Vaikka Kings on nyt hävinnyt kolme putkeen ja tehnyt yhteensä vain kaksi maalia niissä, niin minusta joukkue ei pelaa huonosti. En yhtään ihmettelisi, vaikka jo seuraavassa ottelussa tapahtuisi ketsuppipulloilmiö. Siis että hyökkääjät iskisivät laajalla rintamalla viisi-kuusi maalia ja sen jälkeen henkinen lukko avautuisi ja joukkue voittaisi useamman pelin putkeen.
Coyotes-ottelun alussa näytti siltä, että ketsupipulloilmiä tapahtuisi, mutta avauserän 1-3 johdon jälkeen ote lipesi. Phoenix kiri tasoihin, kun Quick hiukan avitti Kojoottien kolmannessa osumassa. Onneksi viimeisessä erässä joukkueen asenne oli kohdallaan ja Stoll sai taisteltua voitto-osuman.
Niin oudolta kun se kuulostaakin, niin minusta Kings pelasi Phoenexia vastaan paremmin kotiottelussa, vaikka siinä pelissä ei tehnyt maaliakaan ja hävisi pelin. Mutta jääkiekossa ei jaeta tyylipisteitä, joten hyvällä esityksellä tuli nolla pistettä ja keskinkertaisella kaksi pistettä.
Ketjut oli pidetty aika lailla samana, mutta Blues-pelissä virheen tehnyt Westgarth korvattiin nelosketjussa Ponikarovskilla.
Eli:
Loktionov-Kopitar-Brown
Smyth-Stoll-Williams
Clifford-Lewis-Simmonds
Richardson-Handzus-Westgarth
Mitchell-Doughty
Johnson-Scuderi
Martinez-Greene
Kotiottelussa Bruinsia vastaan esitys oli pykälää parempi. Parasta voitossa - kahden pisteen lisäksi - oli Quickin nollapeli, ylivoimamaali ja rookieiden hyvät esitykset.
Quick ei ole pelannut viime aikoina alkukauden tasolla, joten toivottavasti nollapeli antaa buustin hänen itseluottamukselleen ja hän alkaa torjua taas itsevarmemmin ja aggressiivisemmin. Quick on kuitenkin avainpelaaja helmikuun kymmenen ottelun vierasputkessa.
Smythen yv-maali oli ensimmäinen sitten Columbus-voiton - eli välissä oli kahdeksan ottelua kuiva yv-putki... . Osa Smythen maalista kyllä kuuluisi Loktionoville, joka blokkasi tilanteessa hyvin Bruins-pakki Boychukin ja ex-Oilers pääsi sutimaan kiekon maaliin.
Bostonia vastaan Losin kokoonpanossa oli neljä rookieta - hyökkääjät Clifford, Lewis, Loktionov ja pakki Martinez.
Clifford pelasi omaa ryminäkiekkoaan ja tappeli ihan tasapäisesti veteraanimatsaaja Shawn Thortonin kanssa. Vaikka olen kritisoinut Cliffordin pitämistä "ylhäällä", niin täytyy myöntää, että hän on mennyt pelaajana eteenpäin kauden kuluessa. Ei tuo plusmiinus-lukema mikään kaunis ole, mutta parikymppiseksi hän pelaa luotettavaa peliä. Ei yritä mitään ihmeellisyyksiä ja tietää oman roolinsa. Mahdolllisuuksia on hyväksi kolmosketjulaiseksi tai jopa kelvolliseksi kakkosketjulaiseksi fyysiseen voimaketjuun.
Lewisille siirto kahden muun nuoren - Cliffordin ja Simmondsin - väliin on tehnyt ihan hyvää. Molemmat laiturit on hyviä laitavääntäjiä, menevät ahnaasti maalille ja heidän työntekonsa ansiosta nopeajalkaiselle Lewisille tuntuu siunaantuvan kelvollisia maalipaikkoja. Harmi vaan hän kätensä ja taitotasonsa eivät ole samaa tasoa jalkojen kanssa. Laukaukset suuntautuvat säännöllisesti kokonaan maalin ohi tai sitten suoraan päin maalivahtia. En jaksa uskoa, että Lewisistä tulee koskaan mitään nelosketjun energiapelaajaa kummempaa.
Jos Clifford ja Lewis on enempi kohelluspuolella, niin Loktionov ja Martinez edustavat taitoa ja älyä. Mitä enemmän näen Martinezia, sitä enemmän pidän hänestä. Hän "modernin" puolustajan prototyyppi - ei mikään muurinmurtaja, mutta fiksu, taitava ja aivan erinomainen liike.
Koittaisipa Murray joskus Martinezia ykkösylivoimassa Doughtyn parina. Nythän Martinez pelaa kakkosyv:ssä Johnsonin kanssa, kun Stoll pelaa ykkösessä Doughtyn parina. Martinezin ja Doughtyn kätisyydet sopivat (M left, D right), molemmilla taitoa ja liikettä ja ymmärtävät, ettei viivamiehen tarvitse vetää täysiä sinne päin, vaan tehtävänä on toimittaa kiekko maalille.
Loktionov on petrannut ylöskutsunsa jälkeen peli peliltä kuin sika juoksuaan. Kun hän alkukaudesta pelasi muutaman ottelun ylhäällä, niin niiden näyttöjej perusteella epäilin hänen selviytymistään änärissä. Mutta kolmisenkymmentä peliä AHL:ssä on kyllä kehittänyt Loktia huimasti.
Pelityylissä on jotakin samaa kuin Pavel Datsjukissa, mutta kyllähän hän on uran tässä vaiheessa todella köyhän miehen versio Detroitin venäläisestä tähtipelaajasta. Vielä pieni koko ja voimattomuus rassaa kamppailutilanteissa, mutta pelisilmä toimii, nopeat kädet auttavat kiekonriistoissa ja venäläinen antaa näppäriä pikkusyöttöjä toistuvasti. Jos kehitys jatkuu samaa vauhtia, niin ensi kaudella Lokti on kokoonpanossa jo vakiopelaaja ja sitä seuraavalla kaudella "impact player".
Kunhan Sturm saa polvensa kuntoon, niin todennäköisesti Murray ja Lombardi lähettävät Loktin takaisin AHL:ään keräämään lisää ammattilaiskokemusta. Mutta hän on kuitenkin todistanut - ainakin minulle - ettei puheet potentiaalisesti top six hyökkääjästä ole vaille katetta.
Ensi yönä Kalifornian paikalliskamppailussa vastassa San Jose Sharks. Sitten All-stars -tauko ja lähtö kauden pisimmälle vieraskiertueelle.