Linnan juhlat – Niinistön aikakausi

[Musta Nuoli]

Joku voisi sanoa, että on vähän eri asia opiskella täysipäiväisesti kuin 50-tuntisen työviikon ohessa.

Pitkältihän opiskelua auttaa vanhempien valmius tukea lastaan taloudellisesti tai muuten. Ja jos on köyhästä perheestä, vanhemmat eivät voi tukea samalla tavalla kuin vauraammassa perheessä.

Mutta Suomessa riittävä valmius tukea lastaan (eli siis riittävän varallisuuden kerääminen) onnistuu kyllä myös keskituloiselta ns. duunariperheeltäkin tai keskiluokkaiselta valkokaulusperheeltäkin, siihen ei vaadita vanhan rahan sukuun kuulumista tai pieneen mutta upporikkaaseen eliittiin kuulumista. Tässä suhteessa Suomessa on ollut hyvät mahdollisuudet sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun eikä mitään kiveen hakattua luokkayhteiskuntaa ole ollut sanan siinä merkityksessä, mitä sillä marxilaisissa luokkateorioissa tarkoitetaan.

Totta kai on ollut ja nykyisin on enenevässä määrin yhteiskunnallisia ja taloudellisia eroja, mikä ei ole hyvä asia, koska eriarvoisuuden lisääntyminen ja esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden siirtyminen sukupolvelta toiselle saattaa johtaa paljon nykyistä selkeämpään luokkajakoon ja sisäisiin ongelmiin. Mutta siihen vanhaan malliin, jossa köyhän perhe ei käy Stockmannilla vaan ostaa Elannosta ja päinvastoin ei ole paluuta ainakaan henkisesti (taloudellisesti voi toki käydä niin, että rutiköyhä ei osta mitään mistään, mutta ei hän jätä Stockmann-reissua väliin siksi, että se on porvarien tai "valkoisten" kauppa kuten isovanhempien aikainen sukupolvi on saattanut tehdä).

 

[Kirjoittelija]

Mutta Suomessa riittävä valmius tukea lastaan (eli siis riittävän varallisuuden kerääminen) onnistuu kyllä myös keskituloiselta ns. duunariperheeltäkin tai keskiluokkaiselta valkokaulusperheeltäkin, siihen ei vaadita vanhan rahan sukuun kuulumista tai pieneen mutta upporikkaaseen eliittiin kuulumista.

Niin onnistuukin. Joillain perheillä tulot ovat kuitenkin alle viidennes keskituloisen perheen tuloista.

Mutta siihen vanhaan malliin, jossa köyhän perhe ei käy Stockmannilla vaan ostaa Elannosta ja päinvastoin ei ole paluuta ainakaan henkisesti (taloudellisesti voi toki käydä niin, että rutiköyhä ei osta mitään mistään, mutta ei hän jätä Stockmann-reissua väliin siksi, että se on porvarien tai "valkoisten" kauppa kuten isovanhempien aikainen sukupolvi on saattanut tehdä).

En minä tiedä, pitääkö sitä olla ihan rutiköyhä. Kyllä itse lasken, että 2500 euron nettotuloilla kuulun upper middle white trashiin, mutta ei mulla silti todellakaan ole varaa Stokkalta mitään ostella. Siellä tulee kovin ahdistava olokin, kun paikka on väärällään nokka pystyssä kulkevia minkkiturkkitätejä. Juuri sellaisia kuin Miitta Sorvalin omassa ohjelmassaan taidokkaasti tulkitsema hienostorouva Tellervo Appelgren.

 

[Musta Nuoli]

Niin onnistuukin. Joillain perheillä tulot ovat kuitenkin alle viidennes keskituloisen perheen tuloista.

Köyhyysrajan tienoilla tulot ovat toki pienet, tästä syystä oikeus maksuttomaan opiskeluun täytyykin taata kaikille väestöryhmille, jotta kenenkään opintaival ei katkea siihen, ettei varaa ole. Esimerkiksi korkeakoulujen lukukausimaksuja ei tulisi ottaa käyttöön suomalaisille opiskelijoille tai vaihto-oppilaille ja opintotuen tulisi olla riittävä. Riittävällä tarkoitan esimerkiksi edes samaa tasoa kuin työttömillä, sillä ennemmin sitä maksaa tukea opiskelemiseen kuin ns. kattoon syljeskelemiseen.

Korkeakouluopiskelu yms. ei ole niin ongelmallista köyhille perheille, koska se köyhän perheen vesakin voi mennä vaikka osa-aikatöihin ja hän saa samat tuet kuin muutkin saavat. Sen sijaan toisen asteen opinnot eli lukio ja osin amiskin ovat hankalampia, koska esimerkiksi lukion kirjat ja muu materiaali maksaa melkoisesti, ja alaikäisten on vaikeampi mitään töitäkään tehdä (ja lapsilisätkin loppuvat 17 vuoden iässä).

Keskituloista vielä sen verran, että jos tarkoitat näitä mystisiä vuosittain ilmoitettavia keskiarvoansioita, niin niissä toteutuu vanha sanonta vale-emävale-tilasto. Keskiansioksihan ilmoitetaan n. 3600 euroa kuussa, mikä on minusta melkoisen kova liksa suurimpaan osiin ammatteja.

En minä tiedä, pitääkö sitä olla ihan rutiköyhä. Kyllä itse lasken, että 2500 euron nettotuloilla kuulun upper middle white trashiin, mutta ei mulla silti todellakaan ole varaa Stokkalta mitään ostella. Siellä tulee kovin ahdistava olokin, kun paikka on väärällään nokka pystyssä kulkevia minkkiturkkitätejä. Juuri sellaisia kuin Miitta Sorvalin omassa ohjelmassaan taidokkaasti tulkitsema hienostorouva Tellervo Appelgren.

2500 euron nettotuloilla olet rikas riistoporvari, jonka oven taakse pian kokoontunee natsien metsästäjä -Däni, liandersson-klooniarmeija sekä luokkasotarähinöitsijöitä. Sinulla on varaa ostella luksusta Stockmannilta ja naurahtaa ulkona näyteikkunan luona värjötteleville Tuupovaaran tuijottajille samalla kun sytytät tupakan kympin setelillä vaikket edes polttaisi.

Minä en pääse edes kakkosella alkavaan nettotuloon, hyvä kun pääsen edes bruttotuloon. Tästä pois vuokra ynnä muut pakolliset, niin rahaa ei ole mitenkään riesaksi asti. Siitä huolimatta Stockmannilta voin halutessani tavaroita ostaa siinä missä muistakin tavarataloista, erityisesti Stockmannin Herkku on hintatasoltaan varsin edullinen ja vertailukelpoinen. Halvempi se on kuin mitä vaikkapa Siwat ovat.

Ei sen puoleen, että Stockmannilla kovin usein kävisin, Turun keskustaan asti viitsin harvoin lähteä ostoksille asti ja Stockmannin ykköskerroksen hajuvesiosaston löyhkä aiheuttaa kuvotusta. Siellä sitä minkkiturkkitätiäkin voi olla, tosin tilanne ei eroa oleellisesti Anttilan tai Wiklundin aula-alueista, jonne hajuvesihelvetti usein sijoitetaan. Mutta jos on pakko vaikkapa uudet housut tai muu vastaava ostaa, niin yhtä hyvin sellainen voi Stockmannilta löytyä kuin saman keskusta-alueen muista tavarataloista. Akateeminen kirjakauppakin on kutakuinkin saman hintainen kuin sen vieressä oleva Suomalainen kirjakauppa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joku voisi sanoa, että on vähän eri asia opiskella täysipäiväisesti kuin 50-60-tuntisen työviikon ohessa.

Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on arkea monille. Mistä muuten keksit tuon 50-60 -tuntisen työviikon? Todella harva kokopäivätoiminen palkansaaja tekee tuollaista, korkeintaan sesonkiluonteisesti joillakin aloilla. Sen sijaan yrittäjäpiireissä 50-60 tuntia viikossa tai jopa yli on tavallisempaa.

Opiskelin suht kokopäivätoimisesti kaksi vuotta yliopistossa ja samalla kauppiksessa ja Otaniemessä minkä sivussa ehdin. Kolmannesta vuodesta alkaen tein töitä 4-5 päivää viikossa, myös kesät. Kieltämättä vakituisen ja opinnot mahdollistavan työn saaminen 90-lamavuosien pohjakosketuksen tienoilla oli onnenpotku. Vasta gradun väsäämistä varten otin muutaman viikon vapaata. Viikolla pidin vapaata vain jos oli tentti tai muu pakollinen läsnäolo. Pari ekaa vuotta meni opintolainan turvin ja kesätyösäästöillä, mutta vakituiseen työhön siirtyminen helpotti asioita kummasti. Työssäkäynti sujui opiskelujen häiritsemättä ja päinvastoin. Opinnot olivat edenneet siihen pisteeseen, että luennoilla istuminen oli jokseenkin kokonaan vältettävissä. Mitään tutkintoja en olisi tietenkään saanut tuolla järjestelyllä kasaan, jos olisin opiskellut esimerkiksi lääketiedettä.

Vasta töihin siirryttyäni ja tenttiopiskelijana saatoin keskittyä ns. opiskelijaelämään. Muilla opiskeluputki meni päinvastaisesti, siis ekaksi on tapana hillua 2-3 vuotta kaikissa helvetin fuksiaisissa ja ulkomaanmatkoilla, ja sitten vakavoidutaan jotta saataisiin joskus paperit käteen. Olisi se tietysti ollut kivaa, jos vanhemmat olisivat olleet varakkaita ja kustantaneet löysän opiskelijaelämän, ulkomaanekskursiot ja oman keskustakämpän mukavuuksineen. Eipä silti, tarkan markan taloudella ja työtä tekemällä opin elämän realiteeteista kaikenlaista. Ja valmistumisen jälkeen sain helposti hyviä hommia kun oli jo relevanttia työkokemusta.

 

[julle-jr]

Lähellekään korkeakouluopiskelijan elintasoa ei tuilla ja lainoilla päästä. Sehän on erittäin elitististä porukkaa.

Osa korkeakouluopiskelijoista on varakkaista perheistä ja elitistä porukkaa, kyllä. Osa korkeakouluopiskelijoista taas on vaatimattomista oloista, eikä lainkaan elitististä. Itse olin tällainen viimeksi mainittu. On selvää, että tuilla ja lainoilla ei saavuteta samaa elintasoa kuin mikä on niillä, joilla on vanhempien piikki auki. Mutta miksi köyhästä perheestä lähtöisin olevan pitäisi verrata itseään johonkin rikkaan perheen vesaan kun puhutaan mahdollisuudesta opiskella?

Eikö olennaista ole, että kaikille annetaan sama mahdollisuus opiskella? Miksi annat sille elintasolle mitään painoarvoa? Ei vaikkapa teknillisen fysiikan tai insinöörimatematiikan kirja tunnista lukijansa elintasoa. Samalla tavalla ne asiat on päntättävä niin köyhän kuin rikkaankin jos meinaa saada tenttejä läpi.

Itse olen joutunut tekemään töitä jostain sieltä yläasteen loppupuolelta saakka, jos olen jotain ylimääräistä itselleni halunnut. Tai eihän se mitään joutumista ole, vaan on sanottava, että olen saanut tehdä töitä, työntekohan kuitenkin on yksi elämän hienoimmista ja palkitsevimmista asioista. Menin esimerkiksi iltalukioon sen takia, että voisin painaa päivisin duunia, jotta olisi mahdollisuus hankkia ajokortti jne.

Korkeakouluopintojen aikana olin melko paljon töissä, kesät tietysti aina alusta loppuun. Elintaso oli ajoittain silti huono ja varmasti huonompi kuin isolla osalla muita opiskelijoita. Oli se toki työnteon ansiosta parempi kuin monella muulla. En toisaalta tiedä miksi olisi olennaista verrata omaa opiskeluaikaista elintasoaan keneenkään muuhun. Mahdollisuus korkeakoulututkinnon suorittamiseen oli joka tapauksessa minullakin, vaikka vanhemmat eivät sitä rahoittaneet.

Elämässä yleensäkin on niin, että loputtomasti voi verrata itseään johonkin toiseen, jolla on paremmat lähtökohdat tai enemmän rahaa tai mitä ikinä. Eikö kuitenkin ole fiksumpaa miettiä, miten lähtee rakentamaan omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan, kun se kerran tässä maassa on täysin mahdollista? RAHAA EI KORKEAKOULUTUTKINTOON VAADITA, OPISKELU ON ILMAISTA. SUOMESSA JOPA SAA KELALTA RAHALLISTA TUKEA OPISKELUN AIKANA. TUELLA JA LAINALLA SÄILYY HENGISSÄ, JOS HALUAA JOTAIN EKSTRAA, REPII SITTEN NE RAHAT JOSTAIN.

 

[kananlento]

Joku voisi sanoa, että on vähän eri asia opiskella täysipäiväisesti kuin 50-60-tuntisen työviikon ohessa.

Nyt en ihan seuraa ajatustasi. Itse tein töitä n. 15-20 tuntia opiskelujen ohessa(sen mitä KELA) antoi myöden. Kuka tekee 50-60 tuntia ja miksi?

Millä perusteella väität näiden ihmisten kohdalla, että "päätä kyllä riittäisi" opiskeluun?

No, nyt kun kysyt, niin vaimo on lukion opettaja ja näkee varsin usein näitä tapauksia, jotka vetelevät kiitettävin arvosanoin mutta ei mahdollisuutta jatko-opintoihin. Rahan takia. Onnekkaimmat toki saavat stipendejä sun muuta, jos taivaankappaleet osuu kohdilleen, mutta iso osa päätyy johonkin paikalliselle maatilalle poimimaan omenoita minimipalkalla.

Vaikka kuinka kääntäisit asiaa ympäri, niin Suomi on ehkä huonoimpien esimerkkien joukossa kun puhutaan varallisuuden vaikutuksesta opiskelumahdollisuuksiin.

 

[Kirjoittelija]

Elämässä yleensäkin on niin, että loputtomasti voi verrata itseään johonkin toiseen, jolla on paremmat lähtökohdat tai enemmän rahaa tai mitä ikinä. Eikö kuitenkin ole fiksumpaa miettiä, miten lähtee rakentamaan omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan, kun se kerran tässä maassa on täysin mahdollista?

Se voisi olla hienoa, jos tosiaan pystyisi elämään niin, ettei vertaa itseään muihin ihmisiin. Itse en sellaiseen pysty, sillä vaikka en kovin sosiaalinen ihminen olekaan, niin ihan totaalisena erakkona en pystyisi elämään. Keskiluokka halveksuu köyhiä ihmisiä hyvin voimakkaasti, ja kaikkien nuppi ei kestä sitä halveksuntaa kovin hyvin.

No, nyt kun kysyt, niin vaimo on lukion opettaja ja näkee varsin usein näitä tapauksia, jotka vetelevät kiitettävin arvosanoin mutta ei mahdollisuutta jatko-opintoihin. Rahan takia.

Millä ihmeen logiikalla kiitettävät arvosanat lukiossa ovat merkki siitä, että "päätä kyllä riittäisi opiskella"? On mullakin neljä L:ää ja kaksi E:tä, mutta ei mulla silti ole päätä korkeakouluttautua. Pään riittävyydessä kun ei ole kyse pelkästään siitä, että muistikapasiteetti riittäisi tenttien läpäisemiseen. Siitä hyvät lukioarvosanat voivat toki olla jonkinlainen indikaattori. Pään riittävyyten kuuluu kuitenkin myös se, että pitäisi jaksaa kuunnella ja katsella päivästä toiseen kultalusikka suussa syntyneitä elitistejä, ja se voi olla henkisesti paljon haastavampaa kuin niiden tenttien läpäiseminen.

Eli et voi mitenkään sanoa jostain 18-19-vuotiaasta köyhästä muksusta, että "sillä kyllä riittäisi päätä kouluttautua", jos se tyyppi ei ole ollut päivääkään korkeakoulussa. Lukioarvosanat eivät ole mikään todiste.

 

[kananlento]

Millä ihmeen logiikalla kiitettävät arvosanat lukiossa ovat merkki siitä, että "päätä kyllä riittäisi opiskella"?

Totta kai koulumenestys nimenomaan kielii siitä, että koulussa voi menestyä. Eikös tämä nyt ole ihan käytännön logiikkaa? Lisäksi vaimo opettaa matematiikkaa ja siinä mm. pitkän matikan kursseja, joita nimenomaan opetetaan korkeakoulussa. Jos sillä tasolla pystyy asioita käsittelemään hyvällä menestyksellä, niin takuulla sitä päätä riittää käsittelemään myös korkeakouluopintoja. Laittamatta sanoja suuhusi, kirjoituksestasi saa jotenkin sellaisen kuvan että köyhemmistä oloista tulevat olisi jollain tapaa tyhmempiä kuin varakkaan perheen vesat.

Pään riittävyyten kuuluu kuitenkin myös se, että pitäisi jaksaa kuunnella ja katsella päivästä toiseen kultalusikka suussa syntyneitä elitistejä, ja se voi olla henkisesti paljon haastavampaa kuin niiden tenttien läpäiseminen.

Tää on ihan absurdi väite. En edes tiedä, että mitä tähän voi vastata. Eikös siellä koulussa olla opiskelemassa, eikä tarkkailemassa opiskelukavereiden touhuja? Tämä on tekosyy ja ihan käsittämättömän huono sellainen. Opiskellessa pystyy helposti keskittymään vain ja ainoastaan opiskeluun ilman, että tarvitsee omaa päätä vaivata muiden tekemisellä. Pari kaveria, jotka ovat tulleet huonoista oloista ovat itseasiassa olleet kaikkein tunnollisimpia opiskelijoita, joihin minä olen törmännyt ja valmistuivat kiitettävin arvosanoin myös yliopistosta. Toki nämä ovat yksittäistapauksia, joten eivät mitään isompaa selitystä tue.

Eli et voi mitenkään sanoa jostain 18-19-vuotiaasta tyypistä, että "sillä kyllä olisi päätä kouluttautua", jos se tyyppi ei ole ollut päivääkään korkeakoulussa. Lukioarvosanat eivät ole mikään todiste.

Tiedät varmasti, että opettajat ovat päivittäin oppilaiden kanssa tekemisissä. He näkevät hirvittävän paljon arvosanojen taakse. Eli miten oppilaat panostavat kouluun, miten he pystyvät ratkomaan ongelmia ilman että opettaja antaa "avaimet käteen"-ratkaisun nenän eteen tai miten he esimerkiksi auttavat opiskelutovereitaan ymmärtämään ongelmien ratkaisuja. Arvosanat ovat lopulta vain numero, joka oppilaalle pitää antaa, jotta muut ymmärtävät kyseisen ihmisen tason kussakin aineessa. Opettaja kuitenkin tekee monta vuotta putkeen töitä oppilaiden kanssa ja tietää sen tason monella tasolla.

 

[julle-jr]

Se voisi olla hienoa, jos tosiaan pystyisi elämään niin, ettei vertaa itseään muihin ihmisiin. Itse en sellaiseen pysty, sillä vaikka en kovin sosiaalinen ihminen olekaan, niin ihan totaalisena erakkona en pystyisi elämään. Keskiluokka halveksuu köyhiä ihmisiä hyvin voimakkaasti, ja kaikkien nuppi ei kestä sitä halveksuntaa kovin hyvin.

Ei "keskiluokka" ole mikään yksi olento. Osa ihmisistä halveksuu varmaan köyhiä joo, suuri osa ei halveksu. Turhaan niputat kaikki keskiluokan jäsenet samanlaisen asenteen omaaviksi. Jos nuori ihminen on köyhistä oloista, suurin osa ihmisistä ajattelee, että se ei ole hänen oma vikansa, eikä todellakaan halveksu häntä. Jos köyhistä oloista oleva nuori pyrkii elämässään parempaan asemaan kuin esimerkiksi vanhempansa, häntä pääosin arvostetaan, ei halveksita.

Mitä sitäpaitsi tapahtuu, jos nuppi ei kestä halveksuntaa, siis jos nyt jostain ihmeen syystä välittää joidenkin muiden ihmisten typeristä asenteista? Murtuuko sinulta kalloluu vai mitä se tarkoittaa, että pää ei kestä? Kyllähän minullekin opiskeluajoilta melkein päällimmäisenä on jäänyt mieleen eri syistä johtuva vitutus. Mutta mitä hemmetin väliä sillä on jos esimerkiksi muut ihmiset vituttaakin sinua? Teet muista välittämättä sen minkä olet asettanut tavoitteeksi ja niin kauan kuin olet hengissä, sinulla on mahdollisuus pyrkiä tavoitettasi kohti välittämättä vitutuksesta tai kivusta. Välillä joutuu elämässä painamaan eteenpäin itku kurkussa ja siten, että joka askel sattuu, mutta mitä sitten?

 

[Kirjoittelija]

Tiedät varmasti, että opettajat ovat päivittäin oppilaiden kanssa tekemisissä. He näkevät hirvittävän paljon arvosanojen taakse. Eli miten oppilaat panostavat kouluun, miten he pystyvät ratkomaan ongelmia ilman että opettaja antaa "avaimet käteen"-ratkaisun nenän eteen tai miten he esimerkiksi auttavat opiskelutovereitaan ymmärtämään ongelmien ratkaisuja

Kyllä minullekin lukio-opettajat suosittelivat kilvan korkeakouluttautumista. Tämä johtunee siitä, että he eivät ymmärrettävistä syistä tiedä kovinkaan paljon siitä, millaista köyhänä opiskeleminen on.

Mitä sitäpaitsi tapahtuu, jos nuppi ei kestä halveksuntaa, siis jos nyt jostain ihmeen syystä välittää joidenkin muiden ihmisten typeristä asenteista? Murtuuko sinulta kalloluu vai mitä se tarkoittaa, että pää ei kestä?

Köyhistä perheistä tulevilla ihmisillä on esim. varhaisaikuisuudessa paljon suurempi kuolleisuus kuin muilla, ja rikollisuus on myös yleisempää heidän keskuudessaan. Todennäköisesti myös opintojen keskeyttäminen, mutta siitä en ole nähnyt tilastoja.

 

[julle-jr]

Kyllä minullekin lukio-opettajat suosittelivat kilvan korkeakouluttautumista. Tämä johtunee siitä, että he eivät ymmärrettävistä syistä tiedä kovinkaan paljon siitä, millaista köyhänä opiskeleminen on.

No minä tiedän. Ainakaan fysiikan, matematiikan ja kemian osalta (olen DI) ei ollut merkitystä lähtökohdilla. Tai ainakaan en missään vaiheessa kuullut, että luonnontieteet taipuisivat jotenkin eri tavalla köyhälle tai rikkaalle. Sillä sen sijaan oli merkitystä, oliko lahjoja vai ei. Itse jouduin tekemään kovasti töitä menestyäkseni, koska en ole mitenkään erityisen lahjakas. Mutta kuten todettua, työnteko on hyvä asia, ei paha.

Köyhistä perheistä tulevilla ihmisillä on esim. varhaisaikuisuudessa paljon suurempi kuolleisuus kuin muilla, ja rikollisuus on myös yleisempää heidän keskuudessaan. Todennäköisesti myös opintojen keskeyttäminen, mutta siitä en ole nähnyt tilastoja.

Minä kun olen tällainen köyhistä oloista lähtöisin oleva yksinkertainen sälli, niin en ymmärrä miten vastasit tuossa kysymykseeni mitä tapahtuu kun pää ei kestä. Murtuuko se kalloluu vai ei?

 

[kananlento]

Kyllä minullekin lukio-opettajat suosittelivat kilvan korkeakouluttautumista. Tämä johtunee siitä, että he eivät ymmärrettävistä syistä tiedä kovinkaan paljon siitä, millaista köyhänä opiskeleminen on.

Tässä taas on kysymys ihan eri asiasta. Jos sinä et pysty käsittelemään sitä, että toiset tulee eri lähtökohdista itsesi kanssa niin se ei ole millään tapaa yhteiskunnan tai systeemin vika. Tosiasiassa sinulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa opiskeluja ihan kuten kenellä tahansa toisella, jolla kyvyt siihen riittää. Se onko vieressä samaa kirjaa opiskelevan vanhemmilla 80k tulot vuosittain ei ole mitään merkitystä sinun oppimisellesi.

Ja mitä ymmärtämiseen tulee, niin jos oppilas haluaa ja on kyvykäs opiskelemaan ja koulumenestyskin tätä tukee mutta siitä huolimatta oppilas ei opintojaan voi jatkaa rahan takia, niin silloin puhutaan kuvailemastasi ongelmasta. Jos oppilas ei kesta katsella "elitistien" elämän laatua, niin se on henkilökohtainen ongelma.

 

[Kirjoittelija]

Minä kun olen tällainen köyhistä oloista lähtöisin oleva yksinkertainen sälli, niin en ymmärrä miten vastasit tuossa kysymykseeni mitä tapahtuu kun pää ei kestä.

Tapahtuu esim. itsemurhia ja linnakeikkoja. Luulin, että se olisi tuosta vastauksestani käynyt selville. On kai sanomattakin selvää, että jos Jakomäessä tai Tesomalla joku parikymppinen sälli kuolee, ei se ole läheskään niin tärkeä juttu kuin se, jos vaikkapa Joel Harkimo sattuisi kuolemaan.

Tässä taas on kysymys ihan eri asiasta. Jos sinä et pysty käsittelemään sitä, että toiset tulee eri lähtökohdista itsesi kanssa niin se ei ole millään tapaa yhteiskunnan tai systeemin vika. Tosiasiassa sinulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa opiskeluja ihan kuten kenellä tahansa toisella, jolla kyvyt siihen riittää. Se onko vieressä samaa kirjaa opiskelevan vanhemmilla 80k tulot vuosittain ei ole mitään merkitystä sinun oppimisellesi.

Näinhän se menee, jos ihminen pystyy sulkemaan silmänsä ympäröivältä todellisuudelta ja elämään ikään kuin tyhjiössä.

 

[Oijennus]

Tapahtuu esim. itsemurhia ja linnakeikkoja. Luulin, että se olisi tuosta vastauksestani käynyt selville. On kai sanomattakin selvää, että jos Jakomäessä tai Tesomalla joku parikymppinen sälli kuolee, ei se ole läheskään niin tärkeä juttu kuin se, jos vaikkapa Joel Harkimo sattuisi kuolemaan.

Hivenen ontuva esimerkki, koska Joel Harkimo nyt sattuu olemaan mukana julkisuudessa. Onhan julkisuuden henkilöissäkin köyhistä oloista ponnistaineita ihmisiä joiden mahdollinen kuolema olisi ihan yhtä "tärkeä" asia kuin Joel Harkimon.

Muutenkin mielestäni melko erikoista tekstiä on sinulta tullut. Tässä maassa kuitenkin omasta halusta lähtee kaikki tekeminen, ei siitä paljonko on sattunut vanhemmilla olemaan rahaa. Itse olen melko köyhästä perheestä lähtöisin ja oma motivaatio ei riittänyt opiskelemaan ammattitutkintoa pidemmälle. Se ei ollut yhteiskunnan eikä vanhempien vika, vaan ihan vain ja ainoastaan oma vikani. Opiskelujen jälkeen kuitenkin olen työtä tekemällä ansainnut paikan itselleni keskiluokasta, vaikka olen tehnyt töitä aikanaan aivan paskalla palkalla. Työkin kehittää ihmistä ja avaa paljon uusia ovia tässä maailmassa.

 

[Toejoen Veikko]

Näinhän se menee, jos ihminen pystyy sulkemaan silmänsä ympäröivältä todellisuudelta ja elämään ikään kuin tyhjiössä.

Nähdäkseni ympäristön havainnointi on eri asia kuin havainnoinin lamauttava vaikutus havainnoitsijan toimintaan.

 

[Charwin]

Keskiluokka halveksuu köyhiä ihmisiä hyvin voimakkaasti, ja kaikkien nuppi ei kestä sitä halveksuntaa kovin hyvin.

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että itsesäälissä rypevät ihmiset jotka syyttävät omasta menestymättömyydestään muita, ei kerää suuresti arvostusta keneltäkään, oli sitten keskiluokkainen, rikas tai köyhä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Millä ihmeen logiikalla kiitettävät arvosanat lukiossa ovat merkki siitä, että "päätä kyllä riittäisi opiskella"? On mullakin neljä L:ää ja kaksi E:tä, mutta ei mulla silti ole päätä korkeakouluttautua. Pään riittävyydessä kun ei ole kyse pelkästään siitä, että muistikapasiteetti riittäisi tenttien läpäisemiseen. Siitä hyvät lukioarvosanat voivat toki olla jonkinlainen indikaattori. Pään riittävyyten kuuluu kuitenkin myös se, että pitäisi jaksaa kuunnella ja katsella päivästä toiseen kultalusikka suussa syntyneitä elitistejä, ja se voi olla henkisesti paljon haastavampaa kuin niiden tenttien läpäiseminen.

Kuinka ihmeessä sinulla riitti päätä hakea lukiosta neljä ällää ja kaksi eetä, kun lukiossakin voi kohdata varakkaamman väen vesoja?

Suo anteeksi, mutta mielestäni em. perustelusi korkeakouluttautumattomuudelle on aika kaukaa haettua. Sitä en sano että se olisi paskapuhetta vaikka mieli tekisi, sillä kokemuksesi siitä ettei pää kestä voi olla aito. En silti osaa samaistua tilanteeseen, jossa vähävaraisen pää ei kestä opintoja kanssaopiskelijoiden varakkuudesta johtuen. Tuolla perusteella on varmasti vieläkin raskaampaa tehdä töitä työpaikalla, jossa osa kollegoista ja esimiehistä on joko työnsä tai sukunsa puolesta päässyt vahvalle oksalle elämässä.

Ymmärrän hyvin jos "pää ei kestä" opiskella. Sitä taas en ymmärrä, että tuo johtuisi siitä, että joillakuilla toisilla on varakkaat vanhemmat. Kuten julle-jr edellä sanoi, oppikirja ei anna tasoitusta lukijalle rahapussin perusteella. Rahalla voi ostaa itselleen helpommat puitteet opiskelulle, mutta oppiminen itsessään ei ole kiinni rahasta eikä sen puutteesta.

Suomessa tie on kaikille auki tohtoriksi saakka. Toiset kylläkin pääsevät kulkemaan akateemisiin oppiarvoihin ikään kuin asfaltoitua baanaa pitkin, ja joidenkin on pakko tyytyä köröttelemään kuoppaisella kärrypolulla. Mutta perille pääsy on mahdollista yhtä lailla.

 

[erku]

Hivenen ontuva esimerkki, koska Joel Harkimo nyt sattuu olemaan mukana julkisuudessa.

Toisaalta on hyvä pysähtyä miettimään, miksi Joel Harkimo on julkisuudessa. Siksi, että hän on jotenkin poikkeuksellisen älykäs ja kovia meriittejä omaava henkilö vai kuitenkin siksi, että hänen isillä on rahaa ja suhteita ja tykkää olla julkisuudessa?

Joel Harkimo on mitä loistavin esimerkki siitä, että puheet mahdollisuuksien tasa-arvosta ovat älyllisesti epärehellisiä. Jonkun Sevettijärvellä kasvaneen orpolapsen on käytännössä mahdotonta päästä reilu parikymppisenä tuollaiseen asemaan, missä Jolle tällä hetkellä on.

 

[julle-jr]

Tapahtuu esim. itsemurhia ja linnakeikkoja. Luulin, että se olisi tuosta vastauksestani käynyt selville. On kai sanomattakin selvää, että jos Jakomäessä tai Tesomalla joku parikymppinen sälli kuolee, ei se ole läheskään niin tärkeä juttu kuin se, jos vaikkapa Joel Harkimo sattuisi kuolemaan.

Ok, luulin, että keskustelu liittyy jotenkin siihen, että miten pää kestää opiskeluun liittyviä asioita. Toki voi tehdä jotain sellaista, mikä johtaa linnakeikkaan, mutta miten se osoittaa pään kestämättömyyttä opiskelupaikassa? Jakomäkeläisten kuolemat ovat sikäli tuttuja, että olen itsekin sinne syntynyt ja siellä kasvanut kunnes muutimme toiseen lähiöön. Jokunen kaveri tosiaan on delannut, mutta useimmat omien valintojensa takia.

Kaikilla meillä oli mahdollisuus järjestää oma elämänsä joko hyvin tai huonosti. Sitä aina ihmettelin, että moni teiniaikojen kaveri kitisi sitä miten tämä on paska paikka täynnä paskaa jengiä jne. mutta silti järjestivät oman elämänsä siten, että jäivät itsekin samanlaisiksi rypemään sellaiseen elämään jota nimittivät paskaksi. Heillä sentään oli tietoa mitä elämä vaikka Jakomäessä ja köyhänä on, joten he erityisesti saavat syyttää itseään omasta osastaan. Tiesivät mitä (heidän mielestään) paska elämä on, mutta silti valitsivat sen. En ymmärrä. Sellainen, joka ei ole sitä nähnyt, voi vahingossa tietämättään sinne ajautuakin. Vaikka eihän Suomessa edes mitään todellisia paskoja paikkoja ole. Joka mestasta pääset esim kirjastoon ja pururadalle, siinä jo kaksi hyvän elämän perusavainta.

 

[kananlento]

Näinhän se menee, jos ihminen pystyy sulkemaan silmänsä ympäröivältä todellisuudelta ja elämään ikään kuin tyhjiössä.

Toejoen Veikko toteaa hyvin yllä, havainnointi on eri asia kuin havainnoinin lamauttava vaikutus havainnoitisijan toimintaan. Ne ympärilläolevat, varakkaammat opiskelutoverit on ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinäkin. Ei opiskeluajan tarvitse olla viihteelläkäyntiä ja rahantuhlausta (jos tämä siis on sitä viittaamaasi elintasoa). Voi ihan normaalisti olla kavereita niiden "elitistien" kanssa koulussa ja omalla ajalla tehdä omia juttuja, ei sen kummempaa.

En halua hyökätä millään tapaa sinun persoonaasi kohtaan, mutta näiden kirjoitusten valossa olet niitä ihmisiä, jotka etsivät aina syytä ympäröivästä maailmasta. Suomi on hieno yhteiskunta, jossa yksilöä tuetaan ja koulutus tarjotaan ilmaiseksi. Se on ihan käsittämättömän hieno juttu, jota kannattaa arvostaa.

 

[Oijennus]

Toisaalta on hyvä pysähtyä miettimään, miksi Joel Harkimo on julkisuudessa. Siksi, että hän on jotenkin poikkeuksellisen älykäs ja kovia meriittejä omaava henkilö vai kuitenkin siksi, että hänen isillä on rahaa ja suhteita ja tykkää olla julkisuudessa?

Joel Harkimo on mitä loistavin esimerkki siitä, että puheet mahdollisuuksien tasa-arvosta ovat älyllisesti epärehellisiä. Jonkun Sevettijärvellä kasvaneen orpolapsen on käytännössä mahdotonta päästä reilu parikymppisenä tuollaiseen asemaan, missä Jolle tällä hetkellä on.

Toisaalta on myös hyvä pysähtyä miettimään miksi lainasit viestistäni vain tuon osan?

 

[Kirjoittelija]

Se onko vieressä samaa kirjaa opiskelevan vanhemmilla 80k tulot vuosittain ei ole mitään merkitystä sinun oppimisellesi.

Haluaisin muuten kehitellä tätä ajatusta hieman pidemmälle. Jos vieruskaverin porukoiden 80 kiloeuron vuositulot ovat oppimisen kannalta ihan se ja sama, niin eikö sama päde silloin myös vieruskaverin porukoiden 800 000 euron vuosituloihin? Tai vieruskaverin porukoiden 8 miljoonan euron vuosituloihin?

Ja jos asia on näin, silloinhan tuloerojen kasvulla ei ole mitään vaikutusta koulutuksen periytyvyyteen. Mikä taas herättää kysymyksen, että miksi vasemmisto paasaa niin tarmolla tuloerojen kasvun vaaroista? Mitä merkitystä sillä on mahdollisuuksien tasa-arvon kannalta, jos yhdellä vanhempien tulot on 10 000 euroa vuodessa ja toisella 500 000 euroa, kun jokainen kuitenkin tekee itse omat valintansa?

Hivenen ontuva esimerkki, koska Joel Harkimo nyt sattuu olemaan mukana julkisuudessa.

Ei ihmisen tarvitse olla edes julkkis. Sosiaaliluokka ja esim. ihonväri vaikuttaa hänen tärkeyteensä muutenkin. TJEU: missing white woman syndrome.

 

[mjr]

En oikein tajua Kirjoittelijan pointtia - emme tietenkään voi pakottaa perheitä samaan muottiin. Sen sijaan voimme pitää pääsyn korkealuokkaiseen koulutukseen avoimena ja vanhempien varallisuudesta riippumattomana. Suomessa ja muissa pohjoismaissa todellakin esiintyy sosiaalista liikkuvuutta kansainvälisesti verraten erittäin paljon. Se ei vain tarkoita sitä, että olisi normi, ettei vanhempien yhteiskuntaluokka periydy. Tietysti se yleensä periytyy, mutta niin kauan kuin koululaitos pysyy avoimena tulee olemaan merkittävä määrä kutakin ikäluokkaa joka pyrkii ja pääsee korkeampaan yhteiskuntaluokkaan kuin vanhempansa.

 

[sampio]

Tulotaso kertoo usein siitä, että ihminen on tehnyt duunia tulojensa eteen. Useimmiten tällainen ihminen myös välittää asenteitaan eteenpäin. Opiskelumyönteinen voi olla kuitenkin keskiverto- tai pienituloinenkin. Ei kai tuo niin ihmeellistä ole, paitsi Kirjoittelijalle, joka tiettävästi seuraavaksi aloittaa narisemisen opettajista ja kuinka häntä kannustettiin väärin yläasteella.

 

[Kirjoittelija]

Jakomäkeläisten kuolemat ovat sikäli tuttuja, että olen itsekin sinne syntynyt ja siellä kasvanut kunnes muutimme toiseen lähiöön. Jokunen kaveri tosiaan on delannut, mutta useimmat omien valintojensa takia.

Jos suomalainen lähiönuori päättää vaikkapa ampua jonkun, päätös vetää liipaisimesta on tietenkin hänen oma päätöksensä.

Jos englantilainen tai amerikkalainen lähiönuori päättää ampua jonkun, niin kenen valinta se liipaisimesta vetäminen on? Minä väitän, että jokaisessa maailman maassa ihminen tekee sen päätöksen itse.