Tämä on sinänsä osittain ihan totta. Napit ja ampullit on voimailussa ihan liiankin arkipäivää. Mutta on syytä pitää mielessä myös se, että monet voimailijat nostelee ihan "rehellisesti" niissä myrkkysarjoissaan, ei esim. IPF:ssä. En väitä, että kaikki IPF:n nostajat olisivat puhtaita. Mutta kaikkien näissä puhtaissa sarjoissa nostavien epäileminen ja leimaaminen vain kovien tulosten takia on myös kyseenalaista. Sama ongelmahan koskee myös painonnostoa, jossa kaikkia urheilijoita pidetään automaattisesti kansan silmissä doupattuina, vaikka näyttöä ei olisikaan.
Normijätkien suhteen on myös hyvä pitää mielessä, että ne ei välttämättä tee muutakaan samalla tavalla, kuin nämä yli 200 kilon penkkaajat. Ne ei esim. lihota / kasvata itseään sellaisiksi 140-180 kiloisiksi möröiksi. Penkki tuntuu olevan massaan herkästi reagoiva laji, joten haluttomuus mennä tällaisiin äärimmäisyyksiin vaikuttaa myös yli 200 kilon nostajien vähyyteen. Mutta jos painoa on lähemmäs 200, eikä tarvitse kovinkaan paljoa yli oman massan nostaa tällaisiin tuloksiin, ei se taas niin järkivapaalta kuulostakaan. Samaten on kiva lukea "asiantuntevilta" harrastajilta, kuinka penkkiä voi tehdä max. 1-2 kertaa viikkoon, kun toisaalta tällaiset huippunostajat (Kennelly...) saattaa tehdä 7-8 jonkinlaista penkkitreeniä viikkoon. Jengi ei herkästi ymmärrä, että huiput vetää aika tavalla eri metodein, kuin normi salillakävijä, joka pitää huipputuloksia "ihan mahdottomina". Painonnostosta esimerkin ottaakseni sitä useinkaan ei tajuta, että maailman huiput treenaa työkseen sellaista 6-9 tuntia päivässä, eikä vaan käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Tällaisen omistautumisen leimaaminen on tavallaan itselleni epämieluisaa, vaikka fakta lienee silti, että suurin osa maailman kärkituloksista on tehty miestä (tai hevosta) vahvemmalla.
Ja se, että jostain puhtaasta yli 250 raakapenkkaajasta voisi tulla maailman kovin nostaja ei kuitenkaan tarkoita, että halukkuutta myrkyttämiseen automaattisesti olisi. Eikä se ole edes itsestäänselvää, että se olisi mahdollista.
Pakko vielä sanoa, että epäilys käy omassa mielessäkin lähes aina, kun kuulee jostain tosi kovista tuloksista. Olen kuitenkin valmis antamaan sen amerikkalaisen "benefit of the doubt" edun, etten dumaa jengiä puhtaista sarjoista ennen kuin näyttöä on. Vaikka olisinkin idealisti.
No tämä riippuu ihan aineesta. Wikipediasta:
Eli ei sitä noin voi yleistää.
Tässä saattaa olla myös takana sitä, että kaikki - edes dropitatjat - ei treenaa riittävän a) oikein b) paljon c) kovaa d) järkevästi, jotat tuollaiset tulokset olisi saavutettavissa. Voimailumaailma on täynnä kavereita, jotka treenaa tavalla tai toisella vituralleen. Ja suurin osa dropittajista ei ole kisaavia tai siihen tähtääviä jamppoja, eikä treenaa asiantuntevan valmennuksen johdolla. Kovien nostajien harvinaisuus ei siten tarkoita, etteikö tietyillä parametreillä 200 kilon penkki voisi olla "suht helposti saavutettavissa". Esim. omat lähtökohdat, joiden mukaan haluan pysyä aika hoikkana poikana, eivät todellakaan ole omiaan nostamaan penkkitulosta pilviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi olla esim. muutaman vuoden tähtäimellä 20-40 kiloa painavampana ihan semi-helposti tehtävissä. On syytä pitää muistissa tiettyjen lajien äärimmäisyydet.
Mutta faktahan on, että kukin voi oikeasti tietää vain oman puhtautensa. Vaikka testataan, ei välttämättä jää kiinni. Vain itse tietää, onko myrkyttänyt.
Jääkiekkoilijoiden kyykyt on tosiaan häkellyttävän usein aikamoisia pyllistyksiä. Syväkyykyn etuja ei siellä fysiikkapuolella ymmärretä ehkä riittävästi. Tämä on aika lailla valmentajakohtaista, tosin. Joidenkin mielestä "luistelukulmaan" viety kyykky auttaisi lajinomaista voimantuottoa paremmin. Oma näkemykseni olisi, että yleisen voimatason kehittämiseen syväkyykky on parempi, ja sitä olisi tällaisilla dynaamisilla varttikyykyillä hyvä täydentää räjähtävyyden osalta.
Penkistä joku täällä sanoi, ettei jääkiekolle puhdas penkki ole "lajinomainen" eikä siksi tarpeellinenkaan. Sanon, että höpöhöpö. Runkkupenkki ei ole yhtään lajinomaisempi - yleisurheilijoista heittäjillä ja työntäjillä ihan eri asia. Jos tarkoituksena on (niin kuin pitäisi olla) kasvattaa ylävartalon yleistä voimatasoa penkkipunnerruksella, on takapuoli kaikin puolin järkevämpää pitää kiinni siinä penkissä. Stoppi on taas eri asia, se on sen verran raastaava lihaksille, etten ehkä näkisi sitä kiekkoilijalle optimaalisena. Muttei mitään ylidynaamisia pomppujakaan kannata lajinomaisuuden nojalla harrastaa.
Lajinomaisuuden kannalta esim. raaka rinnalleveto tai tempaus olisi ehkä kiekkoilijalle paras liike. Niistä tuloksista ei tässäkään ketjussa ole näkynyt ihan hirveästi tietoa. Kun yleisurheilupuolellakin on legendaarisia 180 kilon raa'an riven jätkiä, kiekkoilijoista ei oikeastaan ole hirveästi tältä saralta kuulunut.
Lopuksi vielä huvin ja urheilun vuoksi, kun kukaan muu ei näitä ole vielä tänne linkittänyt.
http://www.youtube.com/watch?v=Vbn4mp8mQ1A