Ikävä tapahtuma. Onneksi tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että uhriluku saattaa jäädä jopa odotettua alhaisemmaksi. Mitenkään varma tästä ei tietenkään vielä voi olla, koska räjähdyksistä on kulunut niin vähän aikaa ja hätäisiä lausuntoja ei viranomaisten toimesta haluta tehdä, mutta ainakin varovainen optimismi tuntuisi tässä vaiheessa olevan perusteltua.
Hieman vähemmän aiheeseen liittyen, en voi kuin ihmetellä sitä yleistä asennetta, millä TOJ täysin "yksimielisesti" teilataan tällä palstalla. En allekirjoita läheskään kaikkia - jos ensimmäistäkään - kaverin väitteistä ja ajatuksista, mutta ainakin Jags edes yrittää nähdä muitakin syitä ja seurauksia kuin sen, että tällaista tapahtuu, koska terroristit (käytän käsitettä sen popularisoidussa, en korrektissa muodossa) ovat sairaita fundamentalistikusipäitä, jotka haluavat tappaa kaikki ja tuhota maapallon. Tosin aika paljon lievemmin voisi TOJ itseään ilmaista, että muut olisivat aivoituksilleen hieman vastaanottavaisempia.
Ei tällaisia pommi-iskuja kuitenkaan takuuvarmasti tapahdu siksi, että ko. islamilaiset ovat vain täysin sekaisin. Sitäkin he toki voivat olla, mutta uskon silti, että pohjimmiltaan kaiken ihmisen käyttäytymisen takaa löytyy järkevät tai ainakin selvät syyt. Jos ei muilta, niin ainakin itse tekijältä. Syitä tai toimintaa ei missään nimessä ole pakko hyväksyä - mutta niiden ymmärtäminen on täysin välttämätöntä tilanteen muuttamiseksi.
Ja vielä vähemmän itse aiheeseen liittyen en malta olla sanomatta, että on aika surullista nähdä, että vieläkin on niitä jatkoaikalaisia, jotka haluavat tuoda tällaisen tragedian aikaan lähinnä itseään esille tyyliin "olen käynyt kerran Lontoossa, tämä olisi voinut tapahtua siis minulle". Miksi kaiken pitää aina liittyä siihen omaan pieneen maailmaan ja sen kokemiseen? MinäMinäMinäMinäMinä. Eivät kai Lontoon tapahtumat ole surullisia meille vain siksi, että ne ovat kulttuurisesti läheisempiä kuin jotkut iänikuiset Afrikan kärsimykset? En tiedä muista, mutta minä ainakin haluaisin vaatia itseltäni hieman korkeampia standardeja omien reaktioideni suhteen. Viattomia siviilejä kuolee maailmalla joka päivä, tunti ja minuutti. Ei tässä sinällään mitään uutta tai erikoista ole.
Mutta - kuten näissä ketjuissa on ennenkin todettu - eihän surulle mitään yleisiä luokittelutasoja voi olla. Enkä minä ainakaan mikään surupoliisi ole. Kunhan ajattelen kirjallisesti.