Kiekoton Mies
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Maailma jossa rikoksen tehneet suljetaan ulos yhteiskunnasta on vaarallinen myös tavallisille kansalaisille. Ulkopuolelle suljetut rikolliset katkeroituvat ja syrjäytyvät tullen entistä vaarallisemmaksi. Tietenkin rikokselle pitää olla seuraamus ja rikoksen tekijä on saatava vastuuseen teostaan. Vankila ei pääsääntöisesti kuitenkaan paranna ketään. Rikoksen tehnyt tarvitsee hoitoa ja kuntouttavaa toimintaa jolla voi kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan. Avainasemassa on tunnetaidot ja kyky tuntea häpeää ja syyllisyyttä teostaan. Ilman niitä ei synny vastuunottoa teoista ja muutosta. Kaikki rikolliset eivät ole narsisteja tai psykopaatteja.
Samoin rikoksen uhri tarvitsee paljon apua ja tukea. Elämä voi olla pilalla, mutta sen ei tarvitse mennä niin. Asioiden käsittely ammattilaisen avulla voi muuttaa tilannetta ja trauman ei tarvitse hallita elämää. Parhaimmillaan trauman läpikäyneellä on suurempi resilienssi ja elämänhallinta kestää paremmin pienet elämän pettymykset. Tämä ei tietenkään tarkoita trauman olevan hyvä asia ja sata kertaa sadasta olisi ollut parempi ettei mitään olisi sattunut.
Kaikilla meillä on käynyt mielessä jokin ajatus, joka ei ole yleisesti sopiva. Ajatuksia emme valitse kovinkaan tietoisesti. Ajatuksista nousee tunteita ja ne ohjaavat toimintaan. Rikoksiin ajautuvilla ihmisillä on pettänyt tämä ketju ja toimintaan on ajauduttu. Moni uskoo omia ajatuksiaan ja toimii tunteidensa vallassa päivittäin pienemmissä asioissa kuten vaikka parisuhteen riitatilanteissa. Tasapainoiset ihmiset eivät silti toteuta riidan aikana tulleita ajatuksia. Kaikki ei ole niin vahvoja. Mokia tulee ja rikokset ovat se pahin skenaario.
Eino Leino se osasi hyvin asian kertoa runossaan "Hymyilevä Apollo". "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä". Jossain on menty rikollisen elämässä vikaan. Se ei oikeuta tekoja. Mutta hoitoonohjaus ja yhteiskuntaan mukaan ottaminen tekee maailmasta turvallisemman paikan elää.
Samoin rikoksen uhri tarvitsee paljon apua ja tukea. Elämä voi olla pilalla, mutta sen ei tarvitse mennä niin. Asioiden käsittely ammattilaisen avulla voi muuttaa tilannetta ja trauman ei tarvitse hallita elämää. Parhaimmillaan trauman läpikäyneellä on suurempi resilienssi ja elämänhallinta kestää paremmin pienet elämän pettymykset. Tämä ei tietenkään tarkoita trauman olevan hyvä asia ja sata kertaa sadasta olisi ollut parempi ettei mitään olisi sattunut.
Kaikilla meillä on käynyt mielessä jokin ajatus, joka ei ole yleisesti sopiva. Ajatuksia emme valitse kovinkaan tietoisesti. Ajatuksista nousee tunteita ja ne ohjaavat toimintaan. Rikoksiin ajautuvilla ihmisillä on pettänyt tämä ketju ja toimintaan on ajauduttu. Moni uskoo omia ajatuksiaan ja toimii tunteidensa vallassa päivittäin pienemmissä asioissa kuten vaikka parisuhteen riitatilanteissa. Tasapainoiset ihmiset eivät silti toteuta riidan aikana tulleita ajatuksia. Kaikki ei ole niin vahvoja. Mokia tulee ja rikokset ovat se pahin skenaario.
Eino Leino se osasi hyvin asian kertoa runossaan "Hymyilevä Apollo". "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä". Jossain on menty rikollisen elämässä vikaan. Se ei oikeuta tekoja. Mutta hoitoonohjaus ja yhteiskuntaan mukaan ottaminen tekee maailmasta turvallisemman paikan elää.