Mun mielestä on ihan turhaa miettiä varsinaisesti jotain yksittäisiä syitä, ottelumäärää, pelipäiviä, pelin merkityksettömyyttä, pelin tasoa, suljettua sarjaa tai muuta, kun ainoa oikea todellinen syy olla käymättä peleissä on rumalla sanalla sanottuna laiskuus, ei vaan viitsitä lähtee. Kovemmat kiekkoihmiset käyttävät syynä esim. jotain edellä mainittua ikään kuin poisjäänti olisi protesti jääkiekkoa tai Liigaa vastaan, tai sitten muutenkin satunnaisemman kannattajan tapauksessa on joku ulkoisempi tekosyy kuten huono sää tai vaikka syksyn mahdollisesti viimeinen viikonloppu käydä purjehtimassa.
Mutta lähes kaikissa tapauksissa se ruma sana laiskuuskin kuitenkin on periaatteessa sitä, että kun ihminen arvottaa elämässään asioita, niin pelin näkeminen paikan päällä, se sosiaalinen tapahtuma, tai mitä ikinä oman joukkueen pelissä käyminen meille vakiokävijöille kullekin antaa, ei näille pois jääville asetu arvoasteikolla yhtä korkealle. Raha, vaiva, aika on heille arvokkaampaa kuin se mitä he saavat hallissa paikan päällä olemisesta ja siellä pelin näkemisestä. Joissain tapauksissa ehkä se puolet halvempi lippu riittää kääntämään asian niin, että halliin tulee lähdettyä, mutta sitten taas on paljon niitäkin jotka vaikka ilmaisen lipun ja kyydin saadessaankin pystyvät kyllä itselleen perustelemaan jostain lähes rajattomasta valikosta tekosyycocktailin poimimalla, että en nyt tänään silti.
Esim. mulla joka takavuosikymmeninä halusin nähdä kaikki Tapparan pelit, pelattiin ne missä vain (kunhan ei Oulussa!), on arvot muuttuneet niin etten missään tapauksessa jaksa edes viikonloppuna matkustaa paria tuntia nähdäkseni vieraspelin – tässä tietysti muuttujana se että kun mulle tärkein on se itse kaukalossa tapahtuva asia, niin sen saan nykyään kotiini, mun ei tarvi matkustaa sen takia. Arvostan kyllä hurjasti niitä katsojia, jotka elämä on heittänyt pitkien matkojen päähän suosikkijoukkueestaan, mutta jotka silti jaksavat käydä katsomassa ihan paikan päällä.
Mun mielestä tämä pätee myös siinä suomalaisten ja ruotsalaisten kiekkoyleisöjen ja yleisömäärien vertailussakin. Ruotsissa on joo tuplamäärä ihmisiä, enemmän varallisuutta ja kaikkea sellaista, mutta pohjavireenä isoin ero tulee jossakin luonteenlaadussa tai arvomaailmassa. Ruotsalainen arvottaa sen oman seuransa tukemisen, mukana elämisen, paikan päällä olemisen ja sosiaalisen tapahtuman paljon korkeammalle kuin suomalainen. Taas rumasti kärjistettynä liian monelle suomalaiselle riittää kun näkee "oikeesti tärkeät pelit" ja somevittuilu hävinneille.