Itseä on aina ihmetyttänyt nämä pelaajabudjettiväittelyt varsinkin kärjen osalta. Miksi kaikki haluaa pyöristää budjettejaan alemmas? Ymmärrän kyllä, että Suomessa ihannoidaan pieni ja sympaattinen altavastaaja- asetelmaa, mutta se ei sovi oikein ammattiurheilun ideologiaan, missä voittaminen ratkaisee. Siitähän pitäisi olla ylpeä, että on resursseja käytössä. Se tarkoittaa sitä, että jotain on tehty myös toimiston puolella oikein. Ei se raha vaan ilmesty jostain isojenkaan seurojen kassaan (paitsi Tps).
Sen takia kuulostaa oudolta, että vertaillaan ulos- ja sisään tulleiden pelaajien palkkoja ja muutamien kymppitonnien erotuksia.
Tämä. Tarkoitus on voittaa liigamestaruus, ja jos on liitua niin piirretään. Siitähän kannattajat tykkää, että saadaan nimimiehiä. Oikeen odotetaan kevät ja kesä, ja sitten tammikuussa pidetään kipinää, ketä viime hetken hankintoja tehdään. Ja sitten oĺlaan tuskastuneen pettyneitä kun saadaan vaan joku rivipelaaja siirtoikkunan kynnyksellä. Sitten yritetään kääntää ja vääntää budjettia pienemmäksi.
On siinä se puoli, että jos tulee floppeja ja tai budjetti on iso vaikkei nimimiehiä saadakaan niin huutia tulee.
Toisaalta saa siitä myös kunniaa Jukureiden tai KalPan tasoiselle rosterille, ja näiden halpojen kärkiukkojen suorittamiselle ja kehittymiselle. Mutta luulen että sielläkin oltaisiin tyytyväisiä isommista kaappauksista. Koska ei välttämättä jatkumoa voi luvata, että halvalla pystytään kaappaamaan niitä, jotka pystyvät nostamaan tasoaan sen hetkiseen arvoon nähden ja pitämään joukkueessa kehittyneet miehet. (Kapanen, Mäenpää, Kantner, Räsänen, Mattila, Puistola, Helenius, Huuhtanen, Batna, Kovarcik). Hienoa työtä näiden kanssa. Kuinka moni näistä pystytään pitämään, tai korvaamaan yksi-yhteen nostamatta kustannuksia. Ei ole helöpo rasti. Eri asia kuinka moni näistä saa saman roolin ja pystyy piyämään tasonsa kovemmassa sarjassa tai seurassa jossa pelipaikasta saa enemmän taistella, vaikla palkkapussi kiittääkin.