Nostetaan toisen läntisen konfrenssifinalistin ketjua pinnalle, nyt kun joukkue ja pelit on kuumimmillaan.
Tässä vaiheessa kautta uskaltanee jo vähän spekuloida tulevaa peilaten nykyiseen kauteen. Viimme vuoden Kingsin lähes koskematon joukkue on vahvistunut juuri sieltä missä viimme kautena hävittiin Chicagolle vastaavassa tilanteessa, riittääkö se tänä vuonna se selviää tulevalla viikolla. Toffoli ja Pearson ovat kasvaneet ammattilaisiksi ja Gaborik on loistava. Jo legendaariseksi käsitteeksi muodostunut käsite Kingsin rakenne play-off-joukkueena on saanut uusia piirteitä, kun joukkueen pelityyliä on muokattu pudotuspeleihin paljon kiekollisemmaksi kuin mitä se oli runkosarjassa. Siinä missä runkosarjassa pelattiin tiiviistä viisikko peliä suojellen omaa maalia, niin play-offeissa viisikko on avoimempi ja joukkueen menestys on ratkennut pitkälti voitettujen kaksinkamppailujen myötä: vastustajan pelipaikka vs. oma pelipaikka. Keskikenttää ei tukita enään samalla tapaa kuin, esimerkiksi mestaruuskevään jälkeen on totuttu näkemään keväisin. Nyt kiekkoa pyritään pitämään loppuun asti, silläkin verokkeella että omanpäänpeli kärsii. Tästä on kolikonkääntöpuolena nähty ennätys määrä vastustajan toimesta suoritettuja ylivoima-vastahyökkäyksiä.
Ehkä Sutter on sisäistänyt kuitenkin sen mitä Bostonin Julien ei vielä, että myös parhaiden joukkueiden on muokattava omaa pelitapaa ennenkuin vastustaja oppii pelaamaan sitä vastaan.
Mielestäni tämä sopii suht rutinoituneelle joukkueelle, jonka jokainen pelaaja tuntee toisensa ja tärkeimpänä nimenomaan playoff-kiekon läpikotoisin. Jotain joukkueen pelaajien itseluottamuudesta kertoo se, kun se on voittanut yhden pelin niin sillä hurmoksella voitetaan myös pari seuraavaa peliä. Anaheim-sarjassa kolme peräkkäistä voittoa, SJ-sarjassa neljä, Chicago-sarjassa...? Toki vastapainoksi tappioitakin on tullut, mutta mielestäni tämä kertoo juuri sen että jokainen pelaaja pystyy omalla tekemisellään ja voitetulla kaksinkamppailulla vaikuttamaan otteluiden lopputulokseen.
Anze Kopitar on aina ollut suuren yleisön mielestä ihan hyvä tai erinomainen pelaaja, mutta ei koskaan liigan paras. Tänä keväänä sarjassa Chicagoa vastaan Kopitar pelaa Toewsia vastaan vaihto vaihdolla ja uskoisin että nyt on mahdollisuus viimmeistään ottaa se titteli-itselle, ainakin Jatkoajassa jossa kyseistä sanallista pyttyä on pitänyt ties kuka Bergeronista Malkkiniin. Kopitar on tällähetkellä koko liigan suurin Conn Smythe-ehdokas.
Marian Gaborik on mielenkiintoinen pelaaja, Frattin kaupan yhteydessä ei herättänyt suuria tuntemuksia. Tiedot miehestä vaihtelivat lähinnä asteikolla flegmaattinen ja keskinkertainen kunto. Gaborik on totuttu näkemään NHL:ssa pelaajana joka pelaa itseään "huonompien" seurassa ja on ketjussa se pelaaja joka johtaa omalla tekemisellään muita. Emme ole nähnyt tyypillistä Gaborikkia joka kyttää omalla siniviivalla irtokiekkoja ja lähtee räjähtävällä nopeudella vastahyökkäyksiin haasten vastustajan puolustuksen päästäkseen maalipaikalle. Nyt Kingsissä Kopitarin ja Brownin rinnalla mies on se jolle pelataan paikkoja. Gaborik on pelannut nöyrästi muiden mukana, hakenut hyökkäyspäässä vapaata jolloin se syöttö aika usein lapaan napsahtaa ja veto lähtee vihaisesti. Väittäisin että niin Kopitar kuin Gaborikin täydentävät toisiaan sellaisina pelaajatyyppeinä, jotka molemmilta on puuttunut viereltään koko tähän astisen NHL-uran. Gaborik ei varmasti saa kauden jälkeen Kingsiltä sellaista rahallista tarjousta mitä monesta muusta seurasta, mutta painaako vaakakupissa enemmän mahdollisuus urheillulliseen menestykseen? Kopitar on tottunut tekemään Williamsin ja Brownin rinnalle sen 70 pistettä kaudessa, tämän hetken Gaborikin vierellä puheet 90+ pistettä ovat realistiset.
Toffoli nousi vakiomiehistöön jo runkosarjassa ja ensivuonna Pearsoni saa vakio paikan jo kauden alussa. Tämän lisäksi todennäköisesti Linden Veytä tullaneen pelaamaan ainakin rotatiopelaajana kohti vakiokokoonpano paikkaa? Toffoli - Carter - Pearson on toiminut viimme peleissä mallikkaasti ja näkisin että siinä on lähtökohtaisesti ketju myös tulevaisuuteen, Richards - Carter ei ole kuin paikoin toiminut heidän potenttiaalinsa arvoisesti.
Ensi kauteen nähden tuskin on tulossa suuria muutoksia, mielenkiintoisin tilanne toki Gaborikin kanssa. Tämän lisäksi puolustuksessa on alempiin pareihin Mitchellin ja Greenen paikalle tilausta paremmille jaloille, UFA-markkinoita löytynee ja ehkä joku nelikosta Nolan, Kings, Lewis, Clifford on treidattavissa Pearsonin sisääntulon myötä. Näistä jälkimmäisen pitäisin mieluiten mukana, taas on nähty hyvää rouhimista kun tuntuu että Clifford on löytänyt luisteluvoiman uudestaan vuoden tauon jälkeen.
Ensi yönä ei pelata, vaan sarja jatkuu lauantai - sunnuntai välisenä yönä Staples Centerissä. Joukkue saa täten viimmeistään nyt huilattua viimmeiset maitohapot pois kahdesta seitsemänpelin-sarjasta. Jos jotain tärppejä haluaa antaa Kingsin puolelta, niin väkisin on hymy ollut herkässä kun Kingsin ylivoimalle luistelee koostumus Doughty - Voynov - Carter - Kopitar - Gaborik, Olympialaisissa näkee yleensä tuollaisia koostumuksia jossa on noin järjetön määrä kiekollista taitoa kentällä.