Johtuu varmaan siitä, että se pitää joka vuosi paikkansa. Voit ihan huviksesi verrata 90-luvun TPS:n, HIFK:n ja Jokereiden rostereita nykyisiin nippuihin. Kärppien joukkue oli dynastian aikaan myös sitä tasoa, että tuskin tullaan enää SM-liigassa näkemään ja siitä nyt ei ole kymmentäkään vuotta.
Ja toisaalta 90-luvulla, kun Jokerit hankki Yves Racinen puhuttiin siitä SM-liigahistorian kovimpana ja kalleimpana ulkomaalaisvahvistuksena. Kyseessä oli kuitenkin suoraan NHL:stä tullut pakki, joka oli tehnyt parhaalla kaudellaan 52 pistettä.
Nyt kun muistelee tuota ja katsoo Racinen tilastoja, niin näkee asian vähän eri tavalla. Racine tuli Suomeen 33-vuotiaana jäähdyttelijänä. Takana oli jo monta vaisua kautta. Tämä kiekollisena ja hyökkäävänä puolustajana tunnettu pelaaja oli aikoja sitten hiipunut ja edellisen kolmen kauden 169:ssä NHL-ottelussa hän oli tehnyt yhteensä kaksi maalia. Viimeisen NHL-kauden pisteet 60 ottelussa olivat 0+8 ja teholukema -20.
Silloin suoraan NHL:stä tultiin SM-liigaan niin harvoin, että Racine oikeasti tuntui sensaatiomaisen kovalta kaappaukselta ja ihmetytti, miten tuollainen ukko on Suomeen saatu. Nykyään kun joku lähes 500 NHL-pelin Clarke Wilm tulee suoraan NHL:stä Suomeen tuntuu se toki pätevältä hankinnalta, mutta ei kuitenkaan mitenkään sensaatiomaiselta.
Noita 90- ja 2000-luvun rostereita ei kannata tarkastella täysin kritiikittä. Niitä katsoessa kun unohtaa sen, että osa pelaajista on ollut nuoria, eivätkä ole vielä puhjenneet kukkaan. Eli sitä näkee nimet ja muistaa kaikki vain parhaimmillaan - joukkueen tähdet sen hetkisinä tähtinä, mutta joukkueen tulevat tähdet pelaajina, joita heistä sittemmin tuli.
Hyvä vertailukohta on vaikka SaiPa, joka on lähes poikkeuksetta joka kausi pyörittänyt liigan pienintä pelaajabudjettia, ja joka vuodesta toiseen lytätään syksyllä heikoimmaksi joukkueeksi.
Katsotaan vaikka kautta 2004-05:
Eliteprospects.com - SaiPa
SaiPan hyökkääjistössä oli seuraavia tunnettuja liiganimiä: Frank Banham, Petr Sachl, Petteri Nokelainen, Kalle Kerman, Ville Viitaluoma, Ville Koho, Tuomas Vänttinen, Janne Kolehmainen ja Blues-ikoni Timo Hirvonen. Jos noin kovilla nimillä voi miehittää kolme ensimmäistä ketjua, ei rosteri voi kovin huono olla.
Entä pakisto sitten? Siellä oli pakkien pistepörssin vitonen Petri Kokko, J.D. Forrest, Olli Malmivaara, Jussi Timonen, O-P Grönholm, Kalle Kaijomaa, Harri Tikkanen. Hemmetti, nykytiedon valossa tuntuu kummalliselta, miten joku noin nimekkäistä liigapelaajista on voinut edes joutua kokoonpanon ulkopuolelle SaiPan kaltaisessa pikkuseurassa.
Maalilla siis varmaan on ollut heikkous ja syy siihen, miksi tuo rosteri on ollut niin haukuttu? Ei kun ei...siellähän on maajoukkuelegenda Jarmo Myllys.
Nyt tuo nimilista vaikuttaa kovalta, mutta tosiasiassa se ei ollut sitä tuolloin. Suurin osa noista pelaajista oli tuolloin vielä raakileita, joilla oli parhaat vuodet edessäpäin. Jos katsoo SaiPan nykyistä rosteria, näyttää se tuohon verrattuna todella vaisulta. Mutta se johtuu vain siitä, että nykyistä rosteria katsoessa emme vielä näekään sitä, mitä pelaajat tulevat urillaan saamaan aikaa seuraavien 10 kauden aikana.
