoret saavat pelata jatkuvasti isossa roolissa ja erikoistilanteissa eivätkä vain silloin tällöin jämäminuutteja alemmissa ketjuissa.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Hoven on aloittanut ensi kauden kokoonpanon arvioinnin :


Suomalaisittain Hoveniin arviot ovat ihan mielenkiintoisia. Määttä ei näyttäisi mahtuvan kokoonpanoon kuin korkeintaan seiskapakiksi. Itse ajattelen, että jollei Blake hanki top 4 - tasoista leftin pakkia, niin Määttä menisi ihan hyvin kolmosparissa. Vaikka hänen alkukautensa oli aika karmea, niin minusta loppukausi oli ihan siedettävä. Pisteitä ei tietenkään tullut sillä tavalla kuin toivottiin, mutta sama vika oli kaikilla vasemman puolen pakeilla.

Rasmus Kupari on vaikea tapaus. Kokoa on, luistelu riittää, taitoakin on sen verran kuin esim. JAD:illa tai Trevor Moorella, mutta ei kuitenkaan ihan Vilardin tasoa. Pelit AHL:ssä menivät pääsääntöisesti hyvin ja tärkeintä oli, että viime kaudesta tapahtui selvää kehitystä. Pelasi ensimmäiset NHL-pelinsä ja onnistui ylhäällä maalinteossa kertaalleen. Voi sanoa, että tällä kaudella Kupari nousi hyväksi AHL-pelaajaksi, mutta ei yltänyt vielä ihan NHL-vakiokokoonpanon tasoiseksi pelaajaksi.

Jollei Kuparia treidata kesän aikana, niin harjoitusleiri tulee olemaan ex-Kärpälle todella tärkeä näyttöpaikka. Varauksesta on kulunut kolme vuotta ja syksyllä pitäisi näyttää valmentajille ja joukkueenjohdolle, millainen pelaaja hän oikein on. Ja siinähän se ongelma Kuparin kohdalla onkin. Losin varattua Kuparin olen yrittänyt seurata hänen pelaamistaan parhaani mukaan, enkä oikein osaa hahmottaa missä roolissa hän NHL:ssä pystyisi pelaamaan.

Pelipaikka tullee olemaan keskellä, koska Kuparia ei ole peluutettu laiturina kuin (muistaakseni) yhdessä AHL-ottelussa. Keskikaistalla ykkösenä on tietenkin Kopitar ja Vilardiahan on koulutettu kakkoseksi. Kärkilupauksena Byfieldille tullaan antamaan kaikki mahdollinen peliaika. Anderson-Dolan pelasi erinomaisen tulokaskauden ja suoraviivaisena ja energisenä pelaajana on Kuparia sopivampi nelosketjun sentteriksi. Eli jos Kupari aikoo pelipaikan keskeltä napata, niin se paikka pitäisi ottaa joltakin kolmikosta Vilardi, Byfield, JAD. Ei se ihan mahdotonta ole, mutta ehkä se vaatisi Kupari muuttaisi pelityyliään enemmän Anderson-Dolanin - tai vaikka esim. Erik Haulan - tyyliseksi. Eli suht passiivisesta katselija-pelintekijästä aktiiviseksi polkukoneeksi.

Oman panoksensa tähän sentteritaistoon antavat myös Lias Andersson ja Alex Turcotte, mutta minusta Andersson on turhan hidas ja Turcotte on vielä fyysisesti ihan raakile.

Itse olisin toivonut, että Kuparia olisi tällä kaudella kokeiltu muutamassa ottelussa myös oikeassa laidassa, samalla tavalla kuin Thomasia, Turcottea ja Lias Anderssonia kokeiltiin sekä keskellä että laidassa. Silloin olisi nähnyt onko Kuparista peliätekeväksi laituriksi, koska maalintekijäksi/ampujaksi hänestä ei ole. Tai sitten onko hänestä valmiutta tekemään "armiamainen" muodonmuutos eurooppalaisesta taitopelaajasta alaketjun suoraviivaisemmaksi duunarilaituriksi.

Pelipaikan valtaamisen kannalta "laiturius" olisi hyvä juttu, koska Losin kokoonpanossa on oikea käsi alhaalta ampuvia hyökkääjiä vain veteraani Brown, hidas (sentteri) Vilardi ja Matt Luff, jonka sopimus päättyy tähän kauteen. Jokerikortti on Martin Frk, joka ei taida kurittomuutensa ja suhteellisen hitautensa takia olla valmentaja McLellanin suosikkilistalla kovinkaan korkealla. Nuorisosta myös Thomas ja Fagemo ovat rightin miehiä, mutta minusta Kupari on tätä kaksikkoa valmiimpi NHL:ään. Joten laidan kautta olisi helpompi tie NHL-kokoonpanoon kuin sentterinä.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
HYÖKKÄÄJÄT


Anze Kopitar – 56GP, 13+37=50, -7 (Arvosana 2020: 9)

Alkukausi oli Hart-tason operointia. Oli pelottavan hyvä ylivoimalla ja luistelu näytti todella sulavalta. Operoi jokaisessa kentän kolkassa kovalla tasolla. Sitten jotain tapahtui. Kingsin suoritustaso romahti oikeastaan Anzen hyytymisen takia. Sen verran tärkeä pelaaja oli kyseessä. En olettanut, että kapteeni pystyisi yksin raahaamaan Kingsit pudotuspeleihin, mutta jotenkin jäi maku, että viimeinen puristus jäi näkemättä. Isoin kysymys on, että mitä joukkueen sisällä tapahtui, kun se lamaantui toisella puoliskolla täysin? Anzen pitää kapteenina ottaa tästä mahalaskusta osa kontolleen. Johtaako johtaja tätä joukkuetta oikein vai onko vanha jäljellä oleva runko niin mukavoitunut, ettei haalareita tarvitse enää pukea.

Alkukausi oli parasta Anzea koko uralla. Loppukausi oli ehkä huonointa. Hyvä olut, josta jäi karmea jälkimaku. Arvosana: 7-


Dustin Brown – 49GP, 17+14=31,-3 (A20: 7)

Elää täysin Anzen siivellä. Kykenee tuloksentekoon vain, jos vierellä on huomattavasti paremmassa vireessä olevia pelaajia. Kadotti sen perinteisen taisteluilmeen ja ne elementit, joilla on tehojakin saavuttanut. Sen verran annan armoa, että on jo 36-vuotias. Kaikkea ei enää jaksa, kun uran kruunu on saavutettu jo. En ole koskaan pitänyt häntä kauhean hyvänä johtajana, joten onko hän siirtänyt omat metodinsa Kopitarin harteille?

Tehoja on jopa yllättävänkin paljon kasassa pelilliseen tasoon nähden. Viimeinen kausi nykyistä diiliä edessä ja saattaa jäädä jopa uran viimeiseksi. Katto odottaa silti numeroa 23. Arvosana: 5½


Alex Iafallo – 55GP, 13+17=30, -8 (A20: 9)
Iafallo on se tyyppi, joka ottaa kakkua viimeisenä, jos sitä jää ja lopulta korjaa pöydän muiden jo poistuessa paikalta. Tekee asioita oikein, mutta saattaa välillä liidellä hyvin näkymättömänä kentällä. Jalkaa on duunin tekoon ja osaa tehdä tehoja. Jostain syystä onni ei ole aina myöden, kun maalintekoon osallistuneet luetellaan. oli jopa siirtohuhuissa, koska jatkosopimusta ei ollut julkaistu ennen siirtorajaa. Nyt sai ansaitun tukevan neljän vuoden pahvin ja toimii hyvänä täytemiehenä ylemmissä ketjuissa. Kopitarin kanssa löytyy kemiaa.

Iafallosta on vaikea olla pitämättä. Nykyaikainen ylempien ketjujen työkone, joka kykenee myös tuloksentekoon. Vielä kun saisi maalinteosta paremmin kiinni. Liikaa tulee tehot yksittäisissä ryppäissä. Arvosana: 8+


Adrian Kempe – 56GP, 14+15=29, -18 (A20: 8-)

Kempe on hyvin samanlainen tapaus kuin Iafallo, mutta ehkä vielä hälyttävämpi hyökkäyssuuntaan. Tuskastuttavan huono viimeistelijä. Edelleen vaikeuksia omissa, mikä näkyy myös pakkasissa. Vaikea sanoa onko hän lintu vai kala. Ainakaan top 6 ei ole hänen paikkansa. Vauhtia on, mutta liike menee turhaan kaarteluksi laitoja pitkin. Suoraviivaisempaa peliä ja kädet kohti kattoa.

Pelaa edelleen isommassa roolissa kuin pitäisi. Eiköhän löydä oman paikkansa, kun kaverit takaa paahtavat ohi. Arvosana: 6


Austin Wagner – 44GP, 4+4=8, -14 (A20: 6+)

Voi voi. Jalkaa on, mutta pää on kuin puupölkyllä. Wagner on noussut liian nopeasti mätänevän Kingsin roolituksessa. Pojan vauhti olisi nykypäivän kiekossa täysin ominaista osaamista, mutta sitä ei ole osattu koulutta oikeaan suuntaan. Ei osaa viimeistellä millään keinolla, vaikka pystyy kropalla haastamaan helposti vastustajan pakit. Pahinta on tuo puolustamisen vaikeus.

Kuulutin viimeksi malttia, mutta nyt on kadonnut se oikea vaihdekin. Arvosana: 5


Michael Amadio – 20GP, 0+2=2, -5 (A20: 8)

Veti sitten ihan vihkoon kauden. Taso ei riitä NHL:n nelosketjua pidemmälle. AHL on koluttu, joten Eurooppa on mielestäni ainut oikea vaihtoehto. On kuitenkin vielä jotain annettavaa jääkiekossa, mutta hieman heikommassa sarjassa.

Valitettavasti ei kuulu Kingsin suunnitelmiin enää. Arvosana: 4


Blake Lizotte – 41GP, 3+7=10, +2 (A20: 9)

Viime kaudella diggasin. En enää. Alkukaudesta sai roolin, joka oli liian iso taitoihin nähden. Ajautui sylkykupiksi, kun ei osannut tehdä kiekon kanssa mitään järkevää. Sähisee niin hemmetisti, mutta niin tehottomasti. Menee ehkä jotenkuten alemmissa ketjuissa, mutta onko se mitä itse haluaa? Olisiko Eurooppa järkevämpi vaihtoehto?

Viime kauden kaappaus epäonnistui, koska odotukset olivat suuremmat. Mihin suuntaan mennään jatkossa? Arvosana: 6


Gabriel Vilardi – 54GP, 10+13=23, -8

Mä olen pettynyt. Viime kausi antoi osviittaa, että nyt tulee aivan tykkikausi. Ei tullut, vaikka eväät siihen oli. Osaa pelata kiekkoa. Osaa luistella ja käsitellä kiekkoa, mutta ei edistä peliä parhaalla tavalla. En heitä kirvestä kaivoon, mutta olen huolestunut tämän herran kohdalla. On vielä nuori ja vaikeuksien kautta on mahdollisuus nousta avainhyökkääjäksi. Puolustaminen vaatii erityisesti opettelua ja pitää olla parempi aloittaja, jota myös yritti petrata kauden mittaan. Paljon kehitettävää, mutta se potentiaali näkyy Suomeen asti.

Gaben pitäisi olla Kingsin toiseksi paras centteri nyt. Ei pysytnyt kantamaan vielä sitä roolia, mutta jaksan uskoa. Se että pystyy edes pelaamaan selkävaivojen jälkeen, on jo loistava uutinen. Arvosana: 6-


Jaret Anderson-Dolan – 34GP, 7+4=11, -9

Taistelija isolla sydämellä. Loukkaantuminen tuli pahaan saumaan, koska pelasi törkeän hyvin ennen sitä. Mooren ja Grundströmin kanssa homma toimi, mutta sitten McL alkoi sekoittaa pakkaa ja pelikin sekosi. JAD on tärkeä palanen alemmissa ketjuissa tulevaisuudessa, joten hänestä en luopuisi mistään hinnasta. Kehittyykö vielä isompaan rooliin vai tyytyykö luomaan uraa loistavana bottom 6 hyökkääjänä?

JAD:in läpimurto on ollut koko ajan oven takana. Nyt ovea saatiin jo hieman auki. Posi kausi. Arvosana: 8+

Andreas Athanasiou – 47GP, 10+13=23, -6
Kesän kokeiluhaku markkinoilta. Onnisti hyvin omiin odotuksiini nähden. Taitoa on ja jalkaa löytyy nykyaikaiseen kiekkoon. Löysi Carterin kanssa hyvän kemian, mutta covid katkaisi hyvän meiningin. Hetken kesti löytää sama AA takaisin. Omat ongelmansa puolustamisessa, mutta hänellä on sellaisia kykyjä joita esim. meidän grinderosastolta ei löydy. Välillä kulkee liikaa laput silmillä ja hakee jotain piruettia ohi vastustajan. Toisaalta jos ei kokeile, niin ei voi ikinä onnistuakaan.

Jatketaan ihmeessä miehen diiliä ja katsotaan mihin se johtaa. Ura on ollut yhtä taistelua arvostelua vastaan. Onko vihdoin kotona? Arvosana: 8


Carl Grundström – 47GP, 6+5=11, -10

Tekee vimmatusti töitä, mutta menee välillä sekaisin vauhdikkaan höntyilynsä kanssa. Onnistumisten eteen pitää tehdä tuhoton määrä työtä. Välillä toivoisi edes jotain vahinko-onnistumista. Ei jättänyt mitään isoja muistijälkiä, mutta ei myöskään esiintynyt negatiivisessa valossa.

Carl on hyvä grindaaja, mutta parhaimmillaan myös tehokas powerhouse viimeistelijä. Toivottavasti ensi kaudella napsuu paremmalla onnella. Arvosana: 7+


Trevor Moore – 56GP, 10+13=23, -5

Miksi tästä miehestä ei ole aikaisemmin puhuttu mitään? Loistava kaappaus Leafsista, joka varmasti tarvitsisi tämän kaltaista pelaaja nyt. Käsiä on pisteiden naputtamiseen, mutta tekee nöyrästi töitä molempiin suuntiin. Ansaitsee enemmän huomiota ja mahdollisuuksia.

Cliffordin ja Campbellin vastine oli enemmän kuin hyvä. Trevor on mies paikallaan ja hänelle täytyy antaa mahdollisuus näyttää Iafallon kaltaisessa roolissa. Arvosana: 9


Brendan Lemieux – 18GP, 2+2=4, -2

Aivan turha hankinta. Ei tuo mitään lisäarvoa tähän joukkueeseen. Kaikki tietää hänen vahvuutensa ja mitä niistä parhaimmillaan voisi saada irti. Ei silti toteuta kentällä mitään järkevää vahvuuksillaan.

Oliko tämä vain toivotaan toivotaan kokeilu? Ideana oli ihan ok, mutta toteutus uupuu. Sääliplussa kahdesta maalista. Arvosana: 4+


Lias Andersson – 23, 3+3=6, -4

Hukkuu massaan, kun Kingsillä on samanlaisia pelaajia tekemässä läpimurtoaan. Ura kirkkaissa on ollut vaikeuksia täynnä, joista osan itse aiheutettua. Nyt pitäisi keskittyä peruspaketin hiomiseen ja luoda itseluottamus sitä kautta.

AHL:n puolella onnistui erinomaisesti. Nyt hyvä kesä alle ja nälkäisempänä uuteen kauteen. Arvosana: 6-


Kiitos.
Jeff Carter – 40GP, 8+11=19, -6

Kiitos Jeff. 70’s line on nyt virallisesti muisto vain. Jeff oli mestaruusvuosina vaarallinen maalintekijä täydestä vauhdista. Enää ei ole sitä, mutta on Penguinsissa saanut vielä puristettua uuden potkun uralleen. Kaikkea hyvää jatkoon 77!


Heidät nähtiin myös: Rasmus Kupari, Matt Luff, Arthur Kaliyev, Quinton Byfield, Drake Rymsha, Martin Frk.
 
Mihin mä allekirjoitan?

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
@Pakastin Minä en olisi yhtä ankara veteraaneja (Doughty, Kopitar, Brown, Quick) kohtaan.

Vaikka Kopitar hyytyi loppukaudesta, niin hän oli kuitenkin pistepörssissä sijalla 27, samoissa Kyle Connorin, Mika Zibanejadin ja John Tavareksen kanssa ja Patrice Bergeronin edellä. Ja se, että 36 -vuotias Dustin Brown oli joukkueen paras maalintekijä, kertoo miten "hyvien" laitureiden kanssa Kopitar joutuu pelaamaan. Laatujoukkueessa Brown olisi korkeintaan kakkosketjun kamaa, todennäköisemmin kolmosessa.

Doughty oli koko NHL:n pakkien jääajoissa kärjessä ja pisteissäkin Roman Josin edellä kuudestoista. Jos Kopin laiturit on suht heikkoja, niin Doughtyn pakkiparina oli alkukaudesta hukassa ollut Määttä ja sen jälkeen kaksi kokematonta ja fyysisesti NHL:ään keskenkasvuista nuorukaista Anderson ja Björnfot. Doughty teki enemmän pisteitä (34) kuin kaikki Losin leftin pakit yhteensä (Anderson 11+ Björnfot 6+ Clague 6 + Määttä 4 + MacDermid 4 = 31).

Varausarvonnan tuloksia joutuu odottelemaan vielä viikon verran. 5,8% mahdollisuus ykkösvaraukseen, 11,8% kakkosvaraukseen. Power on aika lailla samaa ikää kuin Byfield ja siinä olisikin hyvä kaksikko, jonka varaan rakentaa uutta huippujoukkuetta.
 
"Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa." Abraham Lincoln.

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS



Eilisen uutisia, mutta laitetaas nyt tänne vielä. Kings tehnyt yksi vuotisen ELC:n Vladimir Tkachyov kanssa. 25-vuotias venäläinen laituri on kiekkoillut viime kaudet Pietari SKA:n riveissä ihan mukavilla tehoilla. En ole KHL seurannut juurikaan, joten ei ole kauheasti kuvaa tästä kaverista. Lyhyen tarkastelun jälkeen kyseessä on pienikokoinen kaveri, mutta ilmeisesti hyvä luistelija ja hyvä kiekonkäsittelijä. Kuulostaa aika tyypilliseltä venäläiseltä pelaajalta, mutta eipä tuolla pahvilla mitään menetettävää Kingsillä ole. Top 6 ketjuissa on niin heikko tarjonta laidoilla, että nyt kaikki on vain Tkachyovista kiinni kuinka NHL-ura lähtee liikkeelle. Sopivan ikäinen kaveri, koska kokemusta miesten peleistä löytyy jo runsaasti, mutta myös QMJHL:n puolella on P-Amerikan meininki tullut joksenkin tutuksi. Toivottavasti on enemmän annettavaa kuin Prokhorkinilla ja Kovalchukilla. Kingsin rekordi venäläisten kanssa työskentelystä viime vuosilta ei ole kovin mairea, kun Voynovinkin laskee mukaan.

Toinen uutinen oli, että apulaisvalmentaja Marco Stürm ja maalivahtivalmentaja Bill Ranford saivat molemmat kahden vuoden jatkon. Molempiin pahveihin hyvin tyytyväinen.

Eipä tässä kauheasti muuta ihmeteltävää ole Losin suunnalla ennen kesän siirtomarkkinoita ja Draftia. Onneksi tuolla pelaa yhdeksän huippujoukkuetta pirun hyvä jääkiekkoa tällä hetkellä. Ehkä meidänkin nippu pelaa vielä joskus jonkin sortin huippukiekkoa..

GKG!
 
Mihin mä allekirjoitan?
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy