Masentaa silti tämä tilanne jossa ongelma on ilmeinen, mutta yleisin reaktio on vain levitellä käsiä ja keksiä kaikki mahdolliset tekosyyt sille mikseivät liput käy kaupaksi.
Paljon hyvää oli tekstissä ja tuo linkkaamasi juttu taisi jollain toisella sivulla olla
@Tarinankertoja toimesta myös jo tuotu esiin. Oli hienoa, että aiheesta oli tehty kunnon juttu eikä vain oman kaupungin lehteen pientä kainalojuttua jonnekin urheilusivuille. Voisi varmaan aivan jokainen Liiga/Mestis/Veikkausliiga seura, ja muut sarjat ja seurat, ottaa soittoa Poriin ja kutsua Pesäkarhujen toimiston päivälliselle sekä peliin ja kysyä neuvoja.
Mutta tuohon lainaamaani kohtaan erityisesti halusin ottaa kiinni. Minua myös masentaa paljon tätä ketjua ja jopa ihan tätä viimeisintä sivua lukemalla oleva ajatustapa, vähättely ja niiden tekosyiden keksiminen miksi hallille ei mennä. Lähtien ihan siitä, että yksi tekosyy on seuraava: "joukkue X ei kiinnosta, mutta kun joukkue Y tulee niin sitten kyllä menen katsomaan". Tämä jos mikä vetää kyllä surulliseksi. En minä eilenkään mennyt Kärppiä Nokia Areenalle katsomaan vaan omaa seuraani, Ilvestä.
Kyllähän vastustajajoukkueiden tähtipelaajat ovat kiinnostavia ja vetävät väkeä normaalia enemmän. Unohtamatta toki super- ja huippulupauksia tyyliin Kemell ja Kiviharju. Näiden kuuluukin vetää yleisöä, mutta voidaanko puhua esimerkiksi mistään yli tuhannesta silmäparista lisää esimerkiksi Vaasassa, kun Tappara tulee Lehterän ja Kemiläisen kanssa vierailulle? Tai kun JyP tulee Kemellin ja Nikun kanssa? Itse mutuilen, että puhutaan aika pienistä määristä lisäkatsojia, mitä nämä kiinnostavimmat pelaajat vetävät. Sen verran kuitenkin vedän taaksepäin, että työsulkukausilla nämä NHL-pelaajat ovat varmasti vetäneet ylimääräistä porukkaa lehtereille. Vaikka nyt esimerkiksi Lehterää ja Kemppaista sen enempää väheksymättä, onhan se eri asia kun kylään tulee Lukon NHL-tanskalaiset, tai puhumattakaan Jokereista ja Erik Karlssonista (sekä Valtteri Filppulasta).
Ei vastustajajoukkueiden pelaajien/joukkueen silti pitäisi määrittää menenkö tänään hallille vai en, vaan oman seuran. Tampereella tottakai paikallispelit vetävät ja kiinnostavat ihan eri lailla (huolimatta siitä mitä tapparalaiset ikinä sanovatkin) kuin vaikkapa HIFK ja Kärpät. Kyllähän tuo siihen Tauno Tasalakkiinkin vaikuttaa, kun kuulee jonkun kiekkoniilon sanovan "ei tänään kannata mennä hallille, kun siellä tulee vastaan joku Kangasalan Voitto". Sen sijaan Taunolle voisi sanoa, "tottakai meet tänään kattoon oman kaupungin/kylän seuraasi KiPSiä, kun ne pelaa". Jotenkin tuosta toista seuraa vähättelevästä ajatusmallista pitäisi onnistua suomalaisessa kulttuurissa pääsemään eroon ja samalla kannustaa menemään katsomaan omaa seuraa, oli ulkona sitten kaunis tai huono sää.
Jatkan mutulinjaa, ja asiaa voisi joskus paremminkin ajatuksella miettiä, mutta väitän suomalaisten tottuneen "liian hyvään". En tiedä tarkkaan milloin, mutta muistelen tarkistamatta, että 70-, tai viimeistään 80-luvulla, Suomessa ruvettiin näyttämään Englannin jalkapallon 1. divisioonaa (nykyistä Valioliigaa) telkkarista. Keittiöpsykologina väitänkin, että tästä on syntynyt Suomeen vankka englantilaisen jalkapallon suosio, mikä sitten on ulottunut ajan myötä keski- ja etelä-Euroopan sarjoihin myös sekä NHL:n ihannointiin. Kyllä minullekin nuorena poikana ysärillä kovin joukkue oli ManU ja Arsenal oli perseestä, näitä otteluita kun näki telkkarista helpommin, mitä Veikkausliigaa. Minusta esimerkiksi Ruotsissa samanlaista kulttuuria ei niin paljoa ole, vaan siellä ne omat seurat ovat rakkaampia, sekä vihatuimpia. Ja ei, en väitä etteikö Ruotsissa samanlaista kulttuuria ole, siellä se ei tunnu olevan samoissa määrin esillä kuin Suomessa.