Ihmislajin henkinen kasvu on kyllä puutaheinää, arvon filosofiaan taipuvaiset palstalaiset. Argumenttina samaa sarjaa kuin se, että tulevaisuudessa ihminen löytää uudestaan "piilotetut" telepaattiset kykynsä.
Tunkkaisia tuhanteen kertaan esitettyjä ajatuksia monen vuosisadan takaa. Analogisesti samaa tuubaa kuin joku paratiisimyytti ja ihmisen tuleminen syntiseksi.
Käytännön merkitystä sillä, että onko ihminen syntyjään paha tai hyvä ei ole.
Kysymykseen voi vastata joko loogisesta positivismista pohjautuvalla tuhahduksella (jos siis haluaa välttämättä filosofisoida) tai toteamalla, että olipa kummin päin tahansa, ihminen voidaan opettaa/pakottaa noudattamaan normeja ja yleisiä säädyllisiä käyttäytymissääntöjä. Tosin "tabula rasa" yms. väitteet on osoitettu paikkaansapitämättömiksi, ts. toki perimällä on yksilötasolla oma roolinsa, mutta lajin tasolla kysymys on ympäristötekijöistä.