Porissa hienoja lukuja. Sellaista halusin kysyä Porin suunnalta, että näkyykö eroa hallilla, onko esim. naisia enemmän paikalla peleissä? Onko "tarjonta" jotenkin muuttunut silmin nähden? Peilaan nimittäin siihen, kun rouva Perttula oli aloittelemassa ja joitakin haastatteluja kuulin niin puheli paljon siihen suuntaan, että jättää kyllä lätkän enemmän muille, keskittyisi juurikin enemmän tuohon mistä nuo luvut kertoo - saamaan ihmiset hallille / tapahtuman kiinnostamaan jne. Markkinointiin. Varsinkin naisille.
Joten mietiskelin vain, onkohan tuossa osaa?
Katsojaluvut on olleet aika nihkeitä näköjään kautta linjan, luulen että kaikkien vanhojen hyvien loppuun kaluttujen syiden lisäksi yksi iso taustatekijä on sekin, että maailma muuttuu. Ihmisillä on koko ajan "kiire". On niin paljon kaikkea muutakin, ennen oli enemmän niitä jotka uskollisesti kävi joka pelissä, oli varmasti todella paljon enemmän sellaisia, joille vaihto-ehto oli tissimankka, kymppiuutiset, teksti-tv ja napakymppi.
Sori, tässä tulee vähän nyt linkkejä, mutta yritän näiden avulla avata mitä Porissa aktiivisesti tehdään kannattajien kosiskelemiseksi ja viihdyttämiseksi. Tarkoitus on osittaa, että ajatus on rakentaa yhteistä tarinaa joka tulee faneja lähelle.
Porissa on pyritty panostamaan Ässien brändäämiseen ja näkyvyyteen kaupunkikuvassa jo ennen Perttulaa. Ajatuksena on ollut miettiä pieniä juttuja joilla yleisöä saataisiin liikkeelle ja viihtymään hallilla. Siihen ajatukseen nuo 99€ kausarit lanseerattiin ja yritettiin luoda nimenomaan tiettyä brändiin sopivaa fiilistä.
Jos seisot täällä, voit seistä missä vaan. | Porin Ässät
Tarinaa on jatkettu ja täydennetty Perttulan aikana.
Ässät ja Isomäki – Paha paikka jo vuodesta 1967 | Porin Ässät
Näin juhlavuonna hallin screenillä pyörii otteluiden aikana välillä hienosti toteutettu historiikki-video, joka rakentaa jatkumoa sukupolvista toiseen. Samaan pyritään kuvaamalla kauden kynnyksellä kannattajien kanssa pelaajien esittelyvideo, joka näytetään aina juuri ennen ottelun alkua.
Ässät kuvaa jälleen kävelykadulla – kannattajia pyydetään mukaan - Satakunnan Kansa
Ja tässä viimekauden video, en löytänyt tähän nyt uusinta:
Ässien esittelyvideo kaudella 2016 - 2017 - YouTube
Aftergame show huudatuksineen on myös joukkueelta ele, jolla osoittavat arvostavansa faneja. Jotkut jatkislaiset ovat pitäneet tätä typeränä kopioimisena tai lapsellisena, mutta tälläisten juttujen tekeminen lisäävät sitä yhteisöllisyyttä ja saavat porukkaa saapumaan hallille.
Aftergame Show 19.9.2017 | Porin Ässät
Pienet jutut, Julle Kallio otteluisäntänä, ym, ovat vain ns. kirsikoita kakun päällä. Aluksi niille osa naureskeli, mutta mielestäni se osoittaa organisaation yrittävän tehdä asioita paikalla olevan yleisön viihtymiseksi. Toki Porissa on paljon juttuja, joissa olisi parantamisen varaa ja joista yleisö kitisee, kuten kaljajonojen hitaus, ahtaus ja henkilökunnan vähyys. Muta toisaalta tuo tungos luo sitä fiilistä etten ole yksin. Aina hallilla tapaa kavereita ja jopa epäporilaiseen tapaan jutellaan välillä tuntemattomienkin kanssa.
Tuohon syyhyn, että Porissa ei ole paljon kilpailua yleisöstä en usko. Mitä muualla sitten on niin suuria yleisömagneetteja? Veikkausliigan hurja 2000-hengen keskiarvo selittää lätkäkatsomoiden tyhjyyden? Olen asunut ulkomailla useampaan otteeseen ja on pakko myöntää etteivät suomalaiset ole niin suurta urheilukansaa kuin yleisesti luullaan. Porissa ollaan tässä ehkä normaalia innokkaampia. Esim. naisten superpesiksessä Pesäkarhut on aivan omaa luokkaansa valtakunnan naisurheilun yleisömäärissä yli tuhannen henkilön keskiarvolla.
Tässä on koko Suomen suosituin naisten palloilujoukkue – mikä on huikean menestyksen salaisuus? - Urheilu - Helsingin Sanomat Kakkosen futiksen paikallispeli Musa-Jazz veti kesällä lähes 1700 porilaista katsomoon. Vuosi sitten Vammala ja Loimaa pelasivat Mestaruusliigan avauspelinsä Isomäen hallissa ja paikalle saapui lähes kaksi ja puolituhatta henkeä seuraamaan lentopalloa. Nämä osoittavat yleensä kiinnostusta urheiluun, kunhan sitä lanseerataan oikein.
Ruotsin tulisi olla Suomelle sopiva verrokki. Siellä menestyvät lajit futiksesta jääkiekkoon, salibandystä jääpalloon paljon Suomea paremmin. Ymmärrän toki, että kyseessä on lähes kaksi kertaa Suomea suurempi maa, mutta se ei selitä kaikkea. Pelipäivät ovat Ruotsissa juhlapäiviä. Silloin sopii pukea joukkueen väriä päälle jo aamusta alkaen. Virastoissa, pankeissa, ym. voi nähdä pukumiehiä/naisia työskentelevän seuran fanipaita päällä. Olen aikaisemmin täällä keskusteluissa kertonut kokemuksestani ruotsalaisessa divarin salibandypelissä. Noin 20 000 asukkaan paikkakunnalla yleisöä oli normi sarjapelissa paikalla lähes 1500 henkeä ja ottelushow oli huippuluokkaa.
Summa summarum, Suomessa pitäisi rakentaa urheilun ja kannattamisen kulttuuria pitkäjänteisesti. Sitä mielestäni Ässät Porissa pyrkii tekemään.